Vuoden 2021 vapaasukelluksen syvyyslajien MM-kisat kilpaillaan Kyproksella 20.-30.9. Blogissa voit seurata kisajoukkueen tunnelmia ja sivupalkista löydät linkkejä kilpailun tiedotukseen netissä ja SOME:ssa. Tapahtuma lähetetään myös livenä nettiin vedenalaisella dronekameralla. Live on nähtävissä AIDA Freediving -Youtube kanavalla. Kisajoukkuetta tukee tänäkin vuonna Sukeltajaliitto.

tiistai 23. elokuuta 2011

18.8 - Onnistumisia ja vastoinkäymisiä

Torstaina 18.8 oli taas syvyystreenit Asikkalan Kinisselällä. Vaikka ilta oli lämpimänä ja tuulettomana, mitä täydellisin sukeltamiseen, kaikki ei mennyt ihan putkeen. Anterolla jäi oma maski ja valo vahingossa laiturille ja ehkä sitä myöten lainamaskilla tavoiteltu 65 m CWT syvyyssukellus jäi hieman vajaaksi n. 55 m tietämille. Jonella oli taas vuorossa CNF treeni ja 45 m syvyys tavoitteena. Jo lämppäreissä oli hieman säätämistä ja itse sukellus jäi vajaaksi 38 metriin. Noh, ensi treeneissä sitten paremmin.

Kaj Toivolalla ja Joonas Vuorelalla asiat menivät huomattavasti paremmin. Kaj sukelsi helpon 55 CWT sukelluksen ja Joonas pääsi 45 metriin köysiavusteisesti ilman suurempia ongelmia. Tästä on hyvä jatkaa... etenkin kun molemmat olivat sitä mieltä, että olisi saanut olla lisää köyttä.

Samaan aikaan altaan puolella Mikko Pöntinen teki pienen CO2 treenisetin. 50*25 m kahdella hengityksellä sukelluksien välillä. Eli yhteensä 1250 m veden alla n. 100:lla hengenvedolla. Melkoinen treeni ja ei todellakaan suositella kokeiltavaksi kotona. ;)

lauantai 13. elokuuta 2011

perjantai 12. elokuuta 2011

Mikko Niemeläinen treeneissä 218 m DYN











Mikko teki 7.8 oman treeniennätyksensä pituusukelluksessa räpylällä (DYN). Matkaa sukellukselle tuli 218 metriä! Tämä lupaa hyvää Italian kisoja ajatellen.

Pintaprotokollassa oli miehellä vielä pientä säätöä, mutta ei mitään niin vakavaa joka ei pienen treenin myötä poistuisi.

perjantai 5. elokuuta 2011

Treenit so-far



Kesä on edennyt pitkälle ja maajoukkueemme on treenannut ahkerasti läpi koko kesän. Syvyysjoukkueemme pääsääntöisesti Asikkalan Kinisselän syvänteellä ja Allasjoukkue kunkin kotipaikkakunnan uimahalleissa.


Erityisen mainittavia edistyksia maajoukkueessa viime aikoina: Veera teki muutama viikko sitten 7:02 staticin (staattinen hengenpidätys) treeneissä, joka riittäisi jo MM-kisoissa lähelle mitalisijaa. Antero on tehnyt vakuuttavasti pakkaamatta yli 60 m CWT (syvyyssukellusta räpylöillä) sukelluksia joka lupaa erittäin hyvää Kreikan kisoja ajatellen. Pakkaamalla herra voi siis mennä 100 m syvyyteen asti. Mikko Nimeläinen taas teki oman DNF (pituussukellusta ilman räpylöitä) PB:n viime viikonloppuna uimalla 153 m matkan yhdellä hengevedolla. Jonérik Ekström onnistui Asikkalan syvyysleirillä sinetöimään 60 m syvyyden kisasukelluksessa. Jos edistys jatkuu ja treenit kreikassa menee hyvin niin 75 m sukellus on jo hyvin todennäköistä.


