Mikko Pöntinen

Kiinnostukseni sukeltamiseen on melko vanhaa perua, sillä jo ihan pikkupoikana viihdyin kuulemma paljon paremmin pinnan alla kuin päällä. Liityinkin ala-asteella sukellusseuraan, jossa osallistuin perusvälinekursseille ja kävin hallivuoroilla sukeltelemassa kaverin kanssa. Yläasteikään tultaessa sukellusharrastus jäi kuitenkin vähemmälle, ja hieman mietinnässä ollut laitesukelluskurssikin jäi käymättä.

Uudestaan kipinä sukellukseen syttyi kesällä 2006, kun kuulin ensimmäistä kertaa varsinaisesta vapaasukelluksesta. Olin aina elänyt uskossa, että hengittämättä voi olla korkeintaan pari minuuttia, joten tieto siitä, että jotkut pystyvät pidättämään hengitystään lähemmäs 10 minuuttia, oli varsin tajunnan räjäyttävä. Pitihän sitä sitten kotona kokeilla, mihin itse pystyn, ja pääsinkin ihan parissa viikossa kuivastaticissa yli 5 minuutin aikoihin. Hyvän alun kannustamana aloin hankkia lisää tietoa lajista, ilmoittauduin vapaasukellus-introlle ja aloin taas käydä sukellusseuran hallivuoroilla treenailemassa.

Ensimmäiset kisani olivat SM-kisat maaliskuussa 2007, joissa sain hopeaa pituussukelluksessa ilman räpylöitä. Pääsin sen myötä mukaan myös maajoukkuekuvioihin ja jopa edustamaan Suomea vapaasukelluksen maailmanmestaruuskilpailuihin Sloveniaan. Ensimmäiset MM-kisani olivat kaikin puolin todella hieno kokemus, joten paluu arkeen oli melko karu, kun heti paluumatkan jälkeisenä päivänä aloitin varusmiespalvelukseni. Armeija-aikoina harjoittelu jäi melko vähille, joten aloin sieltä päästyäni treenata sitäkin ahkerammin. Kova työ palkitsi, ja sain vuoden 2008 SM-kisoista ensimmäisen kultamitalini ja tein jopa Suomen ennätyksen. Hyvien sukellusten sarja jatkui Sharm EL Sheikhin MM-joukkuekisoissa syksyllä 2008, jossa Suomen joukkue voitti pronssia.

Århusin MM-kisoissa osallistun pituussukellukseen räpylöillä ja ilman. Tavoitteenani on tehdä niin hyvät sukellukset kuin pystyn, ja katsoa mihin se riittää.