Niin koitti toinen sukelluspäivä. Tänään päivä oli kisamallinen, ja oli hyvä nähdä homman toteutus. Rannalla kuulin pari epämiellyttävää sanaa: kova virta ja meduusat. Vaikka on märkäpuku, poltin juuri itseni pahasti meduusoihin Italiassa. En ole aiemmin sukeltanut tällaisessa virtauksessa, ja lämppäripoijujen köydetkin olivat vinossa. Arastelin jalkaa, koska pelkäsin kramppia. Tuomarin huuteluita oli haastava kuulla. Neopreenipuku on kai hyvä, tai ainakin tiivis. Jäin tällä kertaa tavoitteesta -50 m, kun käännyn 43:ssa, ei vain tuntunut mukavalta. Kun perästä koetan analysoida, en osaa sanoa mitään selkeää syytä aikaiseen käännökseen, mutta ainakin puuttui rentous, ensimmäinen M-charge ja seuraavat olivat heikkoja, kylmyys (19C, ei sukkia), ja huoli krampista ylöstullessa. Kisasukelluksessakin olin vinossa, vaikka kisaköysi olikin lämppäripoijuja paljon parempi. Kaikki toki hyvää arvokasta kokemusta, kuten pintaprotokollan rutiini kohti venettä. Meinaa tulla kiire, jos tavoitteena on uusia omia ennätyksiä, koska kisassahan pitää olla pohjana maksimissaan kolme kuukautta vanhat tulokset, ja niistä vain 5 m parannus sallitaan.
- Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti