Okinawan kisajoukkue tapasi sunnuntaina iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Lentokoneeseen astuivat Mikko ja Jonérik, mutta joukkueen varusteita kentälle tuonut Antero jäi vielä Suomen maankamaralle ja lentelee Japaniin muutamaa päivää myöhemmin. Lentomme koneenvaihtoineen sujuivat onneksi kommelluksitta, ja matkatavaratkin löysivät perille ensi yrittämällä.
Okinawan kentältä löysimme bussin, joka toimitti meidät hotellille. Ensimmäinen iltapäivä ja ilta kuluivat matkasta palautuessa ja hieman hotellin ympäristöön tutustuessa. Tutkimusmatkalla meille selvisi, että kahden kilometrin säteellä hotellista ei ole kuin asuintaloja ja karkkiautomaatteja. Kävelyltä palattuamme törmäsimme Tsekin joukkueeseen, jonka kanssa menimme hotelliin syömään. Noin 30 tunnin valvomisen jälkeen siirryimme nukkumaan.
Aamulla seitsemältä (Suomen aikaa klo 1 yöllä) heräilimme aamupalalle, jonka jälkeen hotellin bussi kuljetti meidät merenrannalle. Pienestä satamasta lähdimme tsekkien ja Ryuzo Shinomiyan kanssa ensimmäisiin syvyystreeneihin.
Sukellusolosuhteet osoittautuivat karmeiksi. Oli lähes mahdotonta sukeltaa, kun auringonpaiste häikäisi vielä 30 metrin syvyydessä ja vesi oli hiostavan 27 asteista ilman selvää termokliinia. Siinä tuli raavaammallekin miehelle nopeasti ikävä takaisin Asikkalan sopivan viileisiin ja hämäriin vesiin. Haastavista olosuhteista huolimatta sukellukset sujuivat kuitenkin hyvin, Mikon tehdessä 50 m, 60 m ja 55 m CWT-sukellukset, ja Jonen upotettua itsensä toistuvasti 30-40 metrin syvyyteen. Illalla kävimme vielä tekemässä pienen static-session (Jone 5 min 10 s) ja testaamassa hotellin 5,5 metriä syvää laitesukellusallasta.
Huomenna ohjelmassa on virallisen kisa-altaan testaaminen ja ylihuomenna taas syvyystreeniä.
2 kommenttia:
Älkää pojat huoliko, pappa on tulossa justiinsa. :-)
sitähän me tässä pelätään.. ;)
-J
Lähetä kommentti