Vuoden 2021 vapaasukelluksen syvyyslajien MM-kisat kilpaillaan Kyproksella 20.-30.9. Blogissa voit seurata kisajoukkueen tunnelmia ja sivupalkista löydät linkkejä kilpailun tiedotukseen netissä ja SOME:ssa. Tapahtuma lähetetään myös livenä nettiin vedenalaisella dronekameralla. Live on nähtävissä AIDA Freediving -Youtube kanavalla. Kisajoukkuetta tukee tänäkin vuonna Sukeltajaliitto.

keskiviikko 15. marraskuuta 2006

Timo Kinnunen

Olen kotoisin Päijänteen rannalta ja poikasena vietin kaikki kesäni läheisellä uimalalla. Uimakoulunkin kävin ainakin viisi kertaa, mutta sukeltelu on aina viehättänyt pinnalla räpiköintiä enemmän.

Sukellusseuraan liityin täytettyäni 13 v. ja näin pääsin harrastamaan sukeltelua myös talvisin. Kävin vuosien mittaan ahkerasti seuran juniorivuoroilla ja ikään kuin kasvoin vapaasukeltajaksi. Kävin myös laitesukelluskurssin heti kuin mahdollista, mutta laitesukeltamisen kipinää ei minusta vain löytynyt.

Armeijan jälkeen aloin pelaamaan hieman vakavammin uppopalloa ja käymään mukana Jyväskyläläisten uppopalloilijoiden pelireissuilla. Samaan aikaan kuulin, että Tampereella järjestetään keväällä 2001 ensimmäiset vapaasukelluksen SM-kisat. En ollut asiasta aluksi kovinkaan kiinnostunut, koska en pitänyt itseäni lainkaan kilpailuhenkisenä. Ilmoittauduin kuitenkin mukaan kisaan ja aloin hieman harjoittelemaankin kilpailulajeja. Kisat menivät omalta kohdaltani aika mukavasti, tein omaksi yllätyksekseni uuden suomen ennätyksen static-hengenpidätyksessä ja aika oli 5:36. Huomasin myös nauttivani kilpailutilanteen tuomasta jännityksestä ja koin sen jopa parantavan suoritustani.

Kevään mittaan hankin hieman käytettyjä vapaasukellusvälineitä ja aloin opettelemaan avovedessä tapahtuvaa syvyyssukellusta. Olin hyvin onnekas vapaasukelluksen aloittelija, koska sain heti aluksi todella arvokkaita neuvoja kokeneemmalta lajin harrastajalta ja pääsin sukeltamaan innokkaan sukellusparin kanssa useita kertoja viikossa. Kesän mittaan saavutin syvyydeksi n. 40 ja tulin valituksi maajoukkueeseen Ibizan MM-kisoihin.

Tämän jälkeen olen harrastanut vapaasukellusta innokkaasti ja kilpaillut myös ulkomaisissa kisoissa niin paljon kuin se vain on ollut mahdollista. Vaikka kilpailuista on tullut jopa menestystä, on lajin tärkeimpänä antina ollut mukava joukko ihmisiä, jotka viihtyvät vedessä kanssani!

Johanna Nordblad

Aloitin varsinaisen vapaasukelluksen vuonna 2000. Sitä ennen olin harrastanut laitesukellusta ja toimin PADI-Divemasterina. Vapaasukeltaminen syrjäytti nopeasti laitesukeltamisen kun liityin mukaan Freedivin Team of Finlandin toimintaan. Sen jälkeen olen kilpaillut hyvällä menestyksellä useissa sekä Suomessa pidetyissä että kansainvälisissä kilpailuissa. Parhaat sijoitukset tähän mennessä on olleet ME 2004 pituussukelluksessa ja kolmen mitalin saalis 2005 pidetyissä MM kilpailuissa.

Susanna Saari

Vesi harrastuselementtinä on kuulunut elämääni 7-vuotiaasta, jolloin aloitin uimahyppyjen harrastamisen. Aiemminkin muistan jo hypänneeni, mutta uimataitoa ei ollut, joten isäni avustuksella pääsin aina takaisin pinnalle.
Hengenpidätystäkin harjoittelin, mutta kotisohvalta käsin. Jossain vaiheessa teki mieli korkeammalle ja aloitin laskuvarjohypyn. Veri veti kuitenkin takaisin pinnan alle ja muutaman vuoden laitesukelsin ja pelasin uppopalloa.
Kilpailin niin uimahypyissä, uppopallossa kuin laskuvarjohypyssä. Etenkin laskuvarjohyppykilpailut opettivat minulle keskittymisen ja rauhoittumisen taitoa, joista on ollut suuri apu vapaasukelluskilpailuissa.
Lakuvarjohyppyurani päätyttyä etsin määrätietoisesti vapaasukelluksen harjoittelumahdollisuuksia ja vuoden 2005 alussa aloitin harjoittelun.

Ensimmäiset kilpailut olivat SM-kisat Heinolassa huhtikuussa ja tiesin löytäneeni lajini. Kilpailutilanteessa venyn parhaimpiin suorituksiini ja nautinkin suuresti kilpailutilanteista, vaikka jännityksen kanssa joutuu välillä tekemään töitä. Viime aikoina olen löytänyt vapaasukelluksesta myös sen rentouttavan puolen, eikä kilpaileminen kunnon ylläpitämisen lisäksi ole enää se ainoa motivaatio harrastaa.

