Vuoden 2021 vapaasukelluksen syvyyslajien MM-kisat kilpaillaan Kyproksella 20.-30.9. Blogissa voit seurata kisajoukkueen tunnelmia ja sivupalkista löydät linkkejä kilpailun tiedotukseen netissä ja SOME:ssa. Tapahtuma lähetetään myös livenä nettiin vedenalaisella dronekameralla. Live on nähtävissä AIDA Freediving -Youtube kanavalla. Kisajoukkuetta tukee tänäkin vuonna Sukeltajaliitto.

maanantai 27. syyskuuta 2021

CNF naiset/miehet


Syödessämme aamupalaa hotellilla naisten CNF päivän aamuna seurasimme opener sukelluksia livestriimistä, joista näki jo selvästi että virtaus oli noussut jälleen. Vaadittiin 4 blackoutia peräkkäin, kunnes organisaatio päätti keskeyttää kisasuoritukset. Jäimme rannalle nököttämään ja miettimään että mitäs nyt. Päätimme suunnata kohti satamaa jossa sijaitsee mahtava jälkiruokaravintola ja ahdata itsemme täyteen sokeria ja käppäillä pitkin kaupunkia. 26 sukeltajan kisalähdöt päätettiin siirtää seuraavalle päivälle miesten CNF suoritusten perään. Sekavan committeen ja kuuden prostestin jälkeen saimme lähtölistan seuraavalle päivälle. Tommi sekä Kristian peräkkäin ja Henrietta tuntia myöhemmin. Kaikki saivat valkoisen kortin ja Tommi teki samalla erittäin helpon 40m pb:n. 



Huomenna vuorossa naisten CWT, Kristian koutsina. Miro ja Tommi suuntaa Larnacaan treenaamaan omaa kisasuoritusta varten. 

lauantai 25. syyskuuta 2021

Kisojen alku, CWTB FIM

Tervehdys!

Täältäkin viivästyneet kuulumiset kootusti :) Perustimme joukkueelle instagramtilin @freediving_team_finland johon on helppo nopeasti pivittää päivän fiiliksiä. 

Kristian, Henrietta sekä Matti saapuivat Limassoliin hieman aiemmin treenatakseen kisoja varten. Viikkoa ennen kisoja järjestettiin myös virallinen pre-competiton, jossa pääsi harjoittelemaan kisalähtöjä sekä samalla tekemään virallisia tuloksia. Miro ja Tommi saapuivat 2 päivää ennen virallisten treenien alkua.

Olosuhteet sekä treenipuitteet ovat olleen hieman haasteelliset. Voimakkaat virtaukset sekä vedenlämpötilan äkilliset viiden asteen muutokset alaspäin aiheuttavat stressiä ja vievät samalla kaiken rentouden mukanaan. Treeneissä oli yleensä 4-5 poijua asetettuna n.40m syvyyteen ja syviä köysiä oli yksi. Syvälle köydelle oli yleensä pitkä jono, jonne joutui parhaimmillaan jonottamaan yli tunnin. Sessiot oli mitoitettu henkilömääriltään myös niin että, kun saavuit paikalle oli jokaisella poijulla vähintään 4 sukeltajaa. Kuljetusveneistä oli poistuttava nopeasti veteen, jotta päästiin hakemaan lisää sukeltajia. Joten kamat kiireessä päälle ja jonnekkin poijulle vaan. Kukaan ei oikein tiennyt mikä on järjestys ja kuka turvasukeltaa, mutta eikai siinä, lani köyteen ja menoksi. 



Yhteiskuva treenien jälkeen

Noh kuitenkin kaikesta tästä huolimatta treeneissä onnistuttiin tekemään muutama hyvä sukellus, joiden pohjalta sitten virallisiin treeneihin. Virallisissa treeneissä tehtiin kaikki käytännössä samalla tavalla, kuin varsinaisissa kisoissa tullaan tekemään. Eli ensin rannnalla ilmoittautuminen sekä koronatodistuksen/flightpassin näyttäminen ennen kuljetusveneeseen nousemista, n. 15min kuljetus kisapaikalle sekä ilmoittautuminen kisapaikalla. Kisapaikkana toimi iso hinausvene, jonka kyljessä on neljä lämmittelyköyttä ja päädyssä kisaköydet A ja B. Lämmittelyitä sai veteen mennä tekemään vasta 45min ennen omaa OT aikaa. 

Virallisia treenejä oli siis yksi päivä naisille ja yksi miehille. Kilpailun aikana ei ollut mahdollista päästä treenaamaan Limassolissa. Eli ellet satu olemaan superstara niin sitten privaatit treenisessiot järjestyy milloin haluat missä vaan. Me snorklaajat jouduimme siis ottamaan kuljetuksen tunnin päähän Larnacaan, jossa pääsimme taas nauttimaan virtauksista ja sivuttaisita freefalleista. 

Miesten treenien jälkeen illalla oli tiedotustilaisuus, joka järjestetään myös jokaisen kisapäivän päätteeksi eli jokapäivä. Erittäin monella kilpailijalla oli paljon kysymyksiä sekä huolenaiheita, jotka rateksivat oikeastaa vasta viimeisenä iltana. Vyötärölanyardin käyttö mm. selvisi myös vasta edellisenä iltana, sallittu vain jos on quickrelease. 

Aidan presidentti sanoi tiedoitustilaisuudessaan, että tämä on ensimmäinen kerta kun AIDA itse on täysin vastuussa kisojen järjestelyistä. Tavoitteena tästä edes on järjestää kerran vuodessa sekä allaskiplailut sekä syvyyskilpailut, joukkue/yksilökiplailuista ei ollut mainintaa. Hän myös mainitsi että he tulevat tekemään paljon virheitä, mutta yrittävät parhaansa ja kehittyvät kokoajan. Tavoitteena oli myös pitää jokainen tiedoitustilaisuus mahdollisen lyhyenä (5-10min). Toisen päivän jälkeen tilaisuus alkoi 2h myöhässä ja kesti tunnin, johtuen lähinnä kun yksi henkilö tappeli Alexey Molchanovin 118m CTWB sukelluksesta, jossa hänen käsi oli puoliksi candycanen alapuolella ja puoliksi yläpuolella hänen vetäessään köydestä. Protestoiva henkilö sai punaisen kortin samasta syystä, hän tosin veti n.30cm candycanen yläpuolelta. Tulos taisi ensin vaihtua valkoisesta keltaisesksi, sitten puneiseksi, sitten taas valkoiseksi. Lopputulema oli se että stopperi oli jostain syystä väärässä kohdassa. Stopperi oli 1,2m etäisyydellä platesta ja stopperin yläpuolella oli 80cm candycanen alkuun joten Alexey voitti protestin. Luulisi että mm-kisoissa virallinen köysi olisi säädetty niin kuin kuuluu, mutta onneksi kehitystä on odotettavissa!

Noniin eli siis enismmäinen kisapäivä CWTB naiset. Henrietta 40m valkoinen kortti ja NR! Onnittelut vielä Henrietalle :) Henrietan kommentit: Olin tehnyt treeneisssä jo kolme kertaa tuon 40m sukelluksen, jonka ilmoitin kisapäivälle. Aamulla jännitti todella paljon ja ennen sukellusta vielä enemmän. Kun laittoi pään pinnan alle, tuo jännityskin unohtui ja keskityin vain sukellukseen. Sukellus oli todella rento ja miellyttävä ja jopa 3 sekuntia nopeampi kuin yleensä. 

Toinen päivä miehet CTWB, lähdöt peruuttiin n. 10:45 aaltojen takia. Sukeltaa olisi juuri ja juuri vielä voinut, mutta kuljetusveneet eivät päässeet turvallisesti kisaveneen kylkeen ja henkilöiden saapuminen/poistuminen kisaveneestä oli mahdotonta. Joten kaikki köydet ylös ja koko kisavene hitaasti kohti rantaa kaikki mukanaan. Peruuntuneet sukellukset oli mahdollista suorittaa minä päivänä tahansa, kuitenkin vain yksi laji päivässä. Suomen joukkue päätti suorittaa sukellukset heti seuraavana päivänä naisten FIM sukellusten päätteeksi. Matti kerkesikin jo tekemään tarkemman päivityksen omasta 64m NR sukelluksestaan. Onnittelut Matille suorituksestaan. Tommi sukelsi 56m, joka oli Tommin sanojensa mukaan yksi hänen rennoimpia sukelluksiaan ikinä. Kristian sai keltaisen kortin kääntyessään 39m kohdalla AP:n ollessa 45m.

Henrietan kommentit 40m FIM sukelluksestaan: Ilmoitin syvyydeksi 40m, koska olin tehnyt 42m treeneissä. Lähdössä oli vähän aaltoja ja pinnan alla hieman virtausta. Kun lähdin sukellukselle huomasin, että jos en pysy köyden lähellä virta vie minut poispäin. Matka alas meni hyvin, mutta käännöksessä olin niin lähellä köyttä, että lanyardini meni solmuun kaulani ympärille. Huomasin tämän lähdettyä takaisin ylös ja selvitin lanyardin matkalla ylös. Muuten sukellus oli mukava ja sain siitä valkoisen kortin.

Henrietta 40m FIM


Seuraavana vuorossa oli miesten FIM. Matti päätti jättää sukelluksen lämmittelyiden jälkeen kesken ongelmiensa vuoksi. Tommilla oli erittäin hauskaa jo lämmittelysukelluksilla ja otti virtauksen vastaan huumorilla. Itse kisasuorituskseen samalla asenteella ja kaikki meni mahtavasti. 5m parannus PB:hen, ja valkoinen kortti 55m. Miro sai mahdollisuuden osallistua lajiin peruutusten vuoksi, joten miksipä ei. Miro teki edellisenä päivänä treeneissä kovassa virtauksessa 45m ja pystyi tämän rennosti tekemään joten päätti ilmoittaa saman 45m kisasuoritukseen. Kisapäivänä oli kova virtaus, joten piti vetää pohjaan asti itseään sillä virtaus oli heikompaa vasta alle 50m. Fresh pintautuminen ja valkoinen kortti. 

Kristian löi lämmittelysukelluksellaan päänsä pohjapainoon 40m syvyydessä, koska stopperin ja pohjapainon välissä oli vain metri. Ilmoitimme tästä kisajärjestelijöille ja he lupasivat korjata asian. Tästä selvittiin kuitenkin vain kuhmulla ja itse kisasukelluksesta tuli valkoinen kortti.

Huomenna luvassa naisten CNF. 

Yhteenvetona olemme siis ehkä hieman jollain tasolla pettyneitä kisajärjestelyihin tai odotukset oli ainakin eri tasolla. Kyseessä on kuitenkin mm-kisat. Olemme ehkä vaan suomalaisina tottuneet liian hyvään, mutta en tiedä onko liikaa odotettu, että esim. virallisilla lämmittelyköysillä olisi kunnollinen bottomsetup. Näillä kuitenkin mennään ja nautitaan kaikesta huolimatta. :)


 Uusi SE; CWTB -64

Alkuun harjoittelussa oli tukkoista sukeltaminen ja jäin pahasti jälkeen suunnitelmastani lineaarisesti parantaa päivittäin, mutta sitten tapahtui onnellinen hyppäys, tai pikemminkin vapaapudotus tavoitesyvyyksiin ja olin ennen kisaa mielestäni lähes siinä missä pitikin olla: -61.
Eilen sitten venytin puuttuvat -3m ja sain -64m :-)
Tosin siinä kyllä lähes leikittiin omalla terveydellä, korvissa tuntui ikävästi jo noin -60m kohdalla, avasin silmäni ja kun arvelin että siedän vielä vähän lisää kipua, niin menköön. Mutta en kyllä toista varmaan näin äärirajoille uskalla vetää, muistan edelleenkin noin 5v takaisen onnettomuuden kun korviin sattui pahasti ja jotain rusentoi nenäontelosta. Nytkin kakostelin verta pintaprotokollan jälkeen. Ja tänään sitten maksoin hinnan tuosta eilisestä venytyksestä: lempilajissani, FIM, tein käännöksen pois jo pinnalla... en siis sukeltanut ollenkaan. Lämppärit olivat ihan ok, korvissa raksui ja poksui kuin riisimurot, paineentasaus -20m sujui hyvin, mutta niiden jälkeen kakostelin taas vähän verta ja tuntui että röörit korvaan tukossa. Lääkäri näytti helpottuneelta kun sanoin etten aio rikko itseäni, harvemmin kai kisoissa juuri ennen omaa sukellustaan kisaaja päättää näin. Mutta kokemuksiahan tänne tultiin myös hakemaan...
Jos mitään vinkkiä tässä voi tarjota lukijoille niin joogahengittely aamuisin, sen jälkeen EQ-toolilla jellyfish-pelillä paineentasauksen treenaus, muistaa jo venematkalla tehdä pientä hengenpidätystreeniä (ettei vain 2 lämppäriä) ja savasana-tyyppinen rentoutuminen vedessä kun hengittelee. Noh, jokaisella omat tapansa, mutta jos et vielä ole kokeillut, voisi ehkä harkita ;-)

torstai 23. syyskuuta 2021

Henrietta Kivijärvi

 


Moikka, mun nimi on Henrietta Kivijärvi ja oon 36-vuotias Tamperelainen vapaasukeltaja. Aloitin vapaasukelluksen 2014 ollessani lomalla Karibialla. Kilpailla aloin 2019 allaslajeissa. Minulla on myös vapaasukelluskoulu Freefall Finland Kristianin kanssa. On mahtavaa päästä sukeltamaan MM-kilpailuihin ja saada täältä uusia kokemuksia. 

/Henrietta

maanantai 20. syyskuuta 2021

Avajaiset


 Kisapotretti eilisillan kokoontumisesta :-)


sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Kisat lähestyvät


9 harjoittelupäivää on nyt takana, ja kisaan rekisteröityminen on tehty. Illalla on kisaajien ensimmäinen yhteinen kokoontuminen. Eilen tuli harjoituskisasta valkoinen kortti, ja tuntuu että sain itseni tasolle (-61 m) mihin toivoinkin ennen kisaa. Virallinen harjoituspäivä on vielä jäljellä, mutta huomenna on eka täysi lepopäivä. :-) Voisi koettaa, viekö varoituskylttien muistuttama virta uimaria tai meduusa polttaa, klassisen aurinkoon nukahtamisen lisäksi...

perjantai 17. syyskuuta 2021

Miro Suonperä

 

Hellou!


Olen Miro, 25v vapaasukeltaja ja olen kotoisin Euran Paneliasta. Nykyisin asustelen Turussa ja vapaa-ajastani iso osa kuluu vapaasukelluksen parissa.

Isäni tuuppasi minut Eurajokeen laitesukellusvermeet päällä, kun olin n. 10 vuotias. Tavoitteena oli etsiä vanha Nokia 3310, joka oli pudonnut joskus isäni rintataskusta avantoa tehdessä veteen. Puhelin löytyi suhteellisen nopasti. Mukaan veden alta tarttui myös painottomuuden tunne sekä hiljaisuus, jotka tekivät heti vahvan vaikutuksen minuun. Raahasin pulloa selässäni n. 6 vuotta, mutta kerran saapuessani treeneihin Porin uimahalliin huomasin unohtaneeni osan varusteista kotiin eikä ollut muuta vaihtoehtoa kun mennä ilman laitteita. 

En sen jälkeen pahemmin laitesukellusvarusteita jaksanut raahata, vaan aloin kehittää vapaasukellustaitojani omatoimisesti isäni valvonnassa. Tekniikkani oli kaiken puolin kuraa joka osa-alueella, mutta pääsin 5 minuutin static-suorituksiin suhteellisen nopeasti. Laitesukelluskouluttajani tunsi Porista yhden "old school" vapaasukeltajan, Joel Rantasen, joka opasti minut nopeasti oikeaoppiseen harjoitteluun sekä parempaan tekniikkaan. Harrastus jatkui leppoisana treenaamisena n. 2 krt viikossa, kunnes muutin Turkuun opintojen perässä. Hyvin nopeasti Turkuun muutettuani löysin itseni Sunken Logsien treeneistä Paimiossa. Hyvin nopeasti minua pyydetiin seuran puheenjohtajaksi sekä aloitin tavoitteelisen treenaamisen (2019).

Olen sukeltajana itselle usein suhteellisen ankara ja asetan tavoitteeni niin, että niissä on tarpeeksi haastetta. Päätavoite on kuitenkin kehittää itsenäni joka päivä paremmaksi vapaasukeltajaksi kuin mitä olin eilen. Haaveenani on myös kehittää vapaasukellustoimintaa Varsinais-Suomen alueella ja mahdollistaa lajin harrastaminen mahdollisimman monelle sekä kouluttaa uusia sukeltajia :).

Elokuun puolessa välissä Tommi tokaisi Asikkalan sukellusleirin jälkeen että "eihän sulla parempaa tekemistä oo kuukauden päästä kun lähteä Kyprokselle?" Erittäin lyhyen ajattelutyön jälkeen päätin selvittää mahdollisuuksiani ja hyvinhän siinä kävi, kiitos Mikon. MM-kisoissa oli vielä vapaita paikkoja lajeissa CNF ja CWT. Päätin osallistua CWT:hen ja muuten toimia koutsina muille. Pyrin samalla tietysti ottamaan irti kaiken mahdollisen opin kokemuksen mitä vain on saatavilla. Tavoitteeni kisasuoritukseni suhteen on tehdä kaiken puolin onnistunut sukellus ilman liiallista stressiä.

Rantaudumme Tommin kanssa huomenna illalla Limassoliin ja sunnuntaina pääsemme toivottavasti aloittamaan treenaamisen :). 

