Naisten MM-hopea suomeen!

Tiesimme päivän sukellusten jälkeen kyllä Susannan sukeltaneen hyvin ja olevan kevyesti top 10:ssa, mutta pakko myöntä että olimme hieman yllättyneitä kun Susannaa kyseltiin kiireesti doping-testiin. Tuloslista meni hieman uusiksi kun tuomarit katsoivat pohjakameran videot ja suoritukset muuten. Lopulta Susanna nousi toiseksi!

Lajillemme luonteenomaista on, että vain onnistumiset lasketaan. Vaikka kilpailuun oli ilmoitettu hurjasti syvempiäkin sukelluksia, vain onnistumiset ratkaisevat. Fakta on että täällä oli paikalla maailman parhaat sukeltajat, jotka tekivät sen mitä pystyivät, ja tuosta joukosta toiseksi selviytyi hienolla SE tuloksellaan Susanna.

Onnittelut!

Uusi SE ja pari valkoista korttia

Susanna sukelsi helpon ja rennon näköisesti uudet SE lukemat 40 metriä. Myös Simo ja Anza onnistuivat omissa sukelluksissaan. Timo ei valittettavasti startannut tänään, koska mahapöpö iski taas.

Suomalaisten osalta siis kisa on ohi nyt. Varsin tyytyväisiä ollaan tuloksiin täällä leirissä. Hyviä henkilökohtaisia venymisiä, mutta ennen kaikkea ei yhtään punaista korttia.

CNF kisapäivä

CNF lähtölistat ja ET:t oheisessa kuvassa.

Susanna on ilmoittanut 40 metriä, eli jälleen kirkkaasti uusi SE jos onnistuu. Antero ja Timo 46 metriä ja Simo 48.

Kukaan miehistä ei tavoittele ME:tä, mutta syvälle mennään kuitenkin. Odotetusti Herbert ja molemmat Williamit ovat ilmoittaneet yli 70m. Yllättävän paljon porukkaa on myös välillä 50-60, mutta luulen että osa on CWT:n jälkeen ilmoittanut hieman "huolettomasti" omat et:nsä...Naisissa sekä Natalia Molchanova että Sara Cambell ovat molemmat ilmoittaneet yli nykyisen ME:n (56). Natalia 57 ja Sara 60.

Valmistautumista CNF:ään

Koko hotelliin tuntuu levinneen pieni flegmaattisuus, huomaa selvästi kuinka suurin osa sukeltajista on keskittänyt paukkunsa eiliseen kisaan ja nyt ollaan jo vähän jäähyllä. Tietysti osalle sukeltajista CNF on päälaji, mutta suurimmalle osalle selkeästi räpylöillä sukeltaminen.

Kävimme kuitenkin vetämässä pikaisen CNF treenin. Lähinnä hakemassa tasapainotusta kuntoon jne. Antero ja Timo sukelsivat helposti 41m ja Simo 46m. Susanna ei halunnut tänään vetää maksimia.

Huomenna lähdetään hakemaan luottavaisin mielin varmoja sukelluksia.

Viralliset tulokset

Viralliset tuloslistat julkaistiin vihdoin.

Mitalit jäivät tällä kertaa saamatta, mutta tasaisen hyvää työtä koko joukkueelta.

Simo 8.
Timo 10.
Antero 19.
Susanna 7.

Kolme top10 sijaa ei ole yhtään hullummin! Ja Anterokin venytti kisaenkkaansa hulppeat 12 metriä, joten melko onnistuneena tuotakin sukellusta pitäisin.

Huomattavaa myös että naisissa oli vain yksi hylkäys ja miehissä hieman ikävämpi tilasto, kaikkiaan 10 hylkäystä. Aika rankat suhteet...

Kisapäivän tunnelmia

Päivitämme tähän postaukseen tunnelmia sitä mukaa kun niitä saadaan.

Juuri nyt tuuli on melko kova, mutta kisa on alkanut ja jatkuu. Susanna meni juuri veteen ja aloitti lämmittelyt, official top on 10:28. Anza, Timo ja Simo ovat kaikki aika lähekkäin tuolla klo 14:00-15:00 tuntumassa, valitettavasti olemme silloin käytännössä kaikki vedessä joten päivitykset tulevat hieman jälkijunassa.



Edit 10:42



Susannalle valkoinen kortti ja uusi SE! Onneksi olkoon! Susanna luonnehti heti vedestä päästyään sukellusta helpoksi, mutta lähdössä kuulemma jännitti kovasti. Paineentasauksessa ei kuitenkaan mitään ongelmia. Tästä on hyvä jatkaa...

Edit 15:05

Noniin, koko joukkue on taas poissa vedestä.

Antero sukelsi vahvan näköisesti 73m mutta joutui siis kääntymään 4m ennen pohjaa paineentasausongelmien takia. On tuo silti mainio sukellus ja huima parannus omiin tuloksiin.

Timo sai rutiinilla valkoisen kortin :)

Itse myös hyväksytty suoritus, mutta tiukkaa se teki, on pakko myöntää että jos olisin tavoitellut SE:tä en varmaankaan olisi saanut valkoista korttia.

Kaiken kaikkiaan siis aika hyvä päivä suomen joukkueelle :)

CWT ET:t

Miehet ja naiset sukeltavat siis kaikki yhdessä. Ohessa räpsy et-listasta. Kuulemma ajat vielä muuttuvat, mutta tulokset ja järjestys eivät.

Dave Mullins ja Herbert Nitsch yrittävät siis rikkoa ME:n. Kenties yllättävää on että Guillaume Nery on ilmoittanut "vain" 99m, sillä näin miehen sukeltavan 105 melko vahvan oloisesti.

Suomalaisittain pullat on ihan hyvin uunissa ja top 10 sijoitukset ovat koko köörille hyvinkin mahdollisia.

Ensimmäinen kisapäivä peruttu

Keli vain paheni kello 13 mennessä, joten tuomarit ja järjestäjä päättivät peruuttaa kilpailut tältä päivää. Huomenna sukelletaan siis miehet ja naiset sekaisin melkoisen tiiviissä aikataulussa.

No, tähän oli periaatteessa osattu varautuakin, joten ei sinänsä hätää, tosin huomiseksi on lupailtu vielä kovempaa keliä. Lohdullista kuitenkin on että keli rauhottui selvästi klo 14 jälkeen.

Ehkä hieman ikävämpi käänne asioissa on, että kuulemma kisaköydet ovat katkenneet. Vielä emme tiedä miksi tai miten, mutta organisaatiolla on nyt melkoinen homma etsiä jostain uudet köydet, venyttää ja mitata ne, jne.

Lohdullisempana tietona tänään päivällä uiskenteli kisaköysien tuntumssa kuulemma iso miekkakala. Harmi kyllä kukaan joukkueesta ei onnistunut tätä näkemään, mutta mukava tietää että tuollainenkin on mahdollista. Täytyy pitää silmät jatkossa visusti auki :) Myös valkoevähaita on nähty alueella. Kyseinen laji ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta on silti mukava kiustata kanssakisaajia kertomalla esim. että "Näin semmosen luontodokumentin pari viikkoa sitten valkoevähaista missä kerrottiin että ne yleensä syövät vasta 50m syvemmällä" jne...

Naisten lähtöjä siirretty

Eilen Event Comitteessa oli kova keskustelut siitä kuinka huonoon säähän on varauduttu. Suomen leirissä emme oikein ymmärrä kaikkia puolia argumenteista. Tämä on kuitenkin ulkoilmalaji ja ideaaleja olosuhteita ei kenellekään voi taata. Juuri tästä syystä olemme treenanneet aina kelistä riippumatta ja yrittäneet tehdä parhaamme joka säässä.

Juuri nyt ulkona tuulee melko kovaa, mutta ei tuo nyt mitään sellaista ole mitä ei olisi jo nähty. Kisaa on kuitenkin siirretty ja ensimmäinen lähtö on 13:15 kun sen piti olla 9:00.

No eipä siinä mitään, käyhän se näinkin...Toivottavasti vaan kaikkia marginaaleja ei pelata pois liiallisilla oljenkorsien käytöllä. Mitä jos keli onkin 13:15 vielä kurjempi?

Avajaiset ja naisten ET:t

Naisten kilpailu alkaa huomenna ja lähtölistat ilmestyivät juuri. Susanna sukeltaa 10:23 ja on ilmoittanut 55 metriä. Jos kaikki sukellukset onnistuvat suunnitellusti, Susanna olisi jaetulla 10. sijalla.

Tänään vietettiin myös avajaisia, joista ohessa muutama kuva. Puitteet olivat komeat, kuten kattauskin, mutta ruoka vähän pettymys. Itseasiassa melko arvelluttavaa syödä ulkoilmassa jo haalean lämpöiseksi viilenneitä mereneläviä jne. Aika moni näkyikin jättäneen aterian väliin, kuten Timokin. Me muut rohkeasti söimme, huomenna nähdään kadutaanko.

ET:t ovat epävirallisesti nähtävissä täältä.


Toivottavasti saadaan tuloksiakin sinne suht hyvään tahtiin...

Natalia Molchanova yrittää siis ottaa ME:n taas haltuunsa huikealla 95m sukelluksella. Kova tulos on Sara Cambelin 88:kin

(edit en saa juuri nyt kuvia ladattua, mutta ne tulevat huomenna)

Ensimmäinen maailmanmestaruus

Tänään oli viimeinen virallinen treenipäivä ja illan event comitteen takia harjoitukset loppuvat jo 15:30. Jengi oli selvästi hieman huolissaan ehtimisistä ja jo aamulla jolloin yleensä olemme saaneet olla lähes yksin köydellä oli monta ryhmää valmiina sukeltamaan. Uimme siis suht hätäisesti köydelle että pääsisimme alta pois ennen suurinta sirkusta.

Timo teki pari nopeaa free immersion sukellusta ja ilmoitti olevansa valmis. Valmistautuminen oli niin nopea ettei Antero ollut ehtinyt vielä edes paikalle niskatyynyn kanssa. Countdown oli jo 3 minuutissa kun Antero sujautti tyynyn Timon niskan alle, mutta ei se Timppaa häirinnyt. Timo sukelsi 75m todella helpon ja nautinnollisen oloisesti. Timokin on nyt täydessä iskussa ja enää jännitämme mitä mies ilmoittaa et:ksi. Varmasti yli 80 menisi, mutta miettikööt mies rauhassa.

