MILLOIN ALOITIT VAPAASUKELLUKSEN JA MIKÄ PITI HARRASTUKSEN PARISSA.
Oli kevät 2013, kun kuulin ensimmäisen kerran, että sellainen laji, kuin vapaasukellus on olemassa. Poikaystävän yllyttämänä -no, ei tarvinnut paljoa yllyttää- lähdin kokeilemaan hallille saisinko rikottua edellisen sukellusennätykseni, viisi metriä pituutta. Oikeilla varusteilla ja kärsivällisellä ohjauksella lajin kokeilu lähti aloitustasoon nähden loistavasti liikkeelle. Vedessä lutraaminen kun ei ollut kuulunut missään muodossa vakiharrastuksiini. Tarkoituksena oli lähteä muutaman kuukauden päästä yhdellä lomalla sukeltelemaan ja jonkinlainen pohja oli hankittava tai ainakin opeteltava siihen, että on snorkkeli suussa. Varsinaisen määrätietoisena tai tavoitehakuisena harrastus ei siis alkanut.. Syksyllä sukeltelu jatkui hieman määrätietoisemmin ja aikansa kun allasta oli tahkonnut edestakaisin alkoi kilpailuvietti heräillä, että josko minustakin olisi vielä "vanhoilla päivilläni" kilpailemaan. Ja kun pikkurilli oli annettu, niin täällä minä nyt olen: taas keskellä MM-kisahuumaa.
MIKÄ ON PARASTA VAPAASUKELLUKSESSA
Vapaasukelluksen ehdottomasti paras puoli on sen monipuolisuus. Treenaaminen hyvää sukellusta varten ei ole vain sukeltamista vaan kaikkea mahdollista liikuntaa maan ja taivaan välissä. Moneen muuhun lajiin verrattuna vapaasukelluksessa vaaditaan kovaa henkistä kanttia ja tasapainoa, mikä tekee valmentautumisesta todella mielenkiintoista. Yhtä oikeaa reittiä ei ole. Mahdollisuudet ovat rajattomat! Uskomatonta, ja samalla hyvin kannustavaa ja motivoivaa, on myös nähdä ja tuntea oikeanlaisen treenin vaikutukset.
MITEN HARJOITTELET
Pakko kuitenkin myöntää, että vaikka vapaasukellus antaa paljon, niin totinen kilpaurheilu myös vaatii asioita. Peruskuntokaudella treenejä on kuutena päivänä viikossa sisältäen kaikkea mahdollista. Räjähtäviä intervalleja, raakaa raudan repimistä, hermottavaa tasapainottelua, puuduttavan pitkiä peruskuntolenkkejä, taulukoita, taulukoita ja taas taulukoita niin olohuoneen lattialla kuin altaallakin, hengitystreenejä ja rentoutumista, henkistä valmentautumista harjoitusten ja kirjallisuuden kautta, unohtamatta niitä kaikista tärkeimpiä, riittävää lepoa ja unta, mihin olenkin viimeaikoina satsannut kovasti. Korvaamatonta on myös jatkuvasti karttuva kokemus ja sukelletut metrit. Ilman toimivia tukijoukkoja ja valmentaa ei hommasta tulisi kohdallani kuitenkaan yhtään mitään, joten heille kuuluu myös suuri kunnia tuloksistani.
MITKÄ OVAT TAVOITTEET MM-KISOISSA JA MITÄ ODOTAT MATKALTA.
Toiset MM-kisailut elämässäni ovat siis juuri pyörähtämässä käyntiin ja voi pojat kuinka on hauskaa. Tuttuja naamoja on jo jokapuolella ja olo on suorastaan kotoisa. Kisaympäristö tuntuu rennolta ja rauhalliselta. Järjestelyt toimii, ruokahuolto pelaa ja sänky on sopiva. Mitä muuta kilpailija voisi vaatia organisaatiolta ja ympäristöltä? Omat vaatimukset itselleni ovatkin sitten asia erikseen. Tavoitteenani on tehdä tietenkin hyväksytyt suoritukset ja jonkun lajin PB. Jos siinä sivussa pääsee muutamaan finaaliin, niin sen parempi. Tavoitteet ovat siis maltilliset, mahdolliset ja kannustavat. On tullut jo opittua kantapään kautta (taas), että norsu syödään palasina, ei kokonaisena.
Setä S. Severinsenin tavoin sisäinen hymy rinnassa paistaen kohti uusia asioita.
MIKÄ ON PARASTA VAPAASUKELLUKSESSA
Vapaasukelluksen ehdottomasti paras puoli on sen monipuolisuus. Treenaaminen hyvää sukellusta varten ei ole vain sukeltamista vaan kaikkea mahdollista liikuntaa maan ja taivaan välissä. Moneen muuhun lajiin verrattuna vapaasukelluksessa vaaditaan kovaa henkistä kanttia ja tasapainoa, mikä tekee valmentautumisesta todella mielenkiintoista. Yhtä oikeaa reittiä ei ole. Mahdollisuudet ovat rajattomat! Uskomatonta, ja samalla hyvin kannustavaa ja motivoivaa, on myös nähdä ja tuntea oikeanlaisen treenin vaikutukset.
MITEN HARJOITTELET
Pakko kuitenkin myöntää, että vaikka vapaasukellus antaa paljon, niin totinen kilpaurheilu myös vaatii asioita. Peruskuntokaudella treenejä on kuutena päivänä viikossa sisältäen kaikkea mahdollista. Räjähtäviä intervalleja, raakaa raudan repimistä, hermottavaa tasapainottelua, puuduttavan pitkiä peruskuntolenkkejä, taulukoita, taulukoita ja taas taulukoita niin olohuoneen lattialla kuin altaallakin, hengitystreenejä ja rentoutumista, henkistä valmentautumista harjoitusten ja kirjallisuuden kautta, unohtamatta niitä kaikista tärkeimpiä, riittävää lepoa ja unta, mihin olenkin viimeaikoina satsannut kovasti. Korvaamatonta on myös jatkuvasti karttuva kokemus ja sukelletut metrit. Ilman toimivia tukijoukkoja ja valmentaa ei hommasta tulisi kohdallani kuitenkaan yhtään mitään, joten heille kuuluu myös suuri kunnia tuloksistani.
MITKÄ OVAT TAVOITTEET MM-KISOISSA JA MITÄ ODOTAT MATKALTA.
Toiset MM-kisailut elämässäni ovat siis juuri pyörähtämässä käyntiin ja voi pojat kuinka on hauskaa. Tuttuja naamoja on jo jokapuolella ja olo on suorastaan kotoisa. Kisaympäristö tuntuu rennolta ja rauhalliselta. Järjestelyt toimii, ruokahuolto pelaa ja sänky on sopiva. Mitä muuta kilpailija voisi vaatia organisaatiolta ja ympäristöltä? Omat vaatimukset itselleni ovatkin sitten asia erikseen. Tavoitteenani on tehdä tietenkin hyväksytyt suoritukset ja jonkun lajin PB. Jos siinä sivussa pääsee muutamaan finaaliin, niin sen parempi. Tavoitteet ovat siis maltilliset, mahdolliset ja kannustavat. On tullut jo opittua kantapään kautta (taas), että norsu syödään palasina, ei kokonaisena.
Setä S. Severinsenin tavoin sisäinen hymy rinnassa paistaen kohti uusia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti