STA karsinnat

Tämän päivän static karsintaan valmistauduttiin aurinkoisissa ja kepeissä tunnelmissä, mutta aamu valkeni harmaana, tuulisena ja sateisena. Haastavat olosuhteet staticiin, mutta tiimi toimii ja altaalle mars. Olosuhteet vaativat veronsa, ja monien kanssakilpailijoiden suoritukset jäivät väliin tai kaatuivat kylmän hiipiessä luihin ja ytimiin. Team Finland tosin näytti miten homma hoidetaan ja Johannakin päätti vetää sukelluksen biksuissa, muiden valitessa jotain hieman lämpimämpää ylle. Kylmyys iski myös Suomen joukkueeseen, ja joitain pettymyksiäkin koettiin. Hieno valkoisten korttien sarja sai väriä MikkoA:n taistelun päätttyessä pienoiseen tajunnan menetykseen. Viereisellä radalla Jaakko tosin hoiti homman kotiin vetäen pintaprotokollan tärinöittä taju kankaalla mutta aina välillä heräten toistamaan pintaprotokollaa. Molempien sankarien vedot olivat noin 6 minuutisia, ja vain puolen minuutin päässä B-finaalirajasta. Tiimi palkitsi pojat röhönaurulla kerrankin viihdyttävästä static-taistelusta. Hyvä pojat! MikkoN:n static alkoi rennosti, ja vielä pakkausvaiheessa oli täysin sopivaa ottaa suulinen urheilujuomaan kurkun kostukkeeksi.
Huomenna onkin sitten lepopäivä jota juhlitaan tänään yhteisellä lounaalla. Ei siis siellä kisaravintolassa, jossa ruoka on kyllä ihan hyvää, mutta ei ehkä juhlallista. Lepopäivänä päästään turistikierrokselle Belgradin sydämeen, johon tänään vähän tutustuttiinkin omatoimisesti. MikkoP vei porukan Teslamuseoon, ja päätti itse jäädä töihin sinne. No olis varmaan ainakin halunnut, samalla kun muut suunnistivat kaupungin ytimeen. Eteneminen oli tosin hieman verkkaista, kun eka tuli kahvila, sitten piti saada jätskit, sitten piti saada pitsaa ja heti teki mieli taas kahvia.
Meille on täällä tosi kivaa, ja joukkuehenki on niin tiivis, että sitä voisi vaikka lapiolla kaivaa. Tämä lienee joukkueemme menestyksen salaisuus ja siitä olemme ylpeitä.

DYN karsinnat

 


Janne Hietala. Tänään miteltiin dynamic-karsinnat Serbian MM-kisoissa. Pituussukellus räpylällä on allekirjoittaneelle kaikkein mieluisin vapaasukelluslaji. Allasolosuhteiden ja järjestelyiden ollessa mitä mainioimmat ei mitään ongelmaa valmistautuessa pitäisi olla. Vapaasukellus on kuitenkin 90% henkinen itsensä kanssa käytävä kamppailulaji. Sen todisti jälleen päivän suoritukset. Kokonaisuutena tänään ei nähty niin paljon ylisuorituksia ja tajunnan menetyksiä kuin eilen. Kuitenkin useat ennakolta kovatkaan nimet eivät pystyneet viemään suoritusta loppuun saakka vaan keskeytyksiä nähtiin 100m - 130m kohdalla useita. Suomalaisjoukkueessa päivää kuvailtiin positiivisellä tavalla poikkeuksellisen hapokkaaksi.

Suomalaisittain päivä oli loistava. Kaksi suomen ennätystä. Mikko Pöntisen uusi suomen ennätys 233m ja Johanna Norbladin käsittämätön 193m veto, josta viimeiset 30m käsivedoilla! Johanna kertoi, ettei vaan kehdannu tulla aikaisemmin ylös ja positiivista tukea tuli loistavasti tiimin toiminnasta. Oli hienoa seurata mahtavia itsensä ylityksiä sekä hienoa joukkuehenkeä, joka kannusti jokaista tekemään parhaansa ja ylikin. Kaikki sukellukset olivat onnistuneita, loppuun saakka tehtyjä. 8 valkoista korttia ja yksi punainen. Mikko Anttosen 223m oli tyylipuhdas veto, mutta huonoksi onneksi protokollassa lasit hajosivat ja nenäklipsi ei lähtenytkään kokonaan irti. Tästä seurauksena oli valitettava DQ.

Ensikertalaisen näkökulmasta kisat ovat kokemuksena olleet hienot Aurinkoa ja lämmintä säätä on piisannut. Oma kisajännitys ei ole myöskään kasvanut sietämättömäksi ja näin päälajin jälkeen on kyllä varsin helpottunut olo. Nälkää ja metrejä jäi varmasti vielä seuraavinkin kisoihin.

Itse rakentelen suorituksen vaiheisiin, joita tuli mietittyä useampikin päivä ennen suoritusta. Alku on erilainen kuin treeneissä. Matti toimii koutsina ja huolehti oikeean paikkaan oikeaan aikaan. Kamat läjään ja veteen. OT:n jälkeen on kosketettava päätyä kädellä lähdön merkiksi. Tämän jälkeen ennakolta tuttu 100m pätkä, jossa nautiskelen rennosta suorituksesta. Tiedän, että tämä menee varmasti ja helposti. 100m käännöksen jälkeen tiedän, että  odotettavissa on hiukan tiukempaa ja maitohapot alkavat tuntumaan reisissä. 150m käännöksestä skarppaan. Mielessä pyörii ajatus, että nyt ollaan loppusuoralla. Hapenpuute alkaa tuntua ja päässä huimaa. Ei vielä pintaan vaan pari potkua lisää. Tuomareita on kahdella puolella, joten vielä on varmistetava, että pintautuminen tulee oikeaan köyteen. Nousen lähemmäs pintaa ja hyppään köyteen 169m kohdalla. Kolme hookkia ja protokolla. Valkoinen kortti. Nyt on helppo hymyillä.

DNF karsinnat

Toinen ilta toi mukanaan rajun ukkosen ja viileämmän yön. Suurin osa joukkueesta nukkui hyvät yöunet. Kisapäivän järjestelyt sujuivat organisaatiolta loistavasti. Ratoja oli yhtä aikaa käytössä kuusi, joka takasi tiiviin kisa-aikataulun ennen iltapäivän kuumimpia hetkiä. 140 kisaajaa sukellutettiin neljässä tunnissa. Tasasyvä allas oli kaikkien mieleen ja siinä oli hyvä sukeltaa, ratojen leveyden vuoksi grabeja ei saanut tehtyä yrittämälläkään. Tämä heijastui kaikkien suorituksiin ja keltaisia kortteja jaettiin vain yksi kappale. Kaide koutsasi koko Suomen joukkueen hyviin tuloksiin. Kaikille Suomen yhdeksälle sukeltajalle tuli valkoinen kortti. Tuomarilinja oli myös erinomainen. Ei turhia "pikkumaisuuksia" vaan loppuun asti sai sukeltaa. Bläkäri- ja protokollarikkotiheys oli kuitenkin aika huima, parikymmentä punaista korttia sadasta sukelluksesta. Henkilökohtaisia ja kisaennätyksiä tuli Jaakolle, Lauralle, Vesalle ja Matille. Naisten  kovimmasta tuloksesta vastasi grand (but not so old) lady Johanna, joka sukelsi 133m, mikä oikeutti kuudenteen sijaan ja sitä kautta A-finaalipaikkaan. Miehissä parhaan tuloksen 163m sukelsi Mikko P, jolla lohkesi B-finaali paikka.  Joukkueen yhteishenki on tällä hetkellä erittäin hyvä. Tämä siivittää toivottavasti joukkueen koviin tuloksiin huomisen DYN-karsinnoissa.

Just train

Hikisen yön, kuorsausten, liian aikaisten herätysten ja mielenkiintoisen aamiaisen jälkeen kisakansa siirtyi altaalle virallisiin harjoituksiin. Allas oli loistava ja vesi vastaaottavainen. Kaikki lajit kisataan 50 x 25 m altaassa joka on tasaisen syvä (2 m) kauttaaltaan... loistavaa. DNF sukelletaan huomenna poikittain ja DYNa maanantaina pituussuunnassa. Parin tunnin allassessio oli mukava, mutta paahteinen yli 30 asteen lämpötila ottaa kyllä koville. Reenien jälkeen olikin pakko suunnata kaupungin kaduille etsimään elektroniikkaliikettä tuulettimien perässä. Onneksi niitä löytyi, ja ensi yö on toivottavasti viileän rentouttava. Kuorsausongelmatkin ratkaistiin lisähuoneilla, joten tiimi toimii ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Suomen liput liehuu asuntolan parvekkeilla ja huomisen ensimmäistä starttia odetataan innolla. Ilman räpylöitä saa sukeltaa aika kovia tuloksia, jos finaaleihin mielii, mutta sehän vaan lisää kisojen arvovaltaa. MM-titteleistä kisaavat parhaat sukeltajat, ja tämän vuoden kisa on osallistujamäärältäänkin toistaiseksi suurin. Taitaa olla mukana 20 maata ja lähes 150 sukeltajaa. Kohta tulis lähtölistat huomiselle, joten lähetään niitä ihmettelemään ja taistelusuunnitelmia kasaamaan.