Aika rientää kuin siivillä. Piti jo kaksi viikkoa sitten päivittää viimeisen maajoukkueleirin tunnelmia Hyvinkäältä, mutta aika vain lipesi jonnekin. Leirin jälkeen oli käytännössä viisi päivää aikaa kuivatella märkkäri ja valmistautua lähtöön ja se aika osoittautui täydellisen riittämättömäksi kun yritti samaan aikaan käydä töissä ja tehdä viimeisiä treenejä. Noviisina pyörin ympyrää ja kasasin ja levittelin tavaroita vuoron perään vielä kaksi tuntia ennen lennolle lähtöä. Mikä on oikea aurinkovoiteen suojakerroin? Onko yöllä kylmää? Pärjääkö rantasandaaleilla?
Sveitsin viimeistelytreenileiri jännitti jostain syystä todella paljon ja meni osin varmaan juuri siitä syystä aika railakkaasti penkin alle, mutta nyt täällä itse kisapaikalla olen seesteinen kuin viilipytty. Olen ollut täällä Belgradissa jo viisi päivää, ensin tuomarikurssilla ja sitten normaalina osallistujana, ja olo vaan rentoutuu ja paranee, vaikka kisat eivät ole edes alkaneet. On yllättävää huomata miten joukkueen ryhmähenki, rauhallinen energia ja ilo tarttuu ja valaa itseenkin uskoa siitä, että riittää ihan varmasti jos teen parhaani.
