Vuoden 2023 allaslajien AIDA -kisat kilpaillaan Jejun saarella Etelä Koreassa 10.-17.6. Blogissa voit seurata kisajoukkueen tunnelmia ja sivupalkista löydät lisää linkkejä kilpailun tiedotukseen ja livestreamiin sekä sosiaaliseen mediaan. Live on nähtävissä AIDA Freediving -Youtube kanavalla. Kisajoukkuetta tukee tänäkin vuonna Sukeltajaliitto.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Antero Joki

Jo pienestä pitäen on vesi tuntunut mukavalta elementiltä ja mökkirannassa on lapsena tullut sukelleltua monena kesänä, milloin näkinkenkiä pohjasta hakien milloin ihan vain huvin vuoksi. Uimaseurassa olin alkavassa teini-iässä pari vuotta, joten jonkinlaiset uintitekniikan perusteet sain tuolloin hankittua. Sukellusharrastus alkoi varsinaisesti 1992, kun olin YK:n rauhanturvajoukoissa ja lomalla Eilatissa kävin laitesukelluskurssin. Laitesukelluksen parissa menikin sitten lähes kymmenen vuotta, kunnes vuonna 2001 liityin Suomen Vapaasukeltajiin.

Vapaasukellus on sen jälkeen vienyt mennessään. Tuloksien paranemisen myötä maajoukkuepaikka avautui ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja nyt olen lähdössä kahdensiintoista MM-kisoihini. Laji on haastava ja mielenkiintoinen, erityisesti itsensä oppiminen ja ymmärtäminen on suuressa roolissa. Vapaasukelluksessa fyysinen suorituskyky ei ole se kaiken mitta, vaan muut kehon ja mielen ominaisuudet korostuvat. Näin ollen ikävuodet eivät ole niin suurena rasitteena kuin monessa muussa urheilulajissa ja olen pystynyt parantamaan tuloksiani edelleen. Nykyisin toimin vapaasukelluksen parissa myös urheilun ulkopuolella niin kansainvälisessä lajiliitossa AIDA Internationalissa hallituksen jäsenenä ja säännöistä vastaavana Technical Officerina kuin myös vapaasukelluskouluttajana pääasiassa Münchenin ympäristössä.


Turun kisoista odotan eniten mukavaa yhdessäoloa vapaasukellusperheen parissa, Vapaasukeltajilla on harvinaisen hyvä yhteishenki nykymaailman urheilupiireissä. Toisena suurena odotusarvona ovat luonnollisesti omat suoritukset kisoissa. Muiden tuloksiin kun ei voi vaikuttaa, niin itse täytyy vain tehdä parhaat mahdolliset tulokset kisapäivänä ja katsoa sitten, mihin ne riittävät. Toivottavasti tuo omien tuloksien parantaminen jatkuu edelleen.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Mikko Niemeläinen

Olen harrastanut vapaasukellusta vuodesta 2009. Kiinnostuin lajista, kun kuntouinnin kautta rakastuin veteen elementtinä, Se on minulle niin rentouttava ja rauhoittava ympäristö, missä viihdyn ja missä on loistava treenata. Tai olenhan aina pitänyt vedestä.

Lajin löysin, kun olin Espoon Cetuksen Masters-uimareiden uintitekniikkatreeneissä ja avasin suuni oikeassa paikassa. Opettaja kertoi, että meillä on täällä Cetuksessakin vapaasukellusta. Eipä kulunut kuin alle kuukausi ja olin jo ensimmäisissä vapaasukellustreeneissäni.
Varsin pian huomasin, että tämä on mun juttuni. Niin tulokset kuin kiintymys lajiin kasvoivat valtaisalla nopeudella heti alusta lähtien. Toki lajissa on ollut omat suvantovaiheensa, mutta niistä on päästy yli juurikin sillä, että laji ja vesi ovat liian rakkaita että voisin niitä jättää. Sukellan varmasti vielä vanhainkodissakin!

Ensimmäisissä SM-kisoissani ahvenanmaalla vuonna 2010 sain SM-hopeaa pituussukelluksessa ilman räpylöitä (dnf). Muu kisa menikin sitten penkin alle harjoitellessa kisarutiineja  :)

2012 Kuopiossa saavutin ensimmäisen SM-hopeani kokonaiskisoissa, eli DNF:n, staticin ja dynan yhteispisteillä.

Paimiossa 2013 opin   mitä  tulee kun treenaa väärin, ylilatautuu kisoihin ja vielä keskittyy liikaa toisten suorituksiin - siitä tulee katastrofi. Mutta ihminen oppii parhaiten virheiden kautta, sanotaan, ja minun kohdalla tämä korni lausahdus on pitänyt paikkansa. :)

2014 Hämeenlinnassa tuli jälleen SM-hopeaa kokonaiskisoissa, ja 2015 Helsingin Mäkelänrinteessä tuli vihdoin kauan haaveilemani Suomen mestaruus eli SM-kultaa kokonaispisteissä. :) 
 Ja mikä tärkeintä, tein kisoissa 2 uutta kisaennätystäni. :)
 Muutenkin kulunut vuosi on mennyt nousujohteisesti, olen alkuvuoden aikana tehnyt ennätykseni niin staticissa kuin dnf:ssäkin. Dynakin osoittaa paranemisen merkkejä, joten eiköhän suunta ole oikea.

Olen käynyt MM-kisoissa vuosina 2011 Italiassa, 2012 Ranskassa, ja 2013 sekä 2015 Serbiassa.
Tämän vuoden MM-kisat ovat siis viidennet kohdallani ja tutussa paikassa, Turussa. 
Odotan itseltäni kisoissa henkilökohtaisia ennätyksiä kaikissa lajeissa. Miten se onnistuu, on kunnonajoituksesta ja keskittymisestä kiinni. Molempia olen vuosien varrella oppinut ja tulen oppimaankin. terveenäkin olisi kiva pysyä. Tuskin maltan odottaa kun pääsen Turkuun sukeltamaan kisasukelluksia!!

MM2015: esittelyssä Mikko Anttonen

Serbian kisat lähestyy... taas. Ensimmäiset MM-kilpailuni kilpailin Serbiassa 2013, ja vaikka siitä ei ole kuin pari vuotta aikaa, on nyt paljon varmempi olo lähteä kisaan, vaikka taustalla onkin hyvin rikkonainen kausi sairasteluiden takia. Paljonhan tässä on välissä kisattukin, ja kaikenlaista muutakin tullut tehtyä vapaasukelluksen parissa. Lajia on viety eteenpäin monella rintamalla, on ollut menestyksekkäitä kisoja Suomessa ja maailmalla, sekä monia hankalampia kisoja. Vapaasukellus on tarjonnut monia elämyksiä ja väriä elämään, ja siksi tämän parissa onkin kiva tehdä työtä. Viime reissulla Serbiassa syttyi halu järjestää MM-kisat Suomessa. Tapana kun on, että jos jotain haluaa niin sen eteen sitten tehdään töitä, ja näillä näkymin hakemuksemme vuoden 2016 vapaasukelluksen allaslajien MM-isännyydestä hyväksytään. Ensi vuonna siis varmaan kisataan MM-kisoja vähän eri roolissa. Mutta vielä on edessä ainakin yksi huippu reissu kilpailijana, ja malttamattoman sitä odottaa lähtölaskentaa.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Ossi Peltola

Olen harrastanut vapaasukellusta noin kaksi vuotta. Lajin löysin sattumalta, kun minut houkuteltiin AIDA 2 -kurssille. Aluksi en ollut juurikaan kiinnostunut koko hommasta, mutta ajattelin perusteiden oppimisesta olevan hyötyä laitesukelluksessa, jonka intohimoinen harrastaja olin. Kurssilla mielenkiintoni kuitenkin heräsi. Lajihan on varsin monipuolinen ja haastava! Alussa suurimmat haasteet liittyivät tekniikkaan ja rentoutumiseen veden alla. Laitesukellus oli kyllä tutustuttanut minut elementtiin, mutta hengenpidätyksen aikaiset tunteet ja ajatukset olivat ihan uusia. Pikkuhiljaa rentouden löytyessä, tekniikan parantuessa ja pään pysyessä paremmin kurissa myös sukellukset alkoivat pidentyä. Omien rajojen rikkomisesta tuli hyvä fiilis, joka motivoi jatkamaan harjoittelua.

Kilpailemisen aloitin vajaan vuoden harrastamisen jälkeen. Ensimmäisissä kisoissa jännitys oli katossa ja ihmettelin miten kukaan pystyy sukeltamaan pitkälle tällaisessa tilanteessa. Samalla se avasi myös uuden henkisen haasteen: Jos kisarentouden saa hallintaan ja pystyy suoriutumaan hyvin, niin on jo aika mentaaliguru. Siitä taidosta voisi olla hyötyä sukelluksen ulkopuolellakin. Siispä ilmoittauduin seuraaviin kisoihin, ja sitä seuraaviin... Nyt takana on kahdet SM-kisat ja kansainvälistä kokemusta keräsin ensimmäisen kerran helmikuussa Riga Freediving Cup -kisoissa. Kilpailuissa pääsee turvallisesti kokeilemaan omia rajojaan mukavassa seurassa ja pienellä lisäjännityksellä höystettynä.


Turun MM-kisoissa osallistun staattiseen hengenpidätykseen (STA). Kisamatkalta odotan uusia tuttavuuksia, rentoa meininkiä ja hyviä sukelluksia. Näissäkin kilpailuissa tavoitteenani on omat onnistuneet suoritukset. Tiedän, että kyllä se pitkä sukellus sieltä tulee, kun vaan saan pidettyä perusasiat kunnossa.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Paula Hietanen



MILLOIN ALOITIT VAPAASUKELLUKSEN JA MIKÄ PITI HARRASTUKSEN PARISSA. 
Oli kevät 2013, kun kuulin ensimmäisen kerran, että sellainen laji, kuin vapaasukellus on olemassa. Poikaystävän yllyttämänä -no, ei tarvinnut paljoa yllyttää- lähdin kokeilemaan hallille saisinko rikottua edellisen sukellusennätykseni, viisi metriä pituutta. Oikeilla varusteilla ja kärsivällisellä ohjauksella lajin kokeilu lähti aloitustasoon nähden loistavasti liikkeelle. Vedessä lutraaminen kun ei ollut kuulunut missään muodossa vakiharrastuksiini. Tarkoituksena oli lähteä muutaman kuukauden päästä yhdellä lomalla sukeltelemaan ja jonkinlainen pohja oli hankittava tai ainakin opeteltava siihen, että on snorkkeli suussa. Varsinaisen määrätietoisena tai tavoitehakuisena harrastus ei siis alkanut.. Syksyllä sukeltelu jatkui hieman määrätietoisemmin ja aikansa kun allasta oli tahkonnut edestakaisin alkoi kilpailuvietti heräillä, että josko minustakin olisi vielä "vanhoilla päivilläni" kilpailemaan. Ja kun pikkurilli oli annettu, niin täällä minä nyt olen: taas keskellä MM-kisahuumaa.

MIKÄ ON PARASTA VAPAASUKELLUKSESSA
Vapaasukelluksen ehdottomasti paras puoli on sen monipuolisuus. Treenaaminen hyvää sukellusta varten ei ole vain sukeltamista vaan kaikkea mahdollista liikuntaa maan ja taivaan välissä. Moneen muuhun lajiin verrattuna vapaasukelluksessa vaaditaan kovaa henkistä kanttia ja tasapainoa, mikä tekee valmentautumisesta todella mielenkiintoista. Yhtä oikeaa reittiä ei ole. Mahdollisuudet ovat rajattomat! Uskomatonta, ja samalla hyvin kannustavaa ja motivoivaa, on myös nähdä ja tuntea oikeanlaisen treenin vaikutukset.

MITEN HARJOITTELET
Pakko kuitenkin myöntää, että vaikka vapaasukellus antaa paljon, niin totinen kilpaurheilu myös vaatii asioita. Peruskuntokaudella treenejä on kuutena päivänä viikossa sisältäen kaikkea mahdollista. Räjähtäviä intervalleja, raakaa raudan repimistä, hermottavaa tasapainottelua, puuduttavan pitkiä peruskuntolenkkejä, taulukoita, taulukoita ja taas taulukoita niin olohuoneen lattialla kuin altaallakin, hengitystreenejä ja rentoutumista, henkistä valmentautumista harjoitusten ja kirjallisuuden kautta, unohtamatta niitä kaikista tärkeimpiä, riittävää lepoa ja unta, mihin olenkin viimeaikoina satsannut kovasti. Korvaamatonta on myös jatkuvasti karttuva kokemus ja sukelletut metrit. Ilman toimivia tukijoukkoja ja valmentaa ei hommasta tulisi kohdallani kuitenkaan yhtään mitään, joten heille kuuluu myös suuri kunnia tuloksistani.

MITKÄ OVAT TAVOITTEET MM-KISOISSA JA MITÄ ODOTAT MATKALTA.
Toiset MM-kisailut elämässäni ovat siis juuri pyörähtämässä käyntiin ja voi pojat kuinka on hauskaa. Tuttuja naamoja on jo jokapuolella ja olo on suorastaan kotoisa. Kisaympäristö tuntuu rennolta ja rauhalliselta. Järjestelyt toimii, ruokahuolto pelaa ja sänky on sopiva. Mitä muuta kilpailija voisi vaatia organisaatiolta ja ympäristöltä? Omat vaatimukset itselleni ovatkin sitten asia erikseen. Tavoitteenani on tehdä tietenkin hyväksytyt suoritukset ja jonkun lajin PB. Jos siinä sivussa pääsee muutamaan finaaliin, niin sen parempi. Tavoitteet ovat siis maltilliset, mahdolliset ja kannustavat. On tullut jo opittua kantapään kautta (taas), että norsu syödään palasina, ei kokonaisena.

Setä S. Severinsenin tavoin sisäinen hymy rinnassa paistaen kohti uusia asioita.