Mikkojen matkatavarat eivät vieläkään ole saapuneet, mutta eilen iltapäivällä murheen keskellä havitsimme toivon pilkahduksen parvekkeeltamme: Antero oli saapunut. Autolla Euroopan halki matkannut pariskunta, Antero ja Katya toivat mukanaan täydennystä Mikkojen varustelistaan. MikkoP:kin sai vihdoin alleen monoräpylän ja MikkoA:n kömpelö tilapäispuku korvattiin tyylikkäämmällä värivaihtoehdolla. Ennen Anteron saapumista olimme myös käyneet testaamassa kisa-altaan ja nähneet, että se oli hyvä.
Tänä aamuna lähdimme aikaisempaan treenisettiin heti aamukahdeksan jälkeen. Meri oli eilistä tyynempi ja harjoitteluolosuhteet jälleen mahtavat. Uudet varusteetkin istuivat kuin monoräpylä jalkaan. Muutaman lämppärin jälkeen suunnattiinkin kisaköydelle. Eilisestä viisastuneena MikkoA avasi pelin tällä kertaa maski kasvoillaan. AP 50 m jäi kuitenkin hieman vajaaksi rentouden puutteessa. Tästä tulistuneena Mikko meni lämppäriköysille jauhamaan 40 metrin vetoja, kunnes niissä ei ollut enää mitään epäselvää. Huomenna edetään rohkeasti seuraavaan pykälään (AP 55 m).
Seuraavana Antero astui estradille sulavan hylkeen linjoineen ja liukui syvyyksiin kuin saimaannorppa konsanaan. Tavoite 60 m saavutettiin ongelmitta ja syvemmälle mennään helposti vielä hieman rentoutta lisäämällä. Jarruna tänään oli myös hieman kevyt painotus, mutta huomenna painovyöhön lisättävä ylimääräinen kilo korjaa senkin ongelman. Joka tapauksessa oikein hyvä aloituspäivä.
Toinen Mikko oli vuorossa viimeisenä. Parin lämppärifiilistelyn jälkeen köysi asetettiin suurella ammattitaidolla 80 metrin syvyyteen. Sukellus ei ollut niin rento kuin eilinen 70-metrinen, ja oikea korvakin alkoi osoittaa vakavia jumittamisen merkkejä. Korvatorvi lopetti yhteistyön lopullisesti pari metriä ennen pohjaa, jolloin oli pakko kääntyä takaisin. Korva on nytkin hieman jumissa, joten katsotaan huomenaamulla, kannattaako sitä lepuuttaa vai onko se jo sukelluskunnossa.
Päivällä MikkoA ei malttanut pysyä hotellihuoneessa, vaan uhmasi paahteista Sardinian säätä viileän kotoisassa uima-altaassa. Pikku treeni vetristi mukavasti jumiutuneita paikkoja ja muutama lisäjekku avautui syvyyssukelluksiinkin. Muutoin päivä meni pitkälti lepäilyn merkeissä. Parhaana uutisena saimme soiton lentokentältä, että matkatavaramme ovat löytyneet, ja ne toimitetaan meille huomenna. Vahvistus saatiin myös kanssakilpailijalta, joka oli nähnyt monolaukkumme lentokentällä. Luopuminen pinkistä puvusta tulee kumminkin olemaan vaikeaa, mutta ehkä sellaisen voi myöhemmin hankkia ihan omilla mitoilla tehtynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti