Vuoden 2021 vapaasukelluksen syvyyslajien MM-kisat kilpaillaan Kyproksella 20.-30.9. Blogissa voit seurata kisajoukkueen tunnelmia ja sivupalkista löydät linkkejä kilpailun tiedotukseen netissä ja SOME:ssa. Tapahtuma lähetetään myös livenä nettiin vedenalaisella dronekameralla. Live on nähtävissä AIDA Freediving -Youtube kanavalla. Kisajoukkuetta tukee tänäkin vuonna Sukeltajaliitto.

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Tommi Pasanen

 


Heipähei!


Olen Tommi Pasanen, 44v vapaasukeltaja Muuramesta, ja olen yksi Limassolin MM-kisoihin lähtevän maajoukkueen jäsenistä, wohoo!!! 🤘😄


Jo vaahtosammuttimen kokoisena olin kova poika lutraamaan luonnon vesissä, ja vesi onkin aina ollut elementtinä itselleni hyvin luonnollinen. Nuorena pojankloppinakin sukellettiin aina kavereitten kanssa kilpaa siitä, kuka hakee syvemmältä pohjamudat näytille, ja uitiin veden alla hippaa karkuun mahdollisimman pitkiä matkoja. 


14-vuotiaana, suurena ninjaelokuvien fanina, liimauduin tiukasti kiinni kamppailulajeihin, joita harrastinkin aktiivisesti noin neljännesvuosisadan, jonkin verran myös kilpaillen. 2005 eräs vanha treenikaverini kertoi, että hän oli aloittanut lajin nimeltä vapaasukellus, joka on mielettömän siistiä ja rauhoittavaa, ja siinä pyritään mm. maksimaaliseen rentouteen sekä henkiseen vahvuuteen. Mielenkiintoni heräsi vahvasti, mutta tuolloiset lajitreenit veivät miltei kaiken vapaa-aikani, ja asia jäi vain muhimaan. Joitakin vuosia myöhemmin, kun omat lapseni aloittivat snorkkelisukellusharrastuksen, kouluttauduin itse norppaohjaajaksi ja päädyin samoihin aikoihin myös laitesukelluskurssille. Harrastelin laitesukellusta muutaman vuoden innokkaana, sukellellen kuitenkin enimmäkseen ulkomailla. 


Viimeinkin, alkuvuonna 2018, jätettyäni vuotta aiemmin kamppailulajit kokonaan, järkkäytyi Jyväskylässä vapaasukelluskurssi tilauksesta. AIDA 2 -kurssin jälkeen olinkin aivan liekeissä lajista. Ja kun oikeasti innostun jostakin, annan sille yleensä mahdollisuuksieni rajoissa kaikkeni. Syvyyksien rauhoittava viehätys sekä omien henkisten ja fyysisten rajojen etsiminen ja niiden laajentaminen kävikin heti todella koukuttavaksi. Päädyinkin hyvin pian myymään laitesukellusvälineeni, koska koin vapaasukelluksen kaikessa rauhallisuudessaan ja vapaudessaan huomattavasti mielekkäämmäksi. Syvyyslajit olivat ensisijainen kiinnostuksen kohde jo kurssille lähtiessäni, mutta hyvin nopeasti myös allaslajit veivät mukanaan. Vain vuosi ensimmäisen vapaasukelluskurssini jälkeen osallistuinkin jo ensimmäisiin vapaasukelluksen SM-allaskilpailuihin, jotka sujuivat mielettömästä jännityksestäni huolimatta silti mukavan menestyksekkäästi. 


Heti ensimmäisestä vapaasukelluskurssista alkaen halusin kouluttautua lajissa mahdollisimman pitkälle, ja tänä kesänä valmistuinkin viimein myös AIDA -vapaasukelluskouluttajaksi. Onkin mahtavaa, että jatkossa voin jakaa vapaasukelluksen saloja myös muille lajista kiinnostuneille. Harrastan aktiivisesti myös vedenalaiskuvausta vapaasukeltaen, ja kamera kulkeekin mukanani aina kun olen sukeltamassa kirkkaissa vesissä. Olen myös osalllistunut useasti vedenalaiskuvauksen SM-kilpailuihin, joissa myös menestynyt hienosti. Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa myös PM-kilpailuihin, saavuttaen kisassa myös yhden mitalisijoituksen. Kuviani voi käydä katselemassa joko valokuvasivultani facebook.com/wetshots tai vaihtoehtoisesti IG:ssä, josta minut löytää nimellä @1nstatomm1.


Syvyyskauden ollessa valitettavan lyhyt maassamme, yritän ottaa siitä irti mahdollisimman paljon joka vuosi. En ole asettanut itselleni yhtenäkään kautena varsinaisia tavoitesyvyyksiä, vaan etenen aina fiiliksen mukaan. Ainoa tavoitteeni on kehittyä, ja kehittymistä en laske pelkästään metreissä. Syvyyskauden alkupuoli kuluu aina edellisen kauden tasolle hakeutumisessa, koska syvyyksiin meneminen vaatii keholta taas pitkän allaskauden jälkeen paineeseen adaptoitumista. Tämä kesä oli kuitenkin heittämällä paras syvyystreenikauteni tähän mennessä, ja olenkin varsin tyytyväinen omaan kehitykseeni. Nyt olosuhteiden ollessa jo melko kylmät, on jo huomattavasti haastavampaa (=vähemmän rentoa) treenata. Tarkoitus on kuitenkin päästä treenaamaan syvyyttä vielä vähintään kerran viikossa kisoihin saakka, jotta ainakin rutiinit pysyisivät yllä.


Tavoitteeni MM-kisoissa onkin tehdä puhtaita suorituksia, mahdollisesti jopa rikkoa omia henkilökohtaisia ennätyksiänikin, ja ennenkaikkea oppia. On myös mahtavaa päästä tutustumaan muihin vapaasukeltajiin eri puolelta maailmaa, sekä tietysti nauttia itse vapaasukeltamisesta, täysin keuhkoin 😊. 


Luontaisena jännittäjänä tulen varmasti stressaamaan todella paljon, mutta onneksi tukena on mahtava tiimi, jonka kesken nämä kokemukset ja fiilikset jaetaan! 


-Tommi

Matti Eronen


Terveisiä Prahasta,

liityn maajoukkueeseen Tsekin maalta, missä on lähes koko kuluva vuosituhat vierähtänyt. Opiskellessani TKK:lla aina syksyisin myöhästyin ilmoittautua laitesukelluskurssille ja vasta ensimmäisen Kroatian kesälomareissun alla, kesäkuussa 2001 tein nopsaan laitesukelluskurssin (PADI OWD), ja innostuin heti uudesta elementistä. Myöhemmin tein lisää, mutta tuntui Rescue Diversin kurssin jälkeen, että enempää ei tarvitse. Kesäisin siellä Kroatiassa välillä kokeilin ankkuriköyttä (kun ei ollut parempaakaan referenssiä pohjaa kohti) pitkin sukeltaa, mutta aina tuntui samalta jossain 8-10m syvyydessä: ahdistaa, painetta, kylmääkin oli, tarve päästä hengittämään, yksinäistä ja vähän turvatonta.
 
Samalla Prahassa paikallisessa maauimalassa tulin kokeilleeksi ihan uteliaisuudesta sukellusta, ja kun pääsin lopulta altaan mitan, muistui mieleen Sukeltaja-lehdessä olleet (säännöllisesti vuosittain) vapaasukellusartikkelit, ja tärkeimmän: älä sukella yksin! Artikkeleista viisastuneena älysin etsiä netistä suomalaisen vapaasukellusfoorumin, ja sieltä vinkattiin lähtemään vapaasukeltajien Mekkaan, ts. Dahabiin Lotan & Lindan (Freedive International) kurssitettavaksi. En siis halunnut kylmiin vesiin harjoittelemaan. Tein siellä SSI1&2 kurssit ja tuntui mahtavalta päästä -30m alapuolelle. Myöhemmin talvella lähdin taas kylmyyttä karkuun ja saman firman SSI3-kurssin tein Thaimaassa. Kun sitten palasin kotiin Prahaan ja kävin miettimään, että jotenkin olisi kiva ylläpitää taitoa. Altaissahan on räpylöinti kielletty, joten googlasin vapaasukelluksesta englanniksi, ja heti osui: Prahassahan toimii Apneaman-niminen seura! Olisin voinut tehdä heidän kanssaan kaikki kurssit, mutta tuli googlattua suomeksi alkuun...