Itselleni köysi laskettiin 85 metriin. Olo oli jo lämppäreissä jotenkin vähän tukkoinen, mutta päätin sukeltaa silti. Sukellusta ei voi kyllä luonnehtia miellyttäväksi. Pieni hermostuneisuus näkyi laskeutumisvauhdissa, olin pohjalla jo 1:14, myös paineentasaus oli aivan rajoilla tällä kertaa. Ylös tulin myös melko hermostuneesti. En oikeastaan muista edes tehneeni protokollaa, mutta kuulemma se oli ok. Tämä on kuitenkin aika selkeä merkki siitä, että rajat alkavat löytyä. ET:n ilmoittamista täytyy nyt miettiä tosissaan. Kiusaus olisi tietysti kova yrittää SE:tä, matkaa olisi vain 2 metriä, mutta toisaalta se sotisi omaa filosofiaani vastaan enkä vielä teidä kuinka reagoin kilpailustressiin. Onneksi on huomiseen aikaa miettiä.

Lopuksi vielä Antero sukelsi vielä 75 metriin ja on näin parantanut myös omaa ennätystään myös hulppeat 14 metriä. Kyllä Anteronkin naamasta näki että sukellus oli raskas, mutta vielä täysin puhdas.

Kaiken kaikkiaan joukkue on siis varsin hyvässä iskussa, jos näin voi suoraan sanoa. Nyt jos säät vaan pysyvät kunnossa homma on enää päänupista kiinni!

Iltapäivällä Sebastian Näslund organisoi leikkimieliset static-viesti kilpailun, jossa 3 hengen joukkueet pidättävät hengitystään siten, että seuraavan pitää olla veden alla kun edellinen tulee ylös. Osallistuin kisaan Tanskalaisen Stig Severinsenin ja Venäläisen Alexey Molchanov:in kanssa ja voitimme kisan tietysti reilulla marginaalilla :) Minun puolestani loput kisat voidaan vaikka jättää väliin, eka maailmanmestaruus on jo ansaittu.

Myös kansainvälinen media kiinnostui tietysti heti tapahtumasta, kuten kuvista näkyy

Yhtä hymyä

Koko yön tuuli niin kovaa että ovet ryskyivät ja kävi jo mielessä että noinkohan päästään veteen ollenkaan. Aamulla kova tuuli jatkui, mutta totesimme taas että tällaiset olot voivat olla kisassakin, joten parempi vaan niellä kiukku ja mennä veteen. Luonnonvoimille me ei mitään voida, mutta sille kyllä kuinka me siihen suhtaudutaan.

Kannatti mennä, koska uituamme merelle tajusimme että vaikka aallokko näyttää hurjalta, ei se vedessä pahalle tunnu. Varsinkin kun käytössämme oli Susannan (onneksi) mukanaan raahaama puhallettava niskatyyny, niin se pään alla aallokkoa ei juuri edes huomaa. Mikä parempaa, vedessä ei ollut minkään sortin virtaa vaan köydet olivat aivan suorat.

Tänään oli myös eka virallinen treenipäivä, joten pääsimme kokeilemaan sukellusta tagin kanssa.

Ensimmäisenä asetimme köyden 70 metriin Anteroa varten ja pienen lepäilyn jälkeen mies matkaan. Noin 2 minuutin jälkeen alkoi pinnallekin erottua nouseva hahmo ja hymyn erotti jo 20 metristä. Todella vahva sukellus ja paineentasaus onnistui kuulemma vielä pohjallakin. Tämä on todella kova suoritus kun ottaa huomioon että Anza ei käytä edes mouthfilliä, vaan menee aivan perintesellä Frenzelillä.


Sukelsin itse seuraavaksi ja olin niin vakuuttunut olosuhteista, että asetimme köyden 80 metriin. 4 minuutin countdown ja alas...Sukellus oli jopa hieman rennompi kuin 76, toki ylös tullessa hapotti kovempaa jne, mutta kuitenkin täysin kontrollissa ja varmasti hymy erottui myös pitkän matkan päästä :) Kellon mukaan sukellus oli 81.6, mutta köydestähän se mitataan. Mainitsen tämän kuitenkin vuonna 81 syntyneen vaimoni kunniaksi, jolla on tänään synttärit - eli terveisiä kotiin :)

Timo on jo toipumaan päin ja sukelsi varmistellen 71 metriä ja ei siinäkään kyllä mitään epäselvää ollut. Hieman hidas sukellus, mutta ilmeisesti mies vain nautiskeli palanneista voimistaan.

Vielä kuorrutuksena koko touhun päälle, Susanna sukelsi 55 metriä, eli kirkkaasti yli nykyisten SE-lukemien. Matka ei Susannalle edelleenkään tee tiukkaa. Paineentasaus oli kuulemma vaikeaa, mutta meni kuitenkin, joten mikäs siinä.

Aamianen jäi väliin kun touhusimme meressä niin kauan, mutta jostakin syystä tämä ei ketään tuntunut haittaavan :)

Harjoittelua vaikeita olosuhteita varten

Tänään menimme sukeltamaan taas heti aamusta. Näköjään kelejä ei auta yrittää arvailla, meri on joka kerta erilainen. Nyt oli aivan törkeä virta. Käydet olivat tuhdeista pohjapainoista huolimatta aivan vinossa ja jos hetkeksikään päästi pinnalla irti, ajautui saman tien metrikaupalla pois köydeltä.

Hetken aikaa homma vähän arvelutti, mutta totesimme, että myös kisapäivänä voi olla tällaiset, tai huonommatkin, olosuhteet, joten ei auta itku ja poru, täytyy yrittää vain tehdä parhaansa.

Timolla oli ensimmäinen sukelluspäivä vatsataudin jälkeen, mutta jalka kramppasi 55 metrissä, joten hän kääntyi aikaisemmin kuin suunnitellut 65 ja tuli free immersionia ylös. Muutenpa ei sukelluksella mitään hämminkiä ollut, joten varmaankin huomenna mies on taas pelikunnossa. Timon tasolla parissakin päivässä tekee ihmeitä kun vaan tietää olevansa terve.

Antero sukelsi jälleen erittäin vahvan näköisen 65 metriä, mikä siis on 4 metrin parannus henkilökohtaiseen enkkaan. Anterolla rajoittava tekijä on paineentasaus ja nyt hän sai vielä tehtyä paineentasauksen pohjalla, joten 70, mitä mies omien sanojensa mukaan piti itselleen mahdottomana saavuttaa, onkin jo aika realistinen luku.

Susanna sukelsi myös hyvin 51m. Kovasta harjoittelusta huolimatta suuntäyttö ei tällä kertaa onnistunut, mutta mikäs siinä jos noinkin pääsee. Naisten SE saattaa siis olla pian vaarassa kaatua, muistaakseni se on 52 metriä, mutta joku kotosuomessa voinee tarkistaa?

Itselläni meni myös hyvin, sukelsin 76 metriä ja vaikka taas kyllä tunsi töitä tehneensä oli pinnalla vahva olo. Varsinkin noissa virtaolosuhteissa rankkaan tämän kyllä henkilökohtaisella vaativuusasteikolla melko hyväksi vedoksi. Miehillä vielä 2 treenipäivää, susannalla 1. Katsotaan kuinka käy.

Kuvia ei tänään otettu (sääli että kamera jäi koska noista virran taivuttamista köysistä olisi ollut kiva saada kuva), mutta pistetään taas päivän piristeeksi yksi sukellusprofiili (antsan profiili myöhemmin jos saan revittyä kellon irti siltä kädestä)

Tieto lisää tuskaa

Leirissämme on esiintynyt hieman epäilyjä paikallisesta apteekista saamiamme antibiootteja kohtaan, joten googletimme asiaa hieman. Streptoquin-nimisestä lääkkeestä löytyi mm. kommentit "todellista myrkkyä", "kielletty useissa maissa", "WHO:n bannaama jo 10 vuotta", "ei pitäisi missään nimessä käyttää ripulin hoitoon". No sehän kiva...

Ettei homma nyt menisi ihan synkistelyksi niin liitän tähän vielä profiilit Anzan ja mun sukelluksilta. Molemmilta meni aikalailla sama aika, mutta turhahan noita on vertailla, vauhti on yksilöllistä kaikille.

Viimeistely alkaa

Treenijakson jälkimmäinen puolisko käynnistyy. Susanna ja Timo pitivät nyt vapaapäivän. Susanna pitää tauon nyt, koska hänellä on enää 2 treenipäivää huomisesta alkaen jäljellä jos hän haluaa pitää vielä välipäivän ennen kisapäivää. Naisten kisa on siis ensiksi.

Kohtalon arpa taas määräsi Timon vatsatautiin, mutta antibiootit purivat nopeasti ja mies on jo toipumaan päin. Timo katsoi kuitenkin parhaaksi jättää aamupäivän treenit väliin, menee ehkä iltapäiväll jos olo on hyvä.

Kävimme siis Anzan kanssa aamulla kahdestaan sukeltamassa ja välipäivä oli tehnyt molemmille tehtävänsä. Antero sukelsi todella helpon ja mukavan oloisen 60m. Virne naamalla kertoi kyllä missä mennään. Anzan pb on 61 metriä ja nyt hän sai vielä pohjallakin tasattua paineen, joten kun ottaa huomioon että paineentasaus on aina ollut Anterolle rajoittava tekijä, voidaan odottaa vielä mukavaa kasvatusta.

Itse sukelsin 71m ja varmasti oli naama kanssa näkemisen arvoinen. Sukellus oli aivan toiselta planeetalta kuin 67. Nyt olo oli rento ja huoleton, pintaan tullessa hymy naamalla viimeiset 15m ja todella vahva olo. Tästä on hyvä jatkaa. Selkeästi rauhoitettu lähtö ja 3 min static lämppärinä ennen lähtöä tekivät tehtävänsä, kuten varmasti myös välipäivä.

Vielä 3 päivää (tai Susannalla 2) aikaa viimeistellä kuntoa, se on itseasiassa ruhtinaallisesti nyt, kun vatsatauditkin ovat melko varmasti takana koko joukkueella.

Vapaapäivä

Tarkoituksemme oli pitää huomenna vapaapäivä, mutta tänään keli oli niin raju että katsoimme parhaaksi jättää sukellukset väliin. Vielä rannalle kävellessä vitsailimmie Timon kanssa että huonoissa olosuhteissahan sitä pitää juuri harjoitella, mutta laiturin hyppimistä katsoessa totesimme että tällaisessa kelissä kisa varmaankin keskeytettäisiin. Sitäpaitsi turvasukeltajatkaan eivät olleet uskaltautuneet ulos, joten jätimme mekin väliin.

Tämä oli sinänsä sääli, että ainakin minulla ja Timolla oli kova lataus päällä. Anza oli lepopäivästä mielissään koska hänen korvansa on oikkuillut, Susanna taas menee illalla varmaankin taas sukeltamaan koska hänellä on jäänyt treenejä väliin, mutta nyt vointi alkaa olla parempi.

Kun miehet oli kerran valmiiksi ladattu niin piti se energia johonkin suunnata, joten käppäilimme altaalle tekemään staticia. Tarkoitus oli parin lämppärin jälkeen lähteä Timon kanssa "viivalle", mutta viimeinen lämppäri kulki itsellä niin hyvin että päätin jatkaa loppuun asti. Hieman mittaajasta vaihdellen aika oli jotain 7:30 päälle, eli apneakondiskin on nyt hyvässä iskussa.

Keli on nyt jo tyyntynyt ja arvomme hieman mitä teemme. Anza ja Timo ovat päättäneet levätä, mutta Susanna on ainakin veteen menossa ja omalta osaltani arvon vielä. Aamulla emme uskoneet että keli tyyntyisi ja vedimme siksi homman jo teloille, mutta näköjään se olisi tyyntynyt kuitenkin. Mutta johonkin väliin se vapaapäivä on otettava joka tapauksessa...

Edit: Susanna kävi vielä illalla sukeltamassa ja 47 metriä meni vahvan oloisesti. Lopuksi Susanna vielä harjoitteli mouthfilliä ahkerasti ja sai kuin saikin homman toimimaan. Harjoitteluahan sen rutiiniksi saaminen vaatii, mutta lupaava alku kuitenkin!

Kuvia ja treenikuulumisia

Tänään menimme treenaaman jo ennen aamiaista. Ajatus oli että saataisiin olla rauhassa (105 kisaajaa kun täyttää nuo köydet aika hyvin) ja ei olisi maha täynnä. Susanna jätti treenit väliin kun oli ilmeisesti hieman saanut kosketusta ns. faaraon kiroukseen. Päivällä tosin olo oli jo parempi, eli varmaan Susannakin käy vedessä vielä.

Sain myös ekaa kertaa mukaan kameran joten liitän pari räpsyä jutun saatteeksi.

Timo Sukelsi 65m helpon ja vahvan oloisesti, paljon parempi sukellus kuin eilinen 60 ja kyllä se naamaltakin näkyi. Antero sukelsi myös erittäin vahvan oloisesti 55m ja kehui sukelluksen olleen nautinnollinen. Itse sukelsin 67 metriä ja vaikka sukellus meni ihan hyvin, niin huomasi kyllä että kertaharppaus oli psyykkisesti turhan suuri. Jännitys iski pohjalla ja tunsin kuinka syke alkoi nousemaan ja uinti ylös oli aika jännittynyt. Kuulemma lähdössä myös päästelin vähän liian kovaa, vähempikin riittää. No sitä ehtii tässä vielä hioa, mutta tuskinpa 7m kasvatuksia enää suorituksiin kerralla teen.






Tänään lepäämme oikeasti, eilisistä lupauksista huolimatta menimme kuitenkin Timon kanssa vielä pimeädyykille. Ihan kivaa, mutta ei niin kivaa kuin ekana iltana ja treenitavoitteellisesti tuosta ei varmaankaan juuri hyötyä ollut, päin vastoin.

Kropasta huomaa hyvin että sukellettu on. Huomenna treenaamme vielä, mutta ylihuomenna pidämme vapaapäivän. Sitten on 3 treenipäivää, yksi lepopäivä ja sitten itse kisa. Vielä ehtii tehdä paljon.

Eka treenipäivä

Pääsimme tänään ensimmäistä kertaa kunnolla treenaamaan ja täytyy kehua järjestelyjä vielä lisää. Paitsi että käytössämme on kokoajan 26 köyttä, myös kahdella virallisella kisaköydellä on kokoajan miehitys. Kisaköydet ovat kahden kelluvan alustan päällä ja molemmissa on vastapainot. Köydelle voi vain mennä, ilmoittaa mihin syvyyteen aikoo mennä ja loppu hoidetaan järjestäjän puolelta.

Sukellukset kulkivat hyvin. Timo ja Simo sukelsivat 60m, Antero helpon näköisen 50m ja Susanna 40m. Kokeilimme myös vähän CNF:ää. Antero ja Susanna 20m, Timo 30 ja Simo 40. Hyvällä mallilla siis ollaan.

Loppupäivä ollaan varmaan aika rennosti, sen verran voimattomaksi tuo treeni veti.

Saapuminen

Hyväntuulinen joukkue saapui Sharmiin n. klo 14 iltapäivällä. Vaikka kaikki meistä ovat Egyptissä ennenkin olleet pääsivät vekkulit taas yllättämään. Kysyimme lentokentällä taksikuskilta hintaa ja vastaus oli "forty". Ihan kohtuu taksa, ehkä vähän kallis, mutta suostuttiin. Melko tiukkaan saatiin corolla pakata että mahduttiin, mutta pääsimme lopulta hotellille. Ojensin kuskille sadan punnan seteliä ja siitähän se taas lähti. "no no, what is this...forty dollars". Pyyntö oli niin posketon että jopa minunlaiseni "tinkijä" tajusi olla menemättä mukaan...Edes suomessa ei taksikyyti maksa noin paljoa.

Saatuamme huoneet ja hoidettuamme juoksevat asiat, kuten painojen hommaaminen (jotka Colona Divers ystävällisesti meille lainasi), päätimme vielä mennä sukeltamaan vaikka alkoikin jo tulla pimeä. Sukellukset on järjestetty täällä aika mielenkiintoisesti. Suoraan hotellin rannasta menee n. 50m pitkä ponttoonilaituri merelle. Sen päässä on koralliriutan reuna ja aika kiva dyykkipaikka. Siitä uidaan vielä n. 100m merelle jossa on rivissä 26 poijua ja köyttä syvyyksillä 50-90m, kokoajan käytettävissä. Menimme sukeltamaan ilman pukua kun vesi on 28 asteista ja tämä oli kyllä ehdottomasti yksi parhaista sukelluskokemuksista urallani. Oli lähes täysikuu ja kuun pystyi näkemään vielä 30-40 metristä ja vesi oli niin kirkasta että pimeässäkin naapuriköydet erotti selvästi. Vielä kun n. 30 metrissä oli bioluminoivaa planktonia oli kokemus lähes hengellinen.

Muidenkin maiden edustajat alkavat olla kaikki paikalla ja onkin ollut mukavaa törmätä sekä vanhoihin tuttuihin, että nähdä kasvot nimien ja nettilegendojen taustalla. Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että sukelluspaikka on mahtava. Kokoajan parin sadan metrin päässä, syvyyttä riittää, ei virtoja, näkyvyys huippuluokkaa ja köysiäkin on tarpeeksi.

Huomenna päästään sitten itse asiaan ja aamulla menemme vetämään ensimmäisen oikean treenin. Ruotsalaiset haastoivat meidät myös huomenna pimeädyykille ja unashamedin free immersionin maaotteluun. Mistähän lie senkin idean saaneet...

Internetyhteydet tässä hotellissa (joka muuten on ihan ok) ovat surkeat, joten pahoittelen pientä viivettä raporteissa. Yritämme kuitenkin saada joka päivä jotain tekstiä näkyville. Isommat kuvapäivitykset varmaan jäävät matkan jälkeen.

Syvyyssukelluksen MM-kisat Sharm el Sheikissä

Vapaasukelluksen kattojärjestö AIDA järjestää joka toinen vuosi vapaasukelluksen MM-kisat yksilökisoina ja joka toinen vuosi joukkuekilpailuna. Vuonna 2007 on yksilökisojen vuoro, joten kilpailuja järjestetään kaksi. Elokuussa kilpailtiin ns. allaslajeissa, joita ovat pituussukellus (dynamic apnea) ja hengenpidätys (static apnea).

Lokakuussa vuorossa ovat syvyyssukelluksen MM-kisat egyptissä. Tapahtumassa sukeltajat pyrkivät pääsemään mahdollisimman syvälle uimalla koko matkan alas ja ylös ilman hengityslaitetta. Lajeja on kaksi: syvyyssukellus räpylöillä (constant weight with fins) ja ilman räpylöitä (constant weight without fins).

Suomea edustamaan lähtee nelihenkinen joukkue. Miehistä Timo Kinnunen, Antero Joki ja Simo Kurra, sekä naisista Susanna Saari.

Joukkue matkustaa Sharm el Sheikiin 23.10 ja ensimmäinen kisapäivä on 2.11. Joukkueella on siis reilu viikko aikaa totutella olosuhteisiin ja löytää tuloskuntonsa. Päivittelemme blogiin niin harjoituskuulumisia kuin kisatuloksiakin päivittäin.

Vuoden 2005 MM-kisoissa Timo Kinnunen sijoittui kolmanneksi suomenennätyssukelluksellaan (86m). Taso kilpailuissa tulee olemaan kova, mutta hyvät sijoitukset ovat mahdollisia tälläkin kertaa.

Uusi SE pituussukelluksessa ilman räpylöitä

Johanna Nordblad sukelsi uuden ilman räpylöitä pituussukelluksen SE:n, mahtavat 125 metriä. Tulos ylittää siis myös miesten suomenennätyksen. Valitettavasti hienosta sukelluksesta huolimatta mitali jäi täpärästi saavuttamatta, vaikka pronssimitali irtosi samalla tuloksella, sillä ennakkotulos oli pienempi kuin Karla Fabriolla ja sääntöjen mukaan voittaja on se jonka toteutuneen sukelluksen ja ennakkotuloksen erotus on pienin, jos sukellukset ovat yhtä pitkiä.

Onnittelut kuitenkin Johannalle mainiosta sukelluksesta!

Odotetusti naisten finaalin voitti Natalia Molchanova 149 metrin sukelluksellaan.

Miesten finaalissa Stig Severinsen teki uuden maailmanennätyksen, uskomattomat 186 metriä! Hopea meni venäjän Alexey Molchanov:lle ja pronssi Japanin Naoyuki Tominaga:lle. Molemmat sukelsivat 157m mutta jälleen Molchanov:n ennakkotulos oli suurempi...

Suomi sittenkin kiinni mitalleissa!

Eilisillan DNF:n alkuerat tuottivat erittain mieluisan yllatyksen, kun Johanna Nordblad varmisti itselleen paikan lauantai iltapaivan DNF:n mitallitaistoissa uskomattomalla 116 metrin sukelluksellaan! Vedollaan Johanna sivusi vanhaa ennatystaan 10 metrilla ja otti samalla nimiinsa uuden Suomenennatyksen. Suorituksensa jalkeen Johanna oli silminnahden iloinen ja kertoi, etta sukellus oli tuntunut kaiken lisaksi helpolta: Pidemmallekin olisi voitu menna, ehka jopa 125 metrin paatyyn asti, mutta viisaasti han kuitenkin paatti ottaa sukelluksensa ylos ajoissa.

Ero alkuerien voittajaan, Venajan supernaiseen Natalia Molchanovaan oli vaivainen metri ja samoihin metrilukemiin Johannan kanssa ylsivat myos Tanskan Eva Tommerup seka Tsekin Alena Zabloudilova. Antamiensa ennakkotulosten perusteella heidat kuitenkin rankattiin tuloslistassa Johannan edelle, milla ei kuitenkaan ollut merkitysta loppukilpailuihin paasemisen suhteen.

Myos muiden Suomen naissukeltajien osalta paiva oli onnistunut. DYNamicin alkuerien black outtien aiheuttamat traumat olivat pois pyyhityt, kun Saana sukelsi hienot 87 ja Paivi 82 metria. Saanalle olisi sukelluksen pituuden perusteella auennut paikka B-finaalin, mutta toteutunutta suoritustaan lahemmas osuneella ennakkotuloksellaan Tanskan Britt Meller oli viimeinen B-finaaliin paassyt nainen. Harmittavaa, mutta Saanalla ei ole pienintakaan syyta olla tyytymaton eiliseen vetoonsa. Myoskaan Paivilla ei ole syyta surkutella tekemaansa tulosta, silla jalleen on syyta pitaa mielessa, minka tason kilpailuista on kyse.

Jos naisilla eilen DNF kulki, ei miesten puolella asiat sujuneet aivan yhta hyvin ja joukkoon mahtui seka onnistumisia etta epaonnistumisia.

Antero jatkoi jarkahtamattomasti kisoja edeltaneiden lupaustensa linjalla ja sukelsi 113 metria, sivuten vanhaa ennatystaan yli 20 metrilla. Vaikka sukelluksella ei auennutkaan paikkaa taman paivan B-finaaliin, jonne paastakseen olisi pitanyt venya vahintaan 125 metriin, oli Antero erittain tyytyvaisen oloinen suoritukseensa.

Laurille ja Eerolle puolestaan epaonni jatkui kisojen loppuun asti. Laurin pintautuessa 107 metrin kohdalla ei pintaprotokolla enaa yrityksesta huolimatta onnistunut ja tuomari nosti punaisen kortin. Jalkeenpain mies ei kuitenkaan suoritustaan harmitellut, vaan sanoin sukeltaneensa lupaustensa mukaisesti, "tappiin asti". Suoritukseen lahtiessaan Lauri varmasti tiesi, etta se olisikin ainoa tapa varmistaa paikka loppukilpailuissa.

Eeron sukellus puolestaan naytti alusta loppuun erittain lupaavalta: vauhti oli tasainen ja tekniikka pysyi hyvin kasassa - mikaan ei enteillyt sita, etta sukellus paattyisi black outtiin miehen pintautuessa 131 metrin kohdalla. Jalkeenpain Eero kertoi, ettei sukellus missaan vaiheessa kuitenkaan tuntunut pahalta ja blakari tuli aivan yllatyksena. Ehka jotain kuitenkin olisi ollut pelastettavissa, jos mies olisi malttanut nousta 125 metrin kohdalla, joka sekin olisi ollut uusi Suomenennatystulos. Mutta jossittelu sikseen, ensi kerralla sitten paremmalla onnella!

Illan viimeinen suomalaissukeltaja oli Mikko, joka 112 metrin sukelluksensa paatteeksi vastasi myos illan cooleimmasta pintautumisesta. Mikko oli etukateen huolella harjoitellut protokollansa, jossa valittomasti pintautumisen jalkeen asettui selin makailemaan ratakoysien paalle, kummatkin kadet tukevasti koyden ymparille kiedottuina. Viidentoista sekunnin maara-ajassa tuli "I'm ok" jalleen ilman kummempia nikotuksia, aivan kuten toissapaivaisessa staticissa. Mikon edesottamuksia miehen ensimmaisissa kansainvalisissa kisoissa on muutenkin ollut todella ilo seurata, sellaisella varmuudella ja maltilla mies kisasuorituksensa on tehnyt. Tuon varmuuden kun pitaa ja alkaa siihen paalle rakentamaan lisaa sukelluskuntoa, on meilla tassa tulevaisuudessa maailman luokan vapaasukeltaja!

Loppukilpailuissa Pohjoismaalaiset varit ovat tanaankin vahvasti edustettuina, kun DNF:n A-finalisteista perati viisi on Tanskasta, yksi Ruotsista ja yksi Suomesta. Miehissa Suomen joukkue tulee jannittamaan erityisesti Anders Larssonin puolesta, joka teki erittain vakuuttavan esityksen, parantamalla jo ennestaa nimissaan ollutta Ruotsin ennatysta 134 metriin. A-finaalin ehdoton voittajasuosikki on kuitenkin Stig Severinsen eilisella 153 metrin sukelluksellaan.

Suurin jannityksen aihe on tietenkin naisten A-finaali, josta eilisen perusteella tulee aarimmaisen tiukka. Alin A-finaaliin oikeuttanut tulos oli 110 metria, joten illan mitallitaistoissa kuka tahansa finalisteista voi nousta voittajaksi. Me tietysti taalla Mariborissa ja te Suomessa jannitamme Johannan puolesta, joka pystyessaan elisen kaltaiseen suoritukseen on tiukasti kiinni mitallikannassa. Peukut pystyyn siis viela viimeisen kerran!!!

Viimeisen kilpailupaivan aloittaa naisten ja miesten B-finaalit klo 17.00 ja 17.15. A-finaallit starttaavat 17.45 ja 18.00.


T:Matti

Staticin finaalit

Eilen kulki, tanaa valitettavasti ei. Vaikuttaisi, etta joukkueemme kisamenestys on yhta vaihtelevaa kuin saa Mariborissa: vuoroin paistaa vuoroin sataa; iloisia onnistumisia seuraa karvaita pettymyksia. No, meno on kovaa talla tasolla, eika varmasti ikina etukateen voi tietaa, mika on paivan kunto.

Johannan static oli tanaan erityisen tuskallisen nakoinen syysta tai toisesta. Jo kolmen minuutin jalkeen Johanna alkoi hivuttamaan kasiaan altaan reunalle, valmistatuakseen ylosnousuun. Selkeasti naki, kuinka Johanna taisteli viimeiseen asti hengitysrefleksin kanssa, mutta lopulta oli annettava periksi, ajassa 4.24. Johannan suorituksessa oli jotain muutakin pienta huomautettavaa, silla lopullisesta tuloksesta vahennettiin kaksi miinuspistetta. Erittain harmittava takaisku eilisen heinon staticin finaalipaikkataistelun jalkeen...

Anzallakaan ei tanaan kulkenut yhta hyvin kuin eilen. Palleanykaykset olivat selvasti havaittavissa viiden minuutin jalkeen, jolloin mies alkoi valmistautumaan pintautumiseen, viemalla kadet pitkalle altaanreunalle. Anza pintautui kuuden ja puolen minuutin kohdalla ja valitettavasti tuomari viela naki pintaprotokollassa jotain huomauttamisen varaa - punainen kortti.

Hieman epaselvaksi jai mista asiassa oikein oli kyse, silla Anzan suoritusta parin metrin paassa seuranneena en kylla nahnyt mitaan huomautettavaa protokollassa; pintautuminen oli tiukka, mutta protkolla mielestani puhdas. Anzan selvityksesta ymmarsin, etta coutsaajana toiminut Lauri olisi koskenut hanta juuri pintautumisen tuntumassa pyytaaksen merkkia, mika on saantojen vastaista. Asiasta kuitenkin tehtiin protesti, mika toivon mukaan menee lapi jolloin Anza saisi hyvin ansaitsemansa hyvaksytyn suorituksen hienosta taistelustaan loppuun asti.

Pian suorituksensa jalkeen antamassaan kommentissa Anza kertoi, etta eilisella liki seitseman minuutin staticilla oli yha vaikutuksensa, eika han tanaan yksinkertaisesti tuon pidemmalle pystynyt jatkamaan. Hieno suoritus Anzalta joka tapauksessa, yllatysnimena staticin finaaleihin MM-kilpailuissa!

Tanaan sen sijaan tehtiin historiaa, kun tietaakseni ensimmaista kertaa MM-tasolla nainen paihitti miehet staticissa! Samalla naisten maailmanannatysta vietiin puolisen minuuttia eteen pain, kun Venajan super-daami, Natalia Molchanova venytti uudeksi maailmanennatysajaksi uskomattomat 8:00 minuuttia!

Natalian suoritus oli vielapa eleeton, suorastaan helpon nakoinen, ja pintautuessaan Natalia oli taysissa voimissaan: Ei pienintakaan hengastyksen merkkia, ei pintautumiselle normaalisti tyypillista puuskusta, vain pari kevytta hengenvetoa, rauhallinen "I`m ok" kaikessa rauhassa. Kun tuomari puolen minuutin jalkeen nosti valkoisen kortin hyvaksytyn suorituksen merkiksi, oli meteli hallissa oli aivan uskomaton! Jokainen paikallolija tiesi, etta olivat todistamassa ainutlaatuista ja ikimuistoista tapahtumaa vapaasukelluksen historiassa!

Naisten sarjassa toiseksi taisteli Ruotsin Lotta Erickson ajalla 6:42 ja kolmanneksi tuli USAn Jessica Wilsson, hankin jaaden voittajasta kaksi minuuttia. Miesten mestaruuden vei puolestaan Sveitsin pitkan linjan vapaasukeltaja Nicolas Guerry ajalla 7:34, toiseksi tuli Puolan Tomek Bryel, 7:15 ja komanneksi Ruotsin Peter Boivie ajalla 7:10.

