Vuoden 2021 vapaasukelluksen syvyyslajien MM-kisat kilpaillaan Kyproksella 20.-30.9. Blogissa voit seurata kisajoukkueen tunnelmia ja sivupalkista löydät linkkejä kilpailun tiedotukseen netissä ja SOME:ssa. Tapahtuma lähetetään myös livenä nettiin vedenalaisella dronekameralla. Live on nähtävissä AIDA Freediving -Youtube kanavalla. Kisajoukkuetta tukee tänäkin vuonna Sukeltajaliitto.

torstai 13. syyskuuta 2012

12.9. Kolmas kisapäivä

Aamun sarastuksessa suomalaispataljoona suuntasi merelle. Merenkäynti oli poikkeuksellisen rankkaa, mutta otimme aallot tyyninä vastaan. Antero oli ensimmäisenä vuorossa, tavoitteena 85 metriä. Kaikki meni muuten hyvin, mutta paineentasaus loppui hieman liian aikaisin ja Anteron oli käännyttävä vain 5 metriä ennen pohjalevyä. 80 metrin suorituksesta saimme kuitenkin mukavat 74 pistettä.

Anteron lähtiessä takaisin rantaa kohden jäi Mikko P odottelemaan merelle seuraavaa koutsattavaa atleettia, Veeraa. Meri alkoi osoittaa suurenevaa raivoa ja Mikko alkoi potea lievää merisairautta. Veeran lämppäriajan alkaessa Mikko-koutsi hyppäsi veneen laidalta kaaressa mereen ja alkoi oksentaa jo ilmalennon aikana, jatkaen ylvästä kalojen ruokintaansa veden alla. Olon hieman helpotettua palasimme asian ytimeen. Veera siirtyi tekemään muutamia venyttäviä tyhjäkeuhkosukelluksia ennen siirtymistään kisaköydelle, jossa odotti 61 metrin SE-syvyyteen asetettu köysi. Syvyydet olivat paperia Veeran monoräpylän käsittelyssä ja tuomari väläytti valkoista korttia. Ennätys oli syntynyt.

Heti Veeran jälkeen merelle suuntasi Laura, mutta meren pauhu oli yltynyt jo liian eeppiseksi ja loppupäivän sukellukset jouduttiin perumaan. Lauran ja kymmenen muun urheilijan suoritukset siirrettiin huomiselle.

Ranskalainen kello oli jatkanut tänään ruosteista käyntiään ja eilinen kuljetustragedia toistui tänään hieman pahempana. Iso-Britannian joukkue asuu hieman kisapaikasta kauempana sijaitsevassa hotellissa ja organisaattori oli luvannut hoitaa kuljetukset hotellin ja kisapaikan välillä. Kuinkas kävikään. Englannin joukkue odotti minibussia tunnin, kunnes hoiti itsensä kisapaikalle muin konstein. Kello oli kuitenkin siinä vaiheessa jo sen verran, että yksi englantilaisista ei ehtinyt valmistautumaan syvään sukellukseensa juuri yhtään ja tämän seurauksena menetti tajuntansa suorituksensa lopussa ja sai punaisen kortin. Britti saa onneksi uuden yrityksen huomiselle, mutta eipä tuollainen organisaation virheistä johtuva black-out ole kovin mieltä ylentävää.

Epäluottamuslauseena organisaatiota kohtaan matkasimme tänään kisa-altaalle treenaamaan Anteron vuokra-autolla. Antero heitti helpon reilun 100 metrin dynan hakeakseen fiiliksiä kisaa varten. Veera jatkoi uuden mononsa testailua hieman eilistä rauhallisemmassa tunnelmassa.

Ennen illallista katsoimme kisakylän ruokalana toimivassa sirkusteltassa dokumentin, jossa opimme, että maailman kalakannat ovat romahtaneet 90 prosenttia viimeisen 50 vuoden aikana jatkuvan ylikalastuksen seurauksena. Monet aiemmin hyvin yleiset kalalajit ovat tätä vauhtia pian sukupuuton partaalla. Illalliseksi oli tarjolla muun muassa kalapateeta.

11.9. Toinen kisapäivä

Saanalla meni ihan tykisti ja Suomi sai toisen valkoisen kortin. Syvyyttä suorituksella oli 12 metriä.

Päivällä meillä oli ohjelmassa treenisessio kisa-altaassa. Ranskalainen täsmällisyys nosti vaihteeksi päätään. Organisaation järjestämän kyydin oli tarkoitus lähteä klo 15. Osa joukkueista pääsi lähtemään vain parikymmentä minuuttia myöhässä, mutta meille edellisiltana varattu minibussi saapui hieman yli tunnin myöhässä. Vihdoin altaalle päästyämme meille kerrottiin treeniajan loppuvan pian ja meille annettiin noin 15 minuuttia allas-aikaa. Mikko N:ää ärsytti niin paljon, että pää tärisi, joten pari hätäistä sukellusta eivät olleet kovin rentoja. Toinen Mikko teki sukellusrefleksin herättelyä varten 100 metriä dynaa puolityhjillä keuhkoilla. Veera testaili nopeasti juuri ennen treeniä ostamaansa uutta Waterwayn Glidefin-monoräpylää. Hätäisen treenisession aikana joku mukava ihminen ehti kaiken lisäksi varastamaan Saanan kengät. Kiltti siivooja antoi onneksi hienot, mutta epäkäytännölliset lipokkaat vohkittujen tilalle.


Koko episodista jäi melko huono maku suuhun ja luotto organisaatioon ei ole joukkueemme keskuudessa tällä hetkellä kovinkaan korkealla. Yksittäisenä virheenä sähläämisen voisi hyväksyä, mutta koko kilpailun ajan aikataulussa ei olla pysytty luultavasti kertaakaan, ei kilpailujen, ruokailujen, info-tilaisuuksien tai oikeastaan minkään muunkaan suhteen. Joistakin tämä on ehkä hauskaa ja kuuluu ranskalaiseen kulttuuriin. Kilpailijat ovat kuitenkin maksaneet huomattavat osallistumismaksut ja odottavat järjestäjältä ammattimaista toimintaa. Meillä olisi ollut paljon muutakin tekemistä kuin seistä tunti auringonpaahteessa ilman muuta tietoa, kuin että kyyti on tulossa jossain vaiheessa. Luotto organisaatioon on myös tärkeää kisasuoritusten kannalta, sillä jonkin mennessä sukelluksen aikana vikaan terveytemme on organisaation käsissä. Kärjistäen sanottuna, on vaikea uskoa henkensä sellaisen porukan käsiin, joka ei saa järjestettyä edes yhtä ainoaa minibussia oikeaan paikkaan ilman, että se olisi tunnin myöhässä.

Lohduttauduimme ja työstimme raivoamme residenssissämme sorbettia syöden, liimaillen erinäisiä esineitä ja huoltamalla lihaksia. Huomenaamulla sukeltavat Antero (85 m), Veera (61 m) ja Laura (41 m).

Internet(kään) ei toimi täällä kovin hyvin, joten kovasta yrityksestä huolimatta emme onnistuneet lähettämään tätä kirjoitusta aikaisemmin.