Nyt sitten on kulunut lähes 8 vuotta noista kursseista ja olen lukemattomiin Apneamanin sukellusleireille ja matkoille osallistunut, ja täytyy vain kehua! Martin Zajac pyörittää Apneamania ja on toiminut lukemattomille vapaasukeltajille valmentajana. Kyllähän se kieltämättä tuntuu hienolta, että tällainen tavallinen puolisukeltaja saa neuvoa ja ohjausta nopeasti kysymyksiinsä. Vaikea kuvitella mitään muuta lajia, jossa valmentajalta löytyisi niin paljon aikaa kaikille kysyjille, eikä vain hänen ME-tuloksia tehtaileville koulutettavilleen, kuten Alessia Zecchinille (8 ME:tä 2019).

En ole saanut inspiraatiota kylmään veteen ja vain kerran olen tsekkijärveen sukeltanut. Se oli pari vuotta sitten ja oli hupaisaa tuntea uudestaan nuo tunteet kylmässä ja pimeässä kuin mitä tunsin ennen kursseja Kroatiassa. Tämä oli siis silloin kun pidin silmät auki, enkä nähnyt mitään pimeydessä (-15m). Mutta kun suljin silmät, rauha valtasi mielen ja oli heti kotoisa olo. Kun avasin silmät, tunteet palasivat. Vastaavasti yösukellukset tropiikissa ovat aina nastoja ja yösukellus Thistlegormin sisälle Punaisella merellä oli huikea kokemus. Ympyrä sulkeutui, kun lähes 20 vuotta oli kulunut laitesukelluksesta siellä yöllä. Nyt odotan jo, että Indonesia avautuisi ja pääsisin sinne taas vapaasukelluslivarille Raja Ampattiin.

Vapaasukellus on todella kiehtova harrastus, enkä ole laitesukellukseen palannut. Normaaleilla livariretkillä vapaasukeltaen näkee lähes kaiken. Voi esim. seurata pinnalta laitesukeltajien opasta, joka osoittaa ryhmälleen jotain ja sitten sukeltaa katsomaan. Samoin tunne, kuinka sulautuu mereen, painottomuus ja kontaktit eläinten kanssa, kuten delfiinin tai hylkeen tullessa tsekkaamaan meitä parin metrin päähän silmästä silmään; kokemus on huikea! Tuota hienoa painottomuuden tunnetta kyllä saavuttaa ihan tavallisessa uima-altaassakin, kunhan on syvyyttä jotain 3-5m. Siellä kun leijuu silmät kiinni, niin parhaimmillaan tuntuu, että on vain tietoisuus, kun keho on muuten sulautunut veteen ja liikkuu eteenpäin ilman huomattavaa vastusta.
 
Kilpailuihin olen muutaman kerran osallistunut. Tsekeissä on ollut vuosittain allaskisoja ja Egyptissä on Apneamanin koulutusleirit osuneet sopivasti AIDA:n kisojen aikaan, joten olen niihin osallistunut, saavutuksina 2 SE:tä CWTB-luokassa. Olen "kiiruhtanut hitaasti" mukavan harrastuksen kanssa, eli kohta 10 vuotta vapaasukeltanut, enkä vieläkään monoräpylää kokeillut. Kesti yli 5 vuotta parantaa DNF-tulosta, kun vuosikausia tuumasin, etten mitään pukua tai kaulapainoa tarvitse. Nyt haluan kyllä ne altaaseen mukaan. On tuntunut mukavammalta pikkuhiljaa parannella tuloksia, eikä hakea rajojaan. BO on tapahtunut vain kerran, ja siitä nyt toivottavasti opin, että hyperventilointi voi tapahtua myös hitaasti hengittämällä, jos on liikaa aikaa odotella sukellustaan... 

Nyt syyskuun kisoissa uusilla räpylöillä ja uudella räpylöintitekniikalla on CWTB:n tulos toiveena parantaa, vaikka mieluisin laji onkin FIM.

(PB:t CWTB 63, FIM 64, DYNB 124, DNF 92, STA 5:45, NLT 72)