Jo pienestä pitäen on vesi tuntunut mukavalta elementiltä ja
mökkirannassa on lapsena tullut sukelleltua monena kesänä, milloin näkinkenkiä
pohjasta hakien milloin ihan vain huvin vuoksi. Uimaseurassa olin alkavassa
teini-iässä pari vuotta, joten jonkinlaiset uintitekniikan perusteet sain
tuolloin hankittua. Sukellusharrastus alkoi varsinaisesti 1992, kun olin YK:n
rauhanturvajoukoissa ja lomalla Eilatissa kävin laitesukelluskurssin.
Laitesukelluksen parissa menikin sitten lähes kymmenen vuotta, kunnes vuonna
2001 liityin Suomen Vapaasukeltajiin.
Vapaasukellus on sen jälkeen vienyt mennessään. Tuloksien
paranemisen myötä maajoukkuepaikka avautui ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja
nyt olen lähdössä kahdensiintoista MM-kisoihini. Laji on haastava ja mielenkiintoinen,
erityisesti itsensä oppiminen ja ymmärtäminen on suuressa roolissa.
Vapaasukelluksessa fyysinen suorituskyky ei ole se kaiken mitta, vaan muut
kehon ja mielen ominaisuudet korostuvat. Näin ollen ikävuodet eivät ole niin
suurena rasitteena kuin monessa muussa urheilulajissa ja olen pystynyt
parantamaan tuloksiani edelleen. Nykyisin toimin vapaasukelluksen parissa myös
urheilun ulkopuolella niin kansainvälisessä lajiliitossa AIDA Internationalissa
hallituksen jäsenenä ja säännöistä vastaavana Technical Officerina kuin myös
vapaasukelluskouluttajana pääasiassa Münchenin ympäristössä.
Turun kisoista odotan eniten mukavaa yhdessäoloa
vapaasukellusperheen parissa, Vapaasukeltajilla on harvinaisen hyvä yhteishenki
nykymaailman urheilupiireissä. Toisena suurena odotusarvona ovat luonnollisesti
omat suoritukset kisoissa. Muiden tuloksiin kun ei voi vaikuttaa, niin itse
täytyy vain tehdä parhaat mahdolliset tulokset kisapäivänä ja katsoa sitten,
mihin ne riittävät. Toivottavasti tuo omien tuloksien parantaminen jatkuu
edelleen.