Eva Ernkrans

Jag provade på fridykning första gången i maj 2006. Jag ´jobbar som badvakt på Mariebad och det var en arbetskamrat som sysslade med fridykning som skulle visa en annan kollega, jag tänkte att jag kan väl titta på en stund, det slutade med att jag också ville prova att hålla andan och sen var jag fast.

Jag vart riktigt fast och ville prova fler dicipliner, köpte mig ett par fenor och tränade med Freediving Team Åland 2 gånger i veckan. Min första tävling gjorde jag på min 49 årsdag, lite sent i livet kanske en del tycker men jag tror inte det är negativt, jag tror man kan vara i vilken ålder som helst, när man blivit lite äldre har man kanske lite mer lugn och harmoni.

Flera tävlingar har det blivit, våran egen klubb har haft Finnkampen 2 gånger och jag har varit med i Uppland Indoor Challenge, SM i Uppsala, Nordic Deep och det var där som jag tävlade första gången i djupdykning och det vill jag prova mer på.

Efter Nordic Deep 2008 köpte jag min första monofena och det var en skön känsla att simma med den. Hade lite otur inför VM I Århus 2009 min fena sprack 8 veckor före tävlingen och det vart lite lätt panik. Jag beställde en ny och hade tur att få den på 3 veckor så jag skulle hinna träna med den lite före tävlingen. Det var en stor upplevelse med VM, var nöjd med alla mina resultat och kanske mest med statiska, jag kom till B-final och lyckades göra ett ännu bättre resultat på finalen.

Ska bli spännande med djup VM i Kalamata i Grekland i september, jag har aldrig dykt i varma vatten så det ska bli riktigt spännande att prova det, och hoppas förstås på nya djup resultat. Och som vanligt få träffa alla likasinnade som brinner för samma sak FRIDYKNING.

Jonérik Ekström

Ensimmäisen staattisen hengenpidätyksen olen kuulemma suorittanut jo hyvin nuorena. En kuunnellut äitäni, jonka seurauksena tipuin liikkuvasta veneestä pää edellä mereen. Oli kai siinä jokunen sekunti kulunut ennen kuin saivat pojan oikein päin ja takaisin veneeseen. En voi kuitenkaan väittää, että vapaasukellusharrastukseni olisi alkanut siitä, mutta siitä on varhaisimmat muistot ja meri on aina tavalla tai toisella vetänyt puoleensa. Liityin jo nuorena porvoolaiseen sukellusseuraan Mureenan norppiin, jossa tuli useampi vuosi leikkimielisesti pelattua uppopalloa hallivuorolla sekä snorklattua seuran reissuilla. Laitesukelluskurssin suoritin 15-vuotiaana, mutta muuttuneiden kiinnostuksien myötä harrastus jäi melkein heti kortituksen jälkeen. Mielenkiinto sukeltamiseen heräsi lopulta uudestaan henkiin kesällä 2006 ja pienen sattuman kautta päädyin FDTF:n syysleirille ja sillä matkalla ollaan edelleen.

Näiden vuosien aikana olen tutustunut moniin Suomen vapaasukeltajiin ja ehtinyt olla mukana sekä kisaamassa että järjestämässä kisoja. Kaikin puolin vapaasukellus on ollut erittäin opettava laji minulle ja siinä opittuja taitoja olen pystynyt soveltamaan moneen muuhun elämänalueeseen.

Odotan innolla Kreikan syvyyskisoja. Kisat ovat luonteeltaan erilaiset kuin Århusin yksilökisat tai Okinawan joukkuekisat. Århus oli allaskisa ja ensimmäinen MM-kisani, jolloin en varsinaisesti osannut sanoa kuinka tulen onnistumaan. Okinawa oli taas joukkuekisa, jolloin oli otettava huomioon koko joukkueen onnistuminen. Kreikassa syvyyttä sukelletaan kolmessa eri lajissa. Jokaisen lajin treeneissä ja kisasukelluksissa on onnistuttava, sillä aikaa valmistaumiseen on vähän ja kisasukelluksia tiheässä kilpailuviikkona. Yksilökisassa paine onnistumisesta on pelkästään kisaajan omissa tavoitteissa. Tähän asennoitumiseen auttaa jo kertynyt kisakokemus ja tavoitteena onkin valkoinen kortti jokaisessa lajissa sekä oman tason nostaminen Suomen kärjen tuntumaan.

Mitalien jako ja päättäjäiset

Mitalit jaettiin päättäjäisissä perjantaina ja kyllä olikin todella upeata mennä noutamaan pronssimitaleita kaikkien aplodeeraamana. Se tuntui niin hyvältä, että sen uusisi ihan mielellään. Heh!

Kun ei Mikko päässyt treenaamaan ennen kisoja, niin nyt kisojen jälkeen on Mikko käynyt tekemässä kaksi cwt treeniä. Laittakaapa kommentteihin arvauksia, mikä on Mikon ranking tällä hetkellä cwt:ssä. Jos jollakulla on sisäpiirin tietoa, niin ei sitten kerrota.

Tämä juttu laitettiin blogiin hotellin aulasta bussia lentokentälle odotellessa. Kohta tullaan!

Suomelle mitali

Suomi pronssilla!!!!

Ei tämän päivän juttua voisi paremmalla uutisella aloittaa. Vaikka alussa eivät asiat näyttäneet niin hyvältä Mikon nuhan takia, niin lopussa voi todeta tämän joukkueen tehneen upeita tuloksia ja jokainen meistä venyi varmasti parhaimpaansa.

Aamulla Timo aloitti oman sukelluksensa klo 9.20 rauhallisin potkuin. Lopulta pää nousi pinnalla yli 140 metrin jälkeen. Timo teki siis elämänsä toiseksi pisimmän sukelluksen. Ennen Timoa oli vielä Ruotsin Johan Dahlström ottanut punaisen kortin, joten mieliala joukkueessa oli odottavan toiveikas. Välissä nähtiin monta hyvää suoritusta, mutta kaikkein kovimmasta tuloksesta vastasi kuitenkin meidän Mikko-poikamme. Hän teki tyynen viileästi uuden Suomen ennätyksen 202 metriä! Ei ihan vähäinen suoritus nuorelta mieheltä MM-kisoissa. Pintaprotokollakin oli todella vahva, ellei jopa uhmakas.

Mikon sukellus sai meidät nousemaan ohi tanskalaisista, jotka hekin tekivät hyviä suorituksia, mutta eivät voineet lopulta mitään. Lopullisesti sijoituksemme nousi kolmanneksi, kun kisaa johtaneet kreikkalaiset saivat yhdestä sukelluksesta punaisen kortin ja putosivat näin kärjestä.

Minä ja Mikko teimme kumpikin joka lajissa omat kisaennätykset ja Timo säesti hyvillä tuloksillaan. Yhdeksän valkoista korttia. Ei edes virhepisteitä mistään lajista. Sillä tämä mitali pohjustettiin. Eivät riittänyt ennakolta kovat tilastotulokset, sillä mitalit jaettiin tämän kisan perusteella. Hyvä niin!

Omalta osaltani kisareissu hipoi täydellisyyttä, sillä näin viimeisenä päivänä tein vielä uuden Suomen ennätyksen Free Immersionissa, 70 metriä. Kiitos tuomaroinnista Timolle ja Mikolle, joka näin tuomarikurssin jälkeen pääsi harjoittelemaan tuomarina oloa ihan virallisessa tilanteessa.

Seuraavassa Mikon tunnelmia huikeasta 202 metrisestä sukelluksestaan:
Sukellusaikani oli klo 10.20, joten päätin lähteä hotellilta kisa-altaalle noin klo 9 ja saavuinkin paikalle juuri Timon pintauduttua. Kuulin myös ruotsalaisen saamasta punaisesta kortista, joka herätti pienen toiveen sijoituksemme parantumisesta, jos vain saisin valkoisen kortin. Päätökseni tehdä varma ja puhdas rutiinisuoritus näin ollen vahvistui vielä entisestään.
En tee mitään lämppäreitä ennen sukellustani, joten menin altaaseen vain seisoskelemaan ja rauhoittumaan noin 15 minuuttia ennen starttia. Viimeisen minuutin aikana tein pari hieman syvempää henkäystä, pakkasin keuhkot täyteen ja aloin sukeltaa. Hieman epämukava olo alkoi normaalisti 25m paikkeilla ja varsinaiset palleanykäykset 50m käännöksessä. Pikkuhiljaa jalkoihin alkoi kerääntyä maitohappoa ja tunsin kuinka sukellusvaste alkoi kunnolla toimia ja syke hidastua. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo 175m käännöksessä ja oma ennätykseni 188m alkoi lähestyä. Olo oli vahva, joten päätin jatkaa matkaa. Hieman ennen 200 metriä keho alkoi varoitella, että kohta alkaa happi loppua, mutta arvioin pystyväni tekemään vielä käännöksen. Nousin ylös heti käännöksen jälkeen, tein muutaman hook breathin ja pintaprotokollan ilman ongelmia.
Tuomari antoi valkoisen kortin, ja fiilis oli todella mahtava! En osannut todellakaan odottaa näin hyvää suoritusta!

Ohessa vielä tulokset.