Pienenä poikana vietin joka kesä koko pitkän loman mökillä järven rannalla ja mitäs sitä muutakaan olisi tehnyt kuin pulikoinut vedessä. Velipojan kanssa innostuttiin joskus sukeltelemaan näkinkenkiä pohjasta ja parhaimmillaan saalis oli pitkälti toista sataa näkinkenkää, jotka toki palautimme takaisin järveen vahingoittumattomina. Vesi tuli kuitenkin varsin tutuksi elementiksi. Myöhemmin harrastin uintiakin pari vuotta.Varsinaisesti sukeltamisen pariin tulin vasta yli kaksikymppisenä laitesukelluskurssin myötä. Hallivuoroilla tuli joskus koitettua kuinka pitkälle sitä oikein räpylöillä pääsee ja kuinka kauan voi veden alla olla, toki aina kaverin seuratessa vierestä. Laitesukelluksen kouluttajakurssilla keväällä 2000 kuulin Suomen Vapaasukeltajista ja ajatus jäi itämään. Seuraavan vuoden syksyllä liityin porukkaan mukaan.
Vapaasukellus vaatii keskittymistä, oman kehon hallintaa ja sen "kuuntelemista". Tämä kaikki korostuu entisestään kilpailutilanteessa. Omien tulosten parantaminen on tehtävä aina ensin korvien välissä, jotta ne voivat realisoitua todellisuudessa. Kilpailuissa turvallisuustekijät ovat usein huomattavasti paremmin hallinnassa kuin treeneissä, joten ennätysten yrittäminen siellä on ainakin minulle luonnollisempaa. Kilpailujen aiheuttama jännitys antaa vielä hieman lisäpotkua yrityksiin.
Maajoukkueessa olen saanut kunnian edustaa Suomea jo useammankin kerran. Kilpailusuoritukset ovatkin olleet parhaimpiani niin fiilisten kuin tulostenkin suhteen. Sharm El Sheikhin MM-kisoissa onkin tavoitteenani jälleen kerran saada parannettua omia ennätyksiäni kummassakin kilpailulajissa, ei enempää eikä vähempää. Aika näyttää kuinka tavoitteessani onnistun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti