Vuoden 2021 vapaasukelluksen syvyyslajien MM-kisat kilpaillaan Kyproksella 20.-30.9. Blogissa voit seurata kisajoukkueen tunnelmia ja sivupalkista löydät linkkejä kilpailun tiedotukseen netissä ja SOME:ssa. Tapahtuma lähetetään myös livenä nettiin vedenalaisella dronekameralla. Live on nähtävissä AIDA Freediving -Youtube kanavalla. Kisajoukkuetta tukee tänäkin vuonna Sukeltajaliitto.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Miesten CNF kisa





Edellisten aamujen tapaan valkeni myös toinen varsinainen kisapaäivä kirkkaana ja aurinkoisena. Taivaalla liiteli muutama pilviulautta vaaleansinisen taivaan alla. TRuulöi oli hieman ärtynyt yön aikana ja puhalteli puusikinna navakan oloisesti. Kisapaikalla siitä ei tosin ollut haittaa, koska paikka on todella niin suojaisa ja tyyni kuin vain voi kuvitella. Olosuhteet sukelluspaikalla olivat siis jälleen kerran aivan ihanteelliset. Joidenkin snobien kirkkaissa vesissä sukeltavien olen kuullut valittelevan syvyydessä olevan pimeää, mutta näin suomalaisena se ei pimeältä ainakaan vaikuta. Hieman hämärtää, mutta ainkin vielä 75 metrissä näin köyden vaivatta ilman valoa. Ei siis pimeää ainakaan vielä noissa metrilukemissa.

Vaikka Mikko ilmoitti vain 50 metriä ja minä 62, niin välissämme ei ollut kuitenkaan kuin yksi kilpailija. Niinpä koutsaamiset eivät oikein keskenämme onnistuneet. Mikko halusi mennä omin nokkinensa, mutta minä sain koutsin muualta. Mikko tekikin todella helpon näköisen 50 metrisen. Ei ollut onteloissa aiemmin ollutta vaivaa tänään, mikä oli iloinen asia ajatellen seuraavaan lajia. Oma sukellukseni meni myös aivan nappiin ja näin Jyri Vehmaskosken Suomen ennätys siirtyi historian lehdille ja uusi lukema, 62 metriä, merkitään nimiini. Jippii!!!!!

Reissu on siis jo ensimmäisen lajin osalta tuonut hieman enemmän, kuin osasin odottaa. Cwt onkin sitten jo toinen juttu, siinä kun ei ole treeniä pohjalla muuta kuin tuo ensimmäisen päivän harmillinen veto. Odotukset eivät siis ole korkealla.

Ulkomaalaisten tuloksista sen verran, että syvälle oli päästävä, jotta finaalipaikka aukeaisi. Vähintään 73 oli finaaliraja. Siihen olivatkin ranskalaiset sopineet tekevänsä kaikki saman tuloksen, joten finaalissa on seitsemän miestä. Herbert unohti tagin ja teki silti lupaamansa 74 m, joten hän on samoissa pisteissä ranskalaisten kanssa. Sitten olivatkin enää syvemmät miehet, Alexey ja molemmat Wiljamit. No, katsokaa itse tarkemmat tulokset oheisesta kuvasta. Pahus, onkin hieman suttuinen...

Liitteenä myös pari kuvaa naisten kisapäivältä.

lauantai 28. marraskuuta 2009

CNF karsinnat, uusi SE!

Alustavana väliaikatietona, että Antero Joki on tehnyt CNF suomenennätyksen sukeltamalla ilman räpylöitä 62 m syvyyteen. Mahtavaa! Toivottavasti tuolla irtoaisi myös finaalipaikka.

- J

perjantai 27. marraskuuta 2009

Kuvia kisapaikalta




Viimeiset treenit ennen CNF:ää

Tänään oli toinen virallinen harjoituspäivä ja samalla myös viimeinen harjoituspäivä ennen CNF-kilpailua. Huomenna pidetään naisten CNF-karsinnat ja ylihuomenna puolestaan miesten karsinnat.

Tälle päivällä onnistuimme varaamaan jopa ihan virallisen treeniajan, joten suuntasimme vuokra-autollamme Dean's Blue Holelle klo 13 paikallista aikaa. Harjoituspaikan ympärillä kävi jo aikamoinen vilske, kun järjestäjät virittelivät paikkaa valmiiksi kilpailuja varten ja ripustivat kilpailuun osallistuvien maiden lippuja Blue Holea ympäröiviin kallioihin roikkumaan.

Vaihdoimme sukellusvarusteet päälle rannalla ja uimme ponttoonilautalle valmistautumaan suorituksiamme varten. Antero teki vahvan näköisen 59 m CNF:n, joten Jyri Vehmaskosken SE-tuloksen 61 m rikkominen varmasti siintää jo silmissä. Itse yritin tänään 55 m sukellusta ilman räpylöitä, mutta jouduin reistailevan poskiontelon ja rentouden puutteen vuoksi kääntymään 47m kohdalla. Eiliseen viestiin oli päässyt pieni virhe, sillä eilen kyllä yritin 52 metrin sukellusta, mutta siinäkin jouduin kääntymään jo 45 m kohdalla ympäri samasta syystä.

CNF-kilpailuun Antero aikoo näillä näkymin ilmoittaa 62 m ennakkotuloksen, joka ylittää nykyisen SE:n metrillä. Itse luultavasti ilmoitan 50 m, sillä sen yli minulla ei tunnu tällä hetkellä olevan ilman räpylöitä asiaa. Paineentasaukseni kyllä toimisi ainakin 70 metriin asti, koska niin syvällä olen käynyt räpylöiden kanssa, eikä sukellusmatkankaan pitäisi DNF-tulosteni perusteella muodostua rajoittavaksi tekijäksi ennen 80 metrin ylittäviä sukelluksia. Tosiasia kuitenkin on, että viimeisimmän kunnollisen syvyyssukellusharjoitteluni tein tammikuussa Egyptissä ja sen jälkeen keskityin vain hallilajien MM-kisoihin valmistautumiseen. 10 kuukauden tauon jälkeen ei ole realistista odottaa kovin huimia tulosparannuksia 5 päivän harjoittelulla - siinä ajassa ehtii juuri ja juuri päästä takaisin aiemmalle tasolleen. Vaikka fyysiset edellytykset olisivatkin kunnossa, henkisesti ei ole mahdollista tehdä lyhyessä ajassa suuria harppauksia syvyystuloksissa. Tai ainakaan minä en siihen pysty. Kovempien syvyystulosten tekeminen vaatisi osaltani ennemminkin 5 viikon tai 5 kuukauden harjoittelua täällä näiden 5 päivän sijaan. Tämän asian tiedostinkin jo ennen kilpailuun lähtöä, joten tavoitteeni täällä ovat lähinnä päästä sukeltamaan hyvissä olosuhteissa, hankkia kilpailukokemusta ja nauttia Long Islandilla oleskelusta. Tähän mennessä nuo tavoitteeni ovatkin täyttyneet mainiosti.

-Mikko

torstai 26. marraskuuta 2009

Avajaispäivä

Meillä ei ole sähköpostin lukeminen ollut aivan säännöllistä, sattuneista syitä johtuen, ja kun kaikki viestintä täällä on hoitunut sen kautta, niin meillä oli lähellä jäädä tämän päivän treenit väliin. Niihin kun olisi pitänyt ilmoittautua eiliseen klo 18 mennessä, mutta Mikko pääsi sähköpostiin vasta klo 22. No, onneksi järjestäjät armahtivat pohjoisen kylmästä tulevia poikia ja laskivat lämpimään veteen treenaamaan muiden jälkeen. Tänään siis olivat ensimmäiset viralliset treenit, jossa mentiin vain yhdellä köydellä. Aikaa siinä oli per urheilija noin kymmenen minuuttia. Se riitti kuitenkin kaikille ja lopulta saatiin Mikon kanssa ihan hyvät sukellukset aikaiseksi. Itse kävin 55 metrissä cnf:ää ja Mikko tosi helpon näköisesti 52 metriä samassa lajissa. Oma sukellukseni ei ollut ihan rennoimmasta päästä, mutta ok kuitenkin.

Sitten ei kun rantaan ja pikasuihku mukana olleesta makeavetisestä kannusta päälle kaataen, tukka harjalla suoraksi ja ilmoittautumaan. Oltiin paikalla minuutilleen silloin kuin pitikin. No, oli siinä organisaatiolta saatu hieman pelivaraakin, jos sitä olisi tarvittu. Avajaisissa oli sitten ensin lippujen esiinmarssi kunnantalolle. Vain yksi lippu oli mennyt järjestäjiltä hieman väärin, Slovenialle annettiin käteen Slovakian lippu. No, tekevälle sattuu. Sitten olikin pitkä lista puheita ja kiitoksia kaikille, jotka olivat olleet jollakin tavalla mukana järjestelyissä. Kuitenkin kaikessa välittyi paikallisten suuri rakkaus kotisaartaan ja sen luontoa kohtaan. Kaiken lisäksi vaikuttavat kovin vieraanvaraiselta väeltä. Ruoka oli taas katettu pöytiin notkuviin, vaan annas olla, kun vapaasukeltajille annettiin lupa käydä käsiksi. Ei siinä eväät kauaa vanhentuneet sen jälkeen. Sekin osuus oli aika perinteistä toimintaa näissä isommissa, ja miksei pienemmissäkin, mittelöissä.

