Toinen treenipäivä

Kello herätti ennen seitsemää. Nopea vilkaisu ulos viestitti aivoille sateesta. Sukelluskeskus viestitti puhelimelle, että treenaamaan mennään siitä huolimatta. Jalkamme huusivat hoosiannaa jatkuvasta kävelystä, joten pistimme ranttaliksi ja otimme taksin satamaan.

Merellä satoi ja oli kylmä. Olosuhteet olivat siis loistavat eiliseen verrattuna. Virtauksia ei juuri ollut ja aallokko oli kevyttä. Edellisestä päivästä traumatisoitunut Mikko N otti käyttöön mursumaisen maski-puristin -yhdistelmänsä ja jätti palasina olevan mononsa ja kuolemanpelkoa huokuvat fluid gogglesit hostelliin lepäämään. Hukkumisen tuntemukset lieventyivät huomattavasti ja Mikko sukelsi rennon 47 metrin free immersionin ja hymyili ylöstulomatkalla. Samalla Mikko myös tajusi, miksi ihmiset käyvät kirkaissa merissä sukeltamassa.

Antero oli ensimmäistä päivää mukana treenaamassa ja iski köyden suoraan 70 metriin. 2mm märkäpuku oli kuitenkin päivän olosuhteisiin nähden liian ohut ja kylmä hiipi luihin ja ytimiin. Kylmästä tärisevä Antero ei löytänyt sitä paljon puhuttua rentoutta ja kääntyi suosiolla takaisin 60 metrin tienoilla. Veera hankki keuhkoilleen joustavuutta tyhjäkeuhkosukelluksilla ja teki lopuksi 40 metrin sukelluksen. Laura paransi ennätystään tekemällä sutjakan 35 metrisen. Mikko P teki Veeran tapaan muutamia sukelluksia aivan tyhjillä keuhkoilla reiluun kymmeneen metriin ja lopetti session rentoon 60 metrin sukellukseen, jossa pohjalevyllä suussa oli vielä täysi mouthfill.

Session jälkeen Antero heitti Veeran ja Lauran hostelliin herttaisen pienellä vuokra-autollaan. Mikko ja Mikko lähtivät miehekkäästi kävellen sateeseen metsästämään lyijypainoja ja kumiliimaa. Asetonia, hiekkapaperia ja liimaa löytyi veneliikkeestä. Tuttu sukelluskauppa oli kuitenkin maanantaisin kiinni, joten jouduimme etsimään toisen saadaksemme painoja. Sellainen löytyikin ja sieltä löytyi jopa satumaisia 0,5 kg:n vyöpainoja. Sellainen harvinainen löytö on jokaisen vapaasukellushifistelijän unelmien täyttymys. Tästä haltioituneina Mikot kävelivätkin mukisematta koko matkan takaisin majoituspaikalle.

Ankaran vaellusetapin jälkeen Mikko N alkoi vaihteeksi liimailla monoaan kasaan. Jälki näyttää lupaavalta, mutta vain käytännön testi paljastaa liimasauman todellisen luonnon. Veikkauksia satelee puoleen ja toiseen.

Laura Paukkunen

Asun ja harjoittelen Lappeenrannassa, saimaan norppien seurassa. 

Vapaasukelluksen parissa on vierähtänyt puolisentoista vuotta ja kokoajan ihastun lajiin enemmän.

Altaan pohjaan ei arjen kiiret yllä, joten sinne on hyvä sukellella niitä karkuun.

Matkustus on intohimoni ja toivon lähitulevaisuudessa löytäväni itseni harjoittelemasta syvyyttä jossain

ihanissa lampimissä vesissä.

Serbiaan lähden innolla hakemaan kokemusta... ja hyvää rusketusta tietty. :)