Suomi pronssilla!!!!
Ei tämän päivän juttua voisi paremmalla uutisella aloittaa. Vaikka alussa eivät asiat näyttäneet niin hyvältä Mikon nuhan takia, niin lopussa voi todeta tämän joukkueen tehneen upeita tuloksia ja jokainen meistä venyi varmasti parhaimpaansa.
Aamulla Timo aloitti oman sukelluksensa klo 9.20 rauhallisin potkuin. Lopulta pää nousi pinnalla yli 140 metrin jälkeen. Timo teki siis elämänsä toiseksi pisimmän sukelluksen. Ennen Timoa oli vielä Ruotsin Johan Dahlström ottanut punaisen kortin, joten mieliala joukkueessa oli odottavan toiveikas. Välissä nähtiin monta hyvää suoritusta, mutta kaikkein kovimmasta tuloksesta vastasi kuitenkin meidän Mikko-poikamme. Hän teki tyynen viileästi uuden Suomen ennätyksen 202 metriä! Ei ihan vähäinen suoritus nuorelta mieheltä MM-kisoissa. Pintaprotokollakin oli todella vahva, ellei jopa uhmakas.
Mikon sukellus sai meidät nousemaan ohi tanskalaisista, jotka hekin tekivät hyviä suorituksia, mutta eivät voineet lopulta mitään. Lopullisesti sijoituksemme nousi kolmanneksi, kun kisaa johtaneet kreikkalaiset saivat yhdestä sukelluksesta punaisen kortin ja putosivat näin kärjestä.
Minä ja Mikko teimme kumpikin joka lajissa omat kisaennätykset ja Timo säesti hyvillä tuloksillaan. Yhdeksän valkoista korttia. Ei edes virhepisteitä mistään lajista. Sillä tämä mitali pohjustettiin. Eivät riittänyt ennakolta kovat tilastotulokset, sillä mitalit jaettiin tämän kisan perusteella. Hyvä niin!
Omalta osaltani kisareissu hipoi täydellisyyttä, sillä näin viimeisenä päivänä tein vielä uuden Suomen ennätyksen Free Immersionissa, 70 metriä. Kiitos tuomaroinnista Timolle ja Mikolle, joka näin tuomarikurssin jälkeen pääsi harjoittelemaan tuomarina oloa ihan virallisessa tilanteessa.
Seuraavassa Mikon tunnelmia huikeasta 202 metrisestä sukelluksestaan:
Sukellusaikani oli klo 10.20, joten päätin lähteä hotellilta kisa-altaalle noin klo 9 ja saavuinkin paikalle juuri Timon pintauduttua. Kuulin myös ruotsalaisen saamasta punaisesta kortista, joka herätti pienen toiveen sijoituksemme parantumisesta, jos vain saisin valkoisen kortin. Päätökseni tehdä varma ja puhdas rutiinisuoritus näin ollen vahvistui vielä entisestään.
En tee mitään lämppäreitä ennen sukellustani, joten menin altaaseen vain seisoskelemaan ja rauhoittumaan noin 15 minuuttia ennen starttia. Viimeisen minuutin aikana tein pari hieman syvempää henkäystä, pakkasin keuhkot täyteen ja aloin sukeltaa. Hieman epämukava olo alkoi normaalisti 25m paikkeilla ja varsinaiset palleanykäykset 50m käännöksessä. Pikkuhiljaa jalkoihin alkoi kerääntyä maitohappoa ja tunsin kuinka sukellusvaste alkoi kunnolla toimia ja syke hidastua. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo 175m käännöksessä ja oma ennätykseni 188m alkoi lähestyä. Olo oli vahva, joten päätin jatkaa matkaa. Hieman ennen 200 metriä keho alkoi varoitella, että kohta alkaa happi loppua, mutta arvioin pystyväni tekemään vielä käännöksen. Nousin ylös heti käännöksen jälkeen, tein muutaman hook breathin ja pintaprotokollan ilman ongelmia.
Tuomari antoi valkoisen kortin, ja fiilis oli todella mahtava! En osannut todellakaan odottaa näin hyvää suoritusta!
Ohessa vielä tulokset.