Ajattelimme luoda maajoukkueelle oman Instagram-tilin, josta tapahtumien seuraaminen on helpompaa ja saamme nopeasti jaettua fiiliksiä paikanpäältä. Päivitämme blogia kuitenkin säännöllisesti tämän lisäksi. Pyrimme jakamaan IG-tilin mahdollisimman pian :)


Lisää treeniä

Sitten pikakelauksella edeten 7. sukelluspäivään. Vihdoinkin homma alkoi sujua.

Tai tulihan jo aiemmin yksi valkoinen kortti, ja sitten oli taas hitaampaa edistymistä, eilen keltainen.
Mutta tänään kaikki oli kohdallaan ja CWTB -59 ja FIM -61. Näistä numeroista on parempi ponnistaa kisaan ensi viikolla :-)


sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Toinen treenipäivä


Niin koitti toinen sukelluspäivä. Tänään päivä oli kisamallinen, ja oli hyvä nähdä homman toteutus. Rannalla kuulin pari epämiellyttävää sanaa: kova virta ja meduusat. Vaikka on märkäpuku, poltin juuri itseni pahasti meduusoihin Italiassa. En ole aiemmin sukeltanut tällaisessa virtauksessa, ja lämppäripoijujen köydetkin olivat vinossa. Arastelin jalkaa, koska pelkäsin kramppia. Tuomarin huuteluita oli haastava kuulla. Neopreenipuku on kai hyvä, tai ainakin tiivis. Jäin tällä kertaa tavoitteesta -50 m, kun käännyn 43:ssa, ei vain tuntunut mukavalta. Kun perästä koetan analysoida, en osaa sanoa mitään selkeää syytä aikaiseen käännökseen, mutta ainakin puuttui rentous, ensimmäinen M-charge ja seuraavat olivat heikkoja, kylmyys (19C, ei sukkia), ja huoli krampista ylöstullessa. Kisasukelluksessakin olin vinossa, vaikka kisaköysi olikin lämppäripoijuja paljon parempi. Kaikki toki hyvää arvokasta kokemusta, kuten pintaprotokollan rutiini kohti venettä. Meinaa tulla kiire, jos tavoitteena on uusia omia ennätyksiä, koska kisassahan pitää olla pohjana maksimissaan kolme kuukautta vanhat tulokset, ja niistä vain 5 m parannus sallitaan.

- Matti

lauantai 11. syyskuuta 2021

Treenien alku

Tässä nyt vähän tuntemuksia ensimmäisen harjoitusaamun jälkeen. Alku on kyllä vähän hankalaa, ympärillä on vain vieraita ihmisiä ja kaikki menevät epäjärjestyksessä poijulle. Kuka sukeltaa ja milloin on selvittämättä, mutta lanyardia vain kiinni ja vuoroa hakemaan. Aiemmin olen tottunut aika nopeasti tekemään lämppärit, mutta nyt sai odotella lähes 15 min, että sai tehtyä tokan lämppärin. Siinä ehti jo kylmettyä, sillä vesi onkin paljon kylmempää kuin odotin! Samoin kova aallokko oli yllätys, miksen ottanut merenkäyntitabuja mukaan?

Pari FIMiä, pääsin alas asti, -40m, mutta CWTB meni ihan plörinäksi. Kaksi kertaa tuli lievä kramppi, varmaan kylmän takia, ei näin saisi aloittaa! Vika sukellus oli paremmalla köydellä (vastapaino). Koetan taas FIMiä, mutta nyt meni paineentasaus pieleen, joten käännyin jo ennen -40m.

Taas saa muistella miten tehdään asiat, koetan muistaa nyt tehdä M-chargen handsfreenä, sekin unohtui...

Nyt täytyy myös suunnitella seuraavan seitsemän päivän sukellussyvyydet (lineaarinen edistys, vaiko hyppäyksittäin), aloitanko helpolla ja rakennan luottamusta, mutta menetän riittävät syvät dyykit, panostanko kaiken CWTB:n? Onko varaa lepopäiviin? Peijakkaan kylmä vesi oli ikävä yllätys, ja rentouden hakeminen on nyt haastavaa. Vielä on onneksi runsaasti treenipäiviä jäljellä, joten toivottavasti sukellukset lähtevät taas rullaamaan.

- Matti

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Tommi Pasanen

 


Heipähei!


Olen Tommi Pasanen, 44v vapaasukeltaja Muuramesta, ja olen yksi Limassolin MM-kisoihin lähtevän maajoukkueen jäsenistä, wohoo!!! 🤘😄


Jo vaahtosammuttimen kokoisena olin kova poika lutraamaan luonnon vesissä, ja vesi onkin aina ollut elementtinä itselleni hyvin luonnollinen. Nuorena pojankloppinakin sukellettiin aina kavereitten kanssa kilpaa siitä, kuka hakee syvemmältä pohjamudat näytille, ja uitiin veden alla hippaa karkuun mahdollisimman pitkiä matkoja. 


14-vuotiaana, suurena ninjaelokuvien fanina, liimauduin tiukasti kiinni kamppailulajeihin, joita harrastinkin aktiivisesti noin neljännesvuosisadan, jonkin verran myös kilpaillen. 2005 eräs vanha treenikaverini kertoi, että hän oli aloittanut lajin nimeltä vapaasukellus, joka on mielettömän siistiä ja rauhoittavaa, ja siinä pyritään mm. maksimaaliseen rentouteen sekä henkiseen vahvuuteen. Mielenkiintoni heräsi vahvasti, mutta tuolloiset lajitreenit veivät miltei kaiken vapaa-aikani, ja asia jäi vain muhimaan. Joitakin vuosia myöhemmin, kun omat lapseni aloittivat snorkkelisukellusharrastuksen, kouluttauduin itse norppaohjaajaksi ja päädyin samoihin aikoihin myös laitesukelluskurssille. Harrastelin laitesukellusta muutaman vuoden innokkaana, sukellellen kuitenkin enimmäkseen ulkomailla. 


Viimeinkin, alkuvuonna 2018, jätettyäni vuotta aiemmin kamppailulajit kokonaan, järkkäytyi Jyväskylässä vapaasukelluskurssi tilauksesta. AIDA 2 -kurssin jälkeen olinkin aivan liekeissä lajista. Ja kun oikeasti innostun jostakin, annan sille yleensä mahdollisuuksieni rajoissa kaikkeni. Syvyyksien rauhoittava viehätys sekä omien henkisten ja fyysisten rajojen etsiminen ja niiden laajentaminen kävikin heti todella koukuttavaksi. Päädyinkin hyvin pian myymään laitesukellusvälineeni, koska koin vapaasukelluksen kaikessa rauhallisuudessaan ja vapaudessaan huomattavasti mielekkäämmäksi. Syvyyslajit olivat ensisijainen kiinnostuksen kohde jo kurssille lähtiessäni, mutta hyvin nopeasti myös allaslajit veivät mukanaan. Vain vuosi ensimmäisen vapaasukelluskurssini jälkeen osallistuinkin jo ensimmäisiin vapaasukelluksen SM-allaskilpailuihin, jotka sujuivat mielettömästä jännityksestäni huolimatta silti mukavan menestyksekkäästi. 


Heti ensimmäisestä vapaasukelluskurssista alkaen halusin kouluttautua lajissa mahdollisimman pitkälle, ja tänä kesänä valmistuinkin viimein myös AIDA -vapaasukelluskouluttajaksi. Onkin mahtavaa, että jatkossa voin jakaa vapaasukelluksen saloja myös muille lajista kiinnostuneille. Harrastan aktiivisesti myös vedenalaiskuvausta vapaasukeltaen, ja kamera kulkeekin mukanani aina kun olen sukeltamassa kirkkaissa vesissä. Olen myös osalllistunut useasti vedenalaiskuvauksen SM-kilpailuihin, joissa myös menestynyt hienosti. Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa myös PM-kilpailuihin, saavuttaen kisassa myös yhden mitalisijoituksen. Kuviani voi käydä katselemassa joko valokuvasivultani facebook.com/wetshots tai vaihtoehtoisesti IG:ssä, josta minut löytää nimellä @1nstatomm1.


Syvyyskauden ollessa valitettavan lyhyt maassamme, yritän ottaa siitä irti mahdollisimman paljon joka vuosi. En ole asettanut itselleni yhtenäkään kautena varsinaisia tavoitesyvyyksiä, vaan etenen aina fiiliksen mukaan. Ainoa tavoitteeni on kehittyä, ja kehittymistä en laske pelkästään metreissä. Syvyyskauden alkupuoli kuluu aina edellisen kauden tasolle hakeutumisessa, koska syvyyksiin meneminen vaatii keholta taas pitkän allaskauden jälkeen paineeseen adaptoitumista. Tämä kesä oli kuitenkin heittämällä paras syvyystreenikauteni tähän mennessä, ja olenkin varsin tyytyväinen omaan kehitykseeni. Nyt olosuhteiden ollessa jo melko kylmät, on jo huomattavasti haastavampaa (=vähemmän rentoa) treenata. Tarkoitus on kuitenkin päästä treenaamaan syvyyttä vielä vähintään kerran viikossa kisoihin saakka, jotta ainakin rutiinit pysyisivät yllä.


