Tämän päivän static karsintaan valmistauduttiin aurinkoisissa ja kepeissä tunnelmissä, mutta aamu valkeni harmaana, tuulisena ja sateisena. Haastavat olosuhteet staticiin, mutta tiimi toimii ja altaalle mars. Olosuhteet vaativat veronsa, ja monien kanssakilpailijoiden suoritukset jäivät väliin tai kaatuivat kylmän hiipiessä luihin ja ytimiin. Team Finland tosin näytti miten homma hoidetaan ja Johannakin päätti vetää sukelluksen biksuissa, muiden valitessa jotain hieman lämpimämpää ylle. Kylmyys iski myös Suomen joukkueeseen, ja joitain pettymyksiäkin koettiin. Hieno valkoisten korttien sarja sai väriä MikkoA:n taistelun päätttyessä pienoiseen tajunnan menetykseen. Viereisellä radalla Jaakko tosin hoiti homman kotiin vetäen pintaprotokollan tärinöittä taju kankaalla mutta aina välillä heräten toistamaan pintaprotokollaa. Molempien sankarien vedot olivat noin 6 minuutisia, ja vain puolen minuutin päässä B-finaalirajasta. Tiimi palkitsi pojat röhönaurulla kerrankin viihdyttävästä static-taistelusta. Hyvä pojat! MikkoN:n static alkoi rennosti, ja vielä pakkausvaiheessa oli täysin sopivaa ottaa suulinen urheilujuomaan kurkun kostukkeeksi.
Huomenna onkin sitten lepopäivä jota juhlitaan tänään yhteisellä lounaalla. Ei siis siellä kisaravintolassa, jossa ruoka on kyllä ihan hyvää, mutta ei ehkä juhlallista. Lepopäivänä päästään turistikierrokselle Belgradin sydämeen, johon tänään vähän tutustuttiinkin omatoimisesti. MikkoP vei porukan Teslamuseoon, ja päätti itse jäädä töihin sinne. No olis varmaan ainakin halunnut, samalla kun muut suunnistivat kaupungin ytimeen. Eteneminen oli tosin hieman verkkaista, kun eka tuli kahvila, sitten piti saada jätskit, sitten piti saada pitsaa ja heti teki mieli taas kahvia.
Meille on täällä tosi kivaa, ja joukkuehenki on niin tiivis, että sitä voisi vaikka lapiolla kaivaa. Tämä lienee joukkueemme menestyksen salaisuus ja siitä olemme ylpeitä.
