Sadetta ja sambaa...

Kuten varmasti useimmat kilpailuja ja Suomen edustusjoukkueen edesottamuksia seuranneet tassa vaiheessa jo tietavatkin, lahes koko joukkueemme epaonnistui paivan DYNamic-suorituksissaan tavalla, jota tuskin kukaan olisi ennakolta osannut odottaa. Saanalle, Paiville, Laurille ja Eerolle heilui punainen kortti, Timo jai kauas omasta parhaasta tasostaan ja Johanna veti oman sukelluksensa pintaan jo varhaisessa vaiheessa. Tassa paivan tulokset niille, jotka eivat niita vila kisajarjestajien sivuilta ole ennattaneet noukkia:

Saana DQ
Timo 120 m
Paivi DQ
Antero 156 m
Lauri DQ
Johanna 85 m
Eero DQ

Joukkueen ainoa valopilkku oli siis Antero Joki, joka jatkoi tyylilleen uskollisena hyvien kisasuoritusten sarjaa. Anza sukelsi oman henkilokohtaisen ennatyksensa 156 metria, jolla tuloksella kuitenkin taparasti jai B-finaalin ulkopuolelle. Anteron hieno kisaveto on ilon ja ylpeyden aihe, jolle kuuluu antaa tunnustusta. Tama paiva oli jalleen yksi osoitus siita, mihin Anza kilpailu toisensa peraan on aiemminkin pystynyt: hyvaan kilpailuvarmuuteen ja omien tulostensa petraamiseen henkisesti kovissa kilpailuolosuhteissa.

Syita yksittaisten suoritusten epaonnistumisiin sen sijaan on turha tassa vaiheessa lahtea ruotimaan. Jokainen epaonnistuminen on erittain valitettava ja sivustakin seurattuna surullista katsottavaa, puhumattakaan siita, mita pettymyksen ja itsekritiikin tunteita kilpailija itse sisaisesti kay sambaan tai BO:hon paattyneen sukelluksen jalkeen lapi. Epaonnistumisista voi kuitenkin oppia ja jalkeenpain tarkasteltuna usein huomaa, etta tapahtumahetkella aarimmaisen lohduttomalta tuntunut epaonnistuminen olikin valttamaton vaihe matkalla kohti entista parempia suorituksia. Jossittelu ei auta, eika turhiin itsesyytoksiin myoskaan kellaan ole aihetta: jokainen kilpailijoistamme teki kuitenkin naissa olosuhteissa ja sina nimenomaisena hetkena parhaansa, tuli lopputuloksesta mita tahansa.

Se viela tassa mainittakoon, etta ainakin ensimmaisen paivan kokonaiskuva noudatteli lukuisten muidenkin kilpailusuoritusten osalta samaa linjaa: punainen kortti heilui lahes joka lahdossa ja muutamia epaonnekkaimpia jouduttiin noukkimaan altaan pohjalta asti. Taytyy sanoa, etta homma naytti kokonaiskuvaltaan ainakin omaan makuuni turhankin roisilta. Toivon hartaasti etta tulevien kilpailupaivien osalta tyyli vaihtuu ja sambaaminen siirtyy altaalta paraikaa Mariborissa pidettavien kaupunkifestivaalien katukuvaan, jossa samba-tyttoja ei viela olekaan nakynyt ; )

Huomenna on kuitenkin siis paiva ja uudet kujeet, jossa vuorossa ovat Staticin alkuerat. Joukkueemme osalta static-paiva nayttaa seuraavalta (Suomen aikaan):

Paivi 11:28 (ap 2.00)
Eero 11:28 (ap 3.00)
Mikko 11:42 (ap 3.30)
Antero 12:48 (ap 4.30)
Johanna 12:48 (4.30)
Timo 13:54 (ap 7.16)

Suurin huomio staticin osalta kohdistunee paivan viimeiseen lahtoon, jossa Timon viereen kilvoittelemaan staattisen hengenpidatyksen maailmanmestaruudesta asettuu itse Herbert Nitch. Siita tulee janskaa!!!

Toivotaan siis, etta huomisaamuna koko taman paivan Mariborin ylla roikkuneet synkat sadepilvet vaistyvat ja aurinko taas pilistaa taivaalta. Kisat ovat kuitenkin vasta alussa eika kirvesta kannata heittaa kaivoon tai tapahtuneita jaada marehtimaan, ennen kuin homma on viety kunnialla loppuun asti!


Matti