Jos suomalaisilla oli staticissa tanaan epaonnen paiva, ei kaikki mennyt putkeen muillakaan. Yksi miesten staticin ennakkosuosikeista Stig Severinsen sai hylatyn ja pahiten penkin alle meni B-finaalissa Carlos Costella, joka aiemmin oli joutunut karsimaan jo jarjestajien sekoiluista DYNamicin finaaleissa. Siina vaiheessa, kun Offica Topiin oli enaa pari minuuttia nain, kuinka Carlosin coutsaaja vasta puolessa valissa allasti tuskallisen hitaasti kuljetti miesta kohti suoritusaluetta. Lopulta Carlos joutui uimaan lahtoalueelle omin voimin ja viela muutama sekuntti ennen OT:a mies korjaili uimalasejaan. Mies kuitenkin lahti suoritukseen pakaten keuhkot kiireella, mutta joutui keskeyttamaan ajassa 3:35.

Tanaan, kisojen toiseksi viimeisena kilapilupaivana on jaljella viela DNF:n alkuerat, johon joukkueemme on paraikaa valmistautumassa. Lahtiessani hallilta ainakin Saana ja Paivi suunnistivat keskustaan ruokailemaan ja tietaakseni Eero aikoi pulahtaa viela veteen ennen iltapaivan alkueria.

Toivotaan ette kaikki menee hyvin tassa kilpailujen viimeisessa lajissa, sen epaonninen joukkueemme olisi nyt taysin ansainnut. Peukkuja siella Suomessa, kaukaista kannustustanne kaivataan nyt!


T:Matti

Auringonpaistetta ja onnistumisia!

Tervehdys blokin lukijat!

Eilisten synkeiden kisakuulumisten jalkeen on taas huomattavasti iloisempien uutisten aika! Aamuisissa staticin alkuerissa joukkuueemme menestys oli etukateisodotuksia parempi, lukuunottamatta kisojen yhden static-ennakkosuosikin, Timon tippumista huomisista finaaleista: Timon hieno static-taistelu hylattiin, kun pintaprotokollan suorittaminen takkuilu. Tekemallaan noin seitseman minuutin tuloksella Timolla olisi ollut paikka huomisissa finaaleissa, mutta valitettavasti nain talla kertaa...

Antero ja Johanna sen sijaan nousivat paivan tahdiksi suomalaisjoukkueessa ja varmistivat paikkansa huomisissa A-finaaleissa. Antero sivusi jalleen ennatystaan reilulla kymmenella sekunnilla ajalla 6.59 ja Johanna teki hienon suorituksen 5.35. Huomenna on siis paljon jannitettavaa Suomen puolesta, kun Anza ja Johanna asettuvat rinnan taistelemaan mitalli paikoista etukateen tiukaksi povatuissa staticin loppukilpailuissa. Peukut pystyyn siis siella kotona!

Myos muut paivan suomalaiset tekivat vakuuttavaa jalkea. Paivan suomalaisaloittaja oli Paivi, joka teki tasoisensa tuloksen 4.23 puhtain ottein. Vaikka Paivi jalkeenpain hieman harmittelikin sita, ettei taistellut sen pidemmalle, oli suoritus hieno varsinkin huomioiden, milla tasolla naissa kilpailuissa mittasuhteissa liikutaan. MM-kisoissa onnistuminen on asia, jonka arvoa ei sovi vahatella.

Eilisten DYNin pettymysten jalkeen suuri ilon aihe oli Eeron suoritus lajissa, joka kaiken lisaksi selkeasti oli miehen prioriteeteissa toissijainen; sanojensa mukaan han ei edes neljaan vuoteen ole varsinaisesti treenannut staticia, kaiken huomion ollessa dynamicin kehittamisessa. Eeron tulos 6.04 sivusi vanhaa kisaennatystaan yli puolella minuutilla ja kaiken lisaksi Eero kertoi suorituksen jalkeen, etta olisi helposti voinut jatkaa suoritustaan paljon pidemmalle. Valkoinen kortti omalla ennatystuolksellaan on kuitenkin kympin arvoinen suoritus MM-kisoissa, mahtavaa Eero!

Joukkueen kuopus Mikko puolestaan avasi oman kisasuorituksensa parhaalla mahdolisella tavalla. Mikon pintautuessa ajassa 5.37 ei ollut pienintakaan epailysta siita, etteiko tuomarina toiminut AIDAN puheenjohtaja Bill Stromberg olisi voinut nayttaa hyvaksytyn suorituksen merkiksi valkoista korttia. Mikon ok:t tulivat kaikessa rauhassa ja ajallaan, suorastaan betoniin valetulla varmuudella. Tasta on erittain hyva jatkaa huomenna, Mikko!

Huomenna on siis vuorossa staticin finaalit ja DNF:n alkuerat, joissa kummassakin riittaa taas jannitettavaa omiemme puolesta.

Staticin finaali Suomen aikaan:

Johanna 11:45 (ap 4.30)
Antero 12:00 (ap 7.00)

Staticissa vahvoja ennakkosuosikeja ovat naisissa USA:n Jessica Wilson, Venajan Natalia Molchanova, joka tanaa voitti DYNamicin suvereenilla suorituksellaan, vieden naistenkin tulokset reilusti 200 paremmalle puolelle (huh, huh!) seka ruotisn Lotta Erickson, joka kuitenkaan ei ainakaan tanaan onnistunut DYNamicin b-finaalissa.

Miesten staticissa puolestaan on vaikea nostaayhta nimea ylitse muiden, niin tasainen oli taman paivan semifinaali. Kuitenkin Herbert Nitch lienee vahvana ennakkosuosikki taman paivaisen perusteella, vaikka mies itse oli todennut, etta tekemansa seitseman ja puolen minuutin tulos oli hanen vaikeimapansa ikina. Jannaksi menee siis tamakin menee!


DNF:n alkuerat huomenna Suomen aikaan:

Paivi 17:24 (ap 40)
Johanna 17:32 (ap 50)
Saana 18:04 (ap 72)
Lauri 18:04 (ap 66)
Antero 18:12 (ap 75)
Eero 19:16 (ap 101)
Mikko 19:24 (ap 102)

Ennakkospekulaatioiden mukaan paastakseen finaaliin tulee DNF:ssa miehissa 125 metrin jalkeen tehda viela reilu kaannos ja B-finaalipaikka lohjennee noin 120 metrin vedolla. Naisissa mitallitaistoihin tarvittanee yli sadan metrin sukellus, B-finaali kuulemma on viela arvoitus.

Takalaiset nettiyhteydet takkuavat sita luokkaa, etta etukateen lupailtujen kuvien kanssa taytyy toistaiseksi ottaa sanat takaisin. Kuvamaterialia on kuitenkin otettu laajasti, minka lisaksi taman paivaisista DYNamicin loppuerista on videomateriaalia. Teemme parhaamme kuvamateriaalin saamiseksi kaikkien nahtavaksi, kuitenkin tassa vaiheessa prioriteettina on omat kisasuoritukset. Lisaksi Eero tuossa lupaili pienta artikkeoin tynkaa DYNamicin kehittymisesta tanaan nahdyn perusteella, sekin tulee lahiaikona kaikkien luettavaksi.

Mutta nyt hyvaa yota ja peukut pystyyn siella koto-Suomessa heti aamusta Anzan ja Johannan puolesta!


T: Tired but happy : )

Eeron vika-analyysiä

...löytyy täältä.

Sadetta ja sambaa...

Kuten varmasti useimmat kilpailuja ja Suomen edustusjoukkueen edesottamuksia seuranneet tassa vaiheessa jo tietavatkin, lahes koko joukkueemme epaonnistui paivan DYNamic-suorituksissaan tavalla, jota tuskin kukaan olisi ennakolta osannut odottaa. Saanalle, Paiville, Laurille ja Eerolle heilui punainen kortti, Timo jai kauas omasta parhaasta tasostaan ja Johanna veti oman sukelluksensa pintaan jo varhaisessa vaiheessa. Tassa paivan tulokset niille, jotka eivat niita vila kisajarjestajien sivuilta ole ennattaneet noukkia:

Saana DQ
Timo 120 m
Paivi DQ
Antero 156 m
Lauri DQ
Johanna 85 m
Eero DQ

Joukkueen ainoa valopilkku oli siis Antero Joki, joka jatkoi tyylilleen uskollisena hyvien kisasuoritusten sarjaa. Anza sukelsi oman henkilokohtaisen ennatyksensa 156 metria, jolla tuloksella kuitenkin taparasti jai B-finaalin ulkopuolelle. Anteron hieno kisaveto on ilon ja ylpeyden aihe, jolle kuuluu antaa tunnustusta. Tama paiva oli jalleen yksi osoitus siita, mihin Anza kilpailu toisensa peraan on aiemminkin pystynyt: hyvaan kilpailuvarmuuteen ja omien tulostensa petraamiseen henkisesti kovissa kilpailuolosuhteissa.

Syita yksittaisten suoritusten epaonnistumisiin sen sijaan on turha tassa vaiheessa lahtea ruotimaan. Jokainen epaonnistuminen on erittain valitettava ja sivustakin seurattuna surullista katsottavaa, puhumattakaan siita, mita pettymyksen ja itsekritiikin tunteita kilpailija itse sisaisesti kay sambaan tai BO:hon paattyneen sukelluksen jalkeen lapi. Epaonnistumisista voi kuitenkin oppia ja jalkeenpain tarkasteltuna usein huomaa, etta tapahtumahetkella aarimmaisen lohduttomalta tuntunut epaonnistuminen olikin valttamaton vaihe matkalla kohti entista parempia suorituksia. Jossittelu ei auta, eika turhiin itsesyytoksiin myoskaan kellaan ole aihetta: jokainen kilpailijoistamme teki kuitenkin naissa olosuhteissa ja sina nimenomaisena hetkena parhaansa, tuli lopputuloksesta mita tahansa.

Se viela tassa mainittakoon, etta ainakin ensimmaisen paivan kokonaiskuva noudatteli lukuisten muidenkin kilpailusuoritusten osalta samaa linjaa: punainen kortti heilui lahes joka lahdossa ja muutamia epaonnekkaimpia jouduttiin noukkimaan altaan pohjalta asti. Taytyy sanoa, etta homma naytti kokonaiskuvaltaan ainakin omaan makuuni turhankin roisilta. Toivon hartaasti etta tulevien kilpailupaivien osalta tyyli vaihtuu ja sambaaminen siirtyy altaalta paraikaa Mariborissa pidettavien kaupunkifestivaalien katukuvaan, jossa samba-tyttoja ei viela olekaan nakynyt ; )

Huomenna on kuitenkin siis paiva ja uudet kujeet, jossa vuorossa ovat Staticin alkuerat. Joukkueemme osalta static-paiva nayttaa seuraavalta (Suomen aikaan):

Paivi 11:28 (ap 2.00)
Eero 11:28 (ap 3.00)
Mikko 11:42 (ap 3.30)
Antero 12:48 (ap 4.30)
Johanna 12:48 (4.30)
Timo 13:54 (ap 7.16)

Suurin huomio staticin osalta kohdistunee paivan viimeiseen lahtoon, jossa Timon viereen kilvoittelemaan staattisen hengenpidatyksen maailmanmestaruudesta asettuu itse Herbert Nitch. Siita tulee janskaa!!!

