No niin! Kisat on pidetty ja mitalit jaettu niille, jotka ne ansaitsivat. Omiin matkatavaroihin ei sitä lisää tarvinnut laittaa. Ehkä onneksi, sillä sen verran runsaasti oli muutenkin tavaraa mukana. No, ainahan se mitali mukava olisi ollut saada, mutta ei alun perinkään realistisia mahdollisuuksia moiseen ollut. Sen verran kova taso syvyyssukelluksessa maailmalla on verrattuna kotimaisiin tuloksiin. Esimerkiksi tekemäni cnf:n Suomen ennätys ei ollut lähelläkään kuuden parhaan finaalipaikkaa, sillä viimeinen finaaliin päässyt sukelsi 73 metriä. Mitali irtosi 78 metrisellä sukelluksella. Cwt finaaliin tarvittiin vähintään 100 metrinen sukellus. Mitaliin tarvittiin sitten jo 10 metriä enemmän. Noihin syvyyksiin ei pääse ilman pitempiaikaista treeniä hyvissä olosuhteissa. Kyllä tuonne 90 päälle varmastikin olisi resursseja, mutta aika ja raha tulevat helposti vastaan, jos ennen kisaa pitäisi kaksi viikkoa treenata. Sen verran se vähintäänkin vaatisi. No, se tehdään aina, mikä voidaan.
Matka oli kaiken kaikkiaan upea ja paikka syvyyssukellukseen aivan ehdottomasti täydellinen! Toivottavasti Dean’s Blue Hole kutsuu vielä uudelleen käymään ennen kuin tässä eläkkeelle siirrytään näistä kisahommista. Tai eihän tässä mikään kiire vielä eläkkeelle ole, kun kerran cnf:n hopeaa otti minuakin vanhempi herra. Williamille vain onnittelut hopeasta, siis sille vanhemmalle. 86 metriä oli kelpo suoritus. Mies on muuten käynyt nyt syvemmällä ilman räpylöitä kuin räpylöiden kanssa. Mielenkiintoista!
Finaalit olivatkin kaiken kaikkiaan juuri niin mielenkiintoiset kuin niiltä voi odottaa. Naisten cwt oli ehkä ennakkoon kaikkein selvin mitalikolmikon osalta, mutta aina ne sukellukset on tehtävä ennen mitaleiden jakamista. Muutoin jännitystä riitti aina viimeisiin sukelluksiin saakka. On se mukava jännittää toisten pintautumisia parin metrin päästä. Kisa-alue oli hyvin rajattu muovisella viemäriputkella. Tämän loistavan idean voisi kopioida vaikka kotimaisiinkin syvyyskisoihin.
Reissu on ohi. Kotiin on päästy ja kaikki tavaratkin tulivat matkatavarahihnaa pitkin sitten loppujen lopuksi, vaikka ne edellisen kerran olivat silmissä Nassaun kentällä. Matka oli antoisa ja kaikki vapaasukeltajat jälleen kerran kuin yhtä suurta perhettä. Mukavaa porukkaa! Arki tulee kuitenkin aina. Niin nytkin. No, ensi vuonna on joukkuekisa Japanissa Okinawalla. Ehkä sinne pääsisi mukaan. Toivossa on hyvä elää…
tiistai 8. joulukuuta 2009
torstai 3. joulukuuta 2009
CWT kisa
Kuten suurin osa vapaasukeltajista on jo havainnut, constant weight with fins ei mennyt suomalaisittain ihan odotetun laisesti. Mikko ja minä, koimme molemmat ongelmia paineentasauksen suhteen ja jouduimme kääntymään aiakisemmin kuin tavoitesyvyys oli. Omasta puolestani se johtui rentouden puutteesta, joka puolestaan johtui liian vähaisestä treenaamisesta. Ei syvyiä sukelluksia voi tehdä, jos ei pysty niitä yhtään treenaamaan. Kaksi treenisukellusta täällä ei anna kovin luotettavaa pohjaa hakea yli 80 metrisiä sukelluksia. No, eihän se 76 nyt ihan hirvittävän huono tulos ole, mutta odotuksen tänne lähteissä oli kyllä ihan eri kymmenlukemissa. Se on vain koitettava voidella harmistustaan cnf:ssä tulleella menestyksellä. Ja eihän tämä Bahama paikkanakaan ole lainkaan hassumpi.
Tänään 2. joulukuuta oli muutoin vapaapäivä kisaorganisaatiolla, mutta Sebastian Näslund oli jälleen organisoinut "pikku"-kilpailun niille, jotka halusivat yrittää kansallisia ennätyksiä. No, minäkin sitten mukaan kisaan ja laitoin cnf:ään tavoitteeksi 66 metriä. Se menikin ihan mukavasti ja melko helposti, joten uusi Suomen ennätys on tämän päivän jälkeen tuo 66 metriä. Rannalla ruotsalaiset tulivat onnittelemaan meikäläistä ja rupesivat samalla onnittelemaan pohjoismaiden ennätyksestä! Enpäs ollut itse moista huomannutkaan. Christian Ernest teki saman 66 metriä cnf kisassa. Tässä kisassa hän yritti 69 metriä, mutta ei onnistunut. Nyt siis jaamme Christianin kanssa tuon saman ennätystuloksen. Ei hassumpaa!!!
Nyt ovat kaikki kisat suomalaisten osalta ohi ja loppu aika on sitten lomailua. Kokonaista kolme päivää! Jess!! Sitten päättäjäisten jälkeisenä aamuna aloitammekin taas pitkän matkan kohti kotia. Sitä ennen jännitetään kuitenkin vielä finaalit.
Tänään 2. joulukuuta oli muutoin vapaapäivä kisaorganisaatiolla, mutta Sebastian Näslund oli jälleen organisoinut "pikku"-kilpailun niille, jotka halusivat yrittää kansallisia ennätyksiä. No, minäkin sitten mukaan kisaan ja laitoin cnf:ään tavoitteeksi 66 metriä. Se menikin ihan mukavasti ja melko helposti, joten uusi Suomen ennätys on tämän päivän jälkeen tuo 66 metriä. Rannalla ruotsalaiset tulivat onnittelemaan meikäläistä ja rupesivat samalla onnittelemaan pohjoismaiden ennätyksestä! Enpäs ollut itse moista huomannutkaan. Christian Ernest teki saman 66 metriä cnf kisassa. Tässä kisassa hän yritti 69 metriä, mutta ei onnistunut. Nyt siis jaamme Christianin kanssa tuon saman ennätystuloksen. Ei hassumpaa!!!
Nyt ovat kaikki kisat suomalaisten osalta ohi ja loppu aika on sitten lomailua. Kokonaista kolme päivää! Jess!! Sitten päättäjäisten jälkeisenä aamuna aloitammekin taas pitkän matkan kohti kotia. Sitä ennen jännitetään kuitenkin vielä finaalit.
tiistai 1. joulukuuta 2009
CWT treenit ja naisten kisa
Tehtiin Mikon kanssa vielä viimeiset treenisukellukset ennen CWT kisaa sunnuntaina, kun kisaorgamisaatiolla oli vapaapäivä. Kaikkien iloksi turvasukeltajat olivat tulleet paikalle pitämään huolta kilpailijoiden turvallisuudesta. Heidän ei olisi ollut mikään pakko sitä tehdä, mutta suuri kiitos heille, että olivat vaivautuneet paikalle. Heitä on kaikkiaan kahdeksan ja he ovat kaikki Kanadasta. Kymmenen kuukauden treenit tätä kilpailua varten ovat tuottaneet tulosta ja he ovat kaikki todella luotettavia turvasukeltajia. Kiitos heille vielä kerran!
Treeneistämme sen verran, että Mikko veteli usaemman kerran neljä-viisikymppisiä vetoja ja totesi olevansa valmis kisaan. Itse tein varman päälle 75 kuullostellen keuhojen oloa. No, sukellus sinänsä oli helppo ja keuhkoissa ei tuntunut mitään kummallista tällä kertaa, joten enköhän minäkin ole kissan valmis. En halua tehdä asiaa liian helpoksi itselleni, mutta olen kuitenkin varma itsestäni, niinpä laitoin kisaan ennakkotulokseksi 84 metriä. Mikko ilmoitti 65 metriä. Uskon meistä kummankin selvittävän ilmoittamansa sukelluksen, jos vain paineentasaus sujuu rennosti.
Tänään oli sitten meillä vapaapäivä, mutta naisten CWT karsintakisan vuoro. Mitään mullistavaan ei kisan aikana tapahtunut. Joku joutui kääntymään aikaisin, mutta suurin osa sukelluksista tuntui kulkevan ennakkon ilmoitetulla tavalla. Yhtään tajunnamenetystä ei päivän aikana ilmennyt työllistämään turvasukeltajia. Finaaliin päässeet näette järjetäjän sivuilta, jonne linkki löytyy tämän blogin sivuvalikosta.
Tänään on siis levätty ja syöty hyvin. Päivän ohjelma oli muutoin avoin naisten kisan seuraamisen jälkeen. Tarjoitus oli käydä katsomassa paikallisten mainostamassa paikassa toisinaan majailevia flamingoja. Itse aisassa flamingoja en nähnyt, mutta upealla hiekkarannalla oli kaunis nainen käärmeennahkasaappaissa ja toppatakissa. Ihan totta! Enkä minä mitään teetä vahvempaa ole juonut. Kuvaussessio siellä oli menossa. No, jos ei flamingoja, niin kyllä tämäkin käy!
No, nyt sitten lepäämään ja keräämään voimia huomiseen kisaan. Ai niin, paikallisen ravintolan juustokakku on muuten taivaallisen hyvää!
Treeneistämme sen verran, että Mikko veteli usaemman kerran neljä-viisikymppisiä vetoja ja totesi olevansa valmis kisaan. Itse tein varman päälle 75 kuullostellen keuhojen oloa. No, sukellus sinänsä oli helppo ja keuhkoissa ei tuntunut mitään kummallista tällä kertaa, joten enköhän minäkin ole kissan valmis. En halua tehdä asiaa liian helpoksi itselleni, mutta olen kuitenkin varma itsestäni, niinpä laitoin kisaan ennakkotulokseksi 84 metriä. Mikko ilmoitti 65 metriä. Uskon meistä kummankin selvittävän ilmoittamansa sukelluksen, jos vain paineentasaus sujuu rennosti.
Tänään oli sitten meillä vapaapäivä, mutta naisten CWT karsintakisan vuoro. Mitään mullistavaan ei kisan aikana tapahtunut. Joku joutui kääntymään aikaisin, mutta suurin osa sukelluksista tuntui kulkevan ennakkon ilmoitetulla tavalla. Yhtään tajunnamenetystä ei päivän aikana ilmennyt työllistämään turvasukeltajia. Finaaliin päässeet näette järjetäjän sivuilta, jonne linkki löytyy tämän blogin sivuvalikosta.
Tänään on siis levätty ja syöty hyvin. Päivän ohjelma oli muutoin avoin naisten kisan seuraamisen jälkeen. Tarjoitus oli käydä katsomassa paikallisten mainostamassa paikassa toisinaan majailevia flamingoja. Itse aisassa flamingoja en nähnyt, mutta upealla hiekkarannalla oli kaunis nainen käärmeennahkasaappaissa ja toppatakissa. Ihan totta! Enkä minä mitään teetä vahvempaa ole juonut. Kuvaussessio siellä oli menossa. No, jos ei flamingoja, niin kyllä tämäkin käy!
No, nyt sitten lepäämään ja keräämään voimia huomiseen kisaan. Ai niin, paikallisen ravintolan juustokakku on muuten taivaallisen hyvää!
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Miesten CNF kisa
Edellisten aamujen tapaan valkeni myös toinen varsinainen kisapaäivä kirkkaana ja aurinkoisena. Taivaalla liiteli muutama pilviulautta vaaleansinisen taivaan alla. TRuulöi oli hieman ärtynyt yön aikana ja puhalteli puusikinna navakan oloisesti. Kisapaikalla siitä ei tosin ollut haittaa, koska paikka on todella niin suojaisa ja tyyni kuin vain voi kuvitella. Olosuhteet sukelluspaikalla olivat siis jälleen kerran aivan ihanteelliset. Joidenkin snobien kirkkaissa vesissä sukeltavien olen kuullut valittelevan syvyydessä olevan pimeää, mutta näin suomalaisena se ei pimeältä ainakaan vaikuta. Hieman hämärtää, mutta ainkin vielä 75 metrissä näin köyden vaivatta ilman valoa. Ei siis pimeää ainakaan vielä noissa metrilukemissa.
Vaikka Mikko ilmoitti vain 50 metriä ja minä 62, niin välissämme ei ollut kuitenkaan kuin yksi kilpailija. Niinpä koutsaamiset eivät oikein keskenämme onnistuneet. Mikko halusi mennä omin nokkinensa, mutta minä sain koutsin muualta. Mikko tekikin todella helpon näköisen 50 metrisen. Ei ollut onteloissa aiemmin ollutta vaivaa tänään, mikä oli iloinen asia ajatellen seuraavaan lajia. Oma sukellukseni meni myös aivan nappiin ja näin Jyri Vehmaskosken Suomen ennätys siirtyi historian lehdille ja uusi lukema, 62 metriä, merkitään nimiini. Jippii!!!!!
Reissu on siis jo ensimmäisen lajin osalta tuonut hieman enemmän, kuin osasin odottaa. Cwt onkin sitten jo toinen juttu, siinä kun ei ole treeniä pohjalla muuta kuin tuo ensimmäisen päivän harmillinen veto. Odotukset eivät siis ole korkealla.
Ulkomaalaisten tuloksista sen verran, että syvälle oli päästävä, jotta finaalipaikka aukeaisi. Vähintään 73 oli finaaliraja. Siihen olivatkin ranskalaiset sopineet tekevänsä kaikki saman tuloksen, joten finaalissa on seitsemän miestä. Herbert unohti tagin ja teki silti lupaamansa 74 m, joten hän on samoissa pisteissä ranskalaisten kanssa. Sitten olivatkin enää syvemmät miehet, Alexey ja molemmat Wiljamit. No, katsokaa itse tarkemmat tulokset oheisesta kuvasta. Pahus, onkin hieman suttuinen...
Liitteenä myös pari kuvaa naisten kisapäivältä.
lauantai 28. marraskuuta 2009
CNF karsinnat, uusi SE!
Alustavana väliaikatietona, että Antero Joki on tehnyt CNF suomenennätyksen sukeltamalla ilman räpylöitä 62 m syvyyteen. Mahtavaa! Toivottavasti tuolla irtoaisi myös finaalipaikka.
- J
- J
perjantai 27. marraskuuta 2009
Viimeiset treenit ennen CNF:ää
Tänään oli toinen virallinen harjoituspäivä ja samalla myös viimeinen harjoituspäivä ennen CNF-kilpailua. Huomenna pidetään naisten CNF-karsinnat ja ylihuomenna puolestaan miesten karsinnat.
Tälle päivällä onnistuimme varaamaan jopa ihan virallisen treeniajan, joten suuntasimme vuokra-autollamme Dean's Blue Holelle klo 13 paikallista aikaa. Harjoituspaikan ympärillä kävi jo aikamoinen vilske, kun järjestäjät virittelivät paikkaa valmiiksi kilpailuja varten ja ripustivat kilpailuun osallistuvien maiden lippuja Blue Holea ympäröiviin kallioihin roikkumaan.
Vaihdoimme sukellusvarusteet päälle rannalla ja uimme ponttoonilautalle valmistautumaan suorituksiamme varten. Antero teki vahvan näköisen 59 m CNF:n, joten Jyri Vehmaskosken SE-tuloksen 61 m rikkominen varmasti siintää jo silmissä. Itse yritin tänään 55 m sukellusta ilman räpylöitä, mutta jouduin reistailevan poskiontelon ja rentouden puutteen vuoksi kääntymään 47m kohdalla. Eiliseen viestiin oli päässyt pieni virhe, sillä eilen kyllä yritin 52 metrin sukellusta, mutta siinäkin jouduin kääntymään jo 45 m kohdalla ympäri samasta syystä.
CNF-kilpailuun Antero aikoo näillä näkymin ilmoittaa 62 m ennakkotuloksen, joka ylittää nykyisen SE:n metrillä. Itse luultavasti ilmoitan 50 m, sillä sen yli minulla ei tunnu tällä hetkellä olevan ilman räpylöitä asiaa. Paineentasaukseni kyllä toimisi ainakin 70 metriin asti, koska niin syvällä olen käynyt räpylöiden kanssa, eikä sukellusmatkankaan pitäisi DNF-tulosteni perusteella muodostua rajoittavaksi tekijäksi ennen 80 metrin ylittäviä sukelluksia. Tosiasia kuitenkin on, että viimeisimmän kunnollisen syvyyssukellusharjoitteluni tein tammikuussa Egyptissä ja sen jälkeen keskityin vain hallilajien MM-kisoihin valmistautumiseen. 10 kuukauden tauon jälkeen ei ole realistista odottaa kovin huimia tulosparannuksia 5 päivän harjoittelulla - siinä ajassa ehtii juuri ja juuri päästä takaisin aiemmalle tasolleen. Vaikka fyysiset edellytykset olisivatkin kunnossa, henkisesti ei ole mahdollista tehdä lyhyessä ajassa suuria harppauksia syvyystuloksissa. Tai ainakaan minä en siihen pysty. Kovempien syvyystulosten tekeminen vaatisi osaltani ennemminkin 5 viikon tai 5 kuukauden harjoittelua täällä näiden 5 päivän sijaan. Tämän asian tiedostinkin jo ennen kilpailuun lähtöä, joten tavoitteeni täällä ovat lähinnä päästä sukeltamaan hyvissä olosuhteissa, hankkia kilpailukokemusta ja nauttia Long Islandilla oleskelusta. Tähän mennessä nuo tavoitteeni ovatkin täyttyneet mainiosti.
-Mikko
Tälle päivällä onnistuimme varaamaan jopa ihan virallisen treeniajan, joten suuntasimme vuokra-autollamme Dean's Blue Holelle klo 13 paikallista aikaa. Harjoituspaikan ympärillä kävi jo aikamoinen vilske, kun järjestäjät virittelivät paikkaa valmiiksi kilpailuja varten ja ripustivat kilpailuun osallistuvien maiden lippuja Blue Holea ympäröiviin kallioihin roikkumaan.
Vaihdoimme sukellusvarusteet päälle rannalla ja uimme ponttoonilautalle valmistautumaan suorituksiamme varten. Antero teki vahvan näköisen 59 m CNF:n, joten Jyri Vehmaskosken SE-tuloksen 61 m rikkominen varmasti siintää jo silmissä. Itse yritin tänään 55 m sukellusta ilman räpylöitä, mutta jouduin reistailevan poskiontelon ja rentouden puutteen vuoksi kääntymään 47m kohdalla. Eiliseen viestiin oli päässyt pieni virhe, sillä eilen kyllä yritin 52 metrin sukellusta, mutta siinäkin jouduin kääntymään jo 45 m kohdalla ympäri samasta syystä.
CNF-kilpailuun Antero aikoo näillä näkymin ilmoittaa 62 m ennakkotuloksen, joka ylittää nykyisen SE:n metrillä. Itse luultavasti ilmoitan 50 m, sillä sen yli minulla ei tunnu tällä hetkellä olevan ilman räpylöitä asiaa. Paineentasaukseni kyllä toimisi ainakin 70 metriin asti, koska niin syvällä olen käynyt räpylöiden kanssa, eikä sukellusmatkankaan pitäisi DNF-tulosteni perusteella muodostua rajoittavaksi tekijäksi ennen 80 metrin ylittäviä sukelluksia. Tosiasia kuitenkin on, että viimeisimmän kunnollisen syvyyssukellusharjoitteluni tein tammikuussa Egyptissä ja sen jälkeen keskityin vain hallilajien MM-kisoihin valmistautumiseen. 10 kuukauden tauon jälkeen ei ole realistista odottaa kovin huimia tulosparannuksia 5 päivän harjoittelulla - siinä ajassa ehtii juuri ja juuri päästä takaisin aiemmalle tasolleen. Vaikka fyysiset edellytykset olisivatkin kunnossa, henkisesti ei ole mahdollista tehdä lyhyessä ajassa suuria harppauksia syvyystuloksissa. Tai ainakaan minä en siihen pysty. Kovempien syvyystulosten tekeminen vaatisi osaltani ennemminkin 5 viikon tai 5 kuukauden harjoittelua täällä näiden 5 päivän sijaan. Tämän asian tiedostinkin jo ennen kilpailuun lähtöä, joten tavoitteeni täällä ovat lähinnä päästä sukeltamaan hyvissä olosuhteissa, hankkia kilpailukokemusta ja nauttia Long Islandilla oleskelusta. Tähän mennessä nuo tavoitteeni ovatkin täyttyneet mainiosti.
-Mikko
torstai 26. marraskuuta 2009
Avajaispäivä
Meillä ei ole sähköpostin lukeminen ollut aivan säännöllistä, sattuneista syitä johtuen, ja kun kaikki viestintä täällä on hoitunut sen kautta, niin meillä oli lähellä jäädä tämän päivän treenit väliin. Niihin kun olisi pitänyt ilmoittautua eiliseen klo 18 mennessä, mutta Mikko pääsi sähköpostiin vasta klo 22. No, onneksi järjestäjät armahtivat pohjoisen kylmästä tulevia poikia ja laskivat lämpimään veteen treenaamaan muiden jälkeen. Tänään siis olivat ensimmäiset viralliset treenit, jossa mentiin vain yhdellä köydellä. Aikaa siinä oli per urheilija noin kymmenen minuuttia. Se riitti kuitenkin kaikille ja lopulta saatiin Mikon kanssa ihan hyvät sukellukset aikaiseksi. Itse kävin 55 metrissä cnf:ää ja Mikko tosi helpon näköisesti 52 metriä samassa lajissa. Oma sukellukseni ei ollut ihan rennoimmasta päästä, mutta ok kuitenkin.
Sitten ei kun rantaan ja pikasuihku mukana olleesta makeavetisestä kannusta päälle kaataen, tukka harjalla suoraksi ja ilmoittautumaan. Oltiin paikalla minuutilleen silloin kuin pitikin. No, oli siinä organisaatiolta saatu hieman pelivaraakin, jos sitä olisi tarvittu. Avajaisissa oli sitten ensin lippujen esiinmarssi kunnantalolle. Vain yksi lippu oli mennyt järjestäjiltä hieman väärin, Slovenialle annettiin käteen Slovakian lippu. No, tekevälle sattuu. Sitten olikin pitkä lista puheita ja kiitoksia kaikille, jotka olivat olleet jollakin tavalla mukana järjestelyissä. Kuitenkin kaikessa välittyi paikallisten suuri rakkaus kotisaartaan ja sen luontoa kohtaan. Kaiken lisäksi vaikuttavat kovin vieraanvaraiselta väeltä. Ruoka oli taas katettu pöytiin notkuviin, vaan annas olla, kun vapaasukeltajille annettiin lupa käydä käsiksi. Ei siinä eväät kauaa vanhentuneet sen jälkeen. Sekin osuus oli aika perinteistä toimintaa näissä isommissa, ja miksei pienemmissäkin, mittelöissä.
No nyt on taas treffit nukkumatin kanssa. Hyvää yötä.
Sitten ei kun rantaan ja pikasuihku mukana olleesta makeavetisestä kannusta päälle kaataen, tukka harjalla suoraksi ja ilmoittautumaan. Oltiin paikalla minuutilleen silloin kuin pitikin. No, oli siinä organisaatiolta saatu hieman pelivaraakin, jos sitä olisi tarvittu. Avajaisissa oli sitten ensin lippujen esiinmarssi kunnantalolle. Vain yksi lippu oli mennyt järjestäjiltä hieman väärin, Slovenialle annettiin käteen Slovakian lippu. No, tekevälle sattuu. Sitten olikin pitkä lista puheita ja kiitoksia kaikille, jotka olivat olleet jollakin tavalla mukana järjestelyissä. Kuitenkin kaikessa välittyi paikallisten suuri rakkaus kotisaartaan ja sen luontoa kohtaan. Kaiken lisäksi vaikuttavat kovin vieraanvaraiselta väeltä. Ruoka oli taas katettu pöytiin notkuviin, vaan annas olla, kun vapaasukeltajille annettiin lupa käydä käsiksi. Ei siinä eväät kauaa vanhentuneet sen jälkeen. Sekin osuus oli aika perinteistä toimintaa näissä isommissa, ja miksei pienemmissäkin, mittelöissä.
No nyt on taas treffit nukkumatin kanssa. Hyvää yötä.
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Lisää treeniä ja ensimmäiset kisat
Taas koitti uusi kaunis treenipäivä Dean Blue Holen lämpöisissä vesissä. Treenimme, kuten jo aiemmin mainitsin, alkoivat iltapäivällä yhden jälkeen. Mikko teki 50 m cnf:ää, mutta paineentasausvaikeuksia oli hieman nenä- ja otsaonteloissa ylöstullessa. Tuskin mitään pahempaa, mutta ehkä yksi treenipäivä olisi paikallaan. Itsellän meni nyt myös sama 50 dnf:ää, vaikka hieman sunnuntainen lung squeese jännittikin.
Kello 15 alkoikin sitten jo ensimmäinen kilpailu paikan päällä. Sebastian Näsrtömin organisoima kansallinen kisa vieraiden kera. Tarkoituksena oli tarjota vähemmän jännittävä tilaisuus kansallisten ennätysten rikkomiseen. Kilpailuun olikin ilmoittautunut kymmenkunta ennätysten rikkomista yrittävää. Yritykseksi se monen osalta jäikin, vaikka onnituikin osalta vallan hienosti. Itse olin lupautunut kilpailuun tuomariksi Henning Larsenin, Rob Kingin ja Junko Kitahaman kanssa. Dnf-tuloksista parani ainakin Ruotisin miesten ja naisten ennätykset, jotka ovat muistaakseni nyt Klara Hansenin 46 metriä ja Sebastian Näströmin ja Kristian Ernestin 62 metriset. Anders Larsson yritti samaa tulosta, mutta ei onnistunut pääsemään aivan pohjaan ja epäonnistui pintaprotokollassa. Cwt:ssä Ruotsin ennätystä yrittivät Per Westin AP 86 metriä ja Johan Dahlström AP 96 metriä. Kumpikaan ei pohjaan asti päässyt ja, vaikka Johan kävikin jo 93 metrissä, jäi ennätys syntymättä. Nämä tulokset vain oman muistini varassa, joten pienellä varauksella.
