Vuoden 2021 vapaasukelluksen syvyyslajien MM-kisat kilpaillaan Kyproksella 20.-30.9. Blogissa voit seurata kisajoukkueen tunnelmia ja sivupalkista löydät linkkejä kilpailun tiedotukseen netissä ja SOME:ssa. Tapahtuma lähetetään myös livenä nettiin vedenalaisella dronekameralla. Live on nähtävissä AIDA Freediving -Youtube kanavalla. Kisajoukkuetta tukee tänäkin vuonna Sukeltajaliitto.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Toinen cwt kisapäivä... viimeinkin...


Oli sitä jo odotettukin. Homma meinasi mennä ihan turismin puolelle, kun toista kisapäivää siirrettiin tuuliolosuhteiden vuoksi kahdella päivällä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Päivä alkoi hieman pilvisenä, mutta lämpimämä, kuten täällä on ollut tapana. Aamulla klo 8.00 bussiin pakkautui porukkaa niin paljon kuin siihen vain mahtui. Tunnelma oli tiivis heti alkuunsa. Vajaan tunnin ajelun jälkeen purkauduimme Jonen kanssa bussista satama-alueelle muiden mukana. Venettä kisapaikalle oli odoteltava taas yli puoli tuntia. Seuraava odottelu olikin sitten Warm Up-veneessä kymmenen minuutin venematkan jälkeen. Siellä sai istua paikoillaan noin tunnin ennen alkulämmittelyjä. Aikanaan pääsin sitten veteen ja lämppärit sujuivatkin mukavan rennosti. Tuli hyvä ja luottavainen olo omaan sukeltamiseen.

Noin 20 minuuttia ennen lähtöä siirryttiin kisaveneen perälaudalle istuskelemaan. Siinä sitten rauhassa maailmaa katsellessa kuului vierestä hieman epäuskottavaa puhetta englanniksi. Edelläni sukeltanut Guillaume Ranskasta oli alas mennessään tavannut epätoivottavan vieraan. Outo köysi oli kietoutunut kisaköyden ympäri noin 95 metrissä. Guillaume koitti väistellä mokomaa, mutta matka pysähtyi 99 metriin, kolme metriä ennen pohjaplaittia. Sitten olikin edeessä ensin 14 minuutin viivytys, kun kisaorganisaatio alkoi nostaa kisaköyttä ylös. Kas kummaa!! Siellähän se oli köysi edelleen kietoutuneena kisaköyden ympärille vielä pinnallakin. Sen verran raskas paino tuntui olevan toisessa päässä, että paikalliset päättivät vetää köyden kauemmaksi toisella veneellä, jotta päästiin jatkamaan sukelluksia. Kaikkiaan viivytystä tuli tästä hässäkästä 28 minuuttia. Meinasi tulla Anterolle kuuma odotellessa.

Lopulta pääsin kisaköyteen kiinni. Rauhallista hengittelyä pinnalla niskatyynyyn nojatessa, joten kohtuulliset aallotkaan eivät haitanneet yhtään. Kun tuli aika lähteä, vedin keuhkot täyteen, pakkasin vielä lisää, käännyin vatsalleni ja taitoin alas. Videokuvaaja vilahti ohi noin 15 metrissä, 25 metrin jälkeen täytin suuni ilmalla ja vain valuin alaspäin. Jossakin kohtaa vesi hieman viileni, mutta vasta 65 metrin syvyyshälyytys kertoi missä mennään. Tiesin jo siinä kohtaa, että pinnalla odottaa valkoinen kortti. Tämä oli toinen sukellus koko reisulla, kun mouthfill pysyi suussa alas asti. Paineentasaus oli helppoa. Tagi pohjalta mukaan ja pintaan. Ei ollut millään tavalla tiukka sukellus ja vaikka pinnalla tuntui tämäkin oma ennätys mukavalta, niin nälkää jäi kyllä vielä jatkoonkin. Yli 90 metrinen on Anteron kropassa vielä olemassa, kunhan vain keskittyminen mouthfillin suhteen on kohdallaan, matka ei vielä rajoita. Kuulin jälkeenpäin, etteivät huulet edes pahasti sinertäneet hapenpuutteen johdosta pintautuessa. Varaa on siis vielä, kunhan vain pääsee alas.


Seuraavaksi käännetäänkin sitten koko joukkueen katseet allasta kohden. Pojat ovatkin tehneet jo tosi kovia treenituloksia dynassa, joten katsotaan, miten jatkossa homma sujuu.