Toivotaan siis, etta huomisaamuna koko taman paivan Mariborin ylla roikkuneet synkat sadepilvet vaistyvat ja aurinko taas pilistaa taivaalta. Kisat ovat kuitenkin vasta alussa eika kirvesta kannata heittaa kaivoon tai tapahtuneita jaada marehtimaan, ennen kuin homma on viety kunnialla loppuun asti!


Matti

Dynamicin alkuerien lahtolista

Tassa lahtolista taman paivan alkueriin Suomen ajassa ja ennakkotulokset:

Saana 17:16; 55 m
Timo 17:32; 70 m
Paivi 17:40; 75 m
Antero 18:14; 99 m
Lauri 18:54; 110 m
Johanna 19:28; 125 m
Eero 20:00; 152 m


Matti

Dynan kisaolosuhteet

No niin, hieman on kiiretta pukannut kun kisajarjestajat ovat onnistuneet jarkaamaan treeenimahdollisuuksia niin tiuhaan ettei valissa ole ehtinyt kunnolla edes syomaan. Nyt arpa on niin sanotusti heitetty huomisia dyna-alkueria ajatellen, joten tassa on hyvaa aikaa kommentoida kuulumisia.

Kisa-allas on juuri niin taydellinen kuin MM-kisoilta vain voikin toivoa: tasainen, 2m syva pohja; sopivan lamminta vetta (26 astetta); seisonta-ulokkeet altaan kaikilla reunoilla; puhdasta ja kirkasta vetta; sisahalli (saaolosuhteet vakioidut ja ennalta arvattavat). Eli huomisen jalkeen ainakaan altaan olosuhteita ei pitaisi paasta syyttamaan penkin alle menneista dyykeista. Ainoana duupiona on mahdolliset erilliset lahtokorokkeet mita altaaseen ehka laitetaan, mutta niista pitaisi kohta saada selvyytta kun Matti kay kuuntelemassa kuulumiset dynan event committeesta.

Dyna-addiktina silmaan on pistanyt se, etta suomalaiset on olleet melkein ainoita dynan treenaajia viime paivina. Kaikki muut tuntuvat preferoivan staticin treenailua vaikka se tulee ohjelmaan vasta torstaina. Lieneeko kuuma ilmanala lannistanut muut kilpailijat rennompien lajien pariin?

Toinen silmiin pistanyt seikka on ollut, etta vaikka useat maat ovat lahettaneet useita kilpailijoita, niin Suomen lisaksi ainoastaan Japanilaiset nayttaisivat treenaavan joukkueena. Olemme onnistuneet harjoittelemaan useita taysimuotoisia kisasuorituksia lammittelyineen, lahtolaskentoineen etc. sen takia etta olemme pystyneet sopimaan keskenamme treenisessioiden sisalloista. Tama tulee olemaan merkittava ero varsinkin muiden maiden kokemattomampiin kilpailijoihin nahden Tama joukkuehenki tulee varmasti sailymaan kisapaivinakin helpottaen sita sekamelskaa ja hamminkia mita siella varmasti tulee vastaan reilusti yli sadan hermostuneen kilpailijan ja toimitsijan haariessa edestakaisin: seuraavaksi sukeltavat saavat keskittya rauhassa, ja kaikki muut varmistavat ettei mikaan paase hairitsemaan heidan optimaalista keskittymistaan.

Suomalaisilla ei ole ollut mitaan ongelmia paasta sinuiksi kisa-altaan kanssa, vaikka 50m allas on aina hieman erilainen kuin normaali 25m allas. Melkein kaikki dynakisaajat ovat tehneet helppoja kaannoksia 100m:sta joten mitaan morkoa ei tastakaan nayta muodostuvan. Paivi yltyi melkein omaan ennatykseensa eilen tehden varman 120m vedon taysin puhtaalla ylostulolla ja ilman mitaan hatikoinnin merkkeja missaan vaiheessa dyykkia. Itse sain tanaan karistettua 150m:n kaannospeikon saatuani alle viela yhden vahvan hieman yli 160m siivun ilman etta tuntui oikeastaan muulta kuin kevyelta lenkkeilylta jaloissa. Jos tuosta omasta dyykista mitaan huonoa haluaa sanoa, niin se oli jopa liiankin helppo 'kenraaliharjoitusdyykki', koska se ei tuntunut vaikealta missaan vaiheessa. Viimeisessa harjoituksessa olisi varmaankin ollut hyva jos olisi ollut joitakin pienia ongelmia, joiden yli olisi paassyt dyykin aikana, jotta olisi sitten henkisesti valmiimpi kohtaamaan kisasiivun aikaiset odottamattomat vastoinkaymiset. No, turha kai tassa ruveta ylettomasti valittamaan ongelmien puutetta :). Huomenna vain heti aamusta kova henkinen valmistautuminen paalle, niin eikohan se seuraava seinakin rupea haamottamaan...

Tanaan illalla meilla on ohjelmassa viela kisojen perinteinen avajaisparaati (kuvia tulossa huomenna), minka jalkeen syomme viela kevyesti jotakin ja painumme pehkuihin odottamaan huomista.

Huomiset lahtoajat ovat aika myohaan. Aikaisimmat ajat ovat muistaakseni joskus 17:00 aikoihin, ja oma starttini on 19:00.

-EeroS

Terveiset Mariborista - alkuviikon tunnelmia!

Tervehdys blokin lukijat!

Blokin paivitysta on varmasti moni odottanut innolla ja haluan siksi heti alkuun esittaa pahoitteluni pienesta viivastyksesta. Pyydan anteeksi myos mahdollisia kirjoitus-hasardeja, silla paikallisilla on meikalaisesta poikkeava kasitys siita, mita kirjaimia ja missa jarjestyksessa nappiksessa tulee olla. Mutta eikohan naillakin parjailla, koitetaan tulla puolin ja toisin ymmarretyiksi.

Kiirusta on pitanyt ja paivat ovat kulkeneet lahinna treenien (kaksi kertaa paivassa, 9-12 ja 16-19) seka ruokailujen rytmittamina. Niin, ja ei sita oikeastaan kummosia kerrottavia viela olekaan, ainakaan sen olennaisimman osalta, silla ensimmaiset kisalahdothan ovat vasta huomenna. Huomisista DYNin alkuerien tuloksita lupaan kuitenkin raporttoida kommentteineen asap. Mutta kootaan nyt ensin hieman viimeisen kolmen paivan kuulumisia ja tunnelmia.

Matka Helsinki-Vantaalta Munchenin kautta Itavallan Graziin ja edelleen autokyydilla Mariboriin sujui suuremmitta kommelluksitta. Ainoastaan Laurin kasimatkatavaroihin ujuttama epailyttavan oloinen, kolmisen kiloa painava kaulahely maariteltiin kotimaan turvatarkastuksessa sen verran vaaralliseksi kapistukseksi, etta sille jarjestyi ihan oma pikku kuljetuslaatikon ruumassa. Kaikki matkassa oleva saatiin kuitenkin hienosti perille ja mika tarkainta ilman taysin vahingoittumattomina.

Joukkueemme on majoittunut paikalliseen kouluun ja hintaluokka huomioiden ovat olosuhteet erittain kelvolliset, joskin vaatimattomat. Olemme jakautuneet kolmeen kolmen hengen huoneisiin, joissa aina kahta huonetta kohti on yhteinen tilava kylpyhuone. Suihkusta tulee lamminta vetta, vesi on juomakelpoista ja matkaa taalta hallille on vaivaiset pari korttelin valia. Keskustan ruoka-apajille onkin sitten jonkin verran pidempi jotos, sekin kuitenkin ihan kohtuullisen kavelymatkan paassa.

Kuten tuossa anonyymi paikallaolija jo kertoilikin, allasolosuhteet ovat mita mainioimmat: allas on tasasyvyinen ja kilpailijoidemme mukaan erittain hyva dynamicia silmalla pitaen. Hieman spekulaatiota sen sijaan on herattanyt altaan pohjamerkinnat, samassa altaassa kun sukelletaan poikittaissuunnassa DNF. Vaikkei sukeltaessa kaakeleita tarvitsisikaan laskea, niin akkijarrutuksen valttamiseksi kannattaa DNF:ssa viimeisen t-pisteen kohdasta olla hyvin tietoinen.

Ulkomaan "kuuluisuudet" tietyti kiinnostavat aina, ja omien starojemme lisaksi heihin voikin paivittain tormata seka treenin merkeissa etta majoitustiloissa. Tallaiselle nyypiolle se on tietysti ihmetyksen ja kertomisen arvoinen aihe, joukkueemme konkareille sen sijaan vanhastaan tuttua. Tunnetuimmista vapaasukeltajista muutamia mainitakseni mm. Herbert Nitch, Stig Severinsen ja Henning Larsen ovat majoittuneet samaan rakennukseen kanssamme.

Herbert sattui maanantaisessa iltapaivan harjoitussessiossa Mikon "sparrikaveriksi" staticissa ja siina Mikkoa kellottaessa oli mielenkiintoista sivusilmalla seurailla miehen static-sessiota, mika yhdella sanalla ilmaistuna vaikutti rankalta: Oisko mies ottanut kymmenisen kuuden-seitseman minuutin staticia vajaan reilun tunnin aikana, huh huh! Mikko ei tietystikaan asiasta saikahtanut vaan veti oman settinsa lapi kaikessa rauhassa ja sivuilleen vilkuilematta. Laurikaan ei osoittanut turhaa ujoilua Herbertin suhteen, vaan tahtaili kamerallaan parinkymmenen sentin paasta miehen puuskutuksia : )

Henningiin puolestaan tormasin tana aamuna kamppamme kylpyhuoneessa, kaveri kun sattui aivan seinanaapuriksemme. Asiaa en tosin osannut aimistella, kun en tutun oloisiin kasvoihin millaan osannut nimea yhdistaa. Altailla hiippaillessaan huomioni kiinnittyi Henningin melko vaatimattoman oloiseen varmaan pari kiloiseen kaulapainoon, jonka avulla on kuitenkin sukellettu pitkalti kolmatta sataa metria. Muita vapaasukellusmaailman kuuluisuuksia on paikalla muun muassa Lotta Erickson, Alexey ja Natalia Molchanova, Guillaume Nery, seka liuta "vahemman tunnettuja", mutta tulostensa perusteella varteenotettavia tekijoita.