Kello 15 alkoikin sitten jo ensimmäinen kilpailu paikan päällä. Sebastian Näsrtömin organisoima kansallinen kisa vieraiden kera. Tarkoituksena oli tarjota vähemmän jännittävä tilaisuus kansallisten ennätysten rikkomiseen. Kilpailuun olikin ilmoittautunut kymmenkunta ennätysten rikkomista yrittävää. Yritykseksi se monen osalta jäikin, vaikka onnituikin osalta vallan hienosti. Itse olin lupautunut kilpailuun tuomariksi Henning Larsenin, Rob Kingin ja Junko Kitahaman kanssa. Dnf-tuloksista parani ainakin Ruotisin miesten ja naisten ennätykset, jotka ovat muistaakseni nyt Klara Hansenin 46 metriä ja Sebastian Näströmin ja Kristian Ernestin 62 metriset. Anders Larsson yritti samaa tulosta, mutta ei onnistunut pääsemään aivan pohjaan ja epäonnistui pintaprotokollassa. Cwt:ssä Ruotsin ennätystä yrittivät Per Westin AP 86 metriä ja Johan Dahlström AP 96 metriä. Kumpikaan ei pohjaan asti päässyt ja, vaikka Johan kävikin jo 93 metrissä, jäi ennätys syntymättä. Nämä tulokset vain oman muistini varassa, joten pienellä varauksella.
tiistai 24. marraskuuta 2009
Matka Bahamalle ja ensimmäiset treenit
Marraskuun pimeässä aamussa lauantaina 20. päivä tapasimme Mikon kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Laukkuihin oli pakattu toivottavasti kaikki tarpeellinen tulevia kisoja ja kahden viikon oleskelua varten. Ensimmäinen lento olisi Helsingistä Lontooseen, joka kestää noin kolme tuntia. Lontoossa koneen vaihtoon olisi noin kaksi tuntia ja sen jälkeen aloittaisimme pisimmän lentomme, noin kymmenen tunnin Atlantin ylityksen määränpäänä Miamin kansainvälinen lentokenttä. Siellä kaikki tavarat on otettava ulos, tullattava ne ja annettava taas lentoyhtiön huostaan seuraavaa lentoa varten, joka suuntautuu Bahamalle Nassauhun. Sinne saavuttaisiin paikallista aikaa lauantai-iltana ja perille, Long Islandille, kun eivät koneet yöllä lennä, niin edessä on hotelliyöpyminen Nassaussa. Aamulla hieman kello kuuden jälkeen alkaisi viimeinen etappimme kohti kisapaikkaa, Dean's Blue Hole, joka ainakin ennakkoon kuvista päätellen on varsin mukavan näköinen paikka.
Lennot sujuivat mukavasti välillä torkkuen ja välillä syöden maittavia lentoyhtiöiden tajoamia gourmet-aterioita. Miamissakin maahantulo ja matkatavaroiden tullaaminen sujui suuremmitta ongelmitta. Lento Nassauhun tehtiin jo potkurikoneella, joten koneiden koko pieneni piukkuhiljaa. Tällä lennolla näimme ensimmäisen kerran muita vapaasukeltajia, kun Espanjan hiljainen joukkue istui samaan koneeseen. Nassaussa ihmeteltiin sitten missä räpyläkassit mahtoivatkaan olla, kun kaikki tavarat laitettiin Miamissa samaan kärryyn? No pientä paperityötähän se teetti Nassaun lentokentän matkatavaroista vastaavan virkailijan kanssa. Lopulta soitto hotellin receptionista puolen yön aikaan kertoi räpylöidemmekin saapuneen Nassauhun. Hyvä niin!
Aamulla klo 5.15 John's Taxi Service haki meidät ja kaikki matkatavaramme hotellilta ja vei Bahamasairin terminaaliin, jossa tavattiin muutamia raskalaisia, kisaamaan heistä oli tulossa Brigitte Banegas. Noin 20 paikkainen potkurikone olikin sitten seuraava väline, jolla lennettiin. Yksi välilasku oli ennen meidän pysäkkiämme. Maisemat pilvien välistä näyttivät jo upeilta, pieniä saaria turkoosin veden ympäröimänä. Long Island, Deadman's Cay oli lopullinen päämäärä lentomatkustamiselle. Siellä odotti varaamamme vuokra-auto ja kaveri, joka näyttäisi majapaikkamme. Kaikki siis oli kuten etukäteen oli sovittu.
Treenaamaan halusimme heti samana päivänä kuin saavuimme paikalle. Kone laskeutui noin klo 8 ja treenit kello 14.20. Blue Hole oli juuri niin upean näköinen paikka kuin kuvista saattoi päätellä. Vesi oli pinnasta 29 asteista ja 15 metrissäkin 27 asteista. Ei paha! Näkyvyys ei ollut kuitenkaan kuin 15 metriä, jos sitä nyt voi huonona pitää sitäkään näin kotivesiin verraten...
Itselläni oli kovat odotukset omaa sukeltamistani kohtaan ja tulostavoitteet olivat korkealla, vai pirtäisikö sanoa syvällä. Lämmittelyjen jälkeen oli syvän sukelluksen vuoro. Taitto ja kohti syvyyksiä. Hieman mietin, kuin mahtaa paineentasaus sujua, kun edellisestä sukelluksesta on jo jonkin aikaa. Lopulta paineentasaus sujui ongelmitta alas asti ja uuden räpylän kanssa ylöstulokin sujui moitteetta. Pintautuminenkin oli hallittu ja ok. Olo ei kuitenkaan tuntunut ihan normaalilta ja lopulta syykin selvisi, lung squeese. Se sitten tarkoittaa ainakin seuraavan päivän osalte treenitaukoa. Harmi!
Mikko teki helpon näköisen ensimmäisen treenin cwt 50 m ja treenasi perään vielä tekniikkaa cnf:ää varten.
Toinen treenipäivä menikin Anteron osalta ihan surffaamiseksi ja lomailuksi, mutta Mikko teki helpot vedot constaa 60 m ja cnf:ää 40 metriä.
Nyt, kun tätä blogia pääsin päivittämään, niin kello on paikallista aikaa 11.40 ja meidän treenivuoromme tänään alkaa kello 13.20, joten palataan niihin myöhemmin. Yritetään jatkossa pitää paremmin huolta myös tästä blogin päivittämisestä. Matka ja aikaero saivat omalta osaltaan hieman alkuvaikeuksia aikaan, mutta eiköhän tähän kellon muuttamiseen pian totu.
Eilen näkyi illalla jossakin kauempana Atlantin päällä melkoinen ukkosmyrsky, mutta vain kirkkaat salamat valaisivat pilkkopimeän yötaivaan, sillä ääntä ei kuulunut. Upean näköistä joka tapauksessa.
Lennot sujuivat mukavasti välillä torkkuen ja välillä syöden maittavia lentoyhtiöiden tajoamia gourmet-aterioita. Miamissakin maahantulo ja matkatavaroiden tullaaminen sujui suuremmitta ongelmitta. Lento Nassauhun tehtiin jo potkurikoneella, joten koneiden koko pieneni piukkuhiljaa. Tällä lennolla näimme ensimmäisen kerran muita vapaasukeltajia, kun Espanjan hiljainen joukkue istui samaan koneeseen. Nassaussa ihmeteltiin sitten missä räpyläkassit mahtoivatkaan olla, kun kaikki tavarat laitettiin Miamissa samaan kärryyn? No pientä paperityötähän se teetti Nassaun lentokentän matkatavaroista vastaavan virkailijan kanssa. Lopulta soitto hotellin receptionista puolen yön aikaan kertoi räpylöidemmekin saapuneen Nassauhun. Hyvä niin!
Aamulla klo 5.15 John's Taxi Service haki meidät ja kaikki matkatavaramme hotellilta ja vei Bahamasairin terminaaliin, jossa tavattiin muutamia raskalaisia, kisaamaan heistä oli tulossa Brigitte Banegas. Noin 20 paikkainen potkurikone olikin sitten seuraava väline, jolla lennettiin. Yksi välilasku oli ennen meidän pysäkkiämme. Maisemat pilvien välistä näyttivät jo upeilta, pieniä saaria turkoosin veden ympäröimänä. Long Island, Deadman's Cay oli lopullinen päämäärä lentomatkustamiselle. Siellä odotti varaamamme vuokra-auto ja kaveri, joka näyttäisi majapaikkamme. Kaikki siis oli kuten etukäteen oli sovittu.