Tavoitteeni MM-kisoissa onkin tehdä puhtaita suorituksia, mahdollisesti jopa rikkoa omia henkilökohtaisia ennätyksiänikin, ja ennenkaikkea oppia. On myös mahtavaa päästä tutustumaan muihin vapaasukeltajiin eri puolelta maailmaa, sekä tietysti nauttia itse vapaasukeltamisesta, täysin keuhkoin 😊. 


Luontaisena jännittäjänä tulen varmasti stressaamaan todella paljon, mutta onneksi tukena on mahtava tiimi, jonka kesken nämä kokemukset ja fiilikset jaetaan! 


-Tommi

Matti Eronen


Terveisiä Prahasta,

liityn maajoukkueeseen Tsekin maalta, missä on lähes koko kuluva vuosituhat vierähtänyt. Opiskellessani TKK:lla aina syksyisin myöhästyin ilmoittautua laitesukelluskurssille ja vasta ensimmäisen Kroatian kesälomareissun alla, kesäkuussa 2001 tein nopsaan laitesukelluskurssin (PADI OWD), ja innostuin heti uudesta elementistä. Myöhemmin tein lisää, mutta tuntui Rescue Diversin kurssin jälkeen, että enempää ei tarvitse. Kesäisin siellä Kroatiassa välillä kokeilin ankkuriköyttä (kun ei ollut parempaakaan referenssiä pohjaa kohti) pitkin sukeltaa, mutta aina tuntui samalta jossain 8-10m syvyydessä: ahdistaa, painetta, kylmääkin oli, tarve päästä hengittämään, yksinäistä ja vähän turvatonta.
 
Samalla Prahassa paikallisessa maauimalassa tulin kokeilleeksi ihan uteliaisuudesta sukellusta, ja kun pääsin lopulta altaan mitan, muistui mieleen Sukeltaja-lehdessä olleet (säännöllisesti vuosittain) vapaasukellusartikkelit, ja tärkeimmän: älä sukella yksin! Artikkeleista viisastuneena älysin etsiä netistä suomalaisen vapaasukellusfoorumin, ja sieltä vinkattiin lähtemään vapaasukeltajien Mekkaan, ts. Dahabiin Lotan & Lindan (Freedive International) kurssitettavaksi. En siis halunnut kylmiin vesiin harjoittelemaan. Tein siellä SSI1&2 kurssit ja tuntui mahtavalta päästä -30m alapuolelle. Myöhemmin talvella lähdin taas kylmyyttä karkuun ja saman firman SSI3-kurssin tein Thaimaassa. Kun sitten palasin kotiin Prahaan ja kävin miettimään, että jotenkin olisi kiva ylläpitää taitoa. Altaissahan on räpylöinti kielletty, joten googlasin vapaasukelluksesta englanniksi, ja heti osui: Prahassahan toimii Apneaman-niminen seura! Olisin voinut tehdä heidän kanssaan kaikki kurssit, mutta tuli googlattua suomeksi alkuun...

Nyt sitten on kulunut lähes 8 vuotta noista kursseista ja olen lukemattomiin Apneamanin sukellusleireille ja matkoille osallistunut, ja täytyy vain kehua! Martin Zajac pyörittää Apneamania ja on toiminut lukemattomille vapaasukeltajille valmentajana. Kyllähän se kieltämättä tuntuu hienolta, että tällainen tavallinen puolisukeltaja saa neuvoa ja ohjausta nopeasti kysymyksiinsä. Vaikea kuvitella mitään muuta lajia, jossa valmentajalta löytyisi niin paljon aikaa kaikille kysyjille, eikä vain hänen ME-tuloksia tehtaileville koulutettavilleen, kuten Alessia Zecchinille (8 ME:tä 2019).

En ole saanut inspiraatiota kylmään veteen ja vain kerran olen tsekkijärveen sukeltanut. Se oli pari vuotta sitten ja oli hupaisaa tuntea uudestaan nuo tunteet kylmässä ja pimeässä kuin mitä tunsin ennen kursseja Kroatiassa. Tämä oli siis silloin kun pidin silmät auki, enkä nähnyt mitään pimeydessä (-15m). Mutta kun suljin silmät, rauha valtasi mielen ja oli heti kotoisa olo. Kun avasin silmät, tunteet palasivat. Vastaavasti yösukellukset tropiikissa ovat aina nastoja ja yösukellus Thistlegormin sisälle Punaisella merellä oli huikea kokemus. Ympyrä sulkeutui, kun lähes 20 vuotta oli kulunut laitesukelluksesta siellä yöllä. Nyt odotan jo, että Indonesia avautuisi ja pääsisin sinne taas vapaasukelluslivarille Raja Ampattiin.