Ohessa vielä lopuksi linkki Kimmo Lahtisen hienoon youtube-videoon kevän SM-kisoista:
http://www.youtube.com/watch?v=myRQmqiyV5k&feature=share

torstai 4. elokuuta 2011

Ingela Karlsson









Som Ålänning har man ett stort behov att vara nära vatten och hav. Det är konstigt om man inte har nära till vatten om man är ute och reser någonstans i världen. Före jag lärde mig att simma på ytan minns jag att jag bara kunde dyka under vattnet för det var mycket lättare.Minns inte hur gammal jag var men rätt liten. Det att jag var med i min första simtävling skolmästerskap i årskurs 1. 25 meter tiden blev då 1.08. Jo den tiden har nog förbättrats jag simtränade och tävlade en del som ung men slutade när man skulle måste satsa seriöst då var det så mycket annat som lockade och tiden räckte inte till.

Även om jag hade sett filmen "det stora blå" så visste jag ingenting om fridykning hade inte hört talas om det överhuvudtaget. Före jag vara och reste i Thailand och såg en annons i en tidning och kontakta dykfirman som hade den kursen. Det var 2002 den kursen gjorde att man fick en aha upplevelse. Kan man faktiskt hålla andan så där länge 3,17? andra dagen och gjord ett dyk ner till 17 CWT och 29 VWT
Men någon fridykning träning blev det inte före några killar här på Åland börja träna lite i poolen och jag hängde på dem. Så mycket träna blev det väl inte mest lek. Inför första pool tävling var jag med i Ängelholm 2005. Då var man en tok rookie som skulle tävla mot de bästa och jag var sjukt nervös.

Jag har aldrig riktigt blivit biten av poolfridykning utan vill dyka i havet. Det märkte jag när jag var nere i Dahab med 2 kompisar 2008 vi dök varje dag och tramsa och flamsa och allt var så där tokroligt och alldeles underbart. Fina färgglada fiskar, klart vatten och varmt vatten. Det är så fridykning skall vara. Jag fördubblade nästan mitt pb under dessa 2 veckor. Så jag åkte tillbaka dit 3 månader senare igen och var med i min första tävling. Då tog jag mitt första finska rekord i freeimmersion inte helt imponerande 36 meter men dock det djupaste som någon finsk tjej har gjort.

Jag gillar Dahab och har sedan dess varit där flera gånger. Träning och atmosfären är bra mycket andra fridykare. Allt är så enkelt i Dahab bara man har en boj och en lina så kan man dyka.
Nu har vi VM i Grekland och jag kommer att representera det finska landslaget. Det är mitt första VM och jag har sett mycket fram emot det. När det blev klart att det skulle bli Stavros som kommer att anordna det och att MeD Meet 4 kommer att vara före så började min planering/fundering och uppladdning om om om. Kan jag bli den första finnen som passerar 100meter. Nu pratar jag om No Limit alltså åka släde ner och ballong upp. Jag har gjort flera djup med släde men inte så djupt. Hur svårt är det eftersom 78 och 74 var superenkelt att göra ganksa otränad, vad kan man då göra som tränad??? Min plan har varit att åka till Kalamata när det börjar 1 september träna och adaptera mig för djupet och se vad som händer. Kommer jag att klara av att tryckutjämna så djupt? Vad kommer mina lungor att säga och mitt psyke?
Planerna är fortfarande att försöka göra nått djupt finskt rekord i No Limit men att det behöver vara 100 är inte lika viktigt mera. All släddykning är just nu så i fokus efter diverse insidenter. Dessa skrämmer mej inte det minsta, utan får en att tänka efter att man inte ska kamikaze dyka utan göra det man klarar av.

Just nu vet jag inte vad jag klarar av. Ingen aning. I juni var jag med om en olycka med min båt som kunde ha slutat väldigt illa. Jag har fortfarande problem med ryggen och knä.Men det kan även ha varit fridykningskunskaperna som räddade mitt liv. Fast jag bara kommer ihåg några få saker från olyckan så är det starkaste minnet mitt mantra. När jag tumla runt i vattnet och när jag var i kläm under båten så sa jag åt mig själv igen och igen tur att jag kan hålla andan,tur att jag kan hålla andan, tur att jag kan hålla andan.

Nu har jag mindre än en månad före jag ska till Kalamata hur skall man träna när man är skadad? Klart det går man kan mental träna och göra sina dyk i huvudet då tror kroppen att man gör de på riktigt. Jag kan hålla andan på land(fast det hatar jag). Det går att träna det gäller bara att det ska bli av.

Det är frustrerade och lite pinsamt att inte kunna åka ner till Grekland och veta att jag ska nu prestera det bästa jag kan. Utan åker dit och får se vad som händer.
Mina mål som var att försöka förbättra FIM rekordet och även försöka knipa CWT rekordet ligger just nu långt borta. Men jag har 3 veckor träning där nere före VM börjar så man vet aldrig.

När jag inte fridyker som inte blir allt för ofta så renoverar jag på mitt nyköpta hus, är ute med båten eller är på stugan. Om jag inte jobbar förstårs det gör jag varannan vecka på ett kryssningsfartyg där jobbar jag i kallskänken dvs med förrätter och desserter ett jobb som passar en gottegris som mig ganska bra.

Joonas Vuorela

Ensimmäiset kosketukset vapaasukellukseen löytyvät 13-vuotiaana aloitetulta uimarin uralta. Poikien kanssa hallissa kokeiltiin että kuinkakohan pitkälle sitä uimaräppänät jalassa pääsee altaassa ja jonnekin 70 metrin paremmalle puolelle sitä tuli jo silloin vetäistyä. Olkapääleikkauksen seurauksena keskeytynyt uimaura jäi taakse ja laitesukellus alkoi 15 vuoden iässä.

Enemmän ja vähemmän aktiviisia kausia nähneenä ja hieman jo laitesukellukseen kyllästyneenä aloin etsiä syksyllä 2010 tietoa tästä maagisesta vapaasukelluslajista. Internetin ja tuttavien kautta sainkin yhteyden nykyiseen mentoriini, Jonerik Ekströmiin, ja tästähän se treeniputki sitten alkoi.

Tammikuussa 2011 olikin aika varata ensimmäinen Egyptin reissu ja lähteä kokeilemaan miltä syväsukellus Dahabin edustalla tuntuu. No hyvältä tietysti! Matkalta jäi ikimuistoisia hetkiä ja nälkä sukeltamiseen vain kasvoi. Nyt onkin edessä treeniurakka, tulihan sitä Jonen, Kaiden ja Antero innoittamana lupauduttua Kreikan kisamatkalle...

Veera López-Lehto


















Aloitin vapaasukelluksen torstaina 29.10.2009.

Olin muuttanut sinä syksynä Kouvolaan opiskelemaan ja olin hieman uupunut tekemisen puutteesta. Etsin harrastusmahdollisuuksia ja uimahallissa törmäsin joihinkin ihme infokylttehin, joissa mainittiin vapaasukellus. En ollut koskaan kuullutkaan mistään vapaasukelluksesta, mutta kiinnostus heräsi oitis, joten otin yhteyttä seuraan ja menin treenivuorolle kokeilemaan lajia. Olihan se sitten ihan kivaa. Olen harrastanut myös taitouintia ala-asteikäisestä 18-vuotiaaksi saakka, joten uintitekniikka ja hengenpidätys olivat valmiiksi hyvällä pohjalla. 

Nyt on tullut osallistuttua kolme kertaa SM-kisoihin, joista olen saanut kaikenvärisiä mitaleja. Vahvin kilpailulajini on tällä hetkellä static, jossa minulla on myös Suomen ennätys. Harjoittelen kuitenkin myös paljon pituussukelluslajeja, joissa toivon kehittyväni vielä lisää. Syvyyssukellus on myös mielenkiintoista erilaisuutensa takia ja suunnitelmissa onkin sen harjoittelu jossain ulkomailla.

Nyt vuorossa Serbia ja minulle kolmannet MM-kisat. Saas nähdä kuinka käy. Mooiiii! :)

Mikko Niemeläinen














Aloitin vapaasukelluksen vuoden 2009 tammikuussa. Innostuksen tähän sain kuntouinnin kautta, olen harrastanut uintia 18 vuoden iästä lähtien muiden lajien ohella, joita olivat mm; kuntosali ja erilaiset itsepuolustuslajit kuten nyrkkeily, potkunyrkkeily ja viimeisimpänä krav maga. Vanhetessani itsepuolususlajit jäivät ja keskityin yhä enemmän uintiin sekä kuntosaliin. Uinti sekä vedessä olo alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän ja mukaan tuli leikkimielinen sukeltelu uinnin ohessa kaverien valvoessa suorituksiani. Pian huomasinkin, että 50m alkoi menemään yhä helpommin huonosta tekniikasta huolimatta.
Vuonna 2007 syksyllä liityin cetuksen masters-uimareihin, ja kävin uintitekniikka kursseilla, jossa tekniikkani paranikin jonkin verran. Opettajaltani sain tietää, että meidän seuran sisällä oli myös vapaasukellus-kerho, ja pienen mietinnän jälkeen päätin lähteä treeneihin mukaan. Kehittymiseni oli varsin nopeaa, johtuen pitkälti hyvästä koulutuksesta, tekniikka sekä treenivinkeistä, jotka sopivat minulle kuin nyrkki silmään. : ) Seurassani oli vapaasukellus-kouluttaja, Ari Kylmä, jolta sain hyvät ohjeet sekä opetuksen turvalliseen ja tehokkaaseen vapaasukellukseen. Myös Jonerik Ekström oli seurassani, jolla oli runsaasti kisakokemusta, sekä tieto-taitoa niin treenaamisesta kuin tekniikastakin, joten sain syödä"rusinat pullasta" ja siitä se kehittyminen sitten alkoi kuin itsetään.
Toki rakkaus veteen ylipäätänsä myös auttaa kehittymään, uinti ja vapaasukellus toimii myös henkisen jaksamisen parantamiseen ja ylläpitoon. Ei ole niin huonoa ja raskasta päivää, etteikö vedessä puljaaminen oloa parantaisi. Italian MM-kisat ovat minulle kautta aikain toiset kisat, sillä kerran olen käynyt sm-kisoissa ahvenanmaalla, josta kotiin tuomisena oli yksi SM-hopea. Italiasta lähden hakemaan kolmea valkoista korttia ja hyvää fiilistä henkilökohtaisten onnistumisten kautta. Pituuslajeissa olen tyytyväinen, jos pääsen omiin ennätystuloksiini tai hyvin lähelle niitä. Ennen kaikkea Italiasta lähdetään hakemaan kuitenkin kisakokemusta sekä vinkkejä toisilta vapaasukeltajilta. On hienoa nähdä minkälaista meno on ison maailman kilpailuissa. : )

Kaj Toivola


Se oli eräänä helmikuun päivänä vuona 1985 vai olikohan se 1986 (muistaakseni tiistai) kun SriLankassa tuli uimarannalla paikallinen kaveri kysymään ”haluatko oppi sukeltamaan”. Pari vuotta siitä eteenpäin ja olin samassa paikassa töissä. Vuosien mittaan on tullut pääasiassa laitesukellettua useampia tunteja, mutta jo alkuaikoina tuli harrastettua ”vapaasukellusta”. Varsinaisesti innostuin vapaasukelluksesta kuitenkin vasta alkuvuodesta 2007 jolloin olin samalla rannalla kuin vuonna -85 (tai -86).
2007 jälkeen on tullut osallistuttua useampiin hallikisoihin. Kuitenkin kirkkaat, lämpimät etelän avovedet on se juttu, joka on pitänyt oman mielenkiintoni yllä sukeltamiseen kaikki nämä vuodet. Onneksi viimevuosina on ollut mahdollisuus osallistua myös muutamaan syvyyskisaan etelän lämmössä.
Toivottavasti tämän vuoden Kalamatan syvyyskisoissa pystyisi jälleen kerran ylittämään itsensä ja auttamaan muitakin tekemään parhaita suorituksia. Suomesta kun pääsee kirkkaisiin, lämpimiin vesiin - sitä hyvänolon tunnetta on täysin mahdoton kuvailla.
Toivottavasti se tarttuu sinuunkin.

Terv. n.26v pinnan alla.