Vuoden 2023 allaslajien AIDA -kisat kilpaillaan Jejun saarella Etelä Koreassa 10.-17.6. Blogissa voit seurata kisajoukkueen tunnelmia ja sivupalkista löydät lisää linkkejä kilpailun tiedotukseen ja livestreamiin sekä sosiaaliseen mediaan. Live on nähtävissä AIDA Freediving -Youtube kanavalla. Kisajoukkuetta tukee tänäkin vuonna Sukeltajaliitto.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Pronssia Suomelle!


Tänään oli viimeisen kisapäivän vuoro. Koko Suomen joukkue oli ilmoittanut dynaan ennakkotulokseksi yhden metrin, jotta pääsimme sukeltamaan ensimmäisinä ilman turhia paineita. Taktiikka toimi hyvin. Antero sukelsi uuden ennätyksensä, todella rauhallisen ja hallitun näköisen 168 m vedon. Pintautuminenkin näytti helpolta, joten kyllä tuohon saa tulevaisuudessakin metrejä lisättyä. Seuraavaksi Jone sukelsi varman 183 m eikä ottanut mitään riskejä vaan poimi valkoisen kortin. Mikko sai sukellusrefleksinsä tällä kertaa toimimaan kunnolla ja pintautui 226 metrin jälkeen. Veto oli melko tiukka, sillä vaikkei siinä sambaa ollutkaan, protokollan tekemisessä vierähti hieman tavallista kauemmin. Ei onneksi kuitenkaan liian kauaa, sillä valkoisen kortin siitä sai ja näin ollen uuden Suomen ennätyksenkin.

Omien valkoisten korttiemme jälkeen jäimme katselemaan kisaa ja odottamaan, josko joku tanskalainen, ranskalainen tai japanilainen nappaisi itselleen punaisen kortin, mikä nostaisi meidät neljänneltä sijalta pronssille. Tanskalaiset osoittivat olevansa todella kovassa kunnossa tekemällä tulokset 229 m, 229 m ja 208 m. Siinä ei juuri muille jäänyt sanottavaa. Japanilaisetkin tekivät kolme yli 200 metrin vetoa ilman mitään sähläilyjä, joten hopeamitali heille. Ranskalaiset tiesivät, että Japanin voittamiseksi täytyy tehdä maksimisuoritukset, ja niin ollen yksi heistä sitten puskikin hieman liian pitkälle eikä 210 metrin paikkeilla enää suoriutunut pintaprotokollastaan. Tuomari nosti punaisen kortin, joka jätti ranskalaiset neljännelle sijalle. Ranskan viimeinen sukeltaja Frederic Sessa tosin hieman paikkasi ranskalaisten harmia tekemällä uuden maailmanennätyksen, 255 m. Sukellus kesti vain 2 min 37 s, ja tuomarit saivatkin juosta aika vauhtia pysyäkseen Sessan rinnalla.

Tänään on ohjelmassa vielä päättäjäisseremonia palkintojenjakoineen ja huomenaamulla suuntaamme lentokentälle ja takaisin Suomeen. Kilpailu on ollut kaikenkaikkiaan todella hieno kokemus ja niin vain taas Suomi osoitti kuuluvansa vapaasukelluksen kärkimaihin. Joukkue teki parhaansa ja kaikille joukkueen jäsenille tulikin kaksi kisaennätystä. Anterolle 85 m CWT ja 168 m DYN, joiden lisäksi hyvä 7 min 4 s STA. Jonelle 50 m CWT ja 6.37 STA, joiden lisäksi vahva 183 m DYN. Mikolle 81 m CWT ja 226 m DYN, joiden lisäksi mukava 7 min 14 s STA. Niin se vain on, ettei joukkuekisassa kannata ottaa punaisia kortteja. Täytynee vielä hieman kiusata taakse jääneitä Ranskaa ja Uutta-Seelantia ja syödä huomenna aamupalaksi ranskalaisia ja kiivejä.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Treeni- / lepopäivä

Tänään oli yllättävän hiljainen päivä täällä Okinawalla, joten raportoitavaa on hyvin vähän. Antero kävi päivällä tekemässä pari viimeistelevää treenivetoa huomisen dynaa varten, samaan aikaan kun Mikko, Jone ja AIDA-presidentti yrittivät eksyttää itsensä kaupungilla. Kaikki löysivät kuitenkin takaisin hotellille ja Suomen maajoukkue lähtee hyvällä latauksella huomisen dyna-kisaan. Ohessa vielä pari mielenkiintoista linkkiä tukijoukoille:

Kisojen stream-palvelu
http://www.ustream.tv/channel/aida-team-freediving-world-championships-2010

Ex-station pro-kuvaajien kuvat
http://www.ex-station.com/fwc_photo/index.html

torstai 8. heinäkuuta 2010

Static - tiukkaa henkistä vääntöä ja tiivistä kisatunnelmaa

Static meni melko lailla odotetun mukaisesti. Punaisia kortteja ilmestyi tuomareiden käsiin todella vähän ja yksi niistäkin muuttui valkoiseksi protestin kautta. Kärkikolmikko on edelleen tiiviinä ja dynamicista tulee todella jännittävä. Suomi on edelleen neljäntenä kyttäysasemissa, mutta Uusi-Seelanti putosi kannoilta yhden epäonnistuneen pintaprotokollan johdosta staticissa. Suomalaisten static tulokset: Jonerik 6:37, Mikko 7:14 ja Antero 7:04. Suomi osoitti taas vahvuutensa staticissa, sillä ainoastaan Tanska sai meitä enemmän pisteitä tästä lajista.

Kokonaistilanne kahden lajin jälkeen:

DEN 506.6
JPN 501.4
FRA 488,8
FIN 456,0
USA 415.6
NZL 389,2
NOR 348,4
GER 261,8
GBR 230,2
CAN ???

Naiset:

USA 391,6
RUS 389,4
JPN 379,6
CZE 352,6
FRA 332,4

Tiukkaa on siis miehissä ja naisissa kärjen osalta. Yritystä riittää varmasti jokaisella pituussukellukseen, joka on kahden päivän päästä. Huomenna siis treenaillaan ja lauantaina kisataan. Jännittävää!

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Allastreeniä




Eilisen lepopäivän jälkeen suuntasimme taas altaalle treenaamaan. Jone teki helpon näköisen 6.03 staticin. Mikko yritti herätellä 215 m dynassa hieman kadoksissa ollutta sukellusrefleksiä tekemällä 105 metrin dynamicin puolityhjillä keuhkoilla. Anterokin teki jonkun mukavan staticin ja testaili dolfin-räpylää. Sopivasti treenin lopuksi, juuri Jonen lähes hävittyä uintikisassa japanilaiselle tytölle, alkoi mukava ukkoskuuro.


Tänään piti myös ilmoittaa huomisen static-kilpailun ennakkotulokset: Jone 0:01, Mikko 4:00, Antero 4:30. Illalla kävimme syömässä ja vaihtamassa valokuvia tsekkiläisten kanssa. Pari geishaakin oli eksynyt sekaan. Lisäksi Mikko joutui salakavalan ninja-hyökkäyksen kohteeksi.

Kokonaistilanne syvyyden jälkeen

Tässä kokonaistilanne miesten osalta ensimmäisen lajin jälkeen:

JPN 255
DEN 250
FRA 243
FIN 205
NZL 193
USA 192
CAN 88

Naiset:

CZE 193
RUS 186
JPN 179
USA 170
FRA 156

Ja vielä muutama sekajoukkuekin, jotka itse olisin liittänyt miesten sarjaan:

NOR 145
GBR 103
GER 85

Jos spekuloida halutaan, niin onhan tuossa ihan mukavat asetelmat olemassa Suomen osalta. Kärkikahinat ovat kiivaat ja punaisten korttien vaara on olemassa, joten mikä tahansa kärkikolmikosta saattaa pudota pelistä pois. Pelkästään puhtailla suorituksilla tuota eroa on kyllä vaikea saada kärkikolmikkoon kiinni. Staticin osalta olemme melko vahvoja, mutta dynassa meikäläinen joutuu antamaan liian paljon tasoitusta noille 200 metrin kavereille. Sitten on muistettava vielä sekin, että takana vaanii Uusi-Seelanti, jonka kaverit tekevät kovaa jälkeä kaikissa allaslajeissa. Sieltä saatetaan tulla ohi, koska eroa on vain 12 pistettä. Mielenkiintoista joka tapauksessa. Toivottavasti siellä Suomessakin pysyy mielenkiinto yllä.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Toinen cwt kisapäivä... viimeinkin...


Oli sitä jo odotettukin. Homma meinasi mennä ihan turismin puolelle, kun toista kisapäivää siirrettiin tuuliolosuhteiden vuoksi kahdella päivällä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Päivä alkoi hieman pilvisenä, mutta lämpimämä, kuten täällä on ollut tapana. Aamulla klo 8.00 bussiin pakkautui porukkaa niin paljon kuin siihen vain mahtui. Tunnelma oli tiivis heti alkuunsa. Vajaan tunnin ajelun jälkeen purkauduimme Jonen kanssa bussista satama-alueelle muiden mukana. Venettä kisapaikalle oli odoteltava taas yli puoli tuntia. Seuraava odottelu olikin sitten Warm Up-veneessä kymmenen minuutin venematkan jälkeen. Siellä sai istua paikoillaan noin tunnin ennen alkulämmittelyjä. Aikanaan pääsin sitten veteen ja lämppärit sujuivatkin mukavan rennosti. Tuli hyvä ja luottavainen olo omaan sukeltamiseen.

Noin 20 minuuttia ennen lähtöä siirryttiin kisaveneen perälaudalle istuskelemaan. Siinä sitten rauhassa maailmaa katsellessa kuului vierestä hieman epäuskottavaa puhetta englanniksi. Edelläni sukeltanut Guillaume Ranskasta oli alas mennessään tavannut epätoivottavan vieraan. Outo köysi oli kietoutunut kisaköyden ympäri noin 95 metrissä. Guillaume koitti väistellä mokomaa, mutta matka pysähtyi 99 metriin, kolme metriä ennen pohjaplaittia. Sitten olikin edeessä ensin 14 minuutin viivytys, kun kisaorganisaatio alkoi nostaa kisaköyttä ylös. Kas kummaa!! Siellähän se oli köysi edelleen kietoutuneena kisaköyden ympärille vielä pinnallakin. Sen verran raskas paino tuntui olevan toisessa päässä, että paikalliset päättivät vetää köyden kauemmaksi toisella veneellä, jotta päästiin jatkamaan sukelluksia. Kaikkiaan viivytystä tuli tästä hässäkästä 28 minuuttia. Meinasi tulla Anterolle kuuma odotellessa.

Lopulta pääsin kisaköyteen kiinni. Rauhallista hengittelyä pinnalla niskatyynyyn nojatessa, joten kohtuulliset aallotkaan eivät haitanneet yhtään. Kun tuli aika lähteä, vedin keuhkot täyteen, pakkasin vielä lisää, käännyin vatsalleni ja taitoin alas. Videokuvaaja vilahti ohi noin 15 metrissä, 25 metrin jälkeen täytin suuni ilmalla ja vain valuin alaspäin. Jossakin kohtaa vesi hieman viileni, mutta vasta 65 metrin syvyyshälyytys kertoi missä mennään. Tiesin jo siinä kohtaa, että pinnalla odottaa valkoinen kortti. Tämä oli toinen sukellus koko reisulla, kun mouthfill pysyi suussa alas asti. Paineentasaus oli helppoa. Tagi pohjalta mukaan ja pintaan. Ei ollut millään tavalla tiukka sukellus ja vaikka pinnalla tuntui tämäkin oma ennätys mukavalta, niin nälkää jäi kyllä vielä jatkoonkin. Yli 90 metrinen on Anteron kropassa vielä olemassa, kunhan vain keskittyminen mouthfillin suhteen on kohdallaan, matka ei vielä rajoita. Kuulin jälkeenpäin, etteivät huulet edes pahasti sinertäneet hapenpuutteen johdosta pintautuessa. Varaa on siis vielä, kunhan vain pääsee alas.


Seuraavaksi käännetäänkin sitten koko joukkueen katseet allasta kohden. Pojat ovatkin tehneet jo tosi kovia treenituloksia dynassa, joten katsotaan, miten jatkossa homma sujuu.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Dynatreeniä - 210 m ja 215 m

Eilen oli kaivattu lepopäivä, koska toista CWT-kisapäivää siirrettiin pari päivää eteenpäin huomiseksi. Kävimme tsekkien ja ranskalaisten kanssa ajelemassa monorail-junalla sekä tutustumassa hienoon Shuri-linnaan ja paikalliseen toriin. Torilla oli myynnissä vaatteita, rapuja ja sikojen naamoja.

Tänään päätimme käydä tekemässä hieman dyna-treeniä. Kisa-altaalla paistoi mukavasti aurinko, joten ei tullut ainakaan kylmä. Jone aloitti tekemällä 210 metrin sukelluksen, joka kesti 2 min 47 s. Pintautuminenkin näytti aluksi hyvältä ja protokollakin tuli mukavasti, mutta sen jälkeen alkoikin hyvin mielenkiintoisen näköinen sambaaminen. Valkoisen kortin siitä olisi silti voinut antaa, mutta vähän harmittaa, ettei tullut videolle. Kisassa ei kannata ihan yhtä tiukille vetää, mutta saatiinpa ainakin selville, missä raja tällä hetkellä menee. Mikko teki perään 215 metrin sukelluksen, joka ei ollut ihan yhtä tiukka kuin Jonen sukellus, mutta ei siihenkään hirveästi rutistamisen varaa enää jäänyt. Mikon veto kesti 2 min 55 s, jonkin verran vähemmän kuin yleensä, sillä nyt kokeilussa oli hieman nopeampi vauhti.

Pitkien sukellusten jälkeen pääsimme testaamaan hyvin jännittävän näköistä räpyläviritelmää, Smith aerospacen DOLFin orcaa. Vaikka räpylä näyttää siltä, että se kuuluisi ennemminkin Star Warsiin kuin uima-altaaseen, toimi se yllättävän hyvin. Vaikkei se ensitestin jälkeen synnyttänytkään polttavaa tarvetta heittää perinteisiä monoräpylöitä romukoppaan, on pakko myöntää, että dolfinissa on potentiaalia.

Huomenna Antero pääsee vihdoin tavoittelemaan suuria syvyyksiä, kun on (toivottavasti) toisen syvyyskisapäivän vuoro.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Ensimmäinen kisapäivä

Ensimmäinen kisapäivä koitti Mikolle ja Jonelle aurinkoisena mutta tuulisena. Lähtöjärjestys oli syvimmästä matalimpaan, joten Mikko oli 81 m ennakkotuloksellaan melko varhaisessa vaiheessa lähtölistaa. Jonen 60 metrin ennakkotulos oli listassa noin tunnin Mikkoa myöhemmin. Aallokko oli ehkä kovinta tähän mennessä, mutta onneksi niskatyyny piti päät pinnalla.

Lievän kisajännityksen takia Mikko päätti poiketa no warm-up suunnitelmastaan ja teki 45- ja 30-metriset sukellukset lämmittelyksi. Oli varmasti ihan hyvä ratkaisu, sillä itse kisasukellus tuntui jo rennommalta kuin ensimmäinen lämppäri ja eilinen treenisukellus. Paineentasaus sujui hyvin pohjalle asti ja tagi lähti sujuvasti mukaan. Pinnalle pääsyn jälkeen lämppärit ja hyperventilointi tosin meinasivat kostautua pienen samban muodossa. Protokolla sujui kuitenkin hallitusti, varsinkin Jonen couchatessa hyvin ja muistuttaessa protokollan eri vaiheista. Suoritus oli lopulta valkoisen kortin arvoinen. Ilman lämmittelysukelluksia tehtyjen syvien treenisukellusten pintautumiset ovat kuitenkin olleet täysin puhtaita ja tuntuneet ihan samalta kuin 30 metrin sukelluksen pintautuminen. Uskomatonta, että ero voi olla niin suuri - tosin onhan se varsinkin allaslajeissa huomattu jo aikaisemminkin.

Jone valmistautui kisavetoonsa suunnilleen samalla tavalla kuin Mikko, tekemällä muutaman lämmittelyvedon. Kisalähdössä eilinen rauhaa säteilevä mestari oli kuitenkin kadonnut ja pahat henget ja riivaajat olivat ottaneet vallan. Heti startissa suurin osa pakatusta ilmasta päätyi vatsaan. Mouthfillkin hävisi melkein heti sen ottamisen jälkeen. Sinnikkäästi Jone ratsasti korvilla vielä 50 metriin, mutta siinä vaiheessa oli pakko kääntyä. Ylöstulomatkakaan ei sujunut ongelmitta. 10 metrissä organisaation turvasukeltaja ei katsonut eteensä, jolloin riivattu ja vihainen Jone tuli pää edellä täyttä vauhtia turvasukeltajaa päin. Pinnalle sieltä jotenkin päästiin ja protokollakin tuli. Tuomari ei ollut huomannut törmäystä, vaan antoi vain tagin puuttumisen takia keltaisen kortin. Koska sukeltajaan ei suorituksen aikana saa koskea, olisi pitänyt periaatteessa tulla punainen kortti. Heti kortin saamisen jälkeen alettiinkin pohtia sääntöjen säälimätöntä hyväksikäyttöä, sillä niiden mukaan organisaation jäsenen häiritessä suoritusta on urheilijalla oikeus uuteen sukellukseen, jolloin Jone voisi yrittää uudestaan käydä 60 metrissä.

Illalla tulosten julkistamisen jälkeen Suomen joukkue teki protestin Jonen suorituksesta uusintasuorituksen toivossa. Protesti oli kaksivaiheinen: ensin protestoitiin, että Jonen olisi kuulunut saada punainen kortti. Ei ole ehkä ihan yleisin ratkaisu yrittää saada oman joukkueen jäsenen suoritusta hylätyksi, mutta meillä oli suunnitelma. Protestin toinen vaihe oli nimittäin, että koska hylkäyksen syy oli organisaation, tulisi Jonen saada uusintalähtö. Aluksi protesti menikin läpi ja Jone sai punaisen kortin, mutta sitten tuomarit alkoivat kikkailla jotain ja päätyivät periaatteessa sääntöjenvastaiseen ratkaisuun, jossa Jone sai vain pitää keltaisen korttinsa ilman uusintalähdön mahdollisuutta. Jonen sukelluksesta joukkueelle tuli lopulta siis 39 pistettä, (50 pistettä - 1 virhepiste puuttuvasta tagista - 10 virhepistettä aikaisesta käännöksestä).

Illalla kävimme taas syömässä 10. kerroksessa, jonka aukioloajaksi on ilmoitettu klo 18:00-25:00. Paikalla oli myös katkarapujen jalkoja ja silmiä syönyt Tanskan valmentaja Stig Severinsen, joka kertoi meille mielipiteitään typeristä säännöistä ja idiooteista.

Huomenna piti olla Anteron 85 metrin sukelluksen vuoro, mutta huonojen sääolojen takia huominen onkin peruttu. Toinen kisapäivä siirtyy ylihuomiselle tai sitä seuraavalle päivälle.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Toinen virallinen treenipäivä ja ennakkotulokset



Tänään oli toinen virallinen treenipäivä. Taas olivat pistäneet Suomen ensimmäisenä treenivuoroon, mokomat. Tuskainen herätys siis vaihteeksi. Pääsimme kuitenkin merelle, joka oli eilisiltaisen ukkosmyrskyn jälkeen tänään poikkeuksellisen rauhallinen. Antero yritti mennä 88 metriin, mutta kääntyi 81 metrissä. Mikko yritti mennä 85 metriin, mutta kääntyi 80 metrissä. Mouthfillin kanssa ei ole vieläkään päästy täydelliseen yhteisymmärrykseen siitä, kuinka sukelluksen aikana tulisi toimia. Sinus-floodaus ja voiman pimeälle puolelle siirtyminen alkavatkin vaikuttaa päivä päivältä yhä houkuttelevimmilta.


Jone sen sijaan oli eilisten vakavien vastoinkäymisten jälkeen tänään kuin uudelleensyntynyt; uskoa ja toivoa täynnä. Säteillen ylimaallista rauhaa ja sulavuutta tämä valaistunut gurumme sukelsikin 60 metriä niin täydellisesti ja kauniin koskettavasti, että kaikilla paikallaolijoilla tuli kyynel silmään ja pala kurkkuun. Tanskalainen Henning päätti treenin lopuksi vielä testata pelastusorganisaation toimintavalmiutta ja näytteli saaneensa pahan tajunnanmenetyksen pintautuessaan. Turvaajien toiminta oli hieman nihkeän oloista, mutta olisi Tanskan toivo
kuitenkin eloon jäänyt.