No nyt on taas treffit nukkumatin kanssa. Hyvää yötä.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Lisää treeniä ja ensimmäiset kisat

Taas koitti uusi kaunis treenipäivä Dean Blue Holen lämpöisissä vesissä. Treenimme, kuten jo aiemmin mainitsin, alkoivat iltapäivällä yhden jälkeen. Mikko teki 50 m cnf:ää, mutta paineentasausvaikeuksia oli hieman nenä- ja otsaonteloissa ylöstullessa. Tuskin mitään pahempaa, mutta ehkä yksi treenipäivä olisi paikallaan. Itsellän meni nyt myös sama 50 dnf:ää, vaikka hieman sunnuntainen lung squeese jännittikin.

Kello 15 alkoikin sitten jo ensimmäinen kilpailu paikan päällä. Sebastian Näsrtömin organisoima kansallinen kisa vieraiden kera. Tarkoituksena oli tarjota vähemmän jännittävä tilaisuus kansallisten ennätysten rikkomiseen. Kilpailuun olikin ilmoittautunut kymmenkunta ennätysten rikkomista yrittävää. Yritykseksi se monen osalta jäikin, vaikka onnituikin osalta vallan hienosti. Itse olin lupautunut kilpailuun tuomariksi Henning Larsenin, Rob Kingin ja Junko Kitahaman kanssa. Dnf-tuloksista parani ainakin Ruotisin miesten ja naisten ennätykset, jotka ovat muistaakseni nyt Klara Hansenin 46 metriä ja Sebastian Näströmin ja Kristian Ernestin 62 metriset. Anders Larsson yritti samaa tulosta, mutta ei onnistunut pääsemään aivan pohjaan ja epäonnistui pintaprotokollassa. Cwt:ssä Ruotsin ennätystä yrittivät Per Westin AP 86 metriä ja Johan Dahlström AP 96 metriä. Kumpikaan ei pohjaan asti päässyt ja, vaikka Johan kävikin jo 93 metrissä, jäi ennätys syntymättä. Nämä tulokset vain oman muistini varassa, joten pienellä varauksella.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Matka Bahamalle ja ensimmäiset treenit

Marraskuun pimeässä aamussa lauantaina 20. päivä tapasimme Mikon kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Laukkuihin oli pakattu toivottavasti kaikki tarpeellinen tulevia kisoja ja kahden viikon oleskelua varten. Ensimmäinen lento olisi Helsingistä Lontooseen, joka kestää noin kolme tuntia. Lontoossa koneen vaihtoon olisi noin kaksi tuntia ja sen jälkeen aloittaisimme pisimmän lentomme, noin kymmenen tunnin Atlantin ylityksen määränpäänä Miamin kansainvälinen lentokenttä. Siellä kaikki tavarat on otettava ulos, tullattava ne ja annettava taas lentoyhtiön huostaan seuraavaa lentoa varten, joka suuntautuu Bahamalle Nassauhun. Sinne saavuttaisiin paikallista aikaa lauantai-iltana ja perille, Long Islandille, kun eivät koneet yöllä lennä, niin edessä on hotelliyöpyminen Nassaussa. Aamulla hieman kello kuuden jälkeen alkaisi viimeinen etappimme kohti kisapaikkaa, Dean's Blue Hole, joka ainakin ennakkoon kuvista päätellen on varsin mukavan näköinen paikka.

Lennot sujuivat mukavasti välillä torkkuen ja välillä syöden maittavia lentoyhtiöiden tajoamia gourmet-aterioita. Miamissakin maahantulo ja matkatavaroiden tullaaminen sujui suuremmitta ongelmitta. Lento Nassauhun tehtiin jo potkurikoneella, joten koneiden koko pieneni piukkuhiljaa. Tällä lennolla näimme ensimmäisen kerran muita vapaasukeltajia, kun Espanjan hiljainen joukkue istui samaan koneeseen. Nassaussa ihmeteltiin sitten missä räpyläkassit mahtoivatkaan olla, kun kaikki tavarat laitettiin Miamissa samaan kärryyn? No pientä paperityötähän se teetti Nassaun lentokentän matkatavaroista vastaavan virkailijan kanssa. Lopulta soitto hotellin receptionista puolen yön aikaan kertoi räpylöidemmekin saapuneen Nassauhun. Hyvä niin!

