Vuoden 2021 vapaasukelluksen syvyyslajien MM-kisat kilpaillaan Kyproksella 20.-30.9. Blogissa voit seurata kisajoukkueen tunnelmia ja sivupalkista löydät linkkejä kilpailun tiedotukseen netissä ja SOME:ssa. Tapahtuma lähetetään myös livenä nettiin vedenalaisella dronekameralla. Live on nähtävissä AIDA Freediving -Youtube kanavalla. Kisajoukkuetta tukee tänäkin vuonna Sukeltajaliitto.

torstai 8. syyskuuta 2011

Kolmas treenipäivä

Kirjoittanut Antero

Tämä päivä olikin sitten hieman poikkeava aiemmista. Kaksi rankkaa ukkospilveä kulki hotellimme ylitse ja illan mittaan vastarannalla meni kaksi muuta peräkkäin. Salamat välkkyivät ja vettä tuli ihan kaatamalla hetken aikaa. Internet-yhteys katosi ukkosen myötä ja palasi vasta myöhään illalla. Sen vuoksi tämä päivityskin on hieman jälkijättöinen.

Onneksi nuo ukkoset tulivat vasta päivän treenien jälkeen. Treeniajan varausmellakassa saimme lopputulokseksi kello 13. Ei haittaa, ajattelimme Kaiden kanssa, jos tuulee, niin on hyvä harjoitella aallokossakin. Kävi kuitenkin niin, että muina päivinä klo 12 mennessä aloittanut tuuli olikin nukkunut pommiin ja heräsi vasta vähän ennen kahta. Saimme siis jälleen treenata tyynessä meressä.

No, mitä sitä aallokon puutetta harmittelemaan, ukot veteen ja pinnan alle! Lämmittelyiden jälkeen jonotimme taas varsinaiselle sukellusköydelle. Nyt ei ollut edes montaa sukeltajaa jonossa, joten sekin meni kohdalleen. Olin laittanut ensimmäistä suuntäytöstä ilmoittavaa hälytystä metrin ja pohjahälytystä 5 metriä syvemmälle. Pinnalla vedin keuhkot täyteen, pakkasin hieman lisää ja taitoin rennosti alas turvasukeltaja Veeran ilmoittaman lähtölaskennan mukaisesti. Lämmin ja kirkas sininen ympäröi minut painuessani syvemmälle. Potkin ensimmäiseen hälytykseen asti ja puhalsin suuni täyteen ilmaa. Jostain syystä tuntui vapaapudotus sujuvan hitaammin kuin edellisenä päivänä, joten käytin kevyitä potkuja vielä jonkin verran syvemmälle. Noin 50metrissä tuli taas selvä lämpötilan muutos vastaan ja raikkaamman oloinen merivesi tuntui hyvältä. Syvemmän hälytyksen soidessa hämärtyvässä sinisessä oli suussani edelleen ilmaa. Viimeisen paineentasauksen taisin tehdä 85 kieppeillä. Käsi ysikympissä odottelevalle pleitille ja pintaan. Pintautuminenkin sujui hienosti ja virittelin siinä samalla leveän hymyn kasvoilleni. Hienoa!

Kaj oli toisella köydellä heti minun jälkeeni. En nähnyt juurikaan hänen suoritustaan, mutta jos voi siitä leveästä hymystä hänen kasvoillaan jotain päätellä, niin hyvin oli sekin sukellus sujunut. Kaiden mielestä tuo 65 metrinen oli ollut lähes lapsellisen helppoa! Hyvä niin, tontin paikkaa voi siis katsella vieläkin syvemmältä.

Tänään on vuorossa lepopäivä. Vuokra-automme saapui juuri hotellin pihaan ja suuntaamme hetken kuluttua tästä länteen tutkimusmatkalle. Katsotaan, mitä löytyy.

Näkemiin ja kuulemiin, Kalamata kuittaa!