Mitahan muuta... Lampotila liikkuu tuossa 30 hujakoilla ja eilis yon vaikuttavaa ukkosmyrakkaa lukuunottamatta on ilma aurinkoinen. Porukka vaikuttaa varsin tyytyvaiselta oloonsa. Kisameiningin lisaksi varia kaupunkiin tuo paraikaa kaynnissa olevat Lentin festivaalit seka Drava-joen varteen kyhatty festivaalikatu esiintymislavoineen, lukuisine kojuineen ja viihtyisine ravintoloineen. Niiden antimista ei tietysti joukkueemme aivan taydessa mittakaavassa paase nauttimaan ennen kuin kisahommat on hoidettu kunnialla pois paivajarjestyksesta.

Tassa nyt paallimmaisena mieleen tuleva, treenikuulumisista lienevat kilpailijat oikeimpia tarkemmin kertoilemaan. Ai niin, niita paljon kaivattuja kuvia on tulossa, jahka saadaan oma lappari toimintaan. Homman pitaisi kuulemma onnistua huomisaamuna.


Matti

Lehdistötiedote

Suomesta edustusjoukkue vapaasukelluksen allaslajien MM-kilpailuihin

Järjestyksessään kolmannet vapaasukelluksen yksilöiden allaslajien maailmanmestaruuskilpailut järjestetään Slovenian Mariborissa, 4.–7.7.2007. Suomesta kilpailuihin osallistuu kolme naista ja viisi miestä.

Kansainvälisen vapaasukelluksen kattojärjestön AIDA:n (International Association for Development of Apnea) maailmanmestaruuskilpailuissa lajeina ovat: Static Apnea (Static, staattinen hengenpidätys), Dynamic Apnea with Fins (DYN, pituussukellus räpylöillä) sekä Dynamic Apnea without Fins (DNF, pituussukellus ilman räpylöitä). Mariborin MM-kilpailuihin osallistuu kilpailijoita 27 maasta.

Suomen joukkueen Timo Kinnunen ja Johanna Nordblad saavuttivat mitaleita jo edellisissä maailmanmestaruuskilpailuissa 2005 Renensissä, Sveitsissä ja tälläkin kertaa heiltä on lupa odottaa erittäin kovatasoisia suorituksia. Johanna on pitänyt hallussaan myös pituussukelluksen (DYN) maailmanennätystulosta ja Timo on jo vuosia lukeutunut staattisen hengenpidätyksen ykkösnimiin maailmassa. Eero Soralahti osoitti kevään SM-kilpailuissa kovaa tuloskuntoa. Hän myös saavutti finaalipaikan edellisissä MM-kilpailuissa pituussukelluksessa. Kokemusta ja suoritusvarmuutta joukkueelle tuovat Antero Joki, joka on tehnyt aiempina vuosina tasaisen varmaa tulosta niin yksilö- kuin joukkuekilpailuissa sekä Päivi Mettovaara. Uudempaa vapaasukeltajapolvea edustavat, Lauri Lilja ja Mikko Pöntinen sekä Saana Partinen.

Suomen värit ovat muutenkin edustettuina näkyvästi kisoissa, kun Kimmo Lahtinen toimii yhtenä kilpailujen kahdeksasta tuomarista. Joukkueen huollosta ja tiedotuksesta vastaa Matti Luukkonen.

Edustusjoukkueen kokoonpano ja kilpailulajit:

Antero Joki (Static, DYN, DNF)

Johanna Nordblad (Static, DYN, DNF)

Timo Kinnunen (Static, DYN)

Lauri Lilja (DYN, DNF)

Mikko Pöntinen (Static, DNF)

Eero Soralahti (Static, DYN, DNF)

Päivi Mettovaara (Static, DYN, DNF)

Saana Partinen ( DYN, DNF)

Matti Luukkonen (huoltaja)

Joukkuekuva

Jyri Vehmaskoski

Eikös joku ole sanonut, että kun ei enää itse pärjää, niin sit on hyvä ruveta valmentajaksi =) Tämmöisen tittelin sain tänä vuonna ja tavoite oli järjestää muutama ohjattu leiri, ja pieni valmennusrunko ohjelmineen. Tavoite ei aivan täyttynyt, mutta mm. muutaman leirin puitteissa pääsimme hieman alkuun tässäkin hommassa.

Suomessa vapaasukelluksen taso on maailmanmittakaavassa katsottuna kovaa luokkaa ja kovan tason omaavien määrä on aika lavea. Tältä pohjalta on hyvä ponnistaa, mutta sen seuraavan askeleen ottamiseen tarvitaan johdonmukaisempaa harjoittelua. Maailmalla vapaasukelluksen harjoitteleminen on mielestäni vielä lapsen kengissään ja tuskin kukaan osaa absoluuttisesti sanoa kuinka vapaasukellusta tulisi harjoitella, sillä niin moni eri tavoilla on huipulle noustu. Haaste harjoittelemisessa on aina kuinka pitää motivaatio tarpeeksi korkeana jotta yleensä jaksaa harjoitella. Etenkin niinä hetkinä kun tulokset eivät kasvakaan enää itsestään on monelle se kovin koetinkivi.

Tämän vuoden Mariborin maajoukkue on hyvin motivoitunut ja sillä on sopivasti mukana kokemusta että myös uutta verta. Joukkueella on hyvät edellytykset jatkaa hienoa arvokisamenestyksen sarjaa, josta Suomi on saanut nauttia viimeisten vuosien aikana. Toivon maajoukkueelle onnea ja menestystä kisoihin!

Matti Luukkonen

Maajoukkuesihteerinä toimenkuvaani kuuluu Mariborin kisamatkaa koskevat eri käytännön järjestelyt, erilaiset tiedotustehtävät sekä toimiminen joukkueen huoltajana. Ensisijaisesti olen kuitenkin vapaasukelluksen innokas harrastaja itsekin ja aloittanut säännöllisen harjoittelun noin vuosi sitten. Minulla on monipuolinen liikuntatausta, johon on kuulunut mm. eri kamppailulajit, astanga jooga sekä tietysti uinti. Kuitenkin löydettyäni vapaasukelluksen muut liikuntaharrastukset ovat jääneet selkeästi vähemmälle – aivan kuten on käynyt monelle muullekin vapaasukellukseen tutustuneelle.

Mariborin MM-kilpailujen osalta tavoitteenani on varmistaa, että joukkueemme jäsenet pystyvät mahdollisimman hyvin keskittymään siihen, mitä ovat lähdössä tekemään: kilpailemaan hyvistä sijoituksista maailman muiden huipputason vapaasukeltajien kanssa. Mariborin jälkeen toivon loppukesän voivani mahdollisimman paljon pystyä keskittymään syvyyssukelluksen harjoitteluun Suomen tummissa ja kesälläkin virkistävän viileissä vesissä. Tällä hetkellä olen kuitenkin ensisijaisesti ylpeä siitä, että saan olla osana Suomen tämänvuotista vapaasukellus maajoukkueen tiimiä!

Saana Partinen

Aloitin vapaasukelluksen harrastamisen syksyllä 2006 mieheni Samin innoittamana. Alussa minua kiehtoi vapaasukelluksessa erityisesti hiljaisuus veden alla ehkäpä sen takia, että olen kahden vilkkaan 7- ja 5-vuotiaan tyttölapsen äiti : ) Lisäksi on ollut hauska huomata, kuinka
olen harjoittelun myötä kehittynyt erityisesti DNF:ssä. Olen myös huomannut pitäväni kilpailemisesta ja tämän vuoden SM-kisoissa Kouvolassa sijoituin naisten sarjassa toiseksi!

Olen aiemmin harrastanut voimannostoa ja alkeita Tae Kwon Dosta. Nämä molemmat harrastukset katkesivat raskauksiin. Oikeastaan muuta liikuntataustaa minulla ei ole. Tänä vuonna olen myös päässyt kokeilemaan muutamia kertoja syvyyssukellusta ja toivon, että Mariborin kisojen jälkeen voin keskittyä nykyistä enemmän sukeltamiseen ulkovesistöissä. Mariborissa kilpailulajeinani ovat DYN ja DNF.

Päivi Mettovaara

Kuulin vapaasukelluksesta ensimmäistä kertaa osallistuessani laitesukelluskurssille vuonna 2000. Kiinnostuin kuulemastani siinä määrin, että ryhdyin internetin kautta hakemaan lisätietoa tuosta kiehtovalta kuulostavasta lajista. Pian sukellusopettajani järjestikin seuraamme vapaasukellus-intron ja siitä alkoi nykyinen harrastukseni.

Olen kilpaillut menestyksekkäästi vapaasukelluksen allaslajeissa kansallisella tasolla sekä ottanut osaa ulkomailla järjestettyihin kilpailuihin. Ehkä kaikkein hienoimmalta saavutukseltani tuntuu SM-kulta vuonna 2005. Erityisen iloinen olen kuitenkin kaikista uusista hienoista ystävistä, joihin vapaasukelluksen parissa olen vuosien saatossa tutustunut!

Vapaasukelluksen ohella muu aikani kuluu tiiviisti työn merkeissä sekä talonrakennuspuuhissa yhdessä kihlattuni kanssa. Staticin harjoittelua silmällä pitäen taloomme on suunnitteilla myös oma poreallas ; ) Mariborissa osallistun kaikkiin kolmeen kilpailulajiin: Staticiin, DNF:ään ja DYN:iin.

Mikko Pöntinen

Kiinnostukseni sukeltamiseen on melko vanhaa perua, sillä jo ihan pikkupoikana viihdyin kuulemma paljon paremmin pinnan alla kuin päällä. Liityinkin ala-asteella sukellusseuraan, jossa osallistuin perusvälinekursseille ja kävin hallivuoroilla sukeltelemassa kaverin kanssa. Yläasteikään tultaessa sukellusharrastus jäi kuitenkin vähemmälle ja hieman mietinnässä ollut laitesukelluskurssikin jäi käymättä.

Uudestaan kipinä sukellukseen syttyi kesällä 2006, kun kuulin ensimmäistä kertaa varsinaisesta vapaasukelluksesta. Olin aina elänyt uskossa, että hengittämättä voi olla korkeintaan pari minuuttia, joten tieto siitä, että jotkut pystyvät pidättämään hengitystään lähemmäs 10 minuuttia, oli varsin tajunnan räjäyttävä. Pitihän sitä sitten kotona kokeilla, mihin itse pystyn, ja pääsinkin ihan parissa viikossa kuivastaticissa yli 5 minuutin aikoihin. Hyvän alun kannustamana aloin hankkia lisää tietoa lajista, ilmoittauduin vapaasukellus-introlle ja aloin taas käydä sukellusseuran hallivuoroilla treenailemassa. Treeni alkoi tuottaa nopeasti tulosta, ja pääsin ensimmäisen harrastusvuoteni aikana jopa maajoukkueeseen ja MM-kisoihin. Sittemmin kaappiin on kertynyt useita Suomen mestaruuksia ja Suomen ennätyksiä, ja jopa muutama MM-mitalikin. Ensisijainen motivaationi lajin harrastamiseen on kuitenkin uuden oppiminen, kehittyminen ja tietysti myös vedestä nauttiminen.

Turun MM-kisat ovat jo kymmenennet MM-kisani. Lähden matkaan taas avoimin mielin ja yritän oppia jotain uutta maailman parhailta vapaasukeltajilta. Osallistun kisoissa molempiin pituussukelluslajeihin, räpylöillä ja ilman.

Johanna Nordblad

Aloitin vapaasukelluksen vuonna 2000 ja samana vuonna osallistuin jo kansainvälisiin kilpailuihin Ranskassa. Nicen kilpailujen myötä hurahdin täysin vapaasukellukseen ja ainoastaan poikani Kasperin syntymä piti minut tovin poissa rakkaan harrastukseni parista. Pian harjoittelin kuitenkin taas lähes päivittäin ja vuoden 2004 Kyproksen kansainvälisissä kilpailuissa tein kuin huomaamattani DYN:in naisten silloisen maailmanennätyksen (158 m).

Olen ottanut osaa useisiin MM-kisoihin ja saanut niistä muutaman mitallinkin. Treeniohjelmassani keskityn enemmänkin allaslajeihin, mutta parhaimmat kokemukset ja isoimmat fiilikset tulevat aina syvyyssukelluksilla. Vuosien mittaan harjoitellessa tulokset ovat parantuneet tasaisesti ja MM-kisoissa kisapaineen aiheittuman stressin täydellinen voittaminen on johtanut useimmiten parhaimpiin suorituksiini. On hienoa päästä taas kerran mukaan maajoukkueeseen ja odotan innolla Turun MM-kisoja.

Lauri Lilja

Kiinnostus vapaasukellukseen heräsi ulkomailla kun näin "kumipukuisen ukon" pitkine räpylöine ja harppuunoineen rantakivikolla. Suomeen päästyäni marssin kauppaan ostamaan harppuunakalastus välineet. Tutustuin Suomalaisiin vapaasukellus sivustoihin ja päätin osallistua sittemmin vapaasukellusintroon syksyllä 2006. Intron jälkeen kävin ahkerammin harjoittelemassa uimahallilla pituussukellusta ja hengenpidättämistä.

Kun lähdin harjoittelemaan lajia intron jälkeen, en olisi uskonut että muutaman kuukauden harjoittelulla saavutin 100m rajapyykin ilman räpylöitä ja että viiden kuukauden harjoittelun jälkeen olisin SM-kisoissa pituussukellus lajien kolmas. Tuloksilla 153m DYF ja 112m DNF.

Aikaisemmin harrastelin kestävyysjuoksua ja sittemmin harrastukset vaihtui normaaleihin hyötyliikunta lajeihin. Työ pitää Nykyään ehkä jopa aggressiivisestikin liikkeellä ja vastapainoksi rauhoitun altaalla tai avovedessä. Vapaasukelluksesta on tullut harraste, jota lähtee tekemään erittäin mielellään. Harjoittelen 4-6 kertaa viikossa ja kun en ole harjoittelemassa sukeltamista Metsästän, kalastan tai valokuvaan. Vapaasukellukseen liittyy monta erilaista temppua ja vaihtoehtoa minkä kanssa voi aikaa viettää - suosittelen kokeilemaan!

Sloveniaan olen lähdössä avoimin mielin ja tietysti tekemään parhaani. Kyseessä on kuitenkin ensimmäiset MM-kisat joten paineita ei kannata menestymisestä liikoja ottaa… ;o)

Antero Joki

Pienenä poikana vietin joka kesä koko pitkän loman mökillä järven rannalla ja mitäs sitä muutakaan olisi tehnyt kuin pulikoinut vedessä. Velipojan kanssa innostuttiin joskus sukeltelemaan näkinkenkiä pohjasta ja parhaimmillaan saalis oli pitkälti toista sataa näkinkenkää, jotka toki palautimme takaisin järveen vahingoittumattomina. Vesi tuli kuitenkin varsin tutuksi elementiksi. Myöhemmin harrastin uintiakin pari vuotta.

Varsinaisesti sukeltamisen pariin tulin vasta yli kaksikymppisenä laitesukelluskurssin myötä. Hallivuoroilla tuli joskus koitettua kuinka pitkälle sitä oikein räpylöillä pääsee ja kuinka kauan voi veden alla olla, toki aina kaverin seuratessa vierestä. Laitesukelluksen kouluttajakurssilla keväällä 2000 kuulin Suomen Vapaasukeltajista ja ajatus jäi itämään. Seuraavan vuoden syksyllä liityin porukkaan mukaan.

Vapaasukellus vaatii keskittymistä, oman kehon hallintaa ja sen "kuuntelemista". Tämä kaikki korostuu entisestään kilpailutilanteessa. Omien tulosten parantaminen on tehtävä aina ensin korvien välissä, jotta ne voivat realisoitua todellisuudessa. Kilpailuissa turvallisuustekijät ovat usein huomattavasti paremmin hallinnassa kuin treeneissä, joten ennätysten yrittäminen siellä on ainakin minulle luonnollisempaa. Kilpailujen aiheuttama jännitys antaa vielä hieman lisäpotkua yrityksiin.

Maajoukkueessa olen saanut kunnian edustaa Suomea jo useammankin kerran. Kilpailusuoritukset ovatkin olleet parhaimpiani niin fiilisten kuin tulostenkin suhteen. Tänä vuonna kisat ovat Cagliarissa, Italian Sardiniassa ja vuorossa ovat joukkueMM-kisat, joten kolmihenkisin joukkuein mitellään paremmuudesta kolmessa eri lajissa: syvyydessä, hengenpidätyksessä ja pituudessa. On tärkeää koko joukkueen kannalta, että suoritukset onnistuvat, sillä yksikin hylätty suoritus pudottaa tulostaulukossa monta sijaa. Nautitaan Sardinian lämmöstä ja hyvästä seurasta sekä sukelletaan syvälle/kauan/pitkälle.

Timo Kinnunen

Olen kotoisin Päijänteen rannalta ja poikasena vietin kaikki kesäni läheisellä uimalalla. Uimakoulunkin kävin ainakin viisi kertaa, mutta sukeltelu on aina viehättänyt pinnalla räpiköintiä enemmän.

Sukellusseuraan liityin täytettyäni 13 v. ja näin pääsin harrastamaan sukeltelua myös talvisin. Kävin vuosien mittaan ahkerasti seuran juniorivuoroilla ja ikään kuin kasvoin vapaasukeltajaksi. Kävin myös laitesukelluskurssin heti kuin mahdollista, mutta laitesukeltamisen kipinää ei minusta vain löytynyt.

Armeijan jälkeen aloin pelaamaan hieman vakavammin uppopalloa ja käymään mukana Jyväskyläläisten uppopalloilijoiden pelireissuilla. Samaan aikaan kuulin, että Tampereella järjestetään keväällä 2001 ensimmäiset vapaasukelluksen SM-kisat. En ollut asiasta aluksi kovinkaan kiinnostunut, koska en pitänyt itseäni lainkaan kilpailuhenkisenä. Ilmoittauduin kuitenkin mukaan kisaan ja aloin hieman harjoittelemaankin kilpailulajeja. Kisat menivät omalta kohdaltani aika mukavasti, tein omaksi yllätyksekseni uuden suomen ennätyksen static-hengenpidätyksessä ja aika oli 5:36. Huomasin myös nauttivani kilpailutilanteen tuomasta jännityksestä ja koin sen jopa parantavan suoritustani.

Kevään mittaan hankin hieman käytettyjä vapaasukellusvälineitä ja aloin opettelemaan avovedessä tapahtuvaa syvyyssukellusta. Olin hyvin onnekas vapaasukelluksen aloittelija, koska sain heti aluksi todella arvokkaita neuvoja kokeneemmalta lajin harrastajalta ja pääsin sukeltamaan innokkaan sukellusparin kanssa useita kertoja viikossa. Kesän mittaan saavutin syvyydeksi n. 40 ja tulin valituksi maajoukkueeseen Ibizan MM-kisoihin.

Tämän jälkeen olen harrastanut vapaasukellusta innokkaasti ja kilpaillut myös ulkomaisissa kisoissa niin paljon kuin se vain on ollut mahdollista. Vaikka kilpailuista on tullut jopa menestystä, on lajin tärkeimpänä antina ollut mukava joukko ihmisiä, jotka viihtyvät vedessä kanssani!

Eero Soralahti

Ensimmäinen varsinainen tutustumiseni vapaasukellukseen tuli suorittaessani asepalvelusta merivoimien sukeltajakurssilla vuonna 1998. Pian sen jälkeen kokeilin puolivahingossa syvyyssukellusta ilman laitteita ja menetin sydämeni välittömästi vapaasukellukselle. Tämän jälkeen olen sukeltanut laitteilla lähinnä vain ollessani aseella uhattuna. Ensimmäiset neljä vuotta vapaasukelluksen parissa kuluivat ensisijaisesti vedestä nauttimisesta ja rentoutumista opetellessa. Muutama vuosi sitten päätin kuitenkin kokeilla rajojani kilpailuissa ja samalla harjoitteluni muuttui aiempaa määrätietoisemmaksi.

Tällä hetkellä ”suurena tavoitteenani” on allaslajien osalta ensimmäisenä Suomessa rikkoa dynamicin 200 metrin rajapyykki ja tulevat Mariborin MM-kilpailut ovat yksi näytönpaikka matkalla kohti unelmaani! Toivon kuitenkin, että Mariborin kisojen jälkeen voin loppukesäksi keskittyä pelkästään syvyyssukellukseen, joka mielestäni on vähintäänkin yhtä mielenkiintoista kuin pituussukellus. Mariborissa kilpailen kaikissa kolmessa lajissa.