Ohessa vielä muutama video yhteenvetona kuluneesta vuodesta :). Kiitos kaikille tuesta ja ensi vuonna nähdään taas!
tiistai 29. marraskuuta 2011
maanantai 17. lokakuuta 2011
Static-finaalit ja toinen MM-hopea
Kirjoittanut Mikko Pöntinen
Eilisen aamun static-finaalit menivät suomalaisittain paremmin kuin hyvin. Veera oli heti ensimmäisessä lähdössä yhden sekunnin ennakkotuloksella. Veera ei tee lämmittelysukelluksia ennen suorituksiaan, vaan valmistautumiseksi riittää 10 minuuttia selällään kellumista ennen starttia. Kelluminen ja lähtö sujuivat hyvin. Ensimmäiset lähes huomaamattomat palleanykäykset alkoivat joskus 3 minuutin tienoilla ja pysyivät hyvin pieninä suorituksen loppuun saakka. Veera nosti kädet reunalle vasta kuuden ja puolen minuutin jälkeen valmistautuen pintautumiseen. Seitsemän minuutin merkki tuli ja pian sen jälkeen Veera nousi ylös hymyillen ja sai uuden Pohjoismaiden ennätyksen näyttämään helpolta rutiinisuoritukselta. Lopulta ainoastaan Kathryn Nevatt pystyi parempaan tiukalla 7 min 12 s suorituksellaan, joten Veera sai heti ensimmäisistä MM-kisoistaan upeasti hopeisen mitalin kotiin viemisiksi.
Heti Veeran jälkeen oli vuorossa Antero, joka teki vanhalla rutiinilla 7 min 1 s, mikä oikeutti 12. sijaan. Muutama lähtö myöhemmin olin vuorossa itsekin ja onnistuin tekemään kisaennätykseni 7 min 34 s, joka riitti lopulta niinkin korkealle kuin neljänteen sijaan. Voitto meni Goran Colakille 8 min 10 s vedolla, mikä oli noin minuutin vähemmän kuin etukäteen spekuloitiin.
Myös tässä lajissa nähtiin järjetöntä sääntökarnevaalia, kun 3. pisimmän sukelluksen tehnyt Alexey Molchanov sai punaisen kortin, koska tämän avustaja hipaisi häntä ennen kortin saamista. Siitä sitten muutaman protestin jälkeen se muuttui ensin valkoiseksi ja sen jälkeen taas uudelleen punaiseksi, vaikka itse sukelluksessa ei ollut mitään vikaa. Säännöt tosiaan kaipaavat uudistuksia ja tervettä järkeä. Toivottavasti niitä on lähitulevaisuudessa luvassa.
Kisat ovat nyt kokonaisuudessaan ohi ja koko joukkue teki loistavaa jälkeä. Joukkueen tiedettiin olevan kovassa terässä, mutta kaksi MM-hopeaa meni kyllä yli kaikkien odotusten. Joukkueen debytoijat Mikko Niemeläinen ja Veera pistivät kaikille jauhot suuhun ja osoittivat olevansa maailmanluokan huippusukeltajia vahvoilla tuloksillaan ja kisavarmuudellaan. Joukkueen veteraