Tässä on vielä kuva eilisistä avajaisista. Timo halusi taas kerran poiketa joukosta ja laittoi edellisen vuoden paidan päälle…

Nyt iltapäivästä oli ennakkotulosten ilmoittamisen aika ja pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyimme seuraaviin lukemiin: Mikko 40 m, Timo 73 m ja Antero 80 m. Mikon ontelot eivät ole vielä auenneet, mutta jos mies pääsee sukeltamaan, ei 40 metriä ole vielä kovin mahdoton tulos, sillä se on tehty jo Päijänteessä kertaalleen. Timo taas ottaa melko vähäisen treenaamisen jäljiltä varovaisen varman tavoitteen. Omasta puolestani edellinen sukellus tuntui niin hyvältä, että ennakkotulos on siltä osin perusteltua.

Suurin jännitettävä seikka illan kilpailijakokouksessa onkin, sukelletaanko kaikki samana päivänä vai eri päivinä. Kuka koutsaa kenet? Tehdään päätökset siitä kokouksen jälkeen.

Tiistaiaamuna olimme jälleen valmiita treeneihin aamuseitsemältä. Veteen lähti myös Mikko mukaan vaikka nuhan lisäksi vaivana oli nyt myös löysä vatsa. Ilma oli lämmin, mutta ei kuuma ja tuuli oli heikkoa. Aallokkoa oli jonkin verran, mutta suuria aaltoja vain satunnaisesti, eivätkä nekään haitanneet niskatyynyn ansiosta.

Tein oman sukellukseni ensimmäisenä ja yhden lämmittelyn jälkeen laitoimmekin köyteen mielestämme 75 metriä. Hengittelyt, pakkaukset ja taitto kohti syvyyksiä. Matkanteko loppui kuitenkin 25 metriin, koska pohjalevy tuli vastaan. Emme siis osanneetkaan tulkita merkkejä oikein… No, köyden korjaus oikeaan syvyyteen ja sama uusiksi. Alaspäin meno sujui ongelmitta ja ilokseni huomasin tehneeni vielä paineentasauksen pari metriä ennen pohjaa. Nousukin meni mainiosti ja kokonaisuutena sukellus oli parempi ja rennompi kuin eilinen 70 metrinen. Fiilis ei sukelluksen jälkeen paljon parempi voisi olla!

Timo halusi uusia eilisen 70 metrisen ja köyttä nostettiinkin sen verran. Timon valmistautuessa sukeltamaan Mikko totesi olonsa sen verran huonoksi, että lähti rantaan. Harmillista Mikon kannalta, ettei hän ole saanut vielä ainuttakaan sukellusta aikaiseksi näissä mahtavan hyvissä olosuhteissa. Koetetaan vielä tänään uudemman kerran, jos vaikka olo hieman helpottaisi päivän kuluessa. Timo sitten sukelsi tosi helpon ja rennon sukelluksen, mutta kääntyi vähän ennen pohjaa. Syyksi todettiin myöhemmin tosi hidas vauhti alas mennessä. No, suoritus oli tosi helppo joka tapauksessa.

Tänään on sitten ilmoitettava tavoitesyvyydet syvyyssukellusta varten. Siinä sitä onkin miettimistä itse kullakin. Joka tapauksessa suorituspaineita meillä ei sijoituksiin nähden ole, joten nautinnolliset ja rennot sukellukset ovat ainoa tavoitteemme.

Sunnuntain loppu menikin sitten lepäillessä ja henkisiä haavoja nuoleskellen. Siinä ohessa hoidettiin myös ilmoittautuminen.

Tänä aamuna sitten sovitusti lähdimme Timon kanssa veteen jo kello seitsemän aikoihin Mikon jäädessä odottelemaan nuhan paranemista. Toivotaan, että limat katoaisivat pian ja Mikkokin pääsisi sukeltamaan.

Keli oli aamulla mitä parhain, ei juurikaan aaltoja ja lämpötila vielä näin pohjoisenpojillekin sopiva. Veden lämpö on pinnalla 31 astetta ja syvemmälläkin vielä 28 astetta, joten eilisestä hikoilusta oppineena tein saman kuin Timo, sukelsin uimapuvussa ja jätin suosiolla märkäpuvun pois. Tämä toimikin loistavasti ja tein helpon 70 metrisen. Hetken päästä Timo teki saman tempun ja poistuimmekin merestä todella hyväntuulisina suorituksistamme nauttien. Tästä on hyvä jatkaa!

Loppupäivän ohjelmassa onkin sitten lepäilyä ja yhdeksältä illalla avajaisseremoniat. Sieltä menemme kuitenkin ajoissa nukkumaan huomisaamun treenejä varten, kuten varmasti kaikki muutkin.

Perille ja ensimmäinen päivä paikalla

Olivat täällä sitten keksineet jo siirtyä talviaikaan juuri ja saimme sen vuoksi siis odottaa yhden tunnin enemmän Kairossa. No menihän sekin…

Lauantai-iltana pääsimme sitten viimein laskeutumaan Sharm El Sheikhin kentällä paikallista aikaa kello 21.05. Koneesta ulos astuessamme vastassa oli melkoinen lämpöaalto. Oli kuin joku olisi jättänyt todella suuren hiustenkuivaajan päälle, kun mereltä päin puhalsi melko voimakas tuuli ja ilma oli TODELLA lämmin. Muutoin kaikki sujuikin mallikkaasti. Meitä oli hotellin auto kentällä vastassa ja pikapuoliin pääsimmekin hotellille. Sisäänkirjautumisen jälkeen havaitsimme, että muurahaiset vain olivat valloittaneet toisen huoneistamme, mutta huoneen vaihto toi helpotuksen siihen asiaan. Sitten ei kun ilmastoinnit päälle ja nukkumaan.

Aamulla menimme heti klo 7 aamiaiselle, koska treenit ajoitimme ensimmäisenä päivänä noin klo 11. Aamupalan jälkeen olikin sitten vuorossa leikki nimeltä ”missä painot luuraa?” Lupauksesta huolimatta tilaamiani painoja ei ollutkaan toimitettu hotellille, joten niitä oli lähdettävä hakemaan. Vajassa puolessa tunnissa kaikki kumminkin oli taas kunnossa, eli siis hirmuisen nopeasti paikalliset tavat huomioon ottaen…

Sitten treenaamaan. Alku olikin jo tosi lupaava. Pukua päälle vetäessäni revin siitä toisen lahkeen ja laiturilla iso aalto vei maskini eikä sitä Timon pelastusyrityksistä huolimatta löytynyt mistään. Meri vaati taas uhrinsa! Keli olikin melko kova ja se oli ehkä lopullinen niitti rentouden katoamiseen, sillä sukeltamisestani ei tullut juuri mitään. Mikon osa oli ehkä vielä hieman huonompi, sillä otsaontelot eivät nuhan jäljiltä antaneet sukeltaa lainkaan. Joten meistä ainoastaan Timo sai jonkinlaisen treenin aikaiseksi. Tästä on helppo parantaa huomenna. Treenit aloitetaan jo aamuseitsemältä, jotta pahimmalta helteeltä vältytään. Nestettä täällä saa juoda aivan koko ajan jo muutenkin eikä musta kumipuku yllä ainakaan tilannetta helpota.

Treenien jälkeen päätimme hieman koristaa paikkaa ja viritimme Suomen lipun huoneemme ulkopuolelle. Komea siitä tulikin!

Nettiyhteydet täällä hieman takkuaa, joten päivitysten toimittaminen luettavaksenne saattaa olla hieman satunnaista, mutta koetamme sitten tehdä niistä sen verran pitempiä, jos välit venyy…