Olen Salla, 30-vuotias vapaasukeltava ilma-akrobaatti Helsingistä.
Vapaasukelsin kilpaa ensi kerran vuonna 2017 Cetuksen minikisoissa ja samana keväänä sain kaulaani SM-hopeamitalin. Kun kuulin, että tulosteni perusteella olisi paikka auki MM-kisoihin, vedin kahvit väärään kurkkuun, mietin n. puoli minuuttia ja ilmoitin olevani kiinnostunut. Olen nyt siis ensimmäistä kertaa lähdössä haistelemaan kansainvälisiä kisatuulia.
Olen harrastanut kaikenlaista liikunnallista pienestä pitäen ja vuonna 2010 minusta tuli ammattikorkeakoulutettu sirkustaiteilija. Vanhempieni mukaan olen ollut lapsesta saakka myös siinä määrin innokas vesipeto, että minut on saanut kesämökillä järvestä ylös lähinnä väsytystaktiikalla. Nautin liikkumisesta sekä maalla, ilmassa että vedessä. Minulla on taipumusta levottomuuteen, mutta veden alla olen oppinut rauhoittumaan. Nautin veden syleilystä ja painottomuuden tunteesta, kenties vastapainona ammatilleni, jossa pohjimmiltani kamppailen painovoimaa vastaan.
Vuonna 2013 tein työryhmäni kanssa sooloesitystä, jonka osaksi ohjaaja keksi ehdottaa vedenalaista videota. Videon kuvaaja vinkkasi ottamaan yhteyttä ”erääseen Johannaan” ja onnekseni sainkin sitten heti kättelyssä mestaruustason henkilökohtaista valmennusta Johanna Nordbladilta sukellusvideotani varten. Tämän kokemuksen innoittamana aloitin työryhmän kanssa toisen esitysprojektin, jota harjoiteltiin ja esitettiin livenä uimahallissa. Esityksen valmistaminen venyi, mutta vapaasukellusinto säilyi. Johanna houkutteli minut mukaan Cetuksen sukelluskerhoon, keväällä 2016 kävin Aida1-kurssin ja siitä lähtien olen sukeltanut viikoittain, työreissujen aiheuttamia taukoja lukuun ottamatta. Uimahalliesitykseni harjoituksissa sukelsin kesällä 2016 lähes joka päivä ja ilmeisesti sen johdosta sukellustaitoni kehittyivät myös metreissä ja minuuteissa mitattuna.
Ammattini puolesta ilma-akrobaattina olen tottunut haastamaan itseäni ja sama toki pätee vapaasukeltamiseenkin, mutta siinä missä ilma-akrobatiassa työskentelen jatkuvan lihastyön ja kaikenlaisen jännityksen parissa, sukeltaessa on päinvastoin. Rentouden ja rauhallisuuden kautta pääsen uudenlaiseen yhteyteen itseni kanssa – tavallaan lähemmäs itseäni, tavallaan rauhoittavasti kauemmas kaikesta siitä kehon ja mielen jännittämisestä, mikä on sukeltaessa turhaa ja häiriöksi. Vapaa-ajalla rentoudun mielelläni tanssin, ulkoilun, pulikoinnin, laulun ja kirjallisuuden parissa.
En ole oikeastaan koskaan pitänyt itseäni kilpailuhenkisenä ihmisenä, mutta vapaasukelluksen kautta olen löytänyt myös heräilevän kiinnostuksen kilpailemiseen. Nähdäkseni vapaasukelluksessa kilpailen ensisijaisesti itseni kanssa – en itseäni vastaan. Toivon saman pätevän myös kansainvälisissä kilpailuolosuhteissa; että sukeltajat kilpailevat itsensä ja toistensa kanssa sen sijaan, että kilpailisivat itseään ja toisiaan vastaan. Odotan innolla uusia tuttavuuksia ja hauskoja kisakokemuksia.