Vapaasukellus on todella kiehtova harrastus, enkä ole laitesukellukseen palannut. Normaaleilla livariretkillä vapaasukeltaen näkee lähes kaiken. Voi esim. seurata pinnalta laitesukeltajien opasta, joka osoittaa ryhmälleen jotain ja sitten sukeltaa katsomaan. Samoin tunne, kuinka sulautuu mereen, painottomuus ja kontaktit eläinten kanssa, kuten delfiinin tai hylkeen tullessa tsekkaamaan meitä parin metrin päähän silmästä silmään; kokemus on huikea! Tuota hienoa painottomuuden tunnetta kyllä saavuttaa ihan tavallisessa uima-altaassakin, kunhan on syvyyttä jotain 3-5m. Siellä kun leijuu silmät kiinni, niin parhaimmillaan tuntuu, että on vain tietoisuus, kun keho on muuten sulautunut veteen ja liikkuu eteenpäin ilman huomattavaa vastusta.
 
Kilpailuihin olen muutaman kerran osallistunut. Tsekeissä on ollut vuosittain allaskisoja ja Egyptissä on Apneamanin koulutusleirit osuneet sopivasti AIDA:n kisojen aikaan, joten olen niihin osallistunut, saavutuksina 2 SE:tä CWTB-luokassa. Olen "kiiruhtanut hitaasti" mukavan harrastuksen kanssa, eli kohta 10 vuotta vapaasukeltanut, enkä vieläkään monoräpylää kokeillut. Kesti yli 5 vuotta parantaa DNF-tulosta, kun vuosikausia tuumasin, etten mitään pukua tai kaulapainoa tarvitse. Nyt haluan kyllä ne altaaseen mukaan. On tuntunut mukavammalta pikkuhiljaa parannella tuloksia, eikä hakea rajojaan. BO on tapahtunut vain kerran, ja siitä nyt toivottavasti opin, että hyperventilointi voi tapahtua myös hitaasti hengittämällä, jos on liikaa aikaa odotella sukellustaan... 

Nyt syyskuun kisoissa uusilla räpylöillä ja uudella räpylöintitekniikalla on CWTB:n tulos toiveena parantaa, vaikka mieluisin laji onkin FIM.

(PB:t CWTB 63, FIM 64, DYNB 124, DNF 92, STA 5:45, NLT 72)

perjantai 3. syyskuuta 2021

Syvyyslajien MM-kisat 2021

On vihdoin aika kaivautua varovasti ulos korona-ajan poteroista ja suunnata AIDAn syvyyslajien MM-kisoihin Kyprokselle.

Suomesta MM-kisoihin on tänä vuonna lähdössä:

Kristian Mäki-Jussila
Matti Eronen
Tommi Pasanen
Henrietta Kivijärvi

Lisäksi joukkueen koutsiksi lähtee Miro Suonperä.

Matti, Tommi ja Henrietta ovat MM-kisojen ensikertalaisia. Kristianillekin nämä ovat ensimmäiset syvyyslajien MM-kisat, mutta hän on kaksien allas-MM-kisojen veteraani oltuaan mukana Turussa 2016 ja Belgradissa 2018. Syvyyssukelluskokemusta joukkueessa on runsaasti, ja koko joukkue on hyvässä tulosiskussa hyvin sujuneen avovesikauden päätteeksi.


Tarkempi kisaohjelma on:

Maanantai, 20.9. Rekisteröityminen ja viralliset harjoitukset
Tiistai, 21.9. Rekisteröityminen ja viralliset harjoitukset
Keskiviikko, 22.9. CWTB - Naiset
Torstai, 23.9. CWTB - Miehet
Perjantai, 24.9. FIM - Naiset
Lauantai, 25.9. FIM - Miehet
Sunnuntai 26.9. CNF - Naiset
Maanantai, 27.9. CNF - Miehet
Tiistai, 28.9. CWT - Naiset
Keskiviikko, 29.9. CWT - Miehet
Torstai, 30.9. Varapäivä
Perjantai, 1.10. Kotiinlähtö

CWTB = syvyyssukellus stereoräpylöillä
FIM = köysiavusteinen syvyyssukellus
CNF = syvyyssukellus ilman räpylöitä
CWT = syvyyssukellus monoräpylällä


Kilpailuista on tulossa varmasti erittäin kovatasoiset. Paikalle on tulossa alustavasti 124 kilpailijaa 35 maasta.