15.9. Pituussukellus ja päättäjäiset

Pituussukellus aloitettiin staticin tavoin aikaisin aamulla. Tällä kertaa kyseessä oli onneksi tuttu halli, joten tällä kertaa löysimme sinne ilman ongelmia. Antero aloitti suomalaisten dynaurakan tehden ensimmäisessä lähdössä loistavan tuloksen ja oman ennätyksensä 182 metriä. Antero sai vihdoin altaassakin sukellusrefleksinsä toimimaan ja reidet kunnolla hapoille. Tällä menolla mies tulee liittymään 200 metrin kerhoon vielä aivan lähiaikoina.

Veeran, Lauran ja Saanan päivä meni jälleen kerran loistavasti. Laura teki taas ennätyksensä, todella tyylikkään 133 metriä. Seuraavaksi Veera teki myös ennätyksensä uudella monollaan, helpon 149-metrisen. Lopuksi Saana teki koko kisojen kolmanneksi pisimmän sukelluksen iskemällä 179 metriä tauluun. Tytöt keräsivät jälleen kolme valkoista korttia huikeilla tuloksilla, loistavaa!

Valitettavasti kumpikaan Mikko ei enää kovasta yrityksestä huolimatta pystynyt henkisesti tai fyysisesti lainkaan latautumaan pituussukellussuorituksiinsa. Jonkinnäköiset keskinkertaiset tulokset olisivat luultavasti onnistuneet, mutta miesten mielenterveyden ja motivaation kannalta oli luultavasti kuitenkin parempi jättää maksimisukellukset seuraaviin kisoihin. Nyt jäi ainakin kova nälkä tulevaan.

Viimeisten sukeltajien suoritusten jälkeen jäimme odottelemaan lopullisia tuloksia. Papereiden ilmestyttyä seinälle näimme, että Suomen naiset olivat hienosti neljänsinä, vain vaivaiset kuusi pistettä pronssisijasta jäljessä. Tytöt tekivät uskomattoman hienoja ja varmoja suorituksia läpi koko kilpailun ja taakse jäi 13 muuta joukkuetta, mukaan luettuna monet huippumaat kuten Venäjä, Ruotsi, USA ja Iso-Britannia. Nämä olivat ensimmäiset joukkuekilpailut, joihin Suomi sai kasattua myös naisten joukkueen ja ajatuksena oli, että tytöt tulevat lähinnä hankkimaan tärkeää syvyys- ja kilpailukokemusta. Mitä vielä! Laura, Saana ja Veera näyttivät kaikille olevansa jokainen varmoja huippusukeltajia jo nyt ja pystyvänsä huikeisiin tuloksiin haastavissa olosuhteissa.

Veera teki 61 metriä syvyyttä ja Suomen ennätyksen, staticia 6 min 7 s ja pituutta 149 metriä.

Saana teki syvyyttä 12 metriä, staticia 5 min 3 s ja pituutta hulppeat 179 metriä, vain muutama metri omaa SE:tään vähemmän.

Lauran sarja oli huikeat 41 metriä syvyyttä vain yhden kesän syvyyskokemuksen jälkeen, staticia 4 min 19 s ja pituutta 133 metriä. Jokainen näistä tuloksista oli vieläpä oma ennätys.

Miehistä Antero sai hyvän sarjan kasaan tuloksilla 80 m syvyyttä, 6 min 33 s staticia ja 182 metriä pituutta. Mikko N sai arvokasta syvyyssukelluskokemusta ja tulevaisuudessa mies pääsee varmasti suuriin syvyyksiin vain pienellä paineentasaustekniikan hiomisella. Mikko P sai myös uutta innostusta syvyyssukeltamiseen tehtyään helpon oman ennätyksensä ja vieläpä maskilla. 85 metristä on enää lyhyt matka sadan metrin paremmalle puolen.

Miesten voitto meni lopulta Kroatiaan, hopea Ranskaan ja pronssi Tsekkiin. Naisten voitto meni toisen kerran peräkkäin Japaniin, hopea Ranskaan, pronssi Serbiaan ja kuten sanottu, neljäs tila Suomeen.

Illalla oli vuorossa vielä kisojen päättäjäiset. Loppujuhlissa olikin loistava tunnelma, joka hyvin kompensoi tämän kaksiviikkoisen vuoristoradan synkempiä hetkiä.

Ensi vuonna syvyyden henkilökohtaiset MM-kisat järjestetään syyskuussa Kreikan Kalamatassa. Allaskisojen paikkaa ei ole vielä päätetty, mutta ehdokkaina ovat Kreikka, Puola ja Serbia, kaikki hyviä paikkoja. Palataan asiaan ensi vuonna!

14.9. Static-päivä

Mereltä ja aallokon kouristä lähdimme seuraavaksi allaslajien pariin. Tänään vuorossa oli siis staattinen hengenpidätys eli static apnea, tuo kaikkien rakastama nautinnon hetki omien ajatustensa seurassa kuolleen näköisenä kelluen.

Organisaation logistiikkaan uskonsa menettäneet ensimmäiset atleettimme suuntasivat kohti suorituspaikkaa Anteron vuokra-autolla. Kerran paikalla käyneenä Antero kuvitteli löytäneensä kartasta yliopiston kampuksen, jonka alueella allas sijaitsi. Valitettavasti Nokian ilmainen navigointi lopetti toimintansa juuri väärällä hetkellä ja ajoimme ensin väärään paikkaan. Onneksi eräs ystävällinen paikallinen saattoi meidät skootterillaan oikeille nurkille ja tuomarina toimiva Kimmo auttoi meitä löytämään hallin viime hetkillä.

Päivän suoritukset aloitti suomalaisten osalta Mikko P, joka teki ensimmäisessä lähtöerässä rutiinilla 6 min 50 s. Seitsemän minuuttia olisi ollut mukava rikkoa, mutta 10 sekunnin ero ei tietty vaikuta suorituksesta saataviin pisteisiin juuri lainkaan. Seuraavaksi lauteille asteli Antero, joka teki myös varman 6 min 33 s saaden siitä palkkioksi tuomareilta valkoisen kortin. Naisista staticin aloitti Laura tehden hienosti oman ennätyksensä 4 min 19 s. Lauran esiintyminen ensimmäisissä MM-kisoissaan on ollut hienoa katseltavaa. Voisi kuvitella, että takana on enemmänkin kilpailuja, sillä sen verran varmoja suorituksia ovat tämän kilpailun sukellukset olleet. Saana teki omalla vuorollaan vielä hyvä tuloksen 5 min 3 s, tunnetusti suurilla palleanykäyksillä varustettuna.

Aamun suoritusten jälkeen olivat päivemmällä vuorossa vielä Mikko N ja Veera. Veera teki äärimmäisen helpon 6 min 7 s ja tutusta protokollahymystään huolimatta oli jopa hieman pettynyt noustuaan ylös vähän turhankin aikaisin. Joka tapauksessa loistotulos, jälleen tärkeitä pisteitä ja valkoinen kortti naisten joukkueelle.

Mikko N rutisti hienosti lähelle omaa ennätystään, himpun verran vaille kuusi minuuttia ja teki hallitun pintaprotokollan, mutta tämän jälkeen alkoikin uskomaton hullunmylly. Parin henkäyksen jälkeen Mikko hieman sambailla, mutta pysyi hyvin kontrollissa ja otti itse parempaa tukea reunasta. Seuraavaksi tuomari teki jotain tavatonta ja tarttui kiinni Mikkoon, jolla ei ollut mitään ongelmia pysyä itse pystyssä ja pitää suutaan vedenpinnan yläpuolella. Tästä siis Suomelle punainen kortti. Aivan kilpailujen perusasioita on, että tuomari ei itse koskaan koske kilpailijaan, ellei sitten aivan äärimmäisessä hädässä, ja että turvasukeltajatkin tarttuvat kiinni vasta silloin, kun kilpailija ei itse pysty pitämään suutaan ylhäällä vedestä.

Koska kyseessä oli mielestämme varsin selkeä tuomarivirhe, kisakylään päästyämme jäimme odottelemaan tulosten julkistamista ja protestiaikaa. Tulokset olivat jälleen pari tuntia myöhässä, mutta vihdoin saimme protestin tehtyä. Syyksi hylkäykselle oli ilmoitettu PBMM, post-blackout mechanical movements, jotka ovat tajunnanmenetyksen yhteydessä ilmenevia voimakkaita ja selkeitä pään nyökkäyksiä ja nykimisiä. Säännöissä myös erityisesti korostetaan, että selviä nykäyksiä tulee olla vähintään kaksi, ja jos merkeissä on pienintäkään epäselvyyttä, on etu kilpailijan puolella ja tuomion tulee olla valkoinen kortti. Niin oman videomme kuin tuomarivideonkin perusteella Mikon suorituksessa ei ollut tällaisiä nyökkäyksiä ja Mikko oli koko ajan tajuissaan. Absurdius kuitenkin jatkui, sillä tuomaristo äänesti suorituksen pysyvän hylättynä. Pyytäessämme heitä näyttämään videolta kaksi selvää nyökkäystä he eivät suostuneet.

Mikon pintautumista voi arvioida videolta osoitteessa https://www.facebook.com/photo.php?v=4480210132888. Pintautuminen alkaa 2 minuutin tienoilla.

Naisilla on nyt loistavasti kasassa 6 valkoista korttia hienoin tuloksin, joten huomisen mennessä hyvin voi odottaa hyviä sijoituksia. Miesten kisa ei valitettavasti näytä aivan yhtä hyvältä tämän päiväisen hyvin kyseenalaisen hylkäyksen takia ja latautuminen huomiseen, vain 10 tunnin päässä siintävään pituussukellukseen vaikuttaa tällä hetkellä erittäin vaikealta.

13.9. Neljäs kisapäivä

Tänään oli vuorossa neljäs ja viimeinen syvyyskilpailupäivä. Sää oli jälleen tuulinen ja aallokkoinen, mutta koska varapäiviä ei ole enää jäljellä, oli loput syvyyssukellukset pakko tehdä tänään. Laura ja Mikko N tutustuivat uuteen ranskalaistyyliseen "flexible official top:iin", jossa sukeltajan startti on silloin, kun organisaatio kokee oikean hetken tulleen. Niinpä Laura ja Mikko odottelivat rannalla kolmisen tuntia, kunnes hetki löi. Aallokko oli suurempaa kuin aiemmin missään vaiheessa. Mikko otti pahoinvointipillerin ja suuntasi merelle Veera koutsinaan. Lämmittelyt sujuivat totutusti. Kisasuoritus sujui rennosti, mutta harmillisesti paineentasauksessa ilmeni ongelmia ja käännös oli tehtävä 42 metrin syvyydessä, vain 4 metriä tavoitesyvyyttä aiemmin. Muutoin kuitenkin hyväksytty suoritus.

Jonkin aikaa Mikon suorituksen jälkeen oli Lauran vuoro, tavoitteena 41 metriä. Sukellus sujui treenivetojen tavoin erinomaisen helposti ja hallitusti, joten tuloksena oli kolmas valkoinen kortti naisten joukkueelle. Erinomaista työtä, juuri näin joukkuekisassa tulee toimia!

Illan käytimme odotellessa staticin lähtölistoja, jotka julkaistiin urheilijoiden kannalta ikävästi viitisen tuntia aikataulussa myöhässä, sillä yöunet jäävät monilla turhan lyhyiksi.