Eilen Anteron rehkiessä me muut vietimme lepopäivää Monacossa. Kävelimme ympäri pikkuruista veroparatiisia ja kävimme muun muassa merimuseossa ja kasinolla. Satamassa oli kohtuullisen pramean näköisiä luksusjahteja, joista parhaat olisivat täyttäneet jopa Suomen vapaasukellusmaajoukkueen vaatimukset. Merimuseo oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde akvaarioineen ja meritieteellisine saleineen. Kasinolta ei löytynyt tarpeeksi korkeiden panosten pokeripöytiä, joten tyydyimme katsomaan kuinka turistit hävisivät rahojaan ruletissa ja blackjackissa. Illalla ostimme taas euron hintaiset bussiliput ja matkustimme tunnelmallisia vuoristo- ja rantateitä takaisin Nizzaan.
Tänään palasimme sorvin ääreen. Treenit alkoivat vasta kolmelta päivällä, joten saimme nukkua, syödä, nukkua, syödä, pakata ja lähteä. Satamassa kävi jo aikamoinen vilske. Paikalla oli vapaasukeltajia vaikka mistä maailman perukoilta saakka ja samaan aikaan oli käynnissä vielä jokin purjehduskisa. Sää oli aurinkoinen ja aallot mukavan leppoisia. Menimme samaan veneeseen brittien kanssa.
Mikko N tunnusteli keuhkojensa tuntemuksia. Hän teki pakkaamatta 40 metrin sukelluksia neljä kappaletta. Keuhkot ottivat treenin nöyrästi vastaan. Mononkin liimaukset pysyivät kasassa kuin ihmeen kaupalla. Huomenna Mikko Oskari tähtää taas syvemmälle.
Laura teki jälleen oman ennätyksensä, helpon 40-metrisen. Lauran kehitys on ollut huikeaa, sillä tämä oli vasta hänen kaikkien aikojen kahdeksas syvyyssukellussessionsa.Mikko P iski köyden 80 metriin. Vieläkin mentiin maskilla ja pienellä nenäklipsillä sen alla. Alasmeno sujui mukavasti, paine tasautui koko matkan ilman käsiä ja mouthfill säilyi mukana loppuun saakka. Ylös tullessa alkoi olla jo sen verran typpinarkoosia, että ajatukset harhailivat muun muassa lohikäärmeisiin. Pintautuminen oli kuitenkin helppo.
Session loppuhuipennukseksi Veera sukelsi 5 metriä syvemmälle kuin nykyinen Suomen ennätys. 60 metriä tuli edelleen helposti.