Tänään piti myös ilmoittaa ennakkotulokset kisapäiville. Voittonumerot ovat: Antero - 85 m, Mikko - 81 m, Jone - 60 m. Mikko ja Jone sukeltavat huomenna, Anza ylihuomenna. Mikolla on mukavasti pientä flunssan alkua kurkkukivun muodossa, mutta toivottavasti korvat ja poskiontelot pysyisivät auki vielä huomisen kisavedon ajan. Sen jälkeen ei ole niin väliä.

Ainii... käykäähän myös katsomassa Kimmo Lahtisen kuvat Okinawan kisoista: http://freediving.pictures.fi/kuvat/2010/Okinawa/


torstai 1. heinäkuuta 2010

Avajaiset ja ensimmäiset viralliset treenit

Eilen oli siis kisojen avajaiset. Järjestäjät olivat tehneet hienoa työtä ja järjestäneet oikein mukavannäköisen kattauksen hotellimme piha-alueelle. Mikko valitteli alkoholitarjoilun puuttellisuutta (sitä ei ollut), mutta muuten homma näytti toimivan pojalle mukavasti. Etenkin yksittäispakatut pikkukeksit vaikuttivat maistuvan. Paikalla oli tietenkin kaikkien maiden kilpailijat ja valmentajat lippuineen. Pääjärjestäjän Ryuzon ja AIDA-presidentimme Kimmo Lahtisen puheiden jälkeen jokainen maa astui vuorollaan lavalle esittäytymään. Tarkoitus oli, että jokainen joukkue pitäisi myös pienen puheen, jonka moni pitikin (jopa japaniksi). Antero hoiti Suomen osuuden mallikkaasti puhumalla lyhyesti ja ytimekkäästi. Siitäpä voisi Ranska vaikka ottaa mallia.




Avajaisista seuraavana päivänä oli jo ensimmäiset viralliset syvyystreenit. Eli siis tänään. Viralliset syvyystreenit eroavat luonteeltaan muista treeneistä siten, että ne toteutetaan hyvin täsmällisen aikataulun puitteissa, jotta kaikille osallistujille voidaan tarjota mahdollisimman tasa-arvoinen mahdollisuus treenata paikallisissa olosuhteissa. Onneksi joukkueemme oli fiksuna tajunnut tulla ajoissa paikalle ja omatoimisesti treenata ennakkoon; tänään nimittäin oli ehkä kurjimmat kelit tähän asti. Sade, tuuli, aallot ja jatkuva odottelu tekivät olosuhteista erittäin haastavat. Lopulta pääsimme omalle treeniköydellemme ja treeniajaksi annettiin 35 min, eli lajia tuntevat ymmärtävät, että kolmen miehen max-suorituksille oli niukasti aikaa.

Miten sitten treeneissä meni? Mikko laittoi miehekkäästi köyden suoraan sataan metriin ja antoi mennä niin syvälle kuin paineentasaus toimi. Lukemaksi Mikko kellotti taas oman ennätyksensä 83 m. Antero lähti sitten heti perään omaan sukellukseen määrätietoisesti tavoitellen 85 m syvyyttä. Sukellus jäi hieman vajaaksi kellon näyttäessä myös 83 m, mitä sattumalta on myös Anteron uusi oma ennätys. Vahvoja vetoja molemmilta!

Jone sukelsi viimeisenä ja tavoitteli 62 m syvyyttä, tänään tosin lainatussa Orca RS1 puvussa. Ajatuksena, että puku olisi aikaisempina päivinä erittäin kuumaksi todettua 3 mm HD pukua viileämpi sekä nostehallinnaltaan parempi. Pukuvalinta oli lopulta virhearvio. Lämppäreiden ja muiden jäsenten valmennuksen aikana tuli jo viileä. Oman sukelluksen koittaessa oli sen verran vilu 27-asteisesta vedestä huolimatta, että lähtö ei ollut ollenkaan rento. Tämän takia sukelluksen aikana meni pieleen lähes kaikki. Lähdössä Jone nieleskeli pakkaamansa ilmat, 25 metrissä imaisi mouthfillin välittömästi takaisin keuhkoihin, 30 metrissä fluid gogglesit alkoivat vuotaa, 32 metrissä mies sai potkut töistä, 34 metrissä joi kaikki rahansa ja asunnon, 35 metrissä oma koira puri, 36 metrissä sukulaiset ja ystävätkin jo hylkäsivät, joten 37 metrissä oli sitten pakko kääntyä pintaan päin. Onneksi on vielä huominen aikaa toiselle viralliselle treenille. Viimeinen treenisukellus tehdään taas tutuilla varusteilla ja sukelluksen onnistumisasteen mukaan katsotaan sitten mitä laitetaan kisaan ennakkotulokseksi.


tiistai 29. kesäkuuta 2010

Seitsemäs treenipäivä - väsyttää

Taas oli herätys epäinhimilliseen aikaan, kuudelta aamulla. Silmät ristissä raahauduimme aamupalalle ja sieltä hotellin edessä odottavaan bussiin. Suurin osa kilpailijoista on jo saapunut paikalle, joten treeneissä riittää vilskettä. Onneksi käytettävissä on kolme melko suurta venettä ja meillä on vieläpä oma köytemme mukana, joten tilaa kuitenkin riittää. Meressä oli tänäänkin melko voimakas pintavirtaus, mutta syvemmällä oli hieman rauhallisempaa.

Antero laittoi köyden 85 metriin, mutta kääntyi 80 metrissä. Mikko laittoi köyden 90 metriin, mutta kääntyi 75 metrissä. Jone laittoi köyden 62 metriin, mutta kääntyi 56 metrissä. Kaikilta hävisi mouthfill alasmennessä. Laitettakoon se väsymyksen piikkiin, tämä oli kuitenkin jo kolmas harjoituspäivä putkeen ja toiset lyhyeksi jääneet yöunet peräkkäin.

Hotellille päästyämme söimme pikaisen lounaan ja nukuimme 4 tunnin päiväunet. Illalla Jone halusi vielä innokkaana poikana käydä tekemässä staticia hotellin altaassa, ja tekikin 5 min 30 s perussuorituksen. Väsymyksen tosin huomasi kuulemma siinäkin. Koska kukaan ei saanut tänään merellä squeeziä, päättivät Mikko ja Jone vielä viimeisillä voimillaan yrittää korjata tilanteen tekemällä negatiivisia sukelluksia hotellin 5,5 metriä syvässä altaassa. Mikko teki lisäksi mouthfill-harjoituksia kyllästyttyään suuntäyttöjen häviämisiin syvillä sukelluksilla.

Huomenna on kaivattu lepopäivä, sen jälkeen vielä kaksi syvyystreenipäivää, jonka jälkeen alkavatkin jo kisasuoritukset.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Kuudes treenipäivä - Ennätykset paukkuivat taas: 60 m ja 82 m

Tänään bussi syvyystreenipaikalle lähti jo kuudelta aamulla, minkä takia emme ehtineet käydä nauttimassa hotellin aamupalaa. Olimme kuitenkin ennakoineet tilanteen täydellisesti käymällä edellisenä iltana ostamassa paikallisen supermarketin tyhjäksi muroista ja leivästä - kaikki kaksi pakettia siis, jotka siellä oli tarjolla. Pikaisen gourmet-aamiaisen jälkeen astuimme bussiin, joka vei meidät tutuksi tulleeseen pikkusatamaan.

Meri oli aamusta mukavan rauhallinen, vaikka jonkin verran oli taas virtausta, varsinkin pinnassa. Antero iskikin köyden välittömästi 82 metrin syvyyteen ja alkoi valmistautua oman PB:nsä askartelemiseen. Muutaman lämmittelysukelluksen jälkeen Anza lähti kohti suuria syvyyksiä, mutta paineentasaus loppui harmillisesti juuri ennen pohjaa ja käännös tapahtui 80 metrissä. Pinnalla alkoi kaiken lisäksi vähän yskittää, ja pieni squeezehan sieltä löytyi. Rentous oli kuulemma tänään eilisestä poiketen vähän hukassa. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä tämä oli kuitenkin vasta herra Joen toinen treenipäivä.

Anteron kammettua itsensä takaisin veneeseen oli minun vuoroni siirtyä köydelle. Tänään päätin kokeilla syvää vetoa ilman mitään lämmittelysukelluksia. Vajaan 10 minuutin kelluskelun jälkeen otin suunnan kohti syvyyksiä, ja rennon vapaapudotuksen jälkeen silmien edessä killuikin jo köyden pohjapaino. Vaikka jossain 60 metrin paikkeilla vahingossa imaisin osan mouthfillistä takaisin keuhkoihin, sain silti tasattua paineen vielä pohjalla. Ylöstulo oli mukavan tuntuinen, sillä tällä kertaa jalkojen hapotus oli aiempaa voimakkaampaa, kun lämppärit eivät olleet ehtineet vaimentaa sukellusrefleksin toimintaa. Tästä syystä pintautuessa tuntuikin, että happea oli vielä runsaasti jäljellä. Melkein heti pintautumisen jälkeen sormeni laitettiin FDTF:n oksimetriin, joka näytti happisaturaation palautuneen nopeasti normaaleihin 98-99% lukemiin. Mahtavaa. :)

Jone suunnitteli tänään kokeilevansa 60 metrin sukellusta. Muutama ensimmäinen yritys jäi hieman vajaaksi, mm. kuviteltujen syvyyshälytysten kuulemisen ja muiden hallusinaatioiden takia, mutta lopulta mies löysi itsensä tavoitesyvyydestä. Sukellus ei ollut hedonistisesti täysin onnistunut, sillä aiemmissa sukelluksissa väsyneet jalat alkoivat ilmoitella itsestään hapotuksen muodossa jo alaspäin mentäessä, mutta muita ongelmia ei ilmennyt. Jonen ennätys on parantunut tällä matkalla jo 20 metriä, eikä loppua näy.

Vielä on kolme syvyystreenipäivää jäljellä, katsotaan mitä tapahtuu.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Viides treenipäivä - Aurinkoa, sushia ja enkkoja

Viides treenipäivä koitti auringon paistaessa täydeltä taivaalta. Suomen kolmihenkinen joukkue änki itsensä treenibussiin 20 muun vapaasukeltajan kanssa ja lähti kohti Maeda Portia, jossa veneemme odotti. Olosuhteet olivat kenties parhaimmat tähän asti. Pinnalla oli suht voimakas virtaus, mutta syvemmällä ei yhtä kovaa virtausta ollut kuin aikaisempina päivinä, eli köydet pysyivät nyt melkein suorina. Siitähän se ilo sitten alkoikin. Mikko teki vahvan 75 m ja Antero Mikon esimerkkiä seuraillen samanlaisen heti ekana treenipäivänään. Tulevista päivistä tulee kieltämättä mielenkiintoisia, koska molemmat väittivät, että suussa oli vielä ilmaa pariin tasaukseen ainakin. Jäämme siis innolla odottamaan miesten edesottamuksia ja millaisia lukemia he pystyvät vielä kellottamaan. Jone seuraili perässä tekemällä uuden pb:n 55 m. Uumoili, että ehkä se 60 m menisi vielä rikki tässä ennen kisoja, mutta saas nähdä, ei nielaista ennen kuin on sukellettu. Kello on nyt lähes puoltayötä, joten jääköön tämä päivitys hieman lyhyemmäksi. Antero toi VA-kalustonsa, joten ohessa viimeinkin vähän vedenalaismateriaalia joukkueestamme.






...niin ja illalla kävimme vielä Anteron innoittamina syömässä jäätelöä American Villagessa, sekä ihmettelemässä paikallista maailmanpyörää. Valitettavasti kaikki unohtivat kameransa hotellille, joten siitä ei nyt sitten olekaan kuvamateriaalia tarjolla. Mutta näin, Okinawa toivottaa hyvää alkavaa iltaa Suomeen ja painuu nukkumaan.

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Lepopäivä

Koska tänään ei ollut treenejä, päätimme keksiä muuta tekemistä. Tsekkien joukke oli jo muutaman päivän ajan ollut virittelemässä ekskursiota Okinawa Aquariumiin ja pienen pähkäillyn jälkeen päätimme Mikon kanssa lähteä mukaan. Vuokrasimme auton ja kuskin yhdeksäksi tunniksi ja matkalla poikkesimme Okinawan Aquariumin lisäksi Nakijin -linnakeen raunioille sekä Kouri Islandin rannalle. Ohessa siis, ilman sen kummempaa runoilua, otanta päivän kuvasaldosta.













Anterosta emme nähneet mitään koko päivänä. Vasta loppuillasta tuli ilmoittamaan, että haluaa mukaan huomisen treeneihin. Onneksi Mikko oli ennakoinut tilanteen ja valmiiksi ilmoittanut Anteropanteron. Jos herralla jatkuu tämä linja jatkossakin Mikko joutunee pitämään hänelle puhuttelun siitä kuinka emme tuleet tänne pelkästään syömään jäätelöä.

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Neljäs treenipäivä - Jone rikkoi 50 metrin maagisen rajan



Aamu valkeni pilvisenä ja tihkuisena. Hotellin aulasta löysimme Ranskan joukkueen, hallitsevan maailmanmestarin. Siellä odotti jälleen myös 篠宮 龍三, joka oli onnekseen löytänyt eilen harjoitusten jälkeen kadottamansa monoräpylän tanskalaisten hellästä huomasta. Tervehdysten ja aamupalan jälkeen suuntasimme taas merelle päin, joka oli valitettavasti tänään eilistäkin vihaisempi. Syvyysköysi ei millään suostunut menemään suoraan alaspäin, vaan virtauksen takia se oli vinossa, ja aallokkokin oli melko kovaa. Laitoimme oman hienon Suomesta tuodun köytemme suosiolla 50 metrin syvyyteen ja jätimme sitä syvemmät sukellukset paremmille päiville.



Jone teki haastavista olosuhteista huolimatta oman ennätyksensä ja kävi katsomassa, millaista elämä on 50 metrin syvyydessä. Sukellus oli rento ja paineentasauskin sujui ongelmitta. Mikko teki viisi sukellusta 50 metriin, ja sukeltajantaudin riskin takia teki ylöstullessaan aina pienen deco-staticin 5-10 metrin syvyydessä ennen pintaan tuloa ja piti sukellusten välillä 10-15 minuutin tauon.


Harjoitusten jälkeen menimme syömään hotellin 10. kerroksen ravintolaan, jonne suurten fanfaarien ja pyroteknisten tehosteiden saattelemana saapui myös Antero. Joukkueemme on vihdoin kokonaisuudessaan paikalla, joten olemme valmiit siirtymään suunnitelman seuraavaan vaiheeseen, jota kutsumme nimellä "The Ultimate World Domination".


Huomenna on lepopäivä, jonka käytämme suuntaamalla tutustumaan Okinawan suureen akvaarioon. Meitä ei taideta kuitenkaan päästää akvaarioon sukeltamaan, joten täytynee tyytyä katselemaan kaloja akvaarion ulkopuolelta.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Kolmas treenipäivä - kaksi PB:tä


Tänään suuntasimme jälleen merelle. Heti veneeseen astuttuamme alkoi sataa kaatamalla. Treenipaikalla huomasimme lisäksi, että meressä oli käynnissä melko kova virtaus, joka veti köyden vinoon. Emme antaneet tämän kuitenkaan lannistaa meitä. Ei kisapäivänäkään ole välttämättä optimiolosuhteita, joten on ihan hyvä tottua erilaisiin sääoloihin etukäteen. Tänään treenejä seuraamassa oli paikallisen median edustajia TV-kameroineen.


Mikko aloitti tekemällä 61 metrin CWT sukelluksen ja Jone alkoi taas hankkia rutiinia tekemällä useita 40 metrin vetoja. Treenin lopuksi ja virtauksen hieman laannuttua Mikko piipahti vielä 71 metrin syvyydessä menemällä normaalilla CWT-tyylillä alas, mutta tulemalla köydestä vetämällä ylös, jotteivat herkät jalat rasittuisi liikaa. Jonekin teki oman ennätyksensä tekemällä visiitin 47 metrin syvyyteen. Hyvin lievää squeeziä oli molemmilla havaittavissa tänään, mutta toivottavasti siitäkin päästään eroon tulevissa treeneissä. Jone kokeili myös mask squeezen hankkimista ja silmäluomet ovatkin nyt muodikkaasti hieman mustelmilla.



Treenin jälkeen kävimme hotellin yläkerran ruokapaikassa opettamassa tarjoilijalle suomea. Sieltä suuntasimme tutustumaan paikalliseen supermarkettiin, jossa ei osattu englantia ollenkaan, mutta elekielellä ja rahalla selvittiin siitäkin.

Pahoittelemme VA-kuvien puuttumista. Mikko unohti vahingossa kameransa kotiin jolla kuvat oli tarkoitus ottaa. Huomenna sitten taas lisää syvyystreeniä.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Toinen treenipäivä



Tänään ei ollut järjestettyä syvyystreeniä, joten 15 tunnin yöunien jälkeen suuntasimme sen sijaan testaamaan kisa-allasta. Hotellin bussi toimitti meidät tsekkien, Ryuzon ja juuri paikalle saapuneiden tanskalaisten kanssa altaalle, joka ilmeni olevan mukava 50-metrinen ulkoallas. Jone laittoi kyseisen paljun koetukselle suorittimalla pari 155 metrin pituussukellusta ja Mikko testaili erilaisia sukellusnopeuksia ja pohti optimaalisinta strategiaa kilpailusuoritukseen. Ryuzo halusi tehdä maksimivedon, mutta koska loppuosa Japanin joukkueesta ei ole vielä uskaltautunut paikalle, toimi Suomen joukkue hänen turvasukeltajinaan. Loistavan couchauksen ansiosta Ryuzo tekikin oman ennätyksensä, hallitun näköisen 202-metrisen.



Treenille oli varattu aikaa 3 tuntia, mutta koska olimme ottaneet altaan haltuun jo puolentoista tunnin kohdalla, päätimme siirtyä syömään. Uskomattomasta couchauksesta ja turvasukeltamisestamme vaikuttunut Ryuzo liittyi mukaan ja tarjosi meille kyydin takaisin hotellille. Hotellilla söimme japanilaisen ystävämme suosittelemaa papaijasalaattia ja Okinawan nuudelia. Ja maittavaahan se olikin.

Hotellihuoneessa tutustuimme omiin vartaloihimme FDTF:n uuden stetoskoopin, oksimetrin ja otoskoopin avustuksella. Stetoskooppi ei tuntunut toimivan kunnolla ja oksimetri kertoi Jonen happisaturaation liikkuvan normaalin 98-99% sijaan 95% tienoilla. Poikaraukka.



Huomenna ohjelmassa on taas syvyystreeniä. Eilinen reilu 30 metrin näkyvyys oli paikallisen mielestä harvinaisen huono, joten toivotaan että se huomenna olisi jo vähän parempi. Nyt nukkumaan.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Matka ja ensimmäinen treenipäivä



Okinawan kisajoukkue tapasi sunnuntaina iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Lentokoneeseen astuivat Mikko ja Jonérik, mutta joukkueen varusteita kentälle tuonut Antero jäi vielä Suomen maankamaralle ja lentelee Japaniin muutamaa päivää myöhemmin. Lentomme koneenvaihtoineen sujuivat onneksi kommelluksitta, ja matkatavaratkin löysivät perille ensi yrittämällä.

Okinawan kentältä löysimme bussin, joka toimitti meidät hotellille. Ensimmäinen iltapäivä ja ilta kuluivat matkasta palautuessa ja hieman hotellin ympäristöön tutustuessa. Tutkimusmatkalla meille selvisi, että kahden kilometrin säteellä hotellista ei ole kuin asuintaloja ja karkkiautomaatteja. Kävelyltä palattuamme törmäsimme Tsekin joukkueeseen, jonka kanssa menimme hotelliin syömään. Noin 30 tunnin valvomisen jälkeen siirryimme nukkumaan.



Aamulla seitsemältä (Suomen aikaa klo 1 yöllä) heräilimme aamupalalle, jonka jälkeen hotellin bussi kuljetti meidät merenrannalle. Pienestä satamasta lähdimme tsekkien ja Ryuzo Shinomiyan kanssa ensimmäisiin syvyystreeneihin.

Sukellusolosuhteet osoittautuivat karmeiksi. Oli lähes mahdotonta sukeltaa, kun auringonpaiste häikäisi vielä 30 metrin syvyydessä ja vesi oli hiostavan 27 asteista ilman selvää termokliinia. Siinä tuli raavaammallekin miehelle nopeasti ikävä takaisin Asikkalan sopivan viileisiin ja hämäriin vesiin. Haastavista olosuhteista huolimatta sukellukset sujuivat kuitenkin hyvin, Mikon tehdessä 50 m, 60 m ja 55 m CWT-sukellukset, ja Jonen upotettua itsensä toistuvasti 30-40 metrin syvyyteen. Illalla kävimme vielä tekemässä pienen static-session (Jone 5 min 10 s) ja testaamassa hotellin 5,5 metriä syvää laitesukellusallasta.



Huomenna ohjelmassa on virallisen kisa-altaan testaaminen ja ylihuomenna taas syvyystreeniä.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010