Vuoden 2023 allaslajien AIDA -kisat kilpaillaan Jejun saarella Etelä Koreassa 10.-17.6. Blogissa voit seurata kisajoukkueen tunnelmia ja sivupalkista löydät lisää linkkejä kilpailun tiedotukseen ja livestreamiin sekä sosiaaliseen mediaan. Live on nähtävissä AIDA Freediving -Youtube kanavalla. Kisajoukkuetta tukee tänäkin vuonna Sukeltajaliitto.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Tiistai - STAticin tunnelmia.

Staattisen hengenpidätyksen kisapäivä alkoi aurinkoisena. Hyvin aurinkoisena. Hyvin paahteisena ja hyvin kuumana. Pilven hattaraakaan ei näkynyt taivaalla. Vain pääsyset kaarelivat korkealla sinessä. Tuulikin oli tyyntynyt. Kilpailijoille ei ollut järjestäjän puolelta mitään varjoisaa tilaa tarjolla joten päädyin heti aamutuimaan ostamaan kaksi suurta aurinkovarjoa auki joukkueemme oleskelupaikan suojaksi uima-alueen varjomaakarilta.
Kevyen huovan alla odottelin omaa vuoroani, joka oli kanssakilpailijoiden taktikoinnin vuoksi siirtynyt verrattaen pitkälle aamupäivään. Oman joukkeemmekin lähtöajat olivat sirottuneet aika tasaisesti koko aamun ajalle.
Pieni hiki pinnassa pääsin lopulta vaihtamaan altaaseen 5mm märkäpukuni tuntia enne starttia. Yllätys oli melkoinen kun altaan vesi tuntui lähinnä jäätävältä. Kontrasti veden ja ilman välissä oli huikea ja eipä aikaakaan, kun jalat alkoivat lyödä loukkua vaikka ilman lämpömittari huiteli varmasti kolmenkymmenen paremmalla puolella. Nälkäkin alkoi kaivella ja edellisenä päivänä massiivisesti vaivannut flunssa muistutteli vielä olemassaolostaan. Suurin huolenaiheeni olikin, etten vaan saisi massiivista yskänpuuskaa juuri lähdössä. Eli lähtökohdat olivat hieman viturallaan, vaikka itse en asiaa itselleni tunnustanutkaan. Onneksi valmentaja sentään keksi olla kertomatta, että lämmittelyvetoni olivat lievästi sanottuna heikkotasoisia, se olisi voinut katkaista jo kamelin selän. Lähdin siis kisa-alueelle kiskaisemaan helpon personal bestin - näin kuvittelin. Vaan kuinka kävikään. Lämppärit enteilivat juurikin vähän kehnompaa tulosta ja niinhän se pakka alkoi repeillä jo viidessä minuutissa aikaisten palleanykäysten saattelemina. Kävin kovaa henkistä taistoa itseni kanssa ja hävisin antamalla lopulta periksi tunteelle, vaikka valmentaja kuinka sanoi vieressä, että happea näyttää riittävän vielä vaikka kuinka. Sain valkoisen kortin, joten tyytyväinen piti olla vaikka tuloksellani 5:15 ei finaalipaikka varmasti irtoaisikaan. Niskan hengityslihas venähtäneenä kapusin jäisestä altaasta auringon paahteeseen katselemaan viimeisiä suorituksia ja pakkailemaan tavaroita altaan reunalta.
No olihan yksi finaalipaikka DNF:stä jo takataskussa, joten vapaa lauantai ilman omaa finaalisuoritusta sopisi ohjelmaan ihan hyvin. Mutta taas kohtalo heitti eteen tämän efektin, että "vaan kuinkas lopulta kävikään". Lounaspöydässä istuessamme tulivat tulokset ja suureksi suureksi hämmästyksekseni sain kuulla päässeeni B-finaaliin. Päivä ei siis ollut muillekaan niin hyvä. Suurella kiitollisuudella ja hämmästyksellä otin vastaan toisen finaalipaikan ensimmäisissä MM-kisoissani. Olenko minä oikeasti näin hyvä? Siis oikeasti?
Aurinko paistoi koko päivän ja me nautiskelimme Belgradin tarjonnasta yöhön saakka. Asiat voisivat toki olla hullumminkin!
-Paula-

Maanantai - DYN karsinnat


Maanantai alkoi aurinkoisissa merkeissä, päivästä tulee selvästi lämpimämpi kuin eilisestä. Veden lämpö kuitenkin olisi sama, joten lämpötilaero ilman ja veden välillä on suuri. Joukkue suuntasi altaalle iloisissa ja keskityneissä tunnelmissa, olihan kyseessä monelle päälaji.

Paula sukelsi ensin. Tarkoituksena oli vaan sukeltaa AP ja säästellä voimat tulevien päivien sukelluksille. Sukellus menikin rutiinilla maaliin ja Paula tuli pirteänä ylös altaasta.

Oma sukellus lähti rennosti liikkeelle ja ilman laseja sukeltaminen onnistui hyvin veden ollessa kirkasta. Ensimmäisellä altaan välillä kaikki tuntui hyvältä: Potkut vei eteenpäin, asento tuntui rennolta ja 50m käännöskin onnistui hyvin. Sama meno jatkui myös käännöksen jälkeen. Sukellusrefleksi lähti käynnistymään aavistuksen normaalia myöhemmin. Seuraavatkin käännökset menivät mukavasti, ja en oikeastaan mokannut mitään. Hyvä sukellus koki kuitenkin kolauksen, kun heti 150m käännöksen jälkeen alkoi tuntumaan hypoksia. Tiedän entuudestaan, että silloin on n. 25m vielä varoja. Ei hyvä, odottelin (ja toivoin) tämän tunteen tulevan vasta 175m kohdalla, jolloin 200m olisi ollut tavoitettavissa. Hieman pettyneenä päätin vetää sukelluksen aivan loppuun. Muistan 175m pohjamerkin jonka jälkeen tein pari potkua. Sitten alkoi tuntua jo siltä, että nyt pitää tulla pintaan heti.  Tein kuitenkin vielä pari potkua ja tulin vasta sitten pintaan. Suoritus meni aivan rajoille ja pintaprotokollasta tuli taistelu. Osin senkin takia, että unohdin hengittää. Harjoitellut palautushengitykset eivät juuri sillä hetkellä juolahtaneet mieleen. Sain kuitenkin pidettyä pään pinnalla Kajden kannustusten siivittämänä. Tässä tapauksessa se riitti pelastamaan suorituksen - valkoinen kortti ja 188m. Tällä suorituksella irtosi sija 20 ja 12m jäi puuttumaan B-finaalipaikasta.

Seuraavassa lähdössä oli kolme Suomalaista: Mikko A, Mikko N ja Jaakko. Niemeläisen sukellus meni rennosti ja tulos oli 196m tiukalla pintautumisella. Tällä pääsi harmillisen lähelle B-finaalia, jonka raja oli tänä vuonna 200m. Jaakko sukelsi pisimmälle: 210m, mutta pintautuminen ei onnistunut ja tuloksena valitettava diskaus. Anttosen sukellus jäi harmillisesti kesken jo 100m kohdalla.

Ei ollut Suomalaisten juhlaa tämä päivä...

Kooste dynapäivän tapahtumista:
https://youtu.be/PqKKbMnKLHg

Tulokset
Miehet:
http://media.wix.com/ugd/c88612_9cde0b1749094854a475435ddf89af19.pdf

Naiset:
http://media.wix.com/ugd/c88612_83439f435816493382a9ff59e45c248e.pdf



Ossi