Seitsemäs treenipäivä - väsyttää

Taas oli herätys epäinhimilliseen aikaan, kuudelta aamulla. Silmät ristissä raahauduimme aamupalalle ja sieltä hotellin edessä odottavaan bussiin. Suurin osa kilpailijoista on jo saapunut paikalle, joten treeneissä riittää vilskettä. Onneksi käytettävissä on kolme melko suurta venettä ja meillä on vieläpä oma köytemme mukana, joten tilaa kuitenkin riittää. Meressä oli tänäänkin melko voimakas pintavirtaus, mutta syvemmällä oli hieman rauhallisempaa.

Antero laittoi köyden 85 metriin, mutta kääntyi 80 metrissä. Mikko laittoi köyden 90 metriin, mutta kääntyi 75 metrissä. Jone laittoi köyden 62 metriin, mutta kääntyi 56 metrissä. Kaikilta hävisi mouthfill alasmennessä. Laitettakoon se väsymyksen piikkiin, tämä oli kuitenkin jo kolmas harjoituspäivä putkeen ja toiset lyhyeksi jääneet yöunet peräkkäin.

Hotellille päästyämme söimme pikaisen lounaan ja nukuimme 4 tunnin päiväunet. Illalla Jone halusi vielä innokkaana poikana käydä tekemässä staticia hotellin altaassa, ja tekikin 5 min 30 s perussuorituksen. Väsymyksen tosin huomasi kuulemma siinäkin. Koska kukaan ei saanut tänään merellä squeeziä, päättivät Mikko ja Jone vielä viimeisillä voimillaan yrittää korjata tilanteen tekemällä negatiivisia sukelluksia hotellin 5,5 metriä syvässä altaassa. Mikko teki lisäksi mouthfill-harjoituksia kyllästyttyään suuntäyttöjen häviämisiin syvillä sukelluksilla.

Huomenna on kaivattu lepopäivä, sen jälkeen vielä kaksi syvyystreenipäivää, jonka jälkeen alkavatkin jo kisasuoritukset.

Kuudes treenipäivä - Ennätykset paukkuivat taas: 60 m ja 82 m

Tänään bussi syvyystreenipaikalle lähti jo kuudelta aamulla, minkä takia emme ehtineet käydä nauttimassa hotellin aamupalaa. Olimme kuitenkin ennakoineet tilanteen täydellisesti käymällä edellisenä iltana ostamassa paikallisen supermarketin tyhjäksi muroista ja leivästä - kaikki kaksi pakettia siis, jotka siellä oli tarjolla. Pikaisen gourmet-aamiaisen jälkeen astuimme bussiin, joka vei meidät tutuksi tulleeseen pikkusatamaan.

Meri oli aamusta mukavan rauhallinen, vaikka jonkin verran oli taas virtausta, varsinkin pinnassa. Antero iskikin köyden välittömästi 82 metrin syvyyteen ja alkoi valmistautua oman PB:nsä askartelemiseen. Muutaman lämmittelysukelluksen jälkeen Anza lähti kohti suuria syvyyksiä, mutta paineentasaus loppui harmillisesti juuri ennen pohjaa ja käännös tapahtui 80 metrissä. Pinnalla alkoi kaiken lisäksi vähän yskittää, ja pieni squeezehan sieltä löytyi. Rentous oli kuulemma tänään eilisestä poiketen vähän hukassa. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä tämä oli kuitenkin vasta herra Joen toinen treenipäivä.

Anteron kammettua itsensä takaisin veneeseen oli minun vuoroni siirtyä köydelle. Tänään päätin kokeilla syvää vetoa ilman mitään lämmittelysukelluksia. Vajaan 10 minuutin kelluskelun jälkeen otin suunnan kohti syvyyksiä, ja rennon vapaapudotuksen jälkeen silmien edessä killuikin jo köyden pohjapaino. Vaikka jossain 60 metrin paikkeilla vahingossa imaisin osan mouthfillistä takaisin keuhkoihin, sain silti tasattua paineen vielä pohjalla. Ylöstulo oli mukavan tuntuinen, sillä tällä kertaa jalkojen hapotus oli aiempaa voimakkaampaa, kun lämppärit eivät olleet ehtineet vaimentaa sukellusrefleksin toimintaa. Tästä syystä pintautuessa tuntuikin, että happea oli vielä runsaasti jäljellä. Melkein heti pintautumisen jälkeen sormeni laitettiin FDTF:n oksimetriin, joka näytti happisaturaation palautuneen nopeasti normaaleihin 98-99% lukemiin. Mahtavaa. :)

Jone suunnitteli tänään kokeilevansa 60 metrin sukellusta. Muutama ensimmäinen yritys jäi hieman vajaaksi, mm. kuviteltujen syvyyshälytysten kuulemisen ja muiden hallusinaatioiden takia, mutta lopulta mies löysi itsensä tavoitesyvyydestä. Sukellus ei ollut hedonistisesti täysin onnistunut, sillä aiemmissa sukelluksissa väsyneet jalat alkoivat ilmoitella itsestään hapotuksen muodossa jo alaspäin mentäessä, mutta muita ongelmia ei ilmennyt. Jonen ennätys on parantunut tällä matkalla jo 20 metriä, eikä loppua näy.

Vielä on kolme syvyystreenipäivää jäljellä, katsotaan mitä tapahtuu.

Viides treenipäivä - Aurinkoa, sushia ja enkkoja

Viides treenipäivä koitti auringon paistaessa täydeltä taivaalta. Suomen kolmihenkinen joukkue änki itsensä treenibussiin 20 muun vapaasukeltajan kanssa ja lähti kohti Maeda Portia, jossa veneemme odotti. Olosuhteet olivat kenties parhaimmat tähän asti. Pinnalla oli suht voimakas virtaus, mutta syvemmällä ei yhtä kovaa virtausta ollut kuin aikaisempina päivinä, eli köydet pysyivät nyt melkein suorina. Siitähän se ilo sitten alkoikin. Mikko teki vahvan 75 m ja Antero Mikon esimerkkiä seuraillen samanlaisen heti ekana treenipäivänään. Tulevista päivistä tulee kieltämättä mielenkiintoisia, koska molemmat väittivät, että suussa oli vielä ilmaa pariin tasaukseen ainakin. Jäämme siis innolla odottamaan miesten edesottamuksia ja millaisia lukemia he pystyvät vielä kellottamaan. Jone seuraili perässä tekemällä uuden pb:n 55 m. Uumoili, että ehkä se 60 m menisi vielä rikki tässä ennen kisoja, mutta saas nähdä, ei nielaista ennen kuin on sukellettu. Kello on nyt lähes puoltayötä, joten jääköön tämä päivitys hieman lyhyemmäksi. Antero toi VA-kalustonsa, joten ohessa viimeinkin vähän vedenalaismateriaalia joukkueestamme.






...niin ja illalla kävimme vielä Anteron innoittamina syömässä jäätelöä American Villagessa, sekä ihmettelemässä paikallista maailmanpyörää. Valitettavasti kaikki unohtivat kameransa hotellille, joten siitä ei nyt sitten olekaan kuvamateriaalia tarjolla. Mutta näin, Okinawa toivottaa hyvää alkavaa iltaa Suomeen ja painuu nukkumaan.

Lepopäivä

Koska tänään ei ollut treenejä, päätimme keksiä muuta tekemistä. Tsekkien joukke oli jo muutaman päivän ajan ollut virittelemässä ekskursiota Okinawa Aquariumiin ja pienen pähkäillyn jälkeen päätimme Mikon kanssa lähteä mukaan. Vuokrasimme auton ja kuskin yhdeksäksi tunniksi ja matkalla poikkesimme Okinawan Aquariumin lisäksi Nakijin -linnakeen raunioille sekä Kouri Islandin rannalle. Ohessa siis, ilman sen kummempaa runoilua, otanta päivän kuvasaldosta.













Anterosta emme nähneet mitään koko päivänä. Vasta loppuillasta tuli ilmoittamaan, että haluaa mukaan huomisen treeneihin. Onneksi Mikko oli ennakoinut tilanteen ja valmiiksi ilmoittanut Anteropanteron. Jos herralla jatkuu tämä linja jatkossakin Mikko joutunee pitämään hänelle puhuttelun siitä kuinka emme tuleet tänne pelkästään syömään jäätelöä.

Neljäs treenipäivä - Jone rikkoi 50 metrin maagisen rajan

Aamu valkeni pilvisenä ja tihkuisena. Hotellin aulasta löysimme Ranskan joukkueen, hallitsevan maailmanmestarin. Siellä odotti jälleen myös 篠宮 龍三, joka oli onnekseen löytänyt eilen harjoitusten jälkeen kadottamansa monoräpylän tanskalaisten hellästä huomasta. Tervehdysten ja aamupalan jälkeen suuntasimme taas merelle päin, joka oli valitettavasti tänään eilistäkin vihaisempi. Syvyysköysi ei millään suostunut menemään suoraan alaspäin, vaan virtauksen takia se oli vinossa, ja aallokkokin oli melko kovaa. Laitoimme oman hienon Suomesta tuodun köytemme suosiolla 50 metrin syvyyteen ja jätimme sitä syvemmät sukellukset paremmille päiville.



Jone teki haastavista olosuhteista huolimatta oman ennätyksensä ja kävi katsomassa, millaista elämä on 50 metrin syvyydessä. Sukellus oli rento ja paineentasauskin sujui ongelmitta. Mikko teki viisi sukellusta 50 metriin, ja sukeltajantaudin riskin takia teki ylöstullessaan aina pienen deco-staticin 5-10 metrin syvyydessä ennen pintaan tuloa ja piti sukellusten välillä 10-15 minuutin tauon.


Harjoitusten jälkeen menimme syömään hotellin 10. kerroksen ravintolaan, jonne suurten fanfaarien ja pyroteknisten tehosteiden saattelemana saapui myös Antero. Joukkueemme on vihdoin kokonaisuudessaan paikalla, joten olemme valmiit siirtymään suunnitelman seuraavaan vaiheeseen, jota kutsumme nimellä "The Ultimate World Domination".


Huomenna on lepopäivä, jonka käytämme suuntaamalla tutustumaan Okinawan suureen akvaarioon. Meitä ei taideta kuitenkaan päästää akvaarioon sukeltamaan, joten täytynee tyytyä katselemaan kaloja akvaarion ulkopuolelta.

Kolmas treenipäivä - kaksi PB:tä

Tänään suuntasimme jälleen merelle. Heti veneeseen astuttuamme alkoi sataa kaatamalla. Treenipaikalla huomasimme lisäksi, että meressä oli käynnissä melko kova virtaus, joka veti köyden vinoon. Emme antaneet tämän kuitenkaan lannistaa meitä. Ei kisapäivänäkään ole välttämättä optimiolosuhteita, joten on ihan hyvä tottua erilaisiin sääoloihin etukäteen. Tänään treenejä seuraamassa oli paikallisen median edustajia TV-kameroineen.


Mikko aloitti tekemällä 61 metrin CWT sukelluksen ja Jone alkoi taas hankkia rutiinia tekemällä useita 40 metrin vetoja. Treenin lopuksi ja virtauksen hieman laannuttua Mikko piipahti vielä 71 metrin syvyydessä menemällä normaalilla CWT-tyylillä alas, mutta tulemalla köydestä vetämällä ylös, jotteivat herkät jalat rasittuisi liikaa. Jonekin teki oman ennätyksensä tekemällä visiitin 47 metrin syvyyteen. Hyvin lievää squeeziä oli molemmilla havaittavissa tänään, mutta toivottavasti siitäkin päästään eroon tulevissa treeneissä. Jone kokeili myös mask squeezen hankkimista ja silmäluomet ovatkin nyt muodikkaasti hieman mustelmilla.



Treenin jälkeen kävimme hotellin yläkerran ruokapaikassa opettamassa tarjoilijalle suomea. Sieltä suuntasimme tutustumaan paikalliseen supermarkettiin, jossa ei osattu englantia ollenkaan, mutta elekielellä ja rahalla selvittiin siitäkin.

Pahoittelemme VA-kuvien puuttumista. Mikko unohti vahingossa kameransa kotiin jolla kuvat oli tarkoitus ottaa. Huomenna sitten taas lisää syvyystreeniä.

Toinen treenipäivä

Tänään ei ollut järjestettyä syvyystreeniä, joten 15 tunnin yöunien jälkeen suuntasimme sen sijaan testaamaan kisa-allasta. Hotellin bussi toimitti meidät tsekkien, Ryuzon ja juuri paikalle saapuneiden tanskalaisten kanssa altaalle, joka ilmeni olevan mukava 50-metrinen ulkoallas. Jone laittoi kyseisen paljun koetukselle suorittimalla pari 155 metrin pituussukellusta ja Mikko testaili erilaisia sukellusnopeuksia ja pohti optimaalisinta strategiaa kilpailusuoritukseen. Ryuzo halusi tehdä maksimivedon, mutta koska loppuosa Japanin joukkueesta ei ole vielä uskaltautunut paikalle, toimi Suomen joukkue hänen turvasukeltajinaan. Loistavan couchauksen ansiosta Ryuzo tekikin oman ennätyksensä, hallitun näköisen 202-metrisen.



Treenille oli varattu aikaa 3 tuntia, mutta koska olimme ottaneet altaan haltuun jo puolentoista tunnin kohdalla, päätimme siirtyä syömään. Uskomattomasta couchauksesta ja turvasukeltamisestamme vaikuttunut Ryuzo liittyi mukaan ja tarjosi meille kyydin takaisin hotellille. Hotellilla söimme japanilaisen ystävämme suosittelemaa papaijasalaattia ja Okinawan nuudelia. Ja maittavaahan se olikin.

Hotellihuoneessa tutustuimme omiin vartaloihimme FDTF:n uuden stetoskoopin, oksimetrin ja otoskoopin avustuksella. Stetoskooppi ei tuntunut toimivan kunnolla ja oksimetri kertoi Jonen happisaturaation liikkuvan normaalin 98-99% sijaan 95% tienoilla. Poikaraukka.



Huomenna ohjelmassa on taas syvyystreeniä. Eilinen reilu 30 metrin näkyvyys oli paikallisen mielestä harvinaisen huono, joten toivotaan että se huomenna olisi jo vähän parempi. Nyt nukkumaan.

Matka ja ensimmäinen treenipäivä

Okinawan kisajoukkue tapasi sunnuntaina iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Lentokoneeseen astuivat Mikko ja Jonérik, mutta joukkueen varusteita kentälle tuonut Antero jäi vielä Suomen maankamaralle ja lentelee Japaniin muutamaa päivää myöhemmin. Lentomme koneenvaihtoineen sujuivat onneksi kommelluksitta, ja matkatavaratkin löysivät perille ensi yrittämällä.

Okinawan kentältä löysimme bussin, joka toimitti meidät hotellille. Ensimmäinen iltapäivä ja ilta kuluivat matkasta palautuessa ja hieman hotellin ympäristöön tutustuessa. Tutkimusmatkalla meille selvisi, että kahden kilometrin säteellä hotellista ei ole kuin asuintaloja ja karkkiautomaatteja. Kävelyltä palattuamme törmäsimme Tsekin joukkueeseen, jonka kanssa menimme hotelliin syömään. Noin 30 tunnin valvomisen jälkeen siirryimme nukkumaan.



Aamulla seitsemältä (Suomen aikaa klo 1 yöllä) heräilimme aamupalalle, jonka jälkeen hotellin bussi kuljetti meidät merenrannalle. Pienestä satamasta lähdimme tsekkien ja Ryuzo Shinomiyan kanssa ensimmäisiin syvyystreeneihin.

Sukellusolosuhteet osoittautuivat karmeiksi. Oli lähes mahdotonta sukeltaa, kun auringonpaiste häikäisi vielä 30 metrin syvyydessä ja vesi oli hiostavan 27 asteista ilman selvää termokliinia. Siinä tuli raavaammallekin miehelle nopeasti ikävä takaisin Asikkalan sopivan viileisiin ja hämäriin vesiin. Haastavista olosuhteista huolimatta sukellukset sujuivat kuitenkin hyvin, Mikon tehdessä 50 m, 60 m ja 55 m CWT-sukellukset, ja Jonen upotettua itsensä toistuvasti 30-40 metrin syvyyteen. Illalla kävimme vielä tekemässä pienen static-session (Jone 5 min 10 s) ja testaamassa hotellin 5,5 metriä syvää laitesukellusallasta.



Huomenna ohjelmassa on virallisen kisa-altaan testaaminen ja ylihuomenna taas syvyystreeniä.