Antero Joki

Pienenä poikana vietin joka kesä koko pitkän loman mökillä järven rannalla ja mitäs sitä muutakaan olisi tehnyt kuin pulikoinut vedessä. Velipojan kanssa innostuttiin joskus sukeltelemaan näkinkenkiä pohjasta ja parhaimmillaan saalis oli pitkälti toista sataa näkinkenkää, jotka toki palautimme takaisin järveen vahingoittumattomina. Vesi tuli kuitenkin varsin tutuksi elementiksi. Myöhemmin harrastin uintiakin pari vuotta.

Varsinaisesti sukeltamisen pariin tulin vasta yli kaksikymppisenä laitesukelluskurssin myötä. Hallivuoroilla tuli joskus koitettua kuinka pitkälle sitä oikein räpylöillä pääsee ja kuinka kauan voi veden alla olla, toki aina kaverin seuratessa vierestä. Laitesukelluksen kouluttajakurssilla keväällä 2000 kuulin Suomen Vapaasukeltajista ja ajatus jäi itämään. Seuraavan vuoden syksyllä liityin porukkaan mukaan.

Vapaasukellus vaatii keskittymistä, oman kehon hallintaa ja sen "kuuntelemista". Tämä kaikki korostuu entisestään kilpailutilanteessa. Omien tulosten parantaminen on tehtävä aina ensin korvien välissä, jotta ne voivat realisoitua todellisuudessa. Kilpailuissa turvallisuustekijät ovat usein huomattavasti paremmin hallinnassa kuin treeneissä, joten ennätysten yrittäminen siellä on ainakin minulle luonnollisempaa. Kilpailujen aiheuttama jännitys antaa vielä hieman lisäpotkua yrityksiin.

Maajoukkueessa olen saanut kunnian edustaa Suomea jo useammankin kerran. Kilpailusuoritukset ovatkin olleet parhaimpiani niin fiilisten kuin tulostenkin suhteen. Sharm El Sheikhin MM-kisoissa onkin tavoitteenani jälleen kerran saada parannettua omia ennätyksiäni kummassakin kilpailulajissa, ei enempää eikä vähempää. Aika näyttää kuinka tavoitteessani onnistun.

torstai 12. lokakuuta 2006

Simo Kurra

Aloitin vapaasukelluksen vuonna 2002 kuultuani lajista laitesukelluskurssilla. Homma vei mennessään heti ja myöhemmin olen tajunnut syynkin. Tämähän on täsmälleen sitä samaa hommaa mitä lapsenakin harrastin ja mistä haaveilin, aikuisikään tullessa juttu vaan unohtui hetkeksi.

Lapsena asuin järven rannalla ja siellä tuli myös vietettyä huomattava osa vapaa-ajasta silloin kun se vaan sula oli. Erityisesti minua kiehtoi vedealaiset näkymät ja virittelinkin kaikenlaisia keinoja pystyäkseni pysymään siellä pitemään...Ikimuistoisin näistä lienee veljeni ja hänen kekseliään kaverinsa kanssa ideoitu pölynimurin poistoilmaan perustunut sukelluslaite. Tietysti pääosin sukelsimme tuolloin henkeä pidättäen ja kisailimme siinä kuka sukeltaa pisimmälle, syvimmälle tai kerää eniten näkinkenkiä. Tietysti (luojan kiitos) "suoritukset" tuolloin olivat vaatimattomia kun ei tekniikasta, paineentasauksesta ja muista pikkujutuista tiedetty mitään.

Aikuisena sitten kärpänen purasi tosissaan kun löysin vanhan rakkaan lajini ja lähes vuosikymmenen sohvalla hometta kerännyt tekniikan ylioppilas jonka suurimmat liikuntasuoritukset liittyivät kauppareissuihin löysi itsestään aivan uuden puolen. Säännöllisen treenin tuloksena alkoivat sukellusajat, matkat ja syvyydet kehittyä ja viehätyin lajin urheilullisesta puolesta, joka antoi minulle samalla sysäyksen innostua urheilusta ylipäätään.

Kilpailu on minulle vapaasukelluksessa toissijaista, mutta on kiva verrata omaa kuntoaan muihin. Tärkeää minulle on kuitenkin jatkuva kehittyminen. Se ei aina tarkoita konkreettisesti suurempaa tulosta, vaan voi myös tarkoittaa rennompaa oloa, teknisesti puhtaampaa suoritusta tai kasvanutta mielihyvää. Ei tosin ole yllättävää että näiden osa-alueiden parantumisesta seuraa myös usein kovempia tuloksia.

MM-kisoihin lähden kunnianhimoisella, mutta realistisella asenteella. Aion ilman muuta rikkoa vanhat ennätykseni reilusti, mutta realistina tiedostan, että tuskin minusta mitalistia tulee. Niin kauan kun kehitystä kuitenkin tapahtuu on homma minulle mielekästä.

Harjoittelustani ja muista mietteistäni voi lukea tarkemmin henkilökohtaisesta blogistani: rakeyard.blogspot.com