Tänään bussi syvyystreenipaikalle lähti jo kuudelta aamulla, minkä takia emme ehtineet käydä nauttimassa hotellin aamupalaa. Olimme kuitenkin ennakoineet tilanteen täydellisesti käymällä edellisenä iltana ostamassa paikallisen supermarketin tyhjäksi muroista ja leivästä - kaikki kaksi pakettia siis, jotka siellä oli tarjolla. Pikaisen gourmet-aamiaisen jälkeen astuimme bussiin, joka vei meidät tutuksi tulleeseen pikkusatamaan.
Meri oli aamusta mukavan rauhallinen, vaikka jonkin verran oli taas virtausta, varsinkin pinnassa. Antero iskikin köyden välittömästi 82 metrin syvyyteen ja alkoi valmistautua oman PB:nsä askartelemiseen. Muutaman lämmittelysukelluksen jälkeen Anza lähti kohti suuria syvyyksiä, mutta paineentasaus loppui harmillisesti juuri ennen pohjaa ja käännös tapahtui 80 metrissä. Pinnalla alkoi kaiken lisäksi vähän yskittää, ja pieni squeezehan sieltä löytyi. Rentous oli kuulemma tänään eilisestä poiketen vähän hukassa. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä tämä oli kuitenkin vasta herra Joen toinen treenipäivä.
Anteron kammettua itsensä takaisin veneeseen oli minun vuoroni siirtyä köydelle. Tänään päätin kokeilla syvää vetoa ilman mitään lämmittelysukelluksia. Vajaan 10 minuutin kelluskelun jälkeen otin suunnan kohti syvyyksiä, ja rennon vapaapudotuksen jälkeen silmien edessä killuikin jo köyden pohjapaino. Vaikka jossain 60 metrin paikkeilla vahingossa imaisin osan mouthfillistä takaisin keuhkoihin, sain silti tasattua paineen vielä pohjalla. Ylöstulo oli mukavan tuntuinen, sillä tällä kertaa jalkojen hapotus oli aiempaa voimakkaampaa, kun lämppärit eivät olleet ehtineet vaimentaa sukellusrefleksin toimintaa. Tästä syystä pintautuessa tuntuikin, että happea oli vielä runsaasti jäljellä. Melkein heti pintautumisen jälkeen sormeni laitettiin FDTF:n oksimetriin, joka näytti happisaturaation palautuneen nopeasti normaaleihin 98-99% lukemiin. Mahtavaa. :)
Jone suunnitteli tänään kokeilevansa 60 metrin sukellusta. Muutama ensimmäinen yritys jäi hieman vajaaksi, mm. kuviteltujen syvyyshälytysten kuulemisen ja muiden hallusinaatioiden takia, mutta lopulta mies löysi itsensä tavoitesyvyydestä. Sukellus ei ollut hedonistisesti täysin onnistunut, sillä aiemmissa sukelluksissa väsyneet jalat alkoivat ilmoitella itsestään hapotuksen muodossa jo alaspäin mentäessä, mutta muita ongelmia ei ilmennyt. Jonen ennätys on parantunut tällä matkalla jo 20 metriä, eikä loppua näy.
Vielä on kolme syvyystreenipäivää jäljellä, katsotaan mitä tapahtuu.
