Torstai olikin ensimmäinen välipäivä. Vaikka sukeltaminen etenkin näissä vesissä on mukavaa ja todella nautinnollista, niin välipäiviä on vain maltettava pitää, jotta kroppa ja mieli saavat riittävästi lepoa. Pari viikkoa on kuitenkin vielä edessä ja kovimmat suoritukset myös edessäpäin.
Vuokrasimme torstaiksi pienen auton, jolla ajattelimme käydä katsomassa lähiseutujen maisemia. Lähdimme Kalamatan länne puoleisen niemimaan eteläreunaa katsastamaan. Katsokaa vaikka Google Earth ohjelman avulla matkareittiämme. Maisemat olivat varsin mukavat ja muutaman oikein upean kylänkin saimme bongattua. Esimerkiksi Koroni ja Methoni olivat hienoja paikkoja. Laitetaan hieman kuvasaalista kohteista myöhemmin. Pyloksesta kotia kohti suunnistaessamme päätimme oikaista, niinpä nojauduimme Kaiden puhelimen antamiin ohjeisiin ja suuntasimme auton keulan hieman pienemmille teille. Lopputulos oli se, että viimeiset metrit jouduimme sanan mukaisesti raivaamaan tietä, jotta pääsimme eteenpäin. Vanha totuus piti siis jälleen paikkansa: onko meillä kiire, vai oikaistaanko? No, elämys se oli kuitenkin.
Perjantai treeneihin meidät oli laitettu ensimmäiseen veneeseen, joka lähti rannasta kello 9.45. Jälleen aivan tyyni meri odotti meitä jälleen. Tällä kertaa vene oli vaihdettu astetta suurempaan, joten siellä riitti kaikille tilaa yllin kyllin. Lämppäreiden jälkeen taas syvään köyteen kiinni. Tällä kertaa ensimmäisen veneen mukana paikalle menneenä olin myös ensimmäinen syvän sukelluksen tekijä. Sain siis ihan rauhassa rentoutua köydellä ennen lähtöäni. Edelliseen sukellukseen laitettiin taas viisi metriä lisää köyttä. Lähtö oli mukavan rento ja potkin reippaasti alussa, sitten rauhallisemmin, kunnes ensimmäinen hälytys ilmoitti olevan aika lopettaa potkiminen ja laittaa suu ilmaa täyteen. Sitten taas se sukelluksen paras kohta – vapaa pudotus syvään siniseen. Paineentasaus sujui hyvin ja olo oli rento. Toinen syvyyshälytys ja mieleen tuli ajatus, että pohjaan asti päästään. Taisi olla liiankin suuri hyvän olon tunne ja tukin hieman huolimattomaksi. Tein paineentasauksen sen verran heikosti, että ennen pohjaa oikea korva hirtti kiinni, vaikka suussa vielä ilmaa olikin. Ei auttanut kuin kääntyä kesken takaisin. Harmitti aika tavalla tuollainen huolimattomuus. No, pintaan vaan ihan reippaasti ja protokollat pois alta saman tein. Vasta pinnassa turvasukeltaja katsoi toteutuneen syvyyden. Se ei ollut kuin kolmisen metriä tavoitteesta. No, ensi kerralla sitten! Ihan hyvä sukellus lopulta ja olisi mennyt tonttiinkin, jos olisin ollut tarkempi.
Kaj teki heti minun perääni omansa. Hän tuli melkein samoin tein pintaan! Korvat eivät toimineet ollenkaan. Siitä suivaantuneena Kaide päätti istus hetken lautalla lepäämässä ja yrittää uudestaan. Pienen lepohetken jälkeen uusi yritys ja hengittelyjen jälkeen Kaide sukelsi pinnan alle. Lopputulos oli taas sama. Korvat jumittivat noin kolmessa kympissä. Harmillista! Ei siis kovin hieno treenipäivä tänä perjantaina.
Lauantaina illansuussa pitäisi joukkueemme saada vahvistusta Jonérikin toimeliaan hahmon muodossa. Katsotaan mitä se tuo tullessa. Sunnuntaina paikalle odotellaan myös Joonasta, joten kyllä tästä pikkuhiljaa päästään varmasti myös kisatunnelmaan. Maanantaista keskiviikkoon on Mediterranian Cup:in kome kisapäivää, joissa voi jo tehdä virallisia tuloksia. Siitä se riemu alkaa.
Tällä kertaa tässä kaikki. Kalamata kiittää ja kuittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti