Syvyyssukelluksen MM-kisat 2013 alkaa

Kreikan Kalamatassa starttaa pian syvyyssukelluksen MM-kisat. Suomea kisoissa edustaaa Kaj Toivola. Treenisetit tuntuisivat Kaidella kulkevan loistavasti ja toivotaan tsemmpiä kisaan. Kisoja voi seurata netissä:
AIDAn mediakanava
Facebook 
Nettisivu 

Viimeinen fiilistely

Syksyn pimeneviin iltoihin vielä fiiliksiä kesän allaskisoista Serbiasta

 

STA finaalit

Tänään kisattiin staattisen hengenpidätyksen finaalit, joissa ei enää ollut mukana suomalaisia sukeltajia. Vitsailu staticin tylsyydestä vaihtui nopeasti kutkuttavaan jännitykseen  kilpailijoiden puolesta, ja koko kisakansa seurasi hiljaisuudessa suorituksia. Hienoja vetoja nähtiin, ja koko potin korjasi Venäjän Natalia Molchanova jo kisojen kolmannella maailmanennätyksellään 9 min 2 s jättäen taakse kaikki miesfinalistitkin. Miesten voiton vei Goran Colak, jolle Natalian poika Alexey totesi kisan jälkeen, että ensi vuonna hänän isoäitinsäkin vetää pidemmän staticin.
Noh nyt kisat odottavat virallista päätöstään; ja aletaan olemaan jo lähtötunnelmissa. Laukut on pakattu ja chek-in tehty. Vähän haikea fiilis. Tänään kumminkin vielä vähän juhlitaan huikaisevaa viikkoa. No vähän juhlittiin jo eilen, mutta vielä kerran :).

Kisojen aikana on otettu paljon kuvia ja videoita. Laitellaan niitä myöhemmin jakoon, ja netistähän löytyy jo nyt paljon matskua.


Serbiasta kiitos ja näkemiin. Kiitos kun seurasitte meidän menoa.

Team Finland

Kisat ohi

Tänään kisattiin Dynan finaalit ja radalla olivat Johanna ja MikkoP A finaaleissa ja Jaakko ja Veera B finaaleissa. Molemmilla A finalisteilla oli alla tuoreet suomenennätykset ja Jaakko oli vetänyt aivan uskomatomat kista, joten odotukset olivat kovat finaaleihin. Luonnollisesti kaikki suoriutuvat taas tosi hyvin. Mikko vetäisi suomenennätykset uudelle altaanvälilsle ja lukemat olivat vaikuttavat 254 m. Koko tiimi jännitti suorituksia ja koutsit varman kaikkein eniten. Onneksi kisaajien hermo piti ja suoritukset olivat heidänkin mieleen.

Kaikenkaikkiaan dynafinaalit olivat suorastaan legendaariset. Sekä naisten että miesten sarjassa tehtiin uudet maailmanennätykset ja kokonaistaso nousi viime vuoteen verrattuna noin 20 metriä. Vapaasukellus ei tosiaan ole enää mitään harrastelutoimintaa vaan todellista urheilua,  ja menestyminen vaatii kansainvälisellä tasolla todellisia uhrauksia ja intohimoa.

Kilpailijan näkökulmasta ei voi kuin ihailla kärjen suoritusten tasoa. Tietäen mitä itse on lajiaan panostanut ja minkälaisia suorituksiin on yltänyt voi hyvin kuvitella mitä maailman parhaat ovat suoritustensa eteen tehneet.

Vapaasukellus on mahtava laji, ja siitä voi saada aivan uskomattomia elämyksiä niin kilpa kuin harrastustasolla. Kaiken kisahumun keskellä mieli hakeutuu kotimaan avovesiin, Asikkalan leireihin, kalastusreisuihin ja kaikkeen muuhun mitä vedenalainen maailma voi sukeltajalle tarjota. Ollaan ylpeitä lajistamme ja nautitaan siitä mitä syvä sininen voi meille tarjota.

DNF finaalit

Tässä Veera terve. Tänään sukelsin vaikka moni ei sitä uskoisikaan. Urheilijoille on suotu oivallinen mahdollisuus yrittää rikkoa omia kansallisia ennätyksiään finaalisukellusten jälkeen. Minä toki innostuin tästä mahdollisuudesta kovasti sillä karsinnoissa dnf-suoritukseni oli masentava ja erittäin huono. Tänään en kuitenkaan aivan yltänyt uuteen Suomen ennätykseen. Sukellukseni, joka oli kyllä kaikinpuolin loistava, kaunis ja nautinnollinen, jäi ainoastaan neljän metrin päähän uudesta ennätyksestä eli pituutta sukelsin 134 m. Syy sukellukseni onnistuneisuuteen oli hyvin vietetty aika unimaailmassa.

Finaalipaikkalaiset Mikko P. ja Johanna sukelsivat tietenkin nätisti hyvät sukellukset. Minä kyllä huomasin, että heitä jännitti – uskokaa pois. Tulokset voitte nähdä muualta. Tokkopa niitä edes taidan tietää... Yritän nimittäin kovasti keskittyä ylläpitämään elimistöni lämpimänä. Täällä on nääs kovin kovin kylmä. Palelee ja yskittää. Vettä sataa ja ukkostaa. Huomenna on dyn finaalit. Ja kuulkaas – minäkin sukellan siellä. Tällä kertaa ihan oikeana B-finalistina.

Ainiin Laura ja minä saimme kauniilta serbialaiselta ystävältämme Tijana Nikolićilta merenneidot. Tijana on hirmu kiva.

Lepäillään

Lepopäivä vei joukkueen kiertoajelulle Belgaradin keskustaan ja jokiristeilylle. Paahteine keli on vaihtunut pilviseen ja pitkiä housuja ja takkeja piti kaivaa kaapeista ja laukuista. Kaikkea mielenkiintoista kuultiin Belgradin historiasta, ja lounastettiin jokilaivalla.
Monelle kisat ovat omien suoritusten osalta ohi, ja pieni tyhjyys hiipii sisimpään. Talven aikana on hallilla ja muualla reeneissä vietetty lukuisia tunteja tavoitellen kisapaikkaa ja hyvää suoriutumista kisoissa. Nyt kaikki on ohi, ressi helpottaa ja pitäisi keksiä jotain uutta tavoiteltavaa. No avovesikausia on vasta alussaan, ja onhan sitä uusi kausia taas kohta ovella, joten eiköhän sitä vapaasukelluksen parissa riitä haasteita.
Toisaalta kisat eivät ole todellakaan vielä ohi, ja monella on edessä vielä suurimmat haasteet A- ja B-finaaleissa. Kavereita tsempataan hyviin suorituksiin, ja monet lähtevät vielä tavoittelemaan rankingtuloksia ennätysyritysten muodossa. Finaalien jälkeen on annettu mahdollisuus virallisin ennätysyrityksiin, ja monet ovat laittaneet nimen listaan. Jännitettävää siis riittää vielä kolmen päivän ajan joten pysykään blogin ja muiden lähteiden äärellä. Alla vielä muistutus kaikista paikoista, joista voi ammentaa kisatunnelmaa:

Viralliset kisasivut
Kisojen Facebook
Elinan ja Johannan kuvablogi
Johannan blogi

STA karsinnat

Tämän päivän static karsintaan valmistauduttiin aurinkoisissa ja kepeissä tunnelmissä, mutta aamu valkeni harmaana, tuulisena ja sateisena. Haastavat olosuhteet staticiin, mutta tiimi toimii ja altaalle mars. Olosuhteet vaativat veronsa, ja monien kanssakilpailijoiden suoritukset jäivät väliin tai kaatuivat kylmän hiipiessä luihin ja ytimiin. Team Finland tosin näytti miten homma hoidetaan ja Johannakin päätti vetää sukelluksen biksuissa, muiden valitessa jotain hieman lämpimämpää ylle. Kylmyys iski myös Suomen joukkueeseen, ja joitain pettymyksiäkin koettiin. Hieno valkoisten korttien sarja sai väriä MikkoA:n taistelun päätttyessä pienoiseen tajunnan menetykseen. Viereisellä radalla Jaakko tosin hoiti homman kotiin vetäen pintaprotokollan tärinöittä taju kankaalla mutta aina välillä heräten toistamaan pintaprotokollaa. Molempien sankarien vedot olivat noin 6 minuutisia, ja vain puolen minuutin päässä B-finaalirajasta. Tiimi palkitsi pojat röhönaurulla kerrankin viihdyttävästä static-taistelusta. Hyvä pojat! MikkoN:n static alkoi rennosti, ja vielä pakkausvaiheessa oli täysin sopivaa ottaa suulinen urheilujuomaan kurkun kostukkeeksi.
Huomenna onkin sitten lepopäivä jota juhlitaan tänään yhteisellä lounaalla. Ei siis siellä kisaravintolassa, jossa ruoka on kyllä ihan hyvää, mutta ei ehkä juhlallista. Lepopäivänä päästään turistikierrokselle Belgradin sydämeen, johon tänään vähän tutustuttiinkin omatoimisesti. MikkoP vei porukan Teslamuseoon, ja päätti itse jäädä töihin sinne. No olis varmaan ainakin halunnut, samalla kun muut suunnistivat kaupungin ytimeen. Eteneminen oli tosin hieman verkkaista, kun eka tuli kahvila, sitten piti saada jätskit, sitten piti saada pitsaa ja heti teki mieli taas kahvia.
Meille on täällä tosi kivaa, ja joukkuehenki on niin tiivis, että sitä voisi vaikka lapiolla kaivaa. Tämä lienee joukkueemme menestyksen salaisuus ja siitä olemme ylpeitä.

DYN karsinnat

 


Janne Hietala. Tänään miteltiin dynamic-karsinnat Serbian MM-kisoissa. Pituussukellus räpylällä on allekirjoittaneelle kaikkein mieluisin vapaasukelluslaji. Allasolosuhteiden ja järjestelyiden ollessa mitä mainioimmat ei mitään ongelmaa valmistautuessa pitäisi olla. Vapaasukellus on kuitenkin 90% henkinen itsensä kanssa käytävä kamppailulaji. Sen todisti jälleen päivän suoritukset. Kokonaisuutena tänään ei nähty niin paljon ylisuorituksia ja tajunnan menetyksiä kuin eilen. Kuitenkin useat ennakolta kovatkaan nimet eivät pystyneet viemään suoritusta loppuun saakka vaan keskeytyksiä nähtiin 100m - 130m kohdalla useita. Suomalaisjoukkueessa päivää kuvailtiin positiivisellä tavalla poikkeuksellisen hapokkaaksi.

Suomalaisittain päivä oli loistava. Kaksi suomen ennätystä. Mikko Pöntisen uusi suomen ennätys 233m ja Johanna Norbladin käsittämätön 193m veto, josta viimeiset 30m käsivedoilla! Johanna kertoi, ettei vaan kehdannu tulla aikaisemmin ylös ja positiivista tukea tuli loistavasti tiimin toiminnasta. Oli hienoa seurata mahtavia itsensä ylityksiä sekä hienoa joukkuehenkeä, joka kannusti jokaista tekemään parhaansa ja ylikin. Kaikki sukellukset olivat onnistuneita, loppuun saakka tehtyjä. 8 valkoista korttia ja yksi punainen. Mikko Anttosen 223m oli tyylipuhdas veto, mutta huonoksi onneksi protokollassa lasit hajosivat ja nenäklipsi ei lähtenytkään kokonaan irti. Tästä seurauksena oli valitettava DQ.

Ensikertalaisen näkökulmasta kisat ovat kokemuksena olleet hienot Aurinkoa ja lämmintä säätä on piisannut. Oma kisajännitys ei ole myöskään kasvanut sietämättömäksi ja näin päälajin jälkeen on kyllä varsin helpottunut olo. Nälkää ja metrejä jäi varmasti vielä seuraavinkin kisoihin.

Itse rakentelen suorituksen vaiheisiin, joita tuli mietittyä useampikin päivä ennen suoritusta. Alku on erilainen kuin treeneissä. Matti toimii koutsina ja huolehti oikeean paikkaan oikeaan aikaan. Kamat läjään ja veteen. OT:n jälkeen on kosketettava päätyä kädellä lähdön merkiksi. Tämän jälkeen ennakolta tuttu 100m pätkä, jossa nautiskelen rennosta suorituksesta. Tiedän, että tämä menee varmasti ja helposti. 100m käännöksen jälkeen tiedän, että  odotettavissa on hiukan tiukempaa ja maitohapot alkavat tuntumaan reisissä. 150m käännöksestä skarppaan. Mielessä pyörii ajatus, että nyt ollaan loppusuoralla. Hapenpuute alkaa tuntua ja päässä huimaa. Ei vielä pintaan vaan pari potkua lisää. Tuomareita on kahdella puolella, joten vielä on varmistetava, että pintautuminen tulee oikeaan köyteen. Nousen lähemmäs pintaa ja hyppään köyteen 169m kohdalla. Kolme hookkia ja protokolla. Valkoinen kortti. Nyt on helppo hymyillä.

DNF karsinnat

Toinen ilta toi mukanaan rajun ukkosen ja viileämmän yön. Suurin osa joukkueesta nukkui hyvät yöunet. Kisapäivän järjestelyt sujuivat organisaatiolta loistavasti. Ratoja oli yhtä aikaa käytössä kuusi, joka takasi tiiviin kisa-aikataulun ennen iltapäivän kuumimpia hetkiä. 140 kisaajaa sukellutettiin neljässä tunnissa. Tasasyvä allas oli kaikkien mieleen ja siinä oli hyvä sukeltaa, ratojen leveyden vuoksi grabeja ei saanut tehtyä yrittämälläkään. Tämä heijastui kaikkien suorituksiin ja keltaisia kortteja jaettiin vain yksi kappale. Kaide koutsasi koko Suomen joukkueen hyviin tuloksiin. Kaikille Suomen yhdeksälle sukeltajalle tuli valkoinen kortti. Tuomarilinja oli myös erinomainen. Ei turhia "pikkumaisuuksia" vaan loppuun asti sai sukeltaa. Bläkäri- ja protokollarikkotiheys oli kuitenkin aika huima, parikymmentä punaista korttia sadasta sukelluksesta. Henkilökohtaisia ja kisaennätyksiä tuli Jaakolle, Lauralle, Vesalle ja Matille. Naisten  kovimmasta tuloksesta vastasi grand (but not so old) lady Johanna, joka sukelsi 133m, mikä oikeutti kuudenteen sijaan ja sitä kautta A-finaalipaikkaan. Miehissä parhaan tuloksen 163m sukelsi Mikko P, jolla lohkesi B-finaali paikka.  Joukkueen yhteishenki on tällä hetkellä erittäin hyvä. Tämä siivittää toivottavasti joukkueen koviin tuloksiin huomisen DYN-karsinnoissa.

Just train

Hikisen yön, kuorsausten, liian aikaisten herätysten ja mielenkiintoisen aamiaisen jälkeen kisakansa siirtyi altaalle virallisiin harjoituksiin. Allas oli loistava ja vesi vastaaottavainen. Kaikki lajit kisataan 50 x 25 m altaassa joka on tasaisen syvä (2 m) kauttaaltaan... loistavaa. DNF sukelletaan huomenna poikittain ja DYNa maanantaina pituussuunnassa. Parin tunnin allassessio oli mukava, mutta paahteinen yli 30 asteen lämpötila ottaa kyllä koville. Reenien jälkeen olikin pakko suunnata kaupungin kaduille etsimään elektroniikkaliikettä tuulettimien perässä. Onneksi niitä löytyi, ja ensi yö on toivottavasti viileän rentouttava. Kuorsausongelmatkin ratkaistiin lisähuoneilla, joten tiimi toimii ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Suomen liput liehuu asuntolan parvekkeilla ja huomisen ensimmäistä starttia odetataan innolla. Ilman räpylöitä saa sukeltaa aika kovia tuloksia, jos finaaleihin mielii, mutta sehän vaan lisää kisojen arvovaltaa. MM-titteleistä kisaavat parhaat sukeltajat, ja tämän vuoden kisa on osallistujamäärältäänkin toistaiseksi suurin. Taitaa olla mukana 20 maata ja lähes 150 sukeltajaa. Kohta tulis lähtölistat huomiselle, joten lähetään niitä ihmettelemään ja taistelusuunnitelmia kasaamaan.

Olemme pahoillamme, lentonne on peruttu

VT.

Matkapäivän aamu alkoi leppoisasti 00:35 tekstiviestin merkkiäänellä. Lufthansa pahoitellen ilmoitti että lentonne on peruttu. Verenpaine nousi kuin sukellusrefleksissä ja alkoi toivottomalta tuntuva kolmen vartin jonotusäänen kuuntelu lentoyhtiön Saksan palvelulinjalla. Siinä välissä soittelin samalla lennolla olevat kaverit läpi ja annoin tiukat tulikomennot hieman unenpöppöröisille Mikko-A:lle ja Jaakolle. Homma meni kuitenkin niin hyvin kuin tilanteessa mahdollista oli, eli saimme paikat edeltävälle lennolle jolla suuri osa muustakin joukkueesta lensi. Kisamatkahan on hyvä aloittaa stressillä ja tunnin yöunilla. Frankfurtissa tietysti vielä piti säätää lennon vaihdossa kun kirjautumiset jatkolennoille olivat tipahtaneet pois. No, loppujen lopuksi koko joukkue oli iltapäivällä kasassa Belgradissa ehjine varusteineen (ei itsestäänselvyys). Osa tuli Wienin ja Kroatian kautta kiertäen omia reittejään. Ensimmäisen päivän rutiinit eli ilmoittautumiset, majoitukset ja muut pakolliset säädöt on saatu tehtyä ja avajaismuodollisuudet istuttua. Paikalla on n. 140 kilpailijaa 24:stä maasta, eli luvassa on suurimmat kisat AIDA:n historiassa. Luvassa on lämmintä puuhaa, sillä lämpötila on n. 35-40°C... Nyt tarvitaan vaan pitkät yöunet niin ollaan huomenna levänneinä kisapaikkaan tutustumassa ja koesukeltamassa.

Hauskaa Juhannusta... myö mennään nyt!

Huomenna olis Juhannusaatto, mutta ajatukset on kyllä ihan muualla. Ei poltella tänä vuonna kokkoja ja saunakin taitaa jäädä välistä. Keli meillä taitaa kummiski olla kohdallaan, eikä hyttyset taida vaivata. Team Finland onkin jo aloittanut valumisen kohti Belgradia, kuka Itävallan ja kuka Kroatian Kroatian kautta, mutta huomenna starttaa virallinen ohjelma  ilmoittautumisilla ja avajaisilla. Organisointikuviot tuntuis olevankin aika hyvin järjestäjillä hallussa. Hyvä esimerkki oli armeijatyylinen infokirje ilmoittautumisesta: tiski 1, lääkörintodistukset; tiski 2, maksut; tiski 3, kisatilpehööri ja jono liikkuu :). Lauantaina olis vuorossa reenailua ja sunnntaina startataan itse kilpailu. Kisakuvioista lötyy lisäinfoa virallisilta sivuilta, mutta pyritään blogissa ja Facebookissa tiedottamaan ainakin oman porukan tilanteista. Kisat käydään aina aamupäivän aikana ja alla päiväkohtainen kisaohjelma.

Sunnuntai:      Pituussukellus ilman räpylöitä (DNF) karsinta
Maanantai:     Pituussukellus räpylöillä (DYN) karsinta
Tiistai:            Hengenpidätys (STA) karsinta
Keskiviikko:  Lepopäivä
Torstai:          Pituussukellus ilman räpylöitä (DNF) finaali
Perjantai:       Pituussukellus räpylöillä (DYN) finaali
Lauantai:       Hengenpidätys (STA) finaali

Vuoden 2013 allakisojen valmistautumistunnelmia

Vuoden 2013 allaslajien maailmanmestaruuksista kisataan Serbian Belgradissa juhannusviikonlopusta alkaen. Kisakuume siis kasvaa päivä päivältä ja rankka reenikausi päättyy lataaviin viimeistelyharjoituksiin. Tänä vuonna allaslajien yksilökisoihin onkin lähdössä iso, 11 hengen joukkue. Joukkue on vahva ja erinomaisia tuloksia on tehty talven aikana käydyissä kisoissa. Joukkueen kapteenina ja koutsina toimii Kaj Toivola. Perinteiseen tapaa kisatunnelmia välitetään blogin ja Facebookin kautta. Loistavana lisänä joukkueen mukana Serbiaan lähtee Elina Manninen, joka yhdessä Johannan kanssa toteuttaa projektia kisatunnelmista. Muistakaahan seurata myös Elinan ja Johannan blogia.
 

Viimeisenä puristuksena maajoukkuetta kokoontui 8-9.6. Riihimäen maauimalaan totuttelemaan ulko-olosuhteisiin, joissa myös kisat Serbiassa käydään. Aurinko paistoi ja perinteiseen tapaan fiilis oli porukassa korkealla. Pimeän uimahallikauden jälkeen aurinko oli plussaa, mutta myös selkeä haaste valmistautumissa. Valo ja kuumuus pistää kropan koville, ja Serbiaan on parasta pakata kunnon arskat ja kevyttä suojaavaa vaatetusta. Haltilta saatiinkin joukkueelle komeat ja toimivat kisa-asut. Kiitos Haltille, ja lisäsponssia saatiin myös ryhmän omalta toimitusjohtajalta, Lauralta, jonka firma kustansi upeat Johannan suunnittelemat kisapaidat.
  

Onnistuneiden sukellusten jälkeen fiilis oli positiivinen, mutta kisojen kynnyksellä monien mielessä oli henkiset haasteet ja niiden voittaminen. Tutun ja turvallisen harjoittelualtaan vaihtuessa, ja suorituspaineiden kasvaessa, huippuun hiottu kunto ei olekaan enää niin ratkaiseva kuin yksinkertainen kyky ottaa rennosti. OT:n lähestyessä syke kasvaa ja yksittäinen altaan väli alkaakin tuntua yllättävän pitkältä… ja niitä kun pitäisi vielä useampi huitaista putkeen. Onneksi siinä tilanteessa voi kaivaa pään sisältä esille mahtavia muistoa Asikkalasta, hyvistä suorituksista ja kuka mistäkin. Fiilis vähän kevenee, ja lopulta kun pääsee veteen lähtölaskennan käydessä taustalla alkaakin syke laskea ja kroppa rentoutuu. 20 seconds: sisään hengitys ja rauhallisesti keuhkot tyhjäksi… 10 seconds: sisäänhengitys, pakkaus, OT, viimeiset pakkaukset, pää pinnan alle, lähtöpotku ja menoksi. MA.

Mikko Anttonen

Vasta muutama vuosi sitten vapaasukellus ei pyörinyt millään tavalla mielessä, vaikka innokas laitesukeltaja olenkin, ja kaikki vedenalainen vetää puoleensa ihan hulluna. Talvella 2009 tuli muutamia kyselyjä seuramme hallitukselle vapaasukelluksesta, joten päätimme sitten ruveta järjestämään jonkinlaista toimintaa. No muutama vuosi on kulunut, ja niiden aikana on tullut organisoitua vapaasukellutoimintaa Kuopion urheilusukeltajien ja FDTF:n hallituksessa, järjestettyä parit SM-kisat, kilpailtua ahkerasti ja viimeisenä lisäyksenä päädyin Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnan tai AIDA Finlandin johtoon. Laji taisi viedä hiukan mennessään :). Veden alla onkin ihan parasta, oli se sitten laitteilla, ilman tai miten vaan. Vedenalainen maailma tarjoaa ihan mahtavia elämyksiä ja maisemia. Pinnan alta tulee haettua myös jännitystä ja haasteita luolista, hylyistä ja ennen kaikkea vapaasukelluksesta. Vapaasukellus toki tarjoaa unotumattomia virkistyssukellusmahdollisuuksia, mutta nautin erityisesti kilpailemisesta ja omien rajojen ylittämisestä.

Jaakko Keskitalo

Olen harrastanut vapaasukellusta 4 vuotta ja osallistunut kaksiin SM-kisoihin. Nyt ovat vuorossa ensimmäiset kansainväliset skabat. Periaatteessa kiinnostukseni lajia kohtaan on vanhaa perua; mutta eihän sitä lapsena tiennyt että sen oikea nimi on vapaasukellus. No, peruskamat tuli hankittua sitten aikuisena uudelleen. Kiinnostus aiheeseen otti aimo harppauksen eräällä lomareisulla Kroatiassa jossa on tunnetusti upeat vedet. Kotiin päästyä ottamaan yhteyttä Sunken Logsiin ja paikalle osui Ari Kylmä introa pitämään. Sitä seuraavana viikonloppuna Tavilla Saaristomerelle syyskuussa syvyyttä kokeilemaan - eipä siitä ollut paluuta sitten enää. Pohjalla on monipuolinen kuntoliikuntatausta ja käyn työn ohella Personal trainer -koulutusta, josta on apua omaan kausisuunnitteluun. Heinäkuun lopussa olisi "kaakeleiden lukemisen" vastapainoksi tarkoitus meloa Tukholmasta Turkuun.

Vesa Toropainen

Uinti, sukeltelu ja snorklailu olivat luonnollisesti lapsena parasta kesässä ja uintiharrastus on enemmän tai vähemmän aktiivisesti seurannut sieltä asti. Vapaasukellusta, vaikka lajille en nimeä tiennytkään, harjoittelin jonkin verran vajaa parikymmentä vuotta sitten lukioikäisenä, ja siltä ajalta ennätys taisi olla ~60 m ilman räpylöitä, painoja tai muita hifistelyjä ja kuivastatikissa vajaa viisi minuuttia. Homma kuitenkin jäi, kun ei siitä oikein tietoa saati harrastuskavereita ennen internet-aikaa löytynyt.
Uudelleen vapaasukelluksen löysin kun etsin kolmisen vuotta sitten vastapainoa muille harrastuksille, ja löysin Paimiosta Sunken logsit. Seurasta löytyi innokas porukka suurin piirtein samaan aikaan aloittaneita sukeltajia, kokeneempia neuvomaan ja hyvä meininki. Eipä silloin tullut mieleenkään että jossain vaiheessa maajoukkueeseen päätyisin, vaikka melko nopeasti ilmenikin että jonkinlaisia edellytyksiä lajiin voisi olla. Nyt on sitten kolmet SM-kisat takana ja ensimmäiset oikeasti isot kisat edessä. Valmistautuminen ei ehkä ole henkilökohtaisista syistä osunut aivan nappiin, joten toivelistalla ensimmäisistä MM-kisoista on lähinnä kokemusta ja mahdollisimman hyvät ja rennot sukellukset.

Matti Tuulensuu

Olen 33-vuotias opiskelija Kotkasta  ja sukellan 30m syvyyteen ja ainakin 3 kertaa altaan päästä päähän. Vapaasukellusta olen harrastanut noin kolme vuotta. Liityin tänä vuonna maajoukkuerinkiin ja pääsin mukaan maajoukkueeseen. Laitteillakin olen joskus käynyt pinnan alla, mutta laitteettomuus kiinnostaa vuosi vuodelta enemmän. Harrastuksen aloitin Paimion uimahallissa Solinassa Ville Autin opastuksella ja niitä perusoppeja käytän edelleen hyödyksi. Vapaasukelluksessa minulle tärkeintä on täydellisen rentouden löytäminen ja mukavien ihmisten tapaaminen lajin parissa.

Janne Hietala

Tutustuin vapaasukellukseen keväällä 2011 lainatessani paikallisesta kirjastosta Vapaasukellus -kirjan. Vuosi tästä takaperin olin käynyt ensimmäistä kertaa laitesukeltamassa, josta kiinnostus vedenalaiseen maailmaan lähti liikkeelle. Kirjaa lukiessa ajattelin, että ompa muuten tuo vapaasukellus hurjaa hommaa. Tuohon itsellä ei kyllä riittäisi kantti. Kun touhuun hurahtaa, niin sitten mennään ja lujaa (ja pitkälle sekä syvälle). Nyt kaksi vuotta tuon jälkeen matka käy kohti allaslajien MM-kisoja Belgradiin.

MM-kisat Serbiassa ovat itselle kautta aikain toiset vapaasukellus kilpailut johon osallistun. Vuosi sitten osallistuin SM-kisoihin Kuopiossa saaden onnistuneet suoritukset kaikissa kolmessa lajissa, joista oma henkilökohtainen ennätys kahdessa. Itselle pituussukellus räpylöillä (DYN) on kaikkein omin laji, johon osallistun myös Serbian kisoissa. Vapaasukelluksen koukuttavin juttu on itsensä ylittäminen, joka onnistuessaan tuntuu käsittämättömän hienolta. Vaikka kisa käydään oman pääkopan kanssa, odotan innolla silti myös hienoa mahdollisuutta päästä kisaamaan maailman parhaiden vapaasukeltajien kanssa.