Treenaamaan halusimme heti samana päivänä kuin saavuimme paikalle. Kone laskeutui noin klo 8 ja treenit kello 14.20. Blue Hole oli juuri niin upean näköinen paikka kuin kuvista saattoi päätellä. Vesi oli pinnasta 29 asteista ja 15 metrissäkin 27 asteista. Ei paha! Näkyvyys ei ollut kuitenkaan kuin 15 metriä, jos sitä nyt voi huonona pitää sitäkään näin kotivesiin verraten...
Itselläni oli kovat odotukset omaa sukeltamistani kohtaan ja tulostavoitteet olivat korkealla, vai pirtäisikö sanoa syvällä. Lämmittelyjen jälkeen oli syvän sukelluksen vuoro. Taitto ja kohti syvyyksiä. Hieman mietin, kuin mahtaa paineentasaus sujua, kun edellisestä sukelluksesta on jo jonkin aikaa. Lopulta paineentasaus sujui ongelmitta alas asti ja uuden räpylän kanssa ylöstulokin sujui moitteetta. Pintautuminenkin oli hallittu ja ok. Olo ei kuitenkaan tuntunut ihan normaalilta ja lopulta syykin selvisi, lung squeese. Se sitten tarkoittaa ainakin seuraavan päivän osalte treenitaukoa. Harmi!
Mikko teki helpon näköisen ensimmäisen treenin cwt 50 m ja treenasi perään vielä tekniikkaa cnf:ää varten.
Toinen treenipäivä menikin Anteron osalta ihan surffaamiseksi ja lomailuksi, mutta Mikko teki helpot vedot constaa 60 m ja cnf:ää 40 metriä.
Nyt, kun tätä blogia pääsin päivittämään, niin kello on paikallista aikaa 11.40 ja meidän treenivuoromme tänään alkaa kello 13.20, joten palataan niihin myöhemmin. Yritetään jatkossa pitää paremmin huolta myös tästä blogin päivittämisestä. Matka ja aikaero saivat omalta osaltaan hieman alkuvaikeuksia aikaan, mutta eiköhän tähän kellon muuttamiseen pian totu.
Eilen näkyi illalla jossakin kauempana Atlantin päällä melkoinen ukkosmyrsky, mutta vain kirkkaat salamat valaisivat pilkkopimeän yötaivaan, sillä ääntä ei kuulunut. Upean näköistä joka tapauksessa.
torstai 19. marraskuuta 2009
Kohti Bahamaa!
On vuoden 2009 syvyyskisojen vuoro! Anza ja Mikko matkustavat kaukaiselle Long Islandin saarelle Bahamalle edustamaan itseään ja Suomea kaikkien aikojen AIDA Depth World Championshipissä.
Paikalle lentämiseen menee noin vuorokausi, mutta parivaljakkomme kestänee sen varmasti vailla murheita, sen verran kokeneista kisamiehistä on kyse. Viimeistelevät treenit alkavat heti koneen oven auettua ja jatkuvat läpi koko viikon ennen kisoja!
Tällä blogilla seurataan kuinka miesten lopulta käy!
Hieman lisätietoa:
Suomen joukkue:
Mikko Pöntinen
Antero Joki
2009 Aida Freediving World Championships 25.11 - 5.12.2009 @ Deans´blue hole, Long Island, Bahamas
http://www.verticalblue.net/events/
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Kisat on loppu
Kisojen viimeisessä kilpailussa, dynamic with fins, nähtiin suomalaisittain dramatiikkaa, riemua ja pettymyksiä. Jonérik teki pienoisen yllätyksen B-finaalissa ja paransi omaan ennätystään 210 metriin todella tiukan ja aplodeja herättäneen pintaprotokollan jälkeen vieden näin Mikon edellisenä päivänä tehdyn Suomen ennätyksen nimiinsä. Hyvä Jone! A-finaaleissa sävy oli enemmänkin mollivoittoinen, sillä Johannan nilkka oli kipeytynyt alkuerän sukelluksesta sen verran pahasti, että hän lopetti sadan metrin kohdalla. Mikko oli latautunut hyvin omaan suoritukseensa, mutta lienee jo pitkä viikko verottanut voimia ja lopputuloksena oli BO noin 207 metrin kohdalla. Loistavia suorituksia joka tapauksessa niin Johannalta kuin Mikoltakin.
Näissä kisoissa laitettiin siis kaikki muut allaslajien SE:t uusiksi paitsi naisten static. Mikko sai pronssia DNF:stä. Kokonaisuutena voisi sanoa kisoja onnistuneiksi, vaikka aivan unelmatulokseen mitaleiden suhteen ei päästykään. Yhdeksän Suomen ennätystä kertoo kyllä lajin eteenpäin menosta Suomessakin. Kehitysvauhti maailmalla vain tuntuu olevan asteen verran kovempi. Lajissa huipulle pääseminen ei vieläkään vaadi välttämättä vuosien treenausta, jos vain kokonaisuus osuu kohdalleen. Tästä esimerkkinä vaikkapa Norjan Bjarte Nygård ja Uuden Seelannin Guy Brew. Molemmat aivan ehdottomia maailman huippuja, vaikka ovat lajin parissa olleet vain vähän aikaa. Samoin ikähaarukka on melko laaja, Brew on jo 47 vuotias ja naisten puolella Natalia Molchanova ja Annabel Edwards ovat jo vielä kypsemmässä iässä. Tämä vaikka kannustukseksi kaikille niille, jotka miettivät vapaasukelluksen aloittamista.
Århus kuittaa, pakkaa tavarat autoon ja aloittaa pitkän paluumatkan. Näkemiin ja kuulemiin.
Näissä kisoissa laitettiin siis kaikki muut allaslajien SE:t uusiksi paitsi naisten static. Mikko sai pronssia DNF:stä. Kokonaisuutena voisi sanoa kisoja onnistuneiksi, vaikka aivan unelmatulokseen mitaleiden suhteen ei päästykään. Yhdeksän Suomen ennätystä kertoo kyllä lajin eteenpäin menosta Suomessakin. Kehitysvauhti maailmalla vain tuntuu olevan asteen verran kovempi. Lajissa huipulle pääseminen ei vieläkään vaadi välttämättä vuosien treenausta, jos vain kokonaisuus osuu kohdalleen. Tästä esimerkkinä vaikkapa Norjan Bjarte Nygård ja Uuden Seelannin Guy Brew. Molemmat aivan ehdottomia maailman huippuja, vaikka ovat lajin parissa olleet vain vähän aikaa. Samoin ikähaarukka on melko laaja, Brew on jo 47 vuotias ja naisten puolella Natalia Molchanova ja Annabel Edwards ovat jo vielä kypsemmässä iässä. Tämä vaikka kannustukseksi kaikille niille, jotka miettivät vapaasukelluksen aloittamista.
Århus kuittaa, pakkaa tavarat autoon ja aloittaa pitkän paluumatkan. Näkemiin ja kuulemiin.
lauantai 22. elokuuta 2009
Viimeistä viedään. DYN finaalit!
Hetken pähkäiltyämme muiden suorituksia tulimme seuraavaan lopputulokseen. Joukkueestamme pääsi finaaliin seuraavat (samalla myös finaalin ennakkotulos):
Jonérik Ekström B-Finaali AP 162 m OT 16:30
Johanna Nordblad A-finaali AP 121 m OT 16:45
Mikko Pöntinen A-finaali AP 161 m OT 17:00
Eli loppuhuipennus edessä! Rikkoutuuko suomenennätykset vielä kerran ja sijoittuuko Mikko tai Johanna jopa mitaleille? Kaikki on vielä mahdollista!
Jonérik Ekström B-Finaali AP 162 m OT 16:30
Johanna Nordblad A-finaali AP 121 m OT 16:45
Mikko Pöntinen A-finaali AP 161 m OT 17:00
Eli loppuhuipennus edessä! Rikkoutuuko suomenennätykset vielä kerran ja sijoittuuko Mikko tai Johanna jopa mitaleille? Kaikki on vielä mahdollista!
perjantai 21. elokuuta 2009
DYN karsinnan tulokset, taas SE:t
Suomalaiset pärjäsivät seuraavasti:
Mikko Pöntinen 207 m, uusi SE! (kuulemma väsytti jo hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta jaksoi kuitenkin painaa loppuun asti)
Jonérik Ekström 192m, kisa PB ( ei tyytyväinen suoritukseensa, koska 200 m olisi ollut mahdollinen, tosin 4 maximisukellusta 3 päiviän sisällä verottaa henkistä kanttia)
Antero Joki 159 m, kisa PB!
Eeva Ernkrans 135 m, kisa PB!