Aamulla klo 5.15 John's Taxi Service haki meidät ja kaikki matkatavaramme hotellilta ja vei Bahamasairin terminaaliin, jossa tavattiin muutamia raskalaisia, kisaamaan heistä oli tulossa Brigitte Banegas. Noin 20 paikkainen potkurikone olikin sitten seuraava väline, jolla lennettiin. Yksi välilasku oli ennen meidän pysäkkiämme. Maisemat pilvien välistä näyttivät jo upeilta, pieniä saaria turkoosin veden ympäröimänä. Long Island, Deadman's Cay oli lopullinen päämäärä lentomatkustamiselle. Siellä odotti varaamamme vuokra-auto ja kaveri, joka näyttäisi majapaikkamme. Kaikki siis oli kuten etukäteen oli sovittu.

Treenaamaan halusimme heti samana päivänä kuin saavuimme paikalle. Kone laskeutui noin klo 8 ja treenit kello 14.20. Blue Hole oli juuri niin upean näköinen paikka kuin kuvista saattoi päätellä. Vesi oli pinnasta 29 asteista ja 15 metrissäkin 27 asteista. Ei paha! Näkyvyys ei ollut kuitenkaan kuin 15 metriä, jos sitä nyt voi huonona pitää sitäkään näin kotivesiin verraten...

Itselläni oli kovat odotukset omaa sukeltamistani kohtaan ja tulostavoitteet olivat korkealla, vai pirtäisikö sanoa syvällä. Lämmittelyjen jälkeen oli syvän sukelluksen vuoro. Taitto ja kohti syvyyksiä. Hieman mietin, kuin mahtaa paineentasaus sujua, kun edellisestä sukelluksesta on jo jonkin aikaa. Lopulta paineentasaus sujui ongelmitta alas asti ja uuden räpylän kanssa ylöstulokin sujui moitteetta. Pintautuminenkin oli hallittu ja ok. Olo ei kuitenkaan tuntunut ihan normaalilta ja lopulta syykin selvisi, lung squeese. Se sitten tarkoittaa ainakin seuraavan päivän osalte treenitaukoa. Harmi!

Mikko teki helpon näköisen ensimmäisen treenin cwt 50 m ja treenasi perään vielä tekniikkaa cnf:ää varten.

Toinen treenipäivä menikin Anteron osalta ihan surffaamiseksi ja lomailuksi, mutta Mikko teki helpot vedot constaa 60 m ja cnf:ää 40 metriä.

Nyt, kun tätä blogia pääsin päivittämään, niin kello on paikallista aikaa 11.40 ja meidän treenivuoromme tänään alkaa kello 13.20, joten palataan niihin myöhemmin. Yritetään jatkossa pitää paremmin huolta myös tästä blogin päivittämisestä. Matka ja aikaero saivat omalta osaltaan hieman alkuvaikeuksia aikaan, mutta eiköhän tähän kellon muuttamiseen pian totu.

Eilen näkyi illalla jossakin kauempana Atlantin päällä melkoinen ukkosmyrsky, mutta vain kirkkaat salamat valaisivat pilkkopimeän yötaivaan, sillä ääntä ei kuulunut. Upean näköistä joka tapauksessa.

torstai 19. marraskuuta 2009

Kohti Bahamaa!



On vuoden 2009 syvyyskisojen vuoro! Anza ja Mikko matkustavat kaukaiselle Long Islandin saarelle Bahamalle edustamaan itseään ja Suomea kaikkien aikojen AIDA Depth World Championshipissä.

Paikalle lentämiseen menee noin vuorokausi, mutta parivaljakkomme kestänee sen varmasti vailla murheita, sen verran kokeneista kisamiehistä on kyse. Viimeistelevät treenit alkavat heti koneen oven auettua ja jatkuvat läpi koko viikon ennen kisoja!

Tällä blogilla seurataan kuinka miesten lopulta käy!

Hieman lisätietoa:

Suomen joukkue:
Mikko Pöntinen
Antero Joki

2009 Aida Freediving World Championships 25.11 - 5.12.2009 @ Deans´blue hole, Long Island, Bahamas

http://www.verticalblue.net/events/