Susanna Saari

Vesi harrastuselementtinä on kuulunut elämääni 7-vuotiaasta, jolloin aloitin uimahyppyjen harrastamisen. Aiemminkin muistan jo hypänneeni, mutta uimataitoa ei ollut, joten isäni avustuksella pääsin aina takaisin pinnalle.
Hengenpidätystäkin harjoittelin, mutta kotisohvalta käsin. Jossain vaiheessa teki mieli korkeammalle ja aloitin laskuvarjohypyn. Veri veti kuitenkin takaisin pinnan alle ja muutaman vuoden laitesukelsin ja pelasin uppopalloa.
Kilpailin niin uimahypyissä, uppopallossa kuin laskuvarjohypyssä. Etenkin laskuvarjohyppykilpailut opettivat minulle keskittymisen ja rauhoittumisen taitoa, joista on ollut suuri apu vapaasukelluskilpailuissa.
Lakuvarjohyppyurani päätyttyä etsin määrätietoisesti vapaasukelluksen harjoittelumahdollisuuksia ja vuoden 2005 alussa aloitin harjoittelun.

Ensimmäiset kilpailut olivat SM-kisat Heinolassa huhtikuussa ja tiesin löytäneeni lajini. Kilpailutilanteessa venyn parhaimpiin suorituksiini ja nautinkin suuresti kilpailutilanteista, vaikka jännityksen kanssa joutuu välillä tekemään töitä. Viime aikoina olen löytänyt vapaasukelluksesta myös sen rentouttavan puolen, eikä kilpaileminen kunnon ylläpitämisen lisäksi ole enää se ainoa motivaatio harrastaa.