Johanna Nordblad 166 m, uusi SE! (kipeästä jalasta huolimatta ja puolet sukelluksesta käsivedoilla edeten helponnäköinen sukellus)
Nyt seurataan muiden suorituksia ja katostaan riittääkö suoritukset finaalipaikkoihin.
Mikko Pöntinen 207 m, uusi SE! (kuulemma väsytti jo hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta jaksoi kuitenkin painaa loppuun asti)
Jonérik Ekström 192m, kisa PB ( ei tyytyväinen suoritukseensa, koska 200 m olisi ollut mahdollinen, tosin 4 maximisukellusta 3 päiviän sisällä verottaa henkistä kanttia)
Antero Joki 159 m, kisa PB!
Eeva Ernkrans 135 m, kisa PB!
Johanna Nordblad 166 m, uusi SE! (kipeästä jalasta huolimatta ja puolet sukelluksesta käsivedoilla edeten helponnäköinen sukellus)
Nyt seurataan muiden suorituksia ja katostaan riittääkö suoritukset finaalipaikkoihin.
DYN karsinnat
Kolmannen ja viimeisen lajin vuoro. Suomalaisten DYN karsinnat seuraavasti:
Mikko Pöntinen AP 1 m / OT 17:10
Jonérik Ekström AP 1 m / OT 17:20
Antero Joki AP 50 m / OT 17:50
Eva Ernkrans AP 75 m / OT 18:10
Johanna Nordblad AP 76 m / OT 18:20
Mikko Pöntinen AP 1 m / OT 17:10
Jonérik Ekström AP 1 m / OT 17:20
Antero Joki AP 50 m / OT 17:50
Eva Ernkrans AP 75 m / OT 18:10
Johanna Nordblad AP 76 m / OT 18:20
Statikin finaalit
Statikin finaalista seuraavasti:
B-finalistimme Eva Ernkrans teki tänään hienosti staattisen hengepidätyksen ajalla 5:10, joka on jälleen hänen paras suorituksensa koskaan. Oikea paikka PB:lle on ehdottomasti kyllä MM-kisat!
Jäämme odottamaan Timon A-finaali 9:45 OT:tä jännityksellä. Timolla on mahdollisuus aivan kirkkaimpaan mitaliin, jos kaikki osuu kohdalleen!
--Lisäys klo. 10:03
Timo teki + 7 min suorituksen ja näyttäisi nyt olevan neljäntenä. Toiseksi tullut Aleksey sai kuitenkin punaisen kortin mitä tarkoittaisi, että mikäli se pysyy niin Timolla olisi mahdollisuus mitaleille. Katsotaan mitä protestirumba tuo tullessaan.
-- Lisäys klo. 15:07
Timo sijoittui lopulta viidenneksi, kun Aleksey Molchanovin protesti meni läpi. Timon suorituksen pituus oli 7:51.
B-finalistimme Eva Ernkrans teki tänään hienosti staattisen hengepidätyksen ajalla 5:10, joka on jälleen hänen paras suorituksensa koskaan. Oikea paikka PB:lle on ehdottomasti kyllä MM-kisat!
Jäämme odottamaan Timon A-finaali 9:45 OT:tä jännityksellä. Timolla on mahdollisuus aivan kirkkaimpaan mitaliin, jos kaikki osuu kohdalleen!
--Lisäys klo. 10:03
Timo teki + 7 min suorituksen ja näyttäisi nyt olevan neljäntenä. Toiseksi tullut Aleksey sai kuitenkin punaisen kortin mitä tarkoittaisi, että mikäli se pysyy niin Timolla olisi mahdollisuus mitaleille. Katsotaan mitä protestirumba tuo tullessaan.
-- Lisäys klo. 15:07
Timo sijoittui lopulta viidenneksi, kun Aleksey Molchanovin protesti meni läpi. Timon suorituksen pituus oli 7:51.
torstai 20. elokuuta 2009
DNF finaalit
Hetki sitten päättyi siis DNF finaalit ja taas meni suomenennätykset uusiksi! Eli suomalaisten osalta seuraavanlaisia tuloksia:
Mikko Pöntinen A-finaali ja 181 m 3. sija ja uusi SE!
Jonérik Ekström B - finaali 153 m ja 10. sija
Johanna Nordblad A - finaali 137 m uusi SE ja 4. sija!
Saana Partisella A - finaali 114 m (DQ) ja 7. sija harmillisesti valmennusvirheen takia (kosketus OT:n jälkeen).
Kaikki tämän päivän kisaajat siis MM DNF top 10:ssä!
Jonen kylkikin parantui lopulta kisakuntoon Johannan selkärankanaksutuksella, joten huomenna DYN kisoihin täydellä miehityksellä.
Mikko Pöntinen A-finaali ja 181 m 3. sija ja uusi SE!
Jonérik Ekström B - finaali 153 m ja 10. sija
Johanna Nordblad A - finaali 137 m uusi SE ja 4. sija!
Saana Partisella A - finaali 114 m (DQ) ja 7. sija harmillisesti valmennusvirheen takia (kosketus OT:n jälkeen).
Kaikki tämän päivän kisaajat siis MM DNF top 10:ssä!
Jonen kylkikin parantui lopulta kisakuntoon Johannan selkärankanaksutuksella, joten huomenna DYN kisoihin täydellä miehityksellä.
Nonniinoeino...
Hyvät uutiset
Timo Matias Kinnunen (290577) pidätti pitkän odotuksen jälkeen kisoissa yli kahdeksan minuuttia. Se onkin ollut tavoitteena vuodesta 2004. Onnea Timolle. Uusi SE 8:08 oli myös karsintojen pisin sukellus.
Eva Ernkrans pääsi naisten B-finaaliin omalla ennätyksellään 5:06. Hyvä Eva!
Huonot uutiset
Jonérik Ekström kuuli huonosti lähtölaskennan ja pakkasi itsensä rantapallokuntoon. Suoritus alkoi lähtölaskennan viimeisellä sekunnilla ja hetken aikaa kuplittuaan Joné pidätti hengitystään 6min 3 sekuntia. Liian pakkauksen johdosta kylki on nyt kipeä.
Hyvä ystävämme ja suulaana vapaasukeltajana maailmallakin tunnettu Antero Joki kohtasi karmean kohtalon ¬- Linda Paganelli oli hänen tuomarinsa. Antero sai punaisen kortin. (PBMM ajalla 7:30)
Timo Matias Kinnunen (290577) pidätti pitkän odotuksen jälkeen kisoissa yli kahdeksan minuuttia. Se onkin ollut tavoitteena vuodesta 2004. Onnea Timolle. Uusi SE 8:08 oli myös karsintojen pisin sukellus.
Eva Ernkrans pääsi naisten B-finaaliin omalla ennätyksellään 5:06. Hyvä Eva!
Huonot uutiset
Jonérik Ekström kuuli huonosti lähtölaskennan ja pakkasi itsensä rantapallokuntoon. Suoritus alkoi lähtölaskennan viimeisellä sekunnilla ja hetken aikaa kuplittuaan Joné pidätti hengitystään 6min 3 sekuntia. Liian pakkauksen johdosta kylki on nyt kipeä.
Hyvä ystävämme ja suulaana vapaasukeltajana maailmallakin tunnettu Antero Joki kohtasi karmean kohtalon ¬- Linda Paganelli oli hänen tuomarinsa. Antero sai punaisen kortin. (PBMM ajalla 7:30)
Statikkia, varkaita ja no finsiä
Tänään siis statikin vuoro. Suomalaisten lähtöajat (paikallista aikaa):
Eva Ernkrans 10:42 / ap 3:00
Jonérik Ekström 10:42 / ap 3:00
Antero Joki 11:20 / 4:00
Timo Kinnunen 12:40 / 7:10
Johanna perui suorituksensa ja valmentaa muut.
Kisajärjestäjille tämä aamu toi mukanaan ikävän yllätyksen. Kaikki VA-kalusto, tietokoneet ja flat screenit oli varastettu yön aikana. Siksi ohjelmakin on nyt tunnin myöhässä.
No fins finaalien lähtöajat näyttävät toistaiseksi tältä:
18.00 - 18.15 AIDA DNF B final heat (women)
18.15 - 18.30 AIDA DNF B final heat (men)
18.45 - 19.00 AIDA DNF A final heat (women)
19.00 - 19.15 AIDA DNF A final heat (men)
Eva Ernkrans 10:42 / ap 3:00
Jonérik Ekström 10:42 / ap 3:00
Antero Joki 11:20 / 4:00
Timo Kinnunen 12:40 / 7:10
Johanna perui suorituksensa ja valmentaa muut.
Kisajärjestäjille tämä aamu toi mukanaan ikävän yllätyksen. Kaikki VA-kalusto, tietokoneet ja flat screenit oli varastettu yön aikana. Siksi ohjelmakin on nyt tunnin myöhässä.
No fins finaalien lähtöajat näyttävät toistaiseksi tältä:
18.00 - 18.15 AIDA DNF B final heat (women)
18.15 - 18.30 AIDA DNF B final heat (men)
18.45 - 19.00 AIDA DNF A final heat (women)
19.00 - 19.15 AIDA DNF A final heat (men)
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Saana uusi naisten DNF SE haltija!
... Saana teki uskomattoman 135 m sukelluksen ja on täten mukana A-finaalissa!
Kisat käynnissä!
... ja kävihän se! Tällä hetkellä suomalaiset loistavissa asemissa!
Mikko Pöntinen 172 m (uusi miesten SE! aika hapokkaalta kuulemma tuntui ;) )
Jonérik Ekström 151 m
Johanna Nordblad 132 m (uusi naiste SE! tuntui kertojan mukaan siniseltä ja pehmeältä)
Antero Joki 125 m
Eva Ernkrans 85 m
Enää odotellaan Saanan sukellusta joka OT on 17:30! (paikallista aikaa siis)
Tähän mennessä allekirjoittanut nähnyt jo neljä black outtia, joten yritys on nähtävästi kaikilla kova. Niin ja kommentoikaa ihmeessä.
Mikko Pöntinen 172 m (uusi miesten SE! aika hapokkaalta kuulemma tuntui ;) )
Jonérik Ekström 151 m
Johanna Nordblad 132 m (uusi naiste SE! tuntui kertojan mukaan siniseltä ja pehmeältä)
Antero Joki 125 m
Eva Ernkrans 85 m
Enää odotellaan Saanan sukellusta joka OT on 17:30! (paikallista aikaa siis)
Tähän mennessä allekirjoittanut nähnyt jo neljä black outtia, joten yritys on nähtävästi kaikilla kova. Niin ja kommentoikaa ihmeessä.
Kisat alkavat!
Noin tunnin kuluttua alkavat ensimmäset DNF warm-upit!
OT:t (lähtöaika)ja AP:t (ennakkotulos) suomalaisten osalta ovat seuraavat:
Mikko Pöntinen: 15:10 / 0 m
Antero Joki: 15:10 / 1 m
Eva Ernkrans: 15:20 / 1 m
Jonérik Ekström 15:20 / 1 m
Johanna Nordblad 16:20 / 76 m
Saana Partinen 17:30 / 106 m
Kohta katsotaan kuinka käy. :)
OT:t (lähtöaika)ja AP:t (ennakkotulos) suomalaisten osalta ovat seuraavat:
Mikko Pöntinen: 15:10 / 0 m
Antero Joki: 15:10 / 1 m
Eva Ernkrans: 15:20 / 1 m
Jonérik Ekström 15:20 / 1 m
Johanna Nordblad 16:20 / 76 m
Saana Partinen 17:30 / 106 m
Kohta katsotaan kuinka käy. :)
tiistai 18. elokuuta 2009
Avajaispäivän tunnelmia
Tänään oli sitten kisojen virallinen avajaispäivä. Ensimmäiseksi aamulla käytiin vielä kisa-altaalla; Antero ja Timo tekivät staticia ja Saana tutkaili allasta huomista varten. Päivää voisi kuvata sosiaaliseksi. Majapaikassa ei kerinnyt edes pyörähtämään sillä seurauksella, että Antero ja Johanna myöhästyivät kaupungintalolle marssista hakiessaan Suomen lippua. Lippu saatiin kuitenkin mukaan virallisiin kuvauksiin ja Suomen joukkue makasi iloisena eturivissä.
Avajaisseremonian jälkeen lähdimme Kimmon johdolla jäätelöbaariin. Sekoituksesta suomalaisia, japanilaisia, amerikkalaisia, venäläisiä ja ruotsalaisia tuli jäätelömaistajaiset, jossa maisteltiin ja arvuuteltiin toisten jäätelöannosten makuja. Tässä oli monen ystävyyden kaunis ja maukas alku... tai sikainfluenssan.
Avajaisseremonian jälkeen lähdimme Kimmon johdolla jäätelöbaariin. Sekoituksesta suomalaisia, japanilaisia, amerikkalaisia, venäläisiä ja ruotsalaisia tuli jäätelömaistajaiset, jossa maisteltiin ja arvuuteltiin toisten jäätelöannosten makuja. Tässä oli monen ystävyyden kaunis ja maukas alku... tai sikainfluenssan.
maanantai 17. elokuuta 2009
Ensimmäinen treenipäivä
Hyvin nukutun yön jälkeen menimme hotelliin aamupalalle. Siellä tapasimmekin muita kilpailijoita ja joitakin tuomareita, kuten erään suomalaisen nimeltään Kimmo. Aamupalan ja iloisten tervehtimisien ja kuulumisien vaihdon jälkeen keräsimme tavaramme kasaan ja suunnistimme kohti kisahallia. Matka oli pitkä ja mutkainen, mutta perille päästiin kuitenkin.
Hallilla lisää tuttuja kasvoja ja iloista puheensorinaa. Uimahalli oli iso ja allas vaikutti hyvältä. Sen suhteen ei mitään moittimista. Ja riemuksemme suihkutiloista löytyi myös sauna, tosin kiuas oli ruotsalainen Tylö ja vettä sinne kahden kiven päälle ei saa heittää, mutta tyhjää parempi kuitenkin.
Varsinaiset treenit teimme toisella hallilla, jossa oli 25 metrin allas. Lastenaltaan vesi oli todella lämmintä. Mukavahan siinä oli köllötellä, mutta static tuntui jo tukalan kuumalta. No, treeniksi ihan kunnolliset vedot saatiin aikaiseksi. Isompi allas oli taas suhteellisen viileää vettä täynnä. Painotukset ja muut tarpeelliset asiat saatiin tarkistettua sekä muutama ihan kohtuullinen DNF suoritus näki päivänvalon. Tästä on taas hyvä jatkaa seuraavana päivänä.
Treenien jälkeen siirryimme kisojen aikaiseen varsinaiseen majapaikkaamme Danhosteliin pienen metsän keskelle kaupungin pohjoispuolelle. Vastaanotto oli ystävällinen vaikka saimme receptioniin pienen suman aikaiseksi. Lopulta raha-asiat oli hoidettu ja huoneet hallussamme. Sitten vain kannoimme nopeasti tavarat huoneisiin ja lähdimme syömään. Nälkä olikin jo melkoinen kun aamupalan jälkeen seuraava varsinainen ateria oli vasta klo 20. Ruoan jälkeen lainasimme polkupyörät ja ajoimme niillä kapeita keskustan katuja pitkin autoille ja nukkumaan.
Hallilla lisää tuttuja kasvoja ja iloista puheensorinaa. Uimahalli oli iso ja allas vaikutti hyvältä. Sen suhteen ei mitään moittimista. Ja riemuksemme suihkutiloista löytyi myös sauna, tosin kiuas oli ruotsalainen Tylö ja vettä sinne kahden kiven päälle ei saa heittää, mutta tyhjää parempi kuitenkin.
Varsinaiset treenit teimme toisella hallilla, jossa oli 25 metrin allas. Lastenaltaan vesi oli todella lämmintä. Mukavahan siinä oli köllötellä, mutta static tuntui jo tukalan kuumalta. No, treeniksi ihan kunnolliset vedot saatiin aikaiseksi. Isompi allas oli taas suhteellisen viileää vettä täynnä. Painotukset ja muut tarpeelliset asiat saatiin tarkistettua sekä muutama ihan kohtuullinen DNF suoritus näki päivänvalon. Tästä on taas hyvä jatkaa seuraavana päivänä.
Treenien jälkeen siirryimme kisojen aikaiseen varsinaiseen majapaikkaamme Danhosteliin pienen metsän keskelle kaupungin pohjoispuolelle. Vastaanotto oli ystävällinen vaikka saimme receptioniin pienen suman aikaiseksi. Lopulta raha-asiat oli hoidettu ja huoneet hallussamme. Sitten vain kannoimme nopeasti tavarat huoneisiin ja lähdimme syömään. Nälkä olikin jo melkoinen kun aamupalan jälkeen seuraava varsinainen ateria oli vasta klo 20. Ruoan jälkeen lainasimme polkupyörät ja ajoimme niillä kapeita keskustan katuja pitkin autoille ja nukkumaan.
sunnuntai 16. elokuuta 2009
Matka alkaa
Perjantaina 14. elokuuta keräännyimme, kuka mitäkin reittiä, Turun satamaan, jossa suurin osa tavaroista pakattiin Johannan pakettiautoon ja ihmiset jaettiin Saanan BMW:n ja pakettiauton kesken. Ei muuta kuin autot Viking Linen paattiin ja narut irti laiturista. Näin oltiin matkalla kohti Århusia ja MM-kisoja.
Reilun illallisen jälkeen heti nukkumaan, sillä aamulla starttasimme autot noin klo 6.40 ja ajoimme vuorollamme pois laivasta. Pikku tavaroiden järjestelyn jälkeen aloitimme pitkän moottorimarssimme etelää kohti. Matka sujui kohtuullisen joutuisasti, vaikka välillä liikennettä olikin runsaasti. Muutaman lepotauon ja tankkauksen jälkeen olimmekin jo suurella sillalla 38 euroa per auto köyhempänä Ruotsin ja Tanskan välissä. On se meri hienon näköinen noinkin korkealta katseltuna.
No, matka sen kuin jatkui ja liikenteen määrä kasvoi Tanskanmaalla. Turhia hidastelematta jatkoimme kohti määränpäätämme, vaikka usean sadan kilometrin ajaminen ja autossa istuminen jo tuntuikin hieman kaikkien jäsenissä. Pienellä tauolla Mikko verryttelikin jäseniään ja näytti kuinka keinusta hypätään. Sitten oli vielä Ison Beltin ylitys, josta veloitettiin 30 € tai 215 DKK per auto.
Sitten lopulta, noin 12 tuntia ja 1000 kilometriä aamuisen starttimme jälkeen saavuimme perille Århusiin. Navigaattorin ohjeiden mukaisesti täräytimme suoraan hotellin pihaan. Siellä tapasimmekin viimeiset joukkueemme jäsenet, sillä Eva oli tullut muiden Ahvenanmaalaisten mukana ja Timo omia reittejä Ruotsista. Iloisten tervehtimisien jälkeen ei muuta kuin tavarat huoneeseen, suihkuun ja kylille. Osa tosin väsähti ja jäi jo hotellille. Pikainen tutustuminen tiedustelijoina Mikko, Jone ja Antero sai aikaan yhteisen johtopäätöksen: Århus on mukavan oloinen kaupunki keskustaa halkovine pikku jokineen ja vanhoine rakennuksineen. Alku vaikuttaa hyvältä. Sitten nukkumaan…
Reilun illallisen jälkeen heti nukkumaan, sillä aamulla starttasimme autot noin klo 6.40 ja ajoimme vuorollamme pois laivasta. Pikku tavaroiden järjestelyn jälkeen aloitimme pitkän moottorimarssimme etelää kohti. Matka sujui kohtuullisen joutuisasti, vaikka välillä liikennettä olikin runsaasti. Muutaman lepotauon ja tankkauksen jälkeen olimmekin jo suurella sillalla 38 euroa per auto köyhempänä Ruotsin ja Tanskan välissä. On se meri hienon näköinen noinkin korkealta katseltuna.
No, matka sen kuin jatkui ja liikenteen määrä kasvoi Tanskanmaalla. Turhia hidastelematta jatkoimme kohti määränpäätämme, vaikka usean sadan kilometrin ajaminen ja autossa istuminen jo tuntuikin hieman kaikkien jäsenissä. Pienellä tauolla Mikko verryttelikin jäseniään ja näytti kuinka keinusta hypätään. Sitten oli vielä Ison Beltin ylitys, josta veloitettiin 30 € tai 215 DKK per auto.
Sitten lopulta, noin 12 tuntia ja 1000 kilometriä aamuisen starttimme jälkeen saavuimme perille Århusiin. Navigaattorin ohjeiden mukaisesti täräytimme suoraan hotellin pihaan. Siellä tapasimmekin viimeiset joukkueemme jäsenet, sillä Eva oli tullut muiden Ahvenanmaalaisten mukana ja Timo omia reittejä Ruotsista. Iloisten tervehtimisien jälkeen ei muuta kuin tavarat huoneeseen, suihkuun ja kylille. Osa tosin väsähti ja jäi jo hotellille. Pikainen tutustuminen tiedustelijoina Mikko, Jone ja Antero sai aikaan yhteisen johtopäätöksen: Århus on mukavan oloinen kaupunki keskustaa halkovine pikku jokineen ja vanhoine rakennuksineen. Alku vaikuttaa hyvältä. Sitten nukkumaan…
torstai 13. elokuuta 2009
Treenit treenattu...
Nyt on treenit treenattu, monoräpylä vahattu ja viimeiset pennoset vaihdettu Tanskan kruunuiksi. Huomenna joukkueemme taival kohti vapaasukelluksen MM-kisoja alkaa!
Pyrimme dokumentoimaan matkamme tapahtumat mahdollisimman tarkasti tähän blogiin, joten silmä tarkkana seuraamaan päivityksiä. ;)
Uutisista pystyt myös seuraamaan aikaisempien maajoukkueiden edesottamuksia...
Eva Ernkrans
Jag provade på fridykning första gången i maj 2006. Jag ´jobbar som badvakt på Mariebad och det var en arbetskamrat som sysslade med fridykning som skulle visa en annan kollega, jag tänkte att jag kan väl titta på en stund, det slutade med att jag också ville prova att hålla andan och sen var jag fast.
Jag vart riktigt fast och ville prova fler dicipliner, köpte mig ett par fenor och tränade med Freediving Team Åland 2 gånger i veckan. Min första tävling gjorde jag på min 49 årsdag, lite sent i livet kanske en del tycker men jag tror inte det är negativt, jag tror man kan vara i vilken ålder som helst, när man blivit lite äldre har man kanske lite mer lugn och harmoni.
Flera tävlingar har det blivit, våran egen klubb har haft Finnkampen 2 gånger och jag har varit med i Uppland Indoor Challenge, SM i Uppsala, Nordic Deep och det var där som jag tävlade första gången i djupdykning och det vill jag prova mer på.
Efter Nordic Deep 2008 köpte jag min första monofena och det var en skön känsla att simma med den. Hade lite otur inför VM I Århus 2009 min fena sprack 8 veckor före tävlingen och det vart lite lätt panik. Jag beställde en ny och hade tur att få den på 3 veckor så jag skulle hinna träna med den lite före tävlingen. Det var en stor upplevelse med VM, var nöjd med alla mina resultat och kanske mest med statiska, jag kom till B-final och lyckades göra ett ännu bättre resultat på finalen.
Ska bli spännande med djup VM i Kalamata i Grekland i september, jag har aldrig dykt i varma vatten så det ska bli riktigt spännande att prova det, och hoppas förstås på nya djup resultat. Och som vanligt få träffa alla likasinnade som brinner för samma sak FRIDYKNING.
Jonérik Ekström
Ensimmäisen staattisen hengenpidätyksen olen kuulemma suorittanut jo hyvin nuorena. En kuunnellut äitäni, jonka seurauksena tipuin liikkuvasta veneestä pää edellä mereen. Oli kai siinä jokunen sekunti kulunut ennen kuin saivat pojan oikein päin ja takaisin veneeseen. En voi kuitenkaan väittää, että vapaasukellusharrastukseni olisi alkanut siitä, mutta siitä on varhaisimmat muistot ja meri on aina tavalla tai toisella vetänyt puoleensa. Liityin jo nuorena porvoolaiseen sukellusseuraan Mureenan norppiin, jossa tuli useampi vuosi leikkimielisesti pelattua uppopalloa hallivuorolla sekä snorklattua seuran reissuilla. Laitesukelluskurssin suoritin 15-vuotiaana, mutta muuttuneiden kiinnostuksien myötä harrastus jäi melkein heti kortituksen jälkeen. Mielenkiinto sukeltamiseen heräsi lopulta uudestaan henkiin kesällä 2006 ja pienen sattuman kautta päädyin FDTF:n syysleirille ja sillä matkalla ollaan edelleen.
Näiden vuosien aikana olen tutustunut moniin Suomen vapaasukeltajiin ja ehtinyt olla mukana sekä kisaamassa että järjestämässä kisoja. Kaikin puolin vapaasukellus on ollut erittäin opettava laji minulle ja siinä opittuja taitoja olen pystynyt soveltamaan moneen muuhun elämänalueeseen.
Odotan innolla Kreikan syvyyskisoja. Kisat ovat luonteeltaan erilaiset kuin Århusin yksilökisat tai Okinawan joukkuekisat. Århus oli allaskisa ja ensimmäinen MM-kisani, jolloin en varsinaisesti osannut sanoa kuinka tulen onnistumaan. Okinawa oli taas joukkuekisa, jolloin oli otettava huomioon koko joukkueen onnistuminen. Kreikassa syvyyttä sukelletaan kolmessa eri lajissa. Jokaisen lajin treeneissä ja kisasukelluksissa on onnistuttava, sillä aikaa valmistaumiseen on vähän ja kisasukelluksia tiheässä kilpailuviikkona. Yksilökisassa paine onnistumisesta on pelkästään kisaajan omissa tavoitteissa. Tähän asennoitumiseen auttaa jo kertynyt kisakokemus ja tavoitteena onkin valkoinen kortti jokaisessa lajissa sekä oman tason nostaminen Suomen kärjen tuntumaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)