Viimeinen kisapäivä / STA finaalit

Mitähän niistä static finaaleista nyt sanoisi? Se oli hengenpidättämistä.

Ennakkosuosikit pärjäsivät finaaleissa vahvasti. Naisista Itävallan Veronika Dittes otti voiton 8min 7s hengenpidätyksellä. Toiseksi tuli Japanin Yuriko Ichihara (7min 6s) ja Tanskan Anna-Marie Christiansen oli hienosti kolmas 6min 38s suorituksella. Miesten puolella kamppailusta odotettiin tiukempaa viiden vahvan sukeltajan taistellessa mitaleista. Onnistuessaan heillä kaikilla olisi mahdollisuus yli 9min suorituksiin. Ensimmäisenä tästä porukasta päänsä pintaan nosti Ruotsin Valdemar Karlsson vajaa 8min sukelluksesta. Kroatianmestari Budimir Buda Sobat seurasi perässä parikymmentä sekuntia myöhemmin. Jälejellä oli vielä Puolan Mateusz Malina, Slovakian Peter Durdic ja Kroatian Goran Colak. Heistä pronssille jäi Malina 8min 46s sukelluksella. Hopealle kiilasi Peter Durdik 9min 22s suorituksella Goranin vielä jatkaessa omaa kamppailuaan. Ihmetys oli suuri, kun Goran ei lopettanutkaan sukellustaan heti, kun hänen voittonsa oli jo selvä. Goran jatkoi vielä 23s ennenkuin nousi pintaan 9min 45s jälkeen voimakkaasti sambaten. Miksi riskeerata maailmanmestaruus tuolla tavoin? Hämmennyksen jälkeen pikku hiljaa selvisi, että heillä oli Malinan kanssa oma kisa käynnissä kokonaispisteistä. Goran halusi voittaa senkin!

Suomalaiset päättivät myös järjestää omat sisäpiirinmestaruuskilpailut staticissa. Kristian kilpaili miesten sarjassa ja Janita naisten sarjassa. Kummatkin voittivat! Janita myös sivusi edellispäivän PB:tään. “Onneksi ei mennyt liian pitkälle, ei jäänyt niin paljoa prosessoitavaa.”

Tuore sisäpiirinmestari (Kuva: Wendy Liu)

Sallan ja Janitan räpylätestailut jatkuivat staticien jälkeen. Ossikin innostui testaamaan paria uudenmallista lyhyttä stereoräpylää. Täytyy todeta, että kehitys on mennyt aika huimasti eteenpäin myös näissä varusteissa.

Illalla palkintojenjakotilaisuudessa nähtiin draamaa, kun eräs nimeltämainitsematon kilpailija meni noutamaan staticin kultamitalia, mutta jätti mielenosoituksellisesti mitalin podiumille ja poistui paikalta. Häntä ilmeisesti harmitti, ettei kokonaispisteistä ollutkaan jaossa palkintoa. Tälläkään kertaa...

Palkintojenjakotilaisuuden jälkeen siirryttiin illallisjuhliin, joissa arvottiin suuri määrä tuotepalkintoja. Arpaonni suosi Suomen joukkuetta eikä kukaan jäänyt ilman pakintoja. Janita avasi pelin voittamalla itselleen upeat läpinäkyvät stereoräpylälavat ja Salla taas sai onnellisen jälleennäkemisen dynan karsintasukellukseen lainaamiensa räpylöiden kanssa. Mika voitti lanyardin ja Kristian sekä Ossi saivat itselleen kaulapainolahjakortit. Juhlallisuudet jatkuivat rauhallisissa merkeissä, Suomen joukkue hajaantui huoneisiinsa nukkumaan ja seuraava päivä vietettiin viihtyisän puistokävelyn ja kotimatkan merkeissä.

Päivitämme vielä kuvakoosteen kisaviikon tunnelmista lähipäivinä.

Viides kisapäivä / DYN finaalit

Mika pintautui vakavana, mutta puhtaasti. PB 155m! Kuva: Wendy Liu

Mika pääsi arvalla opener-sukeltajaksi DYN-finaaliin. Mika sukelsi hienot 155 metriä eli laittoi tuoreen PB:nsä uusiksi ja otti vedenalaisen askeleen seuraavalle altaanmitalle: "Mahtava onnenpotku päästä mukaan finaalipäivän tohinoihin! Kristian tuli koutsaamaan ja piti hyvin ajan tasalla hallissa pahasti kaikuvista kuulutuksista. Karsintalähtöön verraten kokeilin lähteä rauhallisemmin liikkeelle ja venyttää liukuja. Ensimmäiset kaksi altaanmittaa ja käännöstä menivätkin aika hitaasti ja ajattelin että voisi vähän skarpata, jos meinaa ehtiä seuraavaan päätyyn. Pian 125 metrin merkin jälkeen päätin että nyt se käännös tulee ja niin tulikin. Iloinen lopetus MM-sukelluksille ja tästä on hyvä ryhtyä yhdistämään tätä uneliasta ja alkuerän voimallisempaa etenemistapaa."

Ennen finaaleja oli tunnelma vielä tyyni... Kuva: Wendy Liu

Seuraavaksi vuorossa oli Miesten B-finaali. Ennakkoasetelmissa oli mielenkiintoinen tilanne, kun karsinnoissa pisimmälle sukeltanut (250m) Ranskan Laurent De Beaucaron päätti jättää ilmoittamatta AP:n. Tuomaristo teki päätöksen myöntää tyhjä B-finaalipaikka karsinnoissa 13. tulleelle kreikkalaiselle Aris Ioannidikselle. Todella kovatasoisessa finaalissa pisimmälle sukelsi Puolan Krzysztof Dabrowski (253m) hänen maanmiehensä Karol Karczin sulkeltaessa 250m. Kolmanneksi pisimmälle sukelsi Ranskan Pierre Crubille 224m sukelluksella.

Naisten B-finaalissa tanskalaiset sukelsivat tuplavoittoon. Anette Rafen-Ottzen teki uuden Tanskan ennätyksen 226m mittaisella leiskautuksella. Tämä on samalla uusi Pohjoismaiden ennätys. Toiseksi sukelsi Anna-Marie Christiansen omalla PB:llä 204m. Kolmanneksi ylsi Venäjän Veronika Kravtcova 167m sukelluksella. Naisten finaalissa ei nähty yhtään punaista korttia!

Miesten A-finaalissa nähtiin todella dramaattinen alku, kun Kreikan Giorgios Panagiotakiksen sukellus päättyi pakkausbläkäriin heti ensi metreillä. Toinen ennakkosuosikeista tippui siis pelistä heti alussa. Toinen ennakkosuosikeista, Mateusz Malina pintautui jo 203m kohdalla, Kroatian Petar Klovarin seuratessa 9m myöhemmin. Goran jätti sukelluksensa kesken 231m jälkeen, eikä vaivautunut tekemään edes pintaprotokollaa niin lyhyeen sukellukseen. Tämän jälkeen Bubenchikov pintautui 289m kohdalla puhtaalla protokollalla. Vielä oli yksi sulkeltaja vedessä: Giannis Kothonidis. Hän puski Bubenchikovista ohi ja nousi pintaan 293m sukelluksen jälkeen. Tämä oli kuitenkin kreikkalaiselle hieman liikaa, sillä hänen sukelluksensa päättyi punaiseen korttiin. Tästä pintautumisesta on tehty protesti, jonka tuloksia vielä odotellaan.

Alustavissa tuloksissa Alexander Bubenchikov voitti (289m), Petar Klovar oli toinen (212m) ja Mateuzs Malina kolmas (203m) massiivisista virhepisteistä huolimatta; sukellus jäi nimittäin 69m alle ilmoitetun matkan. Goran olisi saanut hopeaa, jos vain olisi tehnyt pintaprotokollan. Huomattavaa on myös, että kovatasoisessa B-finaalissa neljä sukeltajaa sukelsi pidemmälle kuin hopeamitalisti. Puolan tiimin kesken saattaa myös olla luvassa Malinalle pieni palautekeskustelu.

Naisten A-finaalissa sen sijaan nähtiin pelkkiä valkoisia kortteja! Puolan Magdalena Solich-Talanda sukelsi odotetusti voittoon uudella naisten maailmanennätyksellä, 243m. Finaali oli muutenkin puolalaisten juhlaa Julia Kozerskan sukeltaessa 233m ja Agnieszka Kalskan 229m. Julia sai hopeaa, mutta Agnieszka jäi lopulta neljänneksi Kroatian Mirela Kardasevicin kiilatessa ohi 230m sukelluksella.

Pitkän mutta ei-niin-menestyksekkään opener-sukelluksensa jäljiltä Salla päätti kuitenkin yrittää uusia Suomen ennätyksen DNF:ssä. Ennätysyritykset sukellettiin finaalien jälkeen. "Varsinaisten finaalien seuraaminen meni jännityksen takia hieman sekavaksi. Sitten kun kuuntelin PreDive-soittolistaani ulkona Mikalta lainatuilla ihanan muhkeilla kuulokkeilla (kiitos Mika), osasin jo nauttia jännityksestä ja pääsin Ossin taitavasti koutsaamana (kiitos Ossi) suhteellisen rauhallisena lähtöasemiin. Kuten kaikki pituussukellukset näissä kisoissa, tämänkin menin Janitan kaulapainolla (suurkiitos Janita). Sukellus oli melko tavanomaisen rauhallinen 125 metriin asti, jolloin aloin turhan päiten taas ennätyshaaveissani kiihdyttää tahtia . Pintauduin 143 metrissä, tällä kertaa sain klipsin ja lasit pois ja sitten pyörähdin rataköyden varasta veteen ja nousin pian takaisin köydelle. Olin pettynyt, mutta samalla tyytyväinen; jotakin oppia oli ehkä eiliseltä tarttunut jo matkaan. Ei tullut ennätystä, mutta nälkä jäi."

Mika piti itsensä kiireisenä ilmoittautumalla ihmissemaforiksi tuomareiden avuksi spottaamaan käännöksiä päätyyn.

Ennätysyrityssukellusten jälkeen harjoitusvuorolla Kitte ja Janita koutsasivat toisiaan staticissa. Janitan viimeinen staticharjoittelu ennen kisoja oli mennyt hyvin ja hän oli odottanut tekevänsä uuden static-PB:n kisoissa. Tänään Janita oli tarpeeksi toipunut flunssasta tullakseen altaalle katsomaan finaaleja ja kokeillakseen staticia. "Static tuntui aluksi ihan mukavalta, mutta kahden minuutin jälkeen kädet alkoivat puutua käsivarsiin asti ja puutuminen jatkoi pahenemistaan ajan kuluessa. Minulla on kerran aiemminkin ollut käsien puutumista staticissa ja Ossi ja Kitte arvelivat sen johtuvan huonosta palautumisesta. Käsien puutuminen ja flunssaisuus tarjosivat hyvän tekosyyn jättää static kesken, mutta ajattelin, että kannattaa jatkaa ainakin vaikeimman kohdan yli, joten keskityin kuuntelemaan Kiten juttuja matkasta altaalta hotellille. Loppusukellus meni yllättävän hyvin ja staticin pituudeksi tuli 5:25. Pintautumisen jälkeen olin hyvässä hapessa ja ajatus kulki skarpisti. Vasta myöhemmin tajusin, että ensimmäistä kertaa tulin itse ylös staticista. Olen aina ehkä vähän turhaan pelännyt sitä, etten ikinä lopettaisi staticia ja olen siksi aina pyytänyt koutsia pyytämään minut ylös. Oli hienoa tehdä uusi static-PB. Olisin tietenkin toivonut virallista tulosta, mutta toisaalta nyt jäi static-nälkää seuraavalle kerralle."

Tarkoitus ei ollenkaan ollut kokeilla altaassa Molchanov-monoräpylöitä, mutta jotenkin siinä vain kävi niin... Ja hyviltähän ne tuntuivat. Salla jäi miettimään, josko ei maksaisi seuraavan kuun vuokraa, vaan ostaisi monon. Janitakin ehti vielä staticiensa jälkeen kokeilemaan monoa eikä mono tuntunut yhtä kamalalta kivireeltä kuin monot tai räpyläsukellus yleensä.

Huomenna on viimeinen kisapäivä, Static finaali.
Seuraa sitä tästä.

Neljäs kisapäivä / DNF Finaalit

Salla arvottiin keskiviikkoillan Event Committeessa yhdeksi kuudesta DNF-finaalin opener-sukeltajasta. Arvonta oli iloinen yllätys, sillä finaalien opener-paikoille oli paljon halukkaita. Salla otti arvontauutisen vastaan tyylikkäästi viinilasi kädessä. Pelkäsimme, että ilmoittautumislistalle (joka oli vain jossakin määrittelemättömässä hetkessä ilmestynyt ilmoitustaululle) ensimmäisenä ehtineet japanilaiset ja britit olisivat vieneet paikat muiden halukkaiden nenien edestä.

Salla valmistautuu, Ossi koutsaa. Kuva: Wendy Liu

Finaalipäivänä Kitte lähti ensimmäisellä aamubussilla valmistautumaan huolella B-finaalisukellukseensa. Salla venytteli ja rentoutui viereisellä joogamatolla opener-sukellustaan varten, Ossi oli jälleen ystävällisesti ja asiantuntevasti koutsaamassa molempia, Mika kannusti altaalla ja otti ahkerasti kuvia, Wendy oli aputuomarin tehtävissä osana tuomarikurssia ja Janita lepäili toipilaana hotellilla.

Sallan opener-sukellus oli pitkä, mutta päättyi kehnosti. Sinällään mittavan 145 metrin kohdalla tietoisuuden rajamailla heilunut Salla dippasi rataköydeltä pinnan alle ja siitä turvasukeltajan käsiin, jossa hän nappasi lasit päästään hämmentyneenä leveästi hymyillen ja OK-merkkiä näyttäen. "Moni kyseli sukelluksen jälkeen, olenko kunnossa. Lähinnä hävetti, vaikka eihän tämä maailman ensimmäinen sambakarnevaali saati blackout ollut. Mutta että juuri ennen finaaleja piti sitten tehdä tuollainen sukellus, joka ei olisi ollut edes virallinen, vaikka olisikin ollut puhdas?! Sukelluksen jälkeen keho tuntui huteralta, mutta tokeni pian. Mielessä sen sijaan myllertää vielä nyt illallakin. En ole koskaan vetänyt mitään sukellusta noin pitkäksi. Haluan oppia välttämään vastaavat jatkossa, mutta en vielä ainakaan osaa sanoa, mitä minun pitäisi itsessäni havainnoida, jotta niin ei kävisi. Tässä on jälleen yksi asia lisää, mitä opetella."

Kitte sukelsi openerien jälkeen miesten B-finaalissa 160 metrin puhtaan ja tyylikkään suorituksen. Kitte kuvailee sukellustaan: "Tällä kertaa sukelsin nopeammin kuin karsinnassa. Painotus, joka on tarkistettu viimeksi viisi vuotta sitten, oli vähän pielessä. Puku oli vähän repaleinen (eli pysyi hädin tuskin päällä. toim.huom.), joten se hidasti hieman. Mitä tähän nyt sanoisi, muuten meni ihan hyvin." Miesten B-finaalin voittoon sukelsi Keptar Klovar Kroatiasta tuloksella 191m. Nais-B-finalisteista Yuriko Ichihara Japani voitti 150 metrillä.

Kristian Mäki-Jussila 160m, white card! Kuva: Wendy Liu

Naisten A-finaalissa Puolan joukkue sukelsi menestyksekkäästi, kultamitalisti Magdalena Solich-Talandan (178m) jälkeen seuraavaksi pisimmälle sukelsi hänen joukkuetoverinsa Julia Kozerska, 173m ja kolmannelle sijalle ylsi Kroatian Mirela Kardasevic 168m sukelluksella.

Miesten A-finaalissa Goran Golackckzkszk ( :D ?!) herätti ihmetystä: Hän jätti sukelluksensa kesken pintautumalla ja kasvonsa tahallisesti dippaamalla 161 metrin kohdalla. Voittaja Mateusz Malinasta (226m) seuraava oli Alexander Bubenchikov uudella Ukrainan ennätyksellä 217m ja pronssia sukelsi Kroatian Vitomir Maricic 209m sukelluksella.

Huomenna sukelletaan äärimmäisen jännittävä DYN-finaali! Tiukin taisto nähtäneen 2016 maailmanmestareiden Giorgios Panagiotakiksen ja Mateusz Malinan välillä. Heistä kummaltakin odotetaan yli 300m sukelluksia. Lisäksi Alexander Bubenchikov vaikuttaa olevan todella kovassa kunnossa, joten hänkin saattaa liittyä 300m kerhoon. Lisäksi kovat Kroatialaiset ja Kreikan Giannis Kothonidis voivat onnistuessaan yllättää kaikki. DYN-finaalien jännityksen ohella odotamme myös sormet ristissä, pääseekö Ossi ja Mika huomenna dyna-openereiksi. Kisaorganisaatio ilmoitti eilisessä committeessa myös, että huomenna perjantaina kilpailijoilla on mahdollisuus sukeltaa kansallisia ennätyksiä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleman pitää.

Seuraa DYN finaalit livenä täällä.

Kolmas kisapäivä / STA karsinnat

Tiistai-iltapäivän "late lunchin" jälkeen aloitimme lyhyen ja tehokkaan paaston seuraaavan päivän static-karsintoja varten. Illan edetessä nälkä luonnollisesti kasvoi ja keskustelu tyrehtyi - liekö ollut nälkäkiukkua vai väsymystä ilmassa, jää mysteeriksi. Huhut minkäänlaisesta salasyömisestä illan mittaan voi kotikatsomossa unohtaa luonnollisesti saman tien, emmehän me suinkaan sellaiseen sortuneet. Statikkipaaston eli statikkinälän hiljentämä joukkueemme hiipi yöpuulle yhteisen bloggaussession jälkeen.

Seuraavana yönä nukkumisen sijaan Janitan vointi huononi ja lämpö nousi. Kun herätyskello soi 6:30, kuului peiton alta: "Mä oon kipeä." Ja kipeältä Janita silminnähden vaikuttikin, lämmöstä puhumattakaan. Suureksi harmiksi static-karsinta jäi siis Janitan osalta väliin. Tämä oli varmasti viisas ratkaisu, vaikkakin Janitalle suuri pettymys ja muulle joukkueelle todella harmillinen tilanne.

Kristianin static-OT oli 9:20. Mika koutsasi Kitteä, joka teki 5:32-mittaisen staticin valkoisella kortilla. "Jännitti alkuun, mutta veto oli helppo. Lausun usein mielessäni mantroja staticeissa. Mitä tuosta nyt muuta sanoisi, se oli hengenpidätystä."

Kitte relaa

Seuraavassa lähdössä olivat samaan aikaan Salla ja Ossi. Wendy koutsasi Sallaa ja Kitte Ossia. Ossi sukelsi hienosti uuden PB:nsä, 7:05 ja sai valkoisen kortin. "Mä yritän vetää staticit aina nollat taulussa. Se onnistuu välillä paremmin ja välillä huonommin. Tänään se ei oikein onnistunut, ajatukset harhaili. Mitä pidemmälle se menee, sitä helpompi on pitää pää tyhjänä."

Sallan sukellus oli 5:05 ja pintautuminen puhdas, mutta Wendyn käsi unohtui pintautumisessa Sallan selkään, ja tuomari nosti suorituksesta punaisen kortin. "En tiedä johtuiko se paastosta (olin ehkä syönyt illalla salaa riisikakun ja puoli tuntia ennen OT:ta palan nektariinia...), väsymyksestä vai jännityksestä, mutta valmistautuessani suoritukseen aloin saada kasvavaa päänsärkyä. Neljän minuutin kohdalla päänsäryn kaveriksi tuli äkillinen oksetuksen tunne. Kamppailin vielä minuutin ja tulin ylös. En tajunnut mitään virhettä tapahtuneen, joten olin hämmentynyt tuomarin näyttäessä punaista korttia. Kosketusvahinko oli joka tapauksessa jo tapahtunut ja hyväksyin asian saman tien ongelmitta. Enemmän olin harmissani Wendyn puolesta; hän oli tietenkin hyvin pahoillaan virheestä. Vahinkoja sattuu, ja niistä oppii. Olin sukellukseeni tyytyväinen joka tapauksessa, eikä suoritusajallani olisi finaaleihin ollut kuitenkaan asiaa. Pidätän hengitystä finaaleissa hyvillä mielin katsomon puolella.

Kansallisvarpaat

Viides lähtö, Mikan mietteet: "Oli hienoa ensin koutsata Kristiania ja todistaa jäätävän zenimäinen valmistautuminen. Juuri ennen Kristianin pintautumista irtauduin potilaasta sen verran voimallisesti, että melkein potkaisin korokkeen kaikkien jalkojen alta. Tilanteen ratkettua valkoiseen korttiin menin heti lämpimään suihkuun ja valmistautumaan omaan staticiin, jonka oli määrä alkaa puoli tuntia myöhemmin. Ossi tuli sitten kohta poimimaan minut altaan reunalta saatuaan oman hommansa valmiiksi ja koutsasi lämmittelyn suunnitellusti lyhyen kaavan mukaan, koska kolmen millin puvussa tulee tässä altaassa äkkiä kylmä. Itse veto oli silti helpon tuntuinen joskin viluisa. Pintautuminen viiden ja puolen minuutin kohdalla tuntui juuri sopivalta, koska valkoinen kortti ja kisa-PB. En tiedä oliko aikaisempi koutsaus inspiroinut, mutta oma tulos oli lopulta sekunnilleen sama kuin Kristianilla eli 5:32.

Nälkäkiukku tiessään, valkoiset kortit taskussa

Tunnelma joukkueessa on melko väsynyt, mutta pääosin tyytyväinen. Toivomme Janitan parantuvan loppuviikoksi, jotta hänkin pääsee vielä sukeltamaan staticia ja testailemaan Sallan kanssa Water Wayn monoräpylöitä finaalien jälkeisillä treenivuoroilla. Muulla joukkueella on kisasukellukset tältä erää sukellettu, mutta Kitte sukeltaa huomenna DNF-finaalissa AP:lla 141m.

Kiten finaalisukellus alkaa klo 10:00 Suomen aikaa.
Sitä voi seurata livenä tästä linkistä.

Toinen kisapäivä / DYN-karsinta

Suomen joukkueen menestyksekkäät sukellukset jatkuivat: Kaikki viisi tekivät räpyläsukelluksessa kisa-PB:nsä, kuten eilen luvattiin. Vaikka Suomi-tiimin sukellukset olivatkin hienot itse kullakin, ei niillä finaalipaikkoja näissä kisoissa irronnut. Karsinnan taso oli sekä miehillä että naisilla todella korkea; Raja naisten B-finaaliin oli 195m, naisten A-finaaliin 205m ja miesten B-finaaliin 225m. Miesten A-finaaliin ei päässyt edes 250-metrisellä sukelluksella. Naisten finaalirajat olivat erittäin tasaiset ja karsintakilpailu kokonaisuudessaan äärimmäisen kovatasoinen. Miesten sarjassa 27 sukeltajaa pääsi 200m tai enemmän!

Salla ja Janita olivat, kuten eilen kirjoitimme, aikeissa sukeltaa DYN-karsinnassakin ilman räpylöitä, saadakseen kisalähtökokemusta ja parantaakseen omia PB:itään, jotka molemmilla olivat rikottavissa ilman räpylöitä. Onneksi Facebookin puolella selvisi kuitenkin karsintaa edeltävänä iltana, että MM-kisojen sääntöjen mukaan DYN-kilpailussa ilman räpylää/räpylöitä sukeltavalle urheilijalle annetaan punainen kortti.

"Ehdimme Janitan kanssa mennä illalla aika jännityksiin, että mitäs huomenna sitten oikein tehdään," kertoo Salla. "Facebookin puolella ehdittiin Cetuksen vapaasukeltajien kesken pohtia, josko joltakulta voisi lainata räpylöitä kisakäyttöön, mutta koska Janitalla on mukana pienet kumiräpylät, niin päätimme sitten sukeltaa kumpikin niillä. Dynapäivän aamuna tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja marssin Water Way Finsin myyntipöydän taakse kysymään kauniisti, josko heidän räpylöitään saisi lainata. Myyjä osoitti muutamaa monoräpylää, joita kuulemma saisi testata treenivuoroilla. Korjasin hänelle, että tarvitsisin siis lainavarusteita kisasukellukseen ja toiseksi, että haluaisin stereot. En ole juurikaan monosukellusta treenaillut, sterkoillakin vain hyvin vähän. Sain Water Wayn Ultra Fins Speedy -räpylät käteeni ja lähdin koutsaamaan Mikaa ja Janitaa. Oman OT:ni lähestyessä vedin vieraat räpylät jalkaan ja sukelsin 145 metriä. Tulihan se PB sitten, 40 metriä lisää edelliseen nähden. Tuli hitollisen raskas tunnelma jalkoihin, mutta hymyilytti - sekä minua että räpyläkauppiasta, kun palautin lainavarusteet myyntipöydälle."

Janita nousi puheenaiheeksi kisojen livefeedissä pienillä kumiräpylöillään. Tuomarikin kehui erikseen Janitan sitkeyttä sekä räpylöihin nähden todella pitkää sukellusta ja puhdasta pintautumista. Janita sanoi sukelluksensa tuntuneen kauhean pitkältä. "Ehdin tylsistyä! Laskin potkuja ja niitä tuli ehkä tsiljoona. 70 metrin jälkeen aloin tehdä käsivetoja, koska jalat olivat jo aivan maitohapoilla. Tuntui ihan käsittämättömältä, että mä sukelsin räpylöillä. Ihan kuin olisin kiivennyt jonnekin Mount Everestille" Janita sukelsi kumiräpylöillään 107 metriä, mikä on 28 metriä enemmän kuin hänen edellinen PB:nsä räpylöillä. Janita sanoi kaiken tapahtuneen liian nopeasti. "Olen ajatellut, että sukellan joskus yli 100 metriä räpylöillä, mutta olisin halunnut suunnitella sen etukäteen." Tunnekuohuissaan Janita totesikin puhtaasta suorituksestaan: "Mä sukelsin ihan liian pitkälle!"

Mika paransi PB:tään reilulla kymmenellä metrillä: "Odotin lähtöä varsin rauhallisin mielin. Vähän sama kuin DNF:ssä, että lähdin tekemään sitä mitä olin harjoitellutkin. Hain potkuihin voimaa, kun etenen yleensä kovin hitaasti. Sukellusaika jäi alle kahteen minuuttiin, eli ehkä puoli minuuttia lyhyemmäksi kuin yleensä. 125 metrin merkin kohdalla tiesin varmasti, että menee yli aiemmista suorituksista ja otin hyvillä mielin valkoisen kortin ennen päätyä. 150 metrin käännöstä voi nyt sitten muhitella yhtä positiivista kokemusta rikkaampana."

Kitte valmistautuu

Kristian sukelsi 211 metriä, kisa-PB:n, Ossilta lainatulla puvulla. Hän kertoi suorituksestaan seuraavaa: "Edellisissä MM-kisoissa jännitti valtavasti, nyt ei jännittänyt tavallista treenisukellusta enempää. Itse suorituskin oli todella seesteinen, en ollut yhtään MM-kisoissa. Olen iloinen, että tulin ylös kerrankin ajoissa. Ei tuntunut sellaiselta taistelulta, kuin yleensä tuntuu."

Ossin tulos oli 216 eli myöskin personal best, yhdeksän metriä aiempaa enemmän. "Lähtölaskennassa sykkeeni oli todella korkealla ja minua selkeästi jännitti. Ajatus, että tätä varten on treenattu melkein vuosi, kummitteli takaraivossa. Jännitys oli kuitenkin aika hyvin hallinnassa ja pystyin kuitenkin keskittymään. Sukellus onnistui hyvin ja vauhti oli sopiva. Vähän ennen 200m käännöstä alkoi tulla hypoksinen olo ja käännöksen jälkeen sprinttasin tiukilla potkuilla loppumatkan. Pintautuminen oli ajankohtainen, mutta puhdas."

Hallilta palattuamme menimme suoraan jättämään huomisen static-karsinnan AP:t.
Suunnittelimme, että laittamalla pienet AP:t pääsemme aikaisin aamulla sukeltamaan ja homma olisi hyvissä ajoin paketissa, ja että laittamalla vähän väliä omiin ilmoituksiimme, ehtisimme koutsaamaan toinen toisiamme. Hyvin suunniteltu, mutta kun lähtölista julkistettiin, meni suunnitelmat uusiksi. Janita ja Kitte osuivat samaan lähtöön, Salla ja Ossi heti seuraavaan. Mikan lähtö osui sentään puolen tunnin päähän Sallan ja Ossin OT:ista.

Todella onnistunut AP-arvonta!

Saimme onneksi järjesteltyä lämppärit, niiden osalta jotka niitä harastavat, sekä koutsaukset Mikan kumppanin Wendyn avustuksella siten, ettei kenenkään tarvitse turvautua tuntemattoman, kisaorganisaation edustajan koutsaukseen. Hyvä tästä tulee. Istumme hotellin aulassa, eräät banaani kädessä ja eräät vieressä nälissään kärvistellen.

Huomiset lähtöajat (Suomen aikaa)

Janita ja Kristian: 10:20
Ossi ja Salla:      10:35
Mika:               11:05

Linkki liveen

Ensimmäinen kisapäivä / DNF-karsinnat...

...eli kisapäissään DNF-karsinassa.

Ensimmäinen kisapäivä on takanapäin. Kaikki suomalaiset saivat hienoilla sukelluksilla valkoiset kortit ja kaksi PB:täkin tehtiin. Mika sukelsi 103m (PB), Janita 107m, Salla 130m (PB) ja Kitte 158m. Ossi joutui valitettavasti jäämään rannalle koutsin hattu kourassa - toivottavasti seuraaviin kisoihin saamme kuitenkin erillisen koutsin mukaan.

"Tosi miellyttävä dyykki! Olisi vain pitänyt lähteä kilpailemaan eikä fiilistelemään" totesi Kitte  h y v i n  rauhallisesta sukelluksestaan. Kitte oli suorituksensa jälkeen 7:s ja kaksi lähtöä oli enää jäljellä. Jäimme jännittämään, josko Kitelle irtoaisi finaalipaikka, mikäli siis vain kuusi sukeltajaa pääsee sukeltamaan per finaali. Tulosten perusteella sijoitus on 12:ta eli B-finaalipaikalle näkyy vihreää valoa.

Sallan lisäksi kolme muutakin urheilijaa tekivät 130 metrin sukellukset. Sallan AP:n (78m) perusteella hän sijoittuu alustavassa tuloslistauksessa näiden neljän kesken järjestyksessä viimeiseksi, ja on näin ollen DNF-karsintasijalla 16. Jos finalipaikkoja olisi kahdeksan per finaali, Salla siis pääsisi alustavien tulosten perusteella b-finaaliin.  Sallan mietteet suorituksesta ja finaalijärjestelyistä lyhyesti tässä: "Mulle tuli aika kiire hengityksen kanssa, hengitin siis ennen lähtöä ulos liian myöhään ja sitten olinkin aika kiireessä hengittää sisään etten myöhästyisi... Ja lähdin siis hieman vajaalla täytöllä matkaan. Sukellus tuntui kuitenkin vaivattomalta, 100m käännöksen jälkeen 125 pohjamerkki tuli yllättävän pian ja sitten intuitio käskikin pian pintautumaan. Huomasin suoraan edessäni, viereisellä radalla, samoille kohdille pintautuneen Marina Romanovan ja ehdin jo alkaa harmitella, että olisihan sitä hieman pidemmällekin voinut... Vaikka PB on tosi hieno juttu ja 130 metriin sietää olla tyytyväinen, olisi valehtelua väittää etteikö tämä finaalihäslinki vaikuttaisi iloitsemiseeni ollenkaan. I'm OK ja samalla vähän palasina."

                                Sallan fiilis

"Aluksi jännitti, sitten vaan tein käsivetoja ja potkuja ja mietin, että nousen 60m kohdalla pintaan, mutta sitten jatkoinkin sukellusta. Yhtäkkiä olinkin jo 100m päädyssä ja olo tuntui ihan hyvältä" pohti Janita. "Mutta siis ennen sukellusta olin lähellä mennä vessaan oksentamaan ja mietin, miksi teen tätä kun tämä laji on maailman kamalinta kidutusta ja huomennakin aion sukeltaa, vaikka ei olisi pakko..." Illalla hotellihuoneessa Janita jatkoi: "Hyvinhän mä siinä odotellessa pärjäsin ja täähän on hauska laji!"

Mika omasta suorituksestaan: "Mahtavaa päästä sukeltamaan MM-kisoissa! Harjoitellun mukainen rento veto ja PB:hän siinä tosiaan tuli. Viimeinen käännös tuntui hyvältä joten tästä lähdetään sitten kehittämään sitä seuraavaa altaanmittaa."

Nyt illalla Event Comitteen jälkeen virallinen ratkaisu finaalisählingille on saatu: 6 parasta menee A-finaaliin ja 6 seuraavaa B-finaaliin. Tällaisesta olisi ollut hyvä kertoa jo aiemmin, ehkä jopa ENNEN kisoja!? *=#*€?&*!!

Huomenna sukelletaan dynaa. Salla ja Janita ovat aikeissa sukeltaa huomennakin ilman räpylöitä, mutta kaikilla suomalaisilla on kuitenkin tähtäimessä uusi PB!

Tässä huomiset OT:t (Suomen aikaa)

Mika   10:10
Janita 10:20
Salla  10:40
Kitte  12:20
Ossi   12:30

Livefeed löytyy täältä.

Avajaiset ja Harjoitukset

Kuva: Aleksandr Pangaev

Joukueen kaikki jäsenet ovat löytäneet tiensä Belgradiin ja kaikkien matkatavaratkin selvisivät ehjinä perille. Perjantaina saapuivat Janita, Kristian ja Ossi, jotka ehtivät koesukeltaa kisa-altaassa jo lauantain aamutreeneissä. Salla ja Mika saapuivat lauantai-iltapäivällä. Sunnuntaina sukelsimme kaikki virallisissa treeneissä ja teimme itse kukin viime hetken säädöt varusteisiimme.

[Ensikertalaisen pohdinnat: Odotimme Janitan kanssa nätisti vuoroamme altaan päädyssä, kun sukeltajia alkoi ilmaantua radalle suunnasta ja toisesta. ''Virallisella'' treenivuorolla oli siis jonottamisen sijaan pokka ja kyynärpäätaktiikka nähtävästi valttia... Pääsimme kuitenkin treenaamaan ja toteamaan altaan oikein miellyttäväksi. -S]

Avajaistilaisuus lauantai-iltana oli lyhyt ja ytimekäs. Siitä on kovin vaikea keksiä mitään kirjoitettavaa.

Tänään sunnuntaina kuulimme, että tänä vuonna finaaleihin valitaankin vain 12 sukeltajaa aiemman 16 sijaan. Finaalisukeltajista kuusi ensimmäistä kilpailee mitaleista A-finaalissa ja kuusi seuraavaa sijoituksista 7-12 B-finaalissa. Finaalirajat tulevat siis olemaan tänä vuonna erittäin korkeat! Syynä tälle järjestelylle on se, että kahdeksanrataisesta altaasta halutaan pyhittää kaksi rataa kuvaajille.

Nyt, event committee -istunnon päätyttyä, tilanne onkin taas auki. Tilaisuudessa käytiin aiheesta melko sekava ja äänekäs keskustelu järjestäjien ja urheilijoiden kesken; urheilijat vastustivat järjestäjien ehdotusta melko yksimielisesti. Finaalit voisi nähdäksemme järjestää hyvin vähäisellä vaivalla neljän sukeltajan erissä, jolloin perinteiset 16 urheilijaa pääsisivät kilpailemaan kärkisijoista. Event committeen huutoäänestys päättyi siihen, että ratkaisu saadaan myöhemmin. Montako sukeltajaa pääsee finaaliin, 16 vai 12? Kilpailu alkaa huomenna aamulla, emmekä vielä tiedä. Päivitämme järjestäjien päätöksen blogiin heti, kun saamme siitä tiedon.

Tapahtuman kuvaa ja lähettää livenä Diveye, joten korkealaatuista videota pitäisi ainakin olla tulossa. Live lähetetään AIDA:n Youtube -kanavalle.
Linkki:https://www.youtube.com/channel/UCCWSVgjf4SB-UTaLv0y0qcQ

Huomenna on siis ensimmäinen kilpailupäivä: DNF karsinnat.
Suomalaisten lähtöajat (Suomen aikaa):
Mika     10:10
Janita   10:30
Salla    10:50
Kristian 12:20

Ossi Peltola

Moi! Olen Ossi, vapaasukeltaja espoolaisen uimaseura Cetuksen sukelluskerhosta. Aloitin vapaasukelluksen vuonna 2013 AIDA 2 -kurssilta. Aluksi harrastus oli minulle vain vaivattomasta vedessä liikkumisesta nauttimista ja vedessä rentoutumista. En ole koskaan ollut erityinen vesipeto tai uimari. AIDA -kurssillekin eksyin puolivahingossa. Ennen kurssia olin koittanut sukeltaa altaan päästä päähän (25m) siinä kuitenkaan onnistumatta. Kokeilin myös pidättää hengitystä kotona sohvalla ja lukuisten yritysten jälkeen pääsin viimein minuuttiin. AIDA2  -kurssin läpäisyvaatimus, kahden minuutin hengenpidätys, tuntui lähes mahdottomalta. Ennen vapaasukellusta ainoat varsinaiset kokemukseni vesielementistä olin kerännyt laitesukelluksen kautta. Laitesukeltaessa liikkuminen on jäykkää ja hidasta. Vapaasukellus vapautti noista kahleista ja toi vedessä oloon aivan uudenlaisen vapauden. Harjoittelun myötä hengityksen pidättämisestä tuli helpompaa ja sukellukset alkoivat pidentyä lähes itsestään. Ensimmäisen harrastusvuoden jälkeen sukelsin 100m ilman räpylöitä ja hengenpidätyskin oli parantunut minuutista melkein viiteen. Omien rajojen rikkominen toi uusia onnistumisen tunteita ja harrastus alkoikin jo vahvasti koukuttamaan.

Noin vuoden harjoittelun jälkeen halusin uusia haasteita. Halusin selvittää, että missä ne omat rajat oikein voisikaan olla. Aloin treenaamaan säännöllisemmin ja määrätietoisemmin. Ilmoittauduin myös ensimmäisiin kilpailuihin. Muistan vieläkin sen paniikinomaisen kisajännityksen joka silloin kutkutteli kropassa juuri ennen suoritusta. Heti sukelluksen jälkeen olo oli puolestaan euforinen. Olin taas voittanut itseni ja pystynyt tekemään pitkän sukelluksen kovasta jännityksestä huolimatta. Sijoitus oli joku niistä viimeisistä, mutta todellinen kamppailu oli voitettu jossain aivan muualla - oman pään sisässä. Kisojen rento ja välitön ilmapiiri, samanhenkiset kaverit ja itselle asetetut tavoitteet tuovat kilpailuihin tunnelman, jota ei hyvistäkään treeneistä löydä. Suosittelen kaikille harrastajille osallistumista johonkinkin kilpailuun - ihan vaan kokeilumielessä. Vaikka maksimisukeltaminen ei kiinnostaisikaan, niin kilpailuista on mahdollista saada ainutlaatuisia tuntemuksia ja kokemuksia. Itse jäin heti koukkuun! ;)

Kilpaurallani nämä ovat nyt minulle neljännet MM-kisat. Ensimmäiset olivat Serbiassa, vuonna 2015. Silloin en vielä saanut itsestäni aivan kaikkea irti ja kisareissu menikin lähinnä kokemuksen kartuttamiseen. Toisissa MM-kisoissa, Turussa 2016, onnistuin jo huomattavasti paremmin ja pääsin itselleni asetettuun tavoitteeseen: Sain tehtyä oman ennätykseni statikin karsintasukelluksessa ja pääsin sillä B-finaaliin. B-finaalissa kilpaillaan sijoituksista 9-16 ja itse olin lopulta 14. 

Vuonna 2018 kilpailtiin taas Serbiassa. Osallistuin pituussukellukseen räpylöillä (DYN) ja hengenpidätykseen (STA). Kummallakin suorituksella onnistuin parantamaan henkilökohtaista ennätystä. Niillä tuloksilla ei kuitenkaan sinä vuonna vielä finaaleihin päässyt. Tänä vuonna Bulgariassa osallistun kolmeen lajiin: DYN, DYNB ja DNF. Näistä päälajina DYNB, jossa kilpaillaankin heti ensimmäisenä päivänä. Kokonaistavoitteena kisoissa on taas omien ennätysten parantaminen joka lajissa.

Kristian Mäki-Jussila

Kuva: Henrietta Kivijärvi

Moikka! Mun nimi on Kristian Mäki-Jussila, 35 vuotias vapaasukeltaja ja seikkailija länsirannikolta Vaasasta. Vapaa-aikana harrastan vapaasukelluksen lisäksi astangajoogaa, kiipeilyä, laskuvarjohyppäämistä sekä crosfittiä. Kiinnostus ”vapaasukellukseen” on ollut minussa niin kauan kuin muistan ja lapsuudessa uimarannalla ollessa halusin aina sukeltaa laiturin päästä tai ponttoonilta pohjaan asti ja tuoda sieltä kiven todisteeksi. Laitureiden ja ponttoonien alle sukeltaminen oli silloin kovin pelottavaa, mutta pelon voittaminen ja sukelluksen onnistuminen toi sellaisen mielihyvän tunteen, jota en muista saaneeni muista lapsuudessa tekemistäni asioista. Vesi on ollut minulle aina hyvin rakas elementti ja jossain vaiheessa olin mukana myös paikallisen sukellusseuran norppatoiminnassa. Veden pinnan yläpuolella leikimme tutkimusmatkailijoita ja taskulampuin varustettuina tutkimme hulevesiviemäreitä ja pääsimme niitä pitkin yllättävän pitkiä matkoja maan alla pilkkopimeissä ja välillä ahtaissakin putkissa. Ne olivat elämäni ensimmäiset seikkailut 😊

Varsinaisen sukellusharrastuksen aloitin laitesukelluskurssilla vuonna 2007 ja heti sen jälkeen kiinnostuin sukelluskalastuksesta ja vapaasukelluksesta. Vapaasukelluksen tuoma rauha, hiljaisuus ja painottomuus vei mukanaan ja samanlaista tunnetta en ole löytänyt mistään muusta harrastuksesta. Muutaman kesän sukeltelin paikallisissa louhoksissa, mutta ensimmäiselle AIDA 2 Pool vapaasukelluskurssille uskaltauduin vasta 2012 ja viimeistään siihen mennessä olin täysin haltioitunut lajista ja halusin kovasti kehittyä kaikissa vapaasukelluksen eri lajeissa. Kurssin jälkeen hakeuduin jatkokursseille niin nopeasti kuin mahdollista kunnes 2015 valmistuin sitten AIDAn vapaasukelluskouluttajaksi.

Kouluttajakurssin jälkeen minulla oli unelma omasta vapaasukelluskoulusta ja aloin kehittelemään Suomen vapaasukelluskoulutuskenttään soveltuvaa konseptia ja vuonna 2016 perustin oman koulun Freefall Finland Freediving School nimellä. Koulutus onkin vapaasukelluksen jälkeen suurin intohimoni ja tavoitteena onkin järjestää kursseja ympäri Suomea niin paljon kuin mahdollista. Haluaisin omalla esimerkillä innostaa ihmisiä rohkaistumaan kurssille osallistumiseen ja motivoitumaan vapaasukelluksen harjoitteluun. Jo melko pienellä harjoittelulla ihminen pystyy aika uskomattomalta tuntuviin hengenpidätyssuorituksiin. Mikäli olet kiinnostunut aloittamaan harrastuksen ja osallistumaan kurssille niin kannattaa katsoa kurssitarjonta osoitteesta www.freefallfinland.com ja ottaa seurantaan meidän sosiaalisen median kanavat (facebook ja instagram), jossa ilmoitamme uusista kursseista. Pääkaupunkiseudulla myös Cetus järjestää kursseja ja ilmoittavat niistä nettisivuillaan. Sitten vaan rohkeasti ilmoittautua mukaan, jos laji kiinnostaa ja vaikkei olisi juuri kokemustakaan lajista. Kurssi on kuitenkin paras ja turvallisin tapa aloittaa harrastus.

Olen kilpaillut aktiivisesti vapaasukelluksessa vuodesta 2014 lähtien ja osallistun nyt toista kertaa allaslajien mm-kilpailuihin. Harjoittelu ja valmistautuminen kilpailuun on ollut tällä kertaa hieman erilaista, kun murtuneen nilkan johdosta jalka oli keväällä kuusi viikkoa kipsissä. Kipsi oli kuitenkin vedenkestävä ja olen päässyt harjoittelemaan kaikkia lajeja myös kipsi jalassa. Nilkka ei vieläkään ole parantunut täydellisesti, mutta vedessä painottomassa tilassa siitä ei ole juuri haittaa. Vapaasukellus on ihana laji siinä mielessä, että yksi murtunut nilkka ei sukeltamista haittaa etenkään staattisessa hengenpidätyksessä ja pituussukellustakin voi hyvin tehdä yhdellä jalalla. Mutta nyt on käytössä molemmat jalat ja tavoitteena on parantaa omia ennätyksiä ja olla parempi versio siitä vapaasukeltajasta joka olin eilen. Hymyssä suin kohti Belgradia siis! Mikäli joku haluaa niin mun kisamatkaa voi seurata instagramissa, josta mut löytää @freefall_addict nimellä 😊
Tervetuloa mukaan matkaan!

Mika Meskanen

Kuva: Wendy Liu

Hello! Olen Mika ja edustan maajoukkuetta Lontoosta käsin.

Olin ollut pitkään tietoinen vapaasukeltamisen autuudesta muutaman ystäväpiiriin kuuluvan "edelläkävijän" kautta, mutta vasta 2013, muutaman laitesukellusvuoden jälkeen sain ensikosketuksen lajiin Sharm el-Sheikhissä Only One Apnea Centren kurssilla. Säännöllisen harjoittelun aloitin vuotta myöhemmin Lontoolaisessa NoTanx -kerhossa ja siitä lähtien homma on imenyt mukaan niin ettei loppua näy.

NoTanxin ideologiaan kuuluu, että toimitaan yhdessä ilon ja rentouden kautta, eikä saavutetuilla ajoilla, matkoilla tai syvyyksillä leyhytellä. Aktiviteetteihin kuuluu seikkailua ja tutkimusmatkoja maalla, merellä, maan alla ja melkein ilmassakin. Lyhytelokuvia olemme tehneet Kefaloniassa ja viimeksi Islannissa, yhteistyössä amerikkalaisen Explorers Clubin kanssa. Viime talvena suoritin myös AIDA-tuomarikurssin.

Vapaasukellus on mielestäni enemmän kuin urheilua. Pinnan alla on mahdollisuus irtautua hetkeen ja löytää yhteys ei pelkästään omaan tietoisuuteensa vaan koko planeetan evolutiiviseen historiaan. Kilpailut ja kilpailutilanteen aiheuttama psykologinen paine kuitenkin tarjoaa tilaisuuden omien rajojen ja mahdollisuuksien tunnistamiseen ja kehittämiseen. Ennen kaikkea kyseessä on yhteisöllinen tapahtuma, joka tuo vapaasukeltajat yhteisen asian äärelle.

Nuorempana edustin Soinin Sisua yleisurheilussa ja siitä jäi palkintokaappiin ainakin pari "piirinmestaruutta". Ellei pelaamista helsinkiläisessä, lähes legendaarisessa FC Nerds -potkupallojoukkueessa lasketa, tuli kilpaurheiluun lähes 20 vuoden tauko, kunnes 2017 lähdin Britannian allasmestaruuskisoihin Manchesterissa. Saavutin paras tulokas (newbie) -palkinnon ja loppuvuodesta NoTanxin vuoden sukeltaja -tunnustuksen. Arvokisojen ensikertalaisena lähden Belgradiin hakemaan kisakokemusta, joukkuehenkeä ja inspiraatiota omien taitojen kehittämiseen.

Maissa ja pinnan yläpuolella olen Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut maisteri ja tällä hetkellä työelämä sujuu teknologia-startup -hommissa Lontoon ja Cambridgen välillä suunnitellen käyttäjäkokemusta ihmisen ja keinoälyn väliseen päätöksentekoon ja sivuprojektina digitaalisen kahvipaahtimen tuotekehityksessä. Toisena kutsumuksena edistän autenttista saunakulttuuria British Sauna Societyn perustajana, ja kirjoitan löylymaailman asioista Sauna-lehteen.

Janita Kulkula

Kokeilin vapaasukellusta ensimmäistä kertaa puolitoista vuotta sitten ja minusta tuli heti intohimoinen vapaasukeltaja. Ennen vapaasukelluksen aloittamista minulla oli hieman uintitaustaa ja välillä uinnin jälkeen sukelsin pituutta altaanmitan. Vapaasukellus oli kiinnostanut minua vuosikausia, mutta monenlaisten sattumien vuoksi en ollut päässyt mukaan sukellustoimintaan. Vapaasukelluksessa ihastuin siihen, että pinnan paremmalla puolella on hauskaa, painotonta ja rauhallista ja kaikki näyttää paljon kauniimmalta kuin pinnan toisella puolella.

Heti ensimmäisellä vapaasukelluskokeilullani Saana Partinen sanoi minulle, että minusta voisi tulla kisasukeltaja. Olin ihmeissäni siitä, että tällaisessakin lajissa kisataan ja selitin, etten ole ollenkaan kilpailullinen eikä kisaaminen kiinnosta yhtään. Kisoissa sukeltelu alkoi kuitenkin kiinnostaa yllättävän nopeasti tulosten pikkuhiljaa parantuessa ja Saanan kertoessa vapaasukellustarinoita uimahallin saunanlauteilla.

Olen osallistunut jo kaksi kertaa SM-kisoihin. Kisat ovat menneet hyvin, mikä on tuntunut uskomattoman ihanalta. Ensimmäisiin MM-kisoihini lähden hakemaan kisakokemusta ja oppimaan lisää sukeltamisesta. Toivon sukeltavani omantasoiseni hyväksytyt sukellukset. Kisasukelluksessa vapaasukelluksen rauhallisuus muodostaa jännittävän vastakohdan valtavan kisajännityksen kanssa.

Salla Hakanpää

Kuva: Marjo Tynkkynen

Olen Salla, 30-vuotias vapaasukeltava ilma-akrobaatti Helsingistä.
Vapaasukelsin kilpaa ensi kerran vuonna 2017 Cetuksen minikisoissa ja samana keväänä sain kaulaani SM-hopeamitalin. Kun kuulin, että tulosteni perusteella olisi paikka auki MM-kisoihin, vedin kahvit väärään kurkkuun, mietin n. puoli minuuttia ja ilmoitin olevani kiinnostunut. Olen nyt siis ensimmäistä kertaa lähdössä haistelemaan kansainvälisiä kisatuulia.

Olen harrastanut kaikenlaista liikunnallista pienestä pitäen ja vuonna 2010 minusta tuli ammattikorkeakoulutettu sirkustaiteilija. Vanhempieni mukaan olen ollut lapsesta saakka myös siinä määrin innokas vesipeto, että minut on saanut kesämökillä järvestä ylös lähinnä väsytystaktiikalla. Nautin liikkumisesta sekä maalla, ilmassa että vedessä. Minulla on taipumusta levottomuuteen, mutta veden alla olen oppinut rauhoittumaan. Nautin veden syleilystä ja painottomuuden tunteesta, kenties vastapainona ammatilleni, jossa pohjimmiltani kamppailen painovoimaa vastaan.

Vuonna 2013 tein työryhmäni kanssa sooloesitystä, jonka osaksi ohjaaja keksi ehdottaa vedenalaista videota. Videon kuvaaja vinkkasi ottamaan yhteyttä ”erääseen Johannaan” ja onnekseni sainkin sitten heti kättelyssä mestaruustason henkilökohtaista valmennusta Johanna Nordbladilta sukellusvideotani varten. Tämän kokemuksen innoittamana aloitin työryhmän kanssa toisen esitysprojektin, jota harjoiteltiin ja esitettiin livenä uimahallissa. Esityksen valmistaminen venyi, mutta vapaasukellusinto säilyi. Johanna houkutteli minut mukaan Cetuksen sukelluskerhoon, keväällä 2016 kävin Aida1-kurssin ja siitä lähtien olen sukeltanut viikoittain, työreissujen aiheuttamia taukoja lukuun ottamatta. Uimahalliesitykseni harjoituksissa sukelsin kesällä 2016 lähes joka päivä ja ilmeisesti sen johdosta sukellustaitoni kehittyivät myös metreissä ja minuuteissa mitattuna.

Ammattini puolesta ilma-akrobaattina olen tottunut haastamaan itseäni ja sama toki pätee vapaasukeltamiseenkin, mutta siinä missä ilma-akrobatiassa työskentelen jatkuvan lihastyön ja kaikenlaisen jännityksen parissa, sukeltaessa on päinvastoin. Rentouden ja rauhallisuuden kautta pääsen uudenlaiseen yhteyteen itseni kanssa – tavallaan lähemmäs itseäni, tavallaan rauhoittavasti kauemmas kaikesta siitä kehon ja mielen jännittämisestä, mikä on sukeltaessa turhaa ja häiriöksi. Vapaa-ajalla rentoudun mielelläni tanssin, ulkoilun, pulikoinnin, laulun ja kirjallisuuden parissa.

En ole oikeastaan koskaan pitänyt itseäni kilpailuhenkisenä ihmisenä, mutta vapaasukelluksen kautta olen löytänyt myös heräilevän kiinnostuksen kilpailemiseen. Nähdäkseni vapaasukelluksessa kilpailen ensisijaisesti itseni kanssa – en itseäni vastaan. Toivon saman pätevän myös kansainvälisissä kilpailuolosuhteissa; että sukeltajat kilpailevat itsensä ja toistensa kanssa sen sijaan, että kilpailisivat itseään ja toisiaan vastaan. Odotan innolla uusia tuttavuuksia ja hauskoja kisakokemuksia.

Allaslajien MM-kilpailut 2018

Pian on taas aika pakata räpylät laukkuun ja suunnata kohti MM -kisa-allasta Serbiaan. Kisojen näyttämönä toimii sama areena, kuin vuosina 2013 ja 2015. Tällä kertaa kilpailut pidetään kuitenkin sisäaltaassa, jotta edelliskerroilla koetut sääyllätykset eivät pääse vaikuttamaan suorituksiin.

Suomesta MM-kisoihin on tänä vuonna lähdössä:

Janita Kulkula
Salla Hakanpää
Mika Meskanen
Kristian Mäki-Jussila
Ossi Peltola

Tänä vuonna onkin siitä erikoinen joukkue, että mukana ei ole yhtään Mikkoa!

Janita, Salla ja Mika ovat MM-kisojen ensikertalaisia. Kristian oli mukana Turussa 2016 ja Ossi Belgradissa 2015, sekä Turussa 2016. Osa joukkueesta matkaa kisapaikalle jo juhannusaattona ja loput seuraavana päivänä. Harjoituspäivän jälkeen alkavat varsinaiset karkelot.

Tarkempi kisaohjelma on:

La 23.6.  Ilmoittautuminen ja avajaiset
Su 24.6.  Viralliset harjoitukset
Ma 25.6.  DNF karsinnat
Ti 26.6.  DYN karsinnat
Ke 27.6.  STA karsinnat
To 28.6.  DNF Finaalit
Pe 29.6.  DYN Finaalit
La 30.6.  STA Finaalit ja palkintojenjako
Su 1.7.   Kotiinlähtö

Tänä vuonna karsintojen ja finaalien välissä ei ole totuttua lepopäivää. Osalle kilpailijoista tulee siis kuusi päivää peräkkäin maksimisuorituksia!

Luvassa on varmasti kovatasoiset ja jännittävät kilpailut - osallistujia on ilmoittautunut ennätykselliset 125!