No niin, hieman on kiiretta pukannut kun kisajarjestajat ovat onnistuneet jarkaamaan treeenimahdollisuuksia niin tiuhaan ettei valissa ole ehtinyt kunnolla edes syomaan. Nyt arpa on niin sanotusti heitetty huomisia dyna-alkueria ajatellen, joten tassa on hyvaa aikaa kommentoida kuulumisia.
Kisa-allas on juuri niin taydellinen kuin MM-kisoilta vain voikin toivoa: tasainen, 2m syva pohja; sopivan lamminta vetta (26 astetta); seisonta-ulokkeet altaan kaikilla reunoilla; puhdasta ja kirkasta vetta; sisahalli (saaolosuhteet vakioidut ja ennalta arvattavat). Eli huomisen jalkeen ainakaan altaan olosuhteita ei pitaisi paasta syyttamaan penkin alle menneista dyykeista. Ainoana duupiona on mahdolliset erilliset lahtokorokkeet mita altaaseen ehka laitetaan, mutta niista pitaisi kohta saada selvyytta kun Matti kay kuuntelemassa kuulumiset dynan event committeesta.
Dyna-addiktina silmaan on pistanyt se, etta suomalaiset on olleet melkein ainoita dynan treenaajia viime paivina. Kaikki muut tuntuvat preferoivan staticin treenailua vaikka se tulee ohjelmaan vasta torstaina. Lieneeko kuuma ilmanala lannistanut muut kilpailijat rennompien lajien pariin?
Toinen silmiin pistanyt seikka on ollut, etta vaikka useat maat ovat lahettaneet useita kilpailijoita, niin Suomen lisaksi ainoastaan Japanilaiset nayttaisivat treenaavan joukkueena. Olemme onnistuneet harjoittelemaan useita taysimuotoisia kisasuorituksia lammittelyineen, lahtolaskentoineen etc. sen takia etta olemme pystyneet sopimaan keskenamme treenisessioiden sisalloista. Tama tulee olemaan merkittava ero varsinkin muiden maiden kokemattomampiin kilpailijoihin nahden Tama joukkuehenki tulee varmasti sailymaan kisapaivinakin helpottaen sita sekamelskaa ja hamminkia mita siella varmasti tulee vastaan reilusti yli sadan hermostuneen kilpailijan ja toimitsijan haariessa edestakaisin: seuraavaksi sukeltavat saavat keskittya rauhassa, ja kaikki muut varmistavat ettei mikaan paase hairitsemaan heidan optimaalista keskittymistaan.
Suomalaisilla ei ole ollut mitaan ongelmia paasta sinuiksi kisa-altaan kanssa, vaikka 50m allas on aina hieman erilainen kuin normaali 25m allas. Melkein kaikki dynakisaajat ovat tehneet helppoja kaannoksia 100m:sta joten mitaan morkoa ei tastakaan nayta muodostuvan. Paivi yltyi melkein omaan ennatykseensa eilen tehden varman 120m vedon taysin puhtaalla ylostulolla ja ilman mitaan hatikoinnin merkkeja missaan vaiheessa dyykkia. Itse sain tanaan karistettua 150m:n kaannospeikon saatuani alle viela yhden vahvan hieman yli 160m siivun ilman etta tuntui oikeastaan muulta kuin kevyelta lenkkeilylta jaloissa. Jos tuosta omasta dyykista mitaan huonoa haluaa sanoa, niin se oli jopa liiankin helppo 'kenraaliharjoitusdyykki', koska se ei tuntunut vaikealta missaan vaiheessa. Viimeisessa harjoituksessa olisi varmaankin ollut hyva jos olisi ollut joitakin pienia ongelmia, joiden yli olisi paassyt dyykin aikana, jotta olisi sitten henkisesti valmiimpi kohtaamaan kisasiivun aikaiset odottamattomat vastoinkaymiset. No, turha kai tassa ruveta ylettomasti valittamaan ongelmien puutetta :). Huomenna vain heti aamusta kova henkinen valmistautuminen paalle, niin eikohan se seuraava seinakin rupea haamottamaan...
Tanaan illalla meilla on ohjelmassa viela kisojen perinteinen avajaisparaati (kuvia tulossa huomenna), minka jalkeen syomme viela kevyesti jotakin ja painumme pehkuihin odottamaan huomista.
Huomiset lahtoajat ovat aika myohaan. Aikaisimmat ajat ovat muistaakseni joskus 17:00 aikoihin, ja oma starttini on 19:00.
-EeroS
tiistai 3. heinäkuuta 2007
Terveiset Mariborista - alkuviikon tunnelmia!
Tervehdys blokin lukijat!
Blokin paivitysta on varmasti moni odottanut innolla ja haluan siksi heti alkuun esittaa pahoitteluni pienesta viivastyksesta. Pyydan anteeksi myos mahdollisia kirjoitus-hasardeja, silla paikallisilla on meikalaisesta poikkeava kasitys siita, mita kirjaimia ja missa jarjestyksessa nappiksessa tulee olla. Mutta eikohan naillakin parjailla, koitetaan tulla puolin ja toisin ymmarretyiksi.
Kiirusta on pitanyt ja paivat ovat kulkeneet lahinna treenien (kaksi kertaa paivassa, 9-12 ja 16-19) seka ruokailujen rytmittamina. Niin, ja ei sita oikeastaan kummosia kerrottavia viela olekaan, ainakaan sen olennaisimman osalta, silla ensimmaiset kisalahdothan ovat vasta huomenna. Huomisista DYNin alkuerien tuloksita lupaan kuitenkin raporttoida kommentteineen asap. Mutta kootaan nyt ensin hieman viimeisen kolmen paivan kuulumisia ja tunnelmia.
Matka Helsinki-Vantaalta Munchenin kautta Itavallan Graziin ja edelleen autokyydilla Mariboriin sujui suuremmitta kommelluksitta. Ainoastaan Laurin kasimatkatavaroihin ujuttama epailyttavan oloinen, kolmisen kiloa painava kaulahely maariteltiin kotimaan turvatarkastuksessa sen verran vaaralliseksi kapistukseksi, etta sille jarjestyi ihan oma pikku kuljetuslaatikon ruumassa. Kaikki matkassa oleva saatiin kuitenkin hienosti perille ja mika tarkainta ilman taysin vahingoittumattomina.
Joukkueemme on majoittunut paikalliseen kouluun ja hintaluokka huomioiden ovat olosuhteet erittain kelvolliset, joskin vaatimattomat. Olemme jakautuneet kolmeen kolmen hengen huoneisiin, joissa aina kahta huonetta kohti on yhteinen tilava kylpyhuone. Suihkusta tulee lamminta vetta, vesi on juomakelpoista ja matkaa taalta hallille on vaivaiset pari korttelin valia. Keskustan ruoka-apajille onkin sitten jonkin verran pidempi jotos, sekin kuitenkin ihan kohtuullisen kavelymatkan paassa.
Kuten tuossa anonyymi paikallaolija jo kertoilikin, allasolosuhteet ovat mita mainioimmat: allas on tasasyvyinen ja kilpailijoidemme mukaan erittain hyva dynamicia silmalla pitaen. Hieman spekulaatiota sen sijaan on herattanyt altaan pohjamerkinnat, samassa altaassa kun sukelletaan poikittaissuunnassa DNF. Vaikkei sukeltaessa kaakeleita tarvitsisikaan laskea, niin akkijarrutuksen valttamiseksi kannattaa DNF:ssa viimeisen t-pisteen kohdasta olla hyvin tietoinen.
Ulkomaan "kuuluisuudet" tietyti kiinnostavat aina, ja omien starojemme lisaksi heihin voikin paivittain tormata seka treenin merkeissa etta majoitustiloissa. Tallaiselle nyypiolle se on tietysti ihmetyksen ja kertomisen arvoinen aihe, joukkueemme konkareille sen sijaan vanhastaan tuttua. Tunnetuimmista vapaasukeltajista muutamia mainitakseni mm. Herbert Nitch, Stig Severinsen ja Henning Larsen ovat majoittuneet samaan rakennukseen kanssamme.
Herbert sattui maanantaisessa iltapaivan harjoitussessiossa Mikon "sparrikaveriksi" staticissa ja siina Mikkoa kellottaessa oli mielenkiintoista sivusilmalla seurailla miehen static-sessiota, mika yhdella sanalla ilmaistuna vaikutti rankalta: Oisko mies ottanut kymmenisen kuuden-seitseman minuutin staticia vajaan reilun tunnin aikana, huh huh! Mikko ei tietystikaan asiasta saikahtanut vaan veti oman settinsa lapi kaikessa rauhassa ja sivuilleen vilkuilematta. Laurikaan ei osoittanut turhaa ujoilua Herbertin suhteen, vaan tahtaili kamerallaan parinkymmenen sentin paasta miehen puuskutuksia : )
Henningiin puolestaan tormasin tana aamuna kamppamme kylpyhuoneessa, kaveri kun sattui aivan seinanaapuriksemme. Asiaa en tosin osannut aimistella, kun en tutun oloisiin kasvoihin millaan osannut nimea yhdistaa. Altailla hiippaillessaan huomioni kiinnittyi Henningin melko vaatimattoman oloiseen varmaan pari kiloiseen kaulapainoon, jonka avulla on kuitenkin sukellettu pitkalti kolmatta sataa metria. Muita vapaasukellusmaailman kuuluisuuksia on paikalla muun muassa Lotta Erickson, Alexey ja Natalia Molchanova, Guillaume Nery, seka liuta "vahemman tunnettuja", mutta tulostensa perusteella varteenotettavia tekijoita.
Mitahan muuta... Lampotila liikkuu tuossa 30 hujakoilla ja eilis yon vaikuttavaa ukkosmyrakkaa lukuunottamatta on ilma aurinkoinen. Porukka vaikuttaa varsin tyytyvaiselta oloonsa. Kisameiningin lisaksi varia kaupunkiin tuo paraikaa kaynnissa olevat Lentin festivaalit seka Drava-joen varteen kyhatty festivaalikatu esiintymislavoineen, lukuisine kojuineen ja viihtyisine ravintoloineen. Niiden antimista ei tietysti joukkueemme aivan taydessa mittakaavassa paase nauttimaan ennen kuin kisahommat on hoidettu kunnialla pois paivajarjestyksesta.
Tassa nyt paallimmaisena mieleen tuleva, treenikuulumisista lienevat kilpailijat oikeimpia tarkemmin kertoilemaan. Ai niin, niita paljon kaivattuja kuvia on tulossa, jahka saadaan oma lappari toimintaan. Homman pitaisi kuulemma onnistua huomisaamuna.
Matti
Blokin paivitysta on varmasti moni odottanut innolla ja haluan siksi heti alkuun esittaa pahoitteluni pienesta viivastyksesta. Pyydan anteeksi myos mahdollisia kirjoitus-hasardeja, silla paikallisilla on meikalaisesta poikkeava kasitys siita, mita kirjaimia ja missa jarjestyksessa nappiksessa tulee olla. Mutta eikohan naillakin parjailla, koitetaan tulla puolin ja toisin ymmarretyiksi.
Kiirusta on pitanyt ja paivat ovat kulkeneet lahinna treenien (kaksi kertaa paivassa, 9-12 ja 16-19) seka ruokailujen rytmittamina. Niin, ja ei sita oikeastaan kummosia kerrottavia viela olekaan, ainakaan sen olennaisimman osalta, silla ensimmaiset kisalahdothan ovat vasta huomenna. Huomisista DYNin alkuerien tuloksita lupaan kuitenkin raporttoida kommentteineen asap. Mutta kootaan nyt ensin hieman viimeisen kolmen paivan kuulumisia ja tunnelmia.
Matka Helsinki-Vantaalta Munchenin kautta Itavallan Graziin ja edelleen autokyydilla Mariboriin sujui suuremmitta kommelluksitta. Ainoastaan Laurin kasimatkatavaroihin ujuttama epailyttavan oloinen, kolmisen kiloa painava kaulahely maariteltiin kotimaan turvatarkastuksessa sen verran vaaralliseksi kapistukseksi, etta sille jarjestyi ihan oma pikku kuljetuslaatikon ruumassa. Kaikki matkassa oleva saatiin kuitenkin hienosti perille ja mika tarkainta ilman taysin vahingoittumattomina.
Joukkueemme on majoittunut paikalliseen kouluun ja hintaluokka huomioiden ovat olosuhteet erittain kelvolliset, joskin vaatimattomat. Olemme jakautuneet kolmeen kolmen hengen huoneisiin, joissa aina kahta huonetta kohti on yhteinen tilava kylpyhuone. Suihkusta tulee lamminta vetta, vesi on juomakelpoista ja matkaa taalta hallille on vaivaiset pari korttelin valia. Keskustan ruoka-apajille onkin sitten jonkin verran pidempi jotos, sekin kuitenkin ihan kohtuullisen kavelymatkan paassa.
Kuten tuossa anonyymi paikallaolija jo kertoilikin, allasolosuhteet ovat mita mainioimmat: allas on tasasyvyinen ja kilpailijoidemme mukaan erittain hyva dynamicia silmalla pitaen. Hieman spekulaatiota sen sijaan on herattanyt altaan pohjamerkinnat, samassa altaassa kun sukelletaan poikittaissuunnassa DNF. Vaikkei sukeltaessa kaakeleita tarvitsisikaan laskea, niin akkijarrutuksen valttamiseksi kannattaa DNF:ssa viimeisen t-pisteen kohdasta olla hyvin tietoinen.
Ulkomaan "kuuluisuudet" tietyti kiinnostavat aina, ja omien starojemme lisaksi heihin voikin paivittain tormata seka treenin merkeissa etta majoitustiloissa. Tallaiselle nyypiolle se on tietysti ihmetyksen ja kertomisen arvoinen aihe, joukkueemme konkareille sen sijaan vanhastaan tuttua. Tunnetuimmista vapaasukeltajista muutamia mainitakseni mm. Herbert Nitch, Stig Severinsen ja Henning Larsen ovat majoittuneet samaan rakennukseen kanssamme.
Herbert sattui maanantaisessa iltapaivan harjoitussessiossa Mikon "sparrikaveriksi" staticissa ja siina Mikkoa kellottaessa oli mielenkiintoista sivusilmalla seurailla miehen static-sessiota, mika yhdella sanalla ilmaistuna vaikutti rankalta: Oisko mies ottanut kymmenisen kuuden-seitseman minuutin staticia vajaan reilun tunnin aikana, huh huh! Mikko ei tietystikaan asiasta saikahtanut vaan veti oman settinsa lapi kaikessa rauhassa ja sivuilleen vilkuilematta. Laurikaan ei osoittanut turhaa ujoilua Herbertin suhteen, vaan tahtaili kamerallaan parinkymmenen sentin paasta miehen puuskutuksia : )
Henningiin puolestaan tormasin tana aamuna kamppamme kylpyhuoneessa, kaveri kun sattui aivan seinanaapuriksemme. Asiaa en tosin osannut aimistella, kun en tutun oloisiin kasvoihin millaan osannut nimea yhdistaa. Altailla hiippaillessaan huomioni kiinnittyi Henningin melko vaatimattoman oloiseen varmaan pari kiloiseen kaulapainoon, jonka avulla on kuitenkin sukellettu pitkalti kolmatta sataa metria. Muita vapaasukellusmaailman kuuluisuuksia on paikalla muun muassa Lotta Erickson, Alexey ja Natalia Molchanova, Guillaume Nery, seka liuta "vahemman tunnettuja", mutta tulostensa perusteella varteenotettavia tekijoita.
Mitahan muuta... Lampotila liikkuu tuossa 30 hujakoilla ja eilis yon vaikuttavaa ukkosmyrakkaa lukuunottamatta on ilma aurinkoinen. Porukka vaikuttaa varsin tyytyvaiselta oloonsa. Kisameiningin lisaksi varia kaupunkiin tuo paraikaa kaynnissa olevat Lentin festivaalit seka Drava-joen varteen kyhatty festivaalikatu esiintymislavoineen, lukuisine kojuineen ja viihtyisine ravintoloineen. Niiden antimista ei tietysti joukkueemme aivan taydessa mittakaavassa paase nauttimaan ennen kuin kisahommat on hoidettu kunnialla pois paivajarjestyksesta.
Tassa nyt paallimmaisena mieleen tuleva, treenikuulumisista lienevat kilpailijat oikeimpia tarkemmin kertoilemaan. Ai niin, niita paljon kaivattuja kuvia on tulossa, jahka saadaan oma lappari toimintaan. Homman pitaisi kuulemma onnistua huomisaamuna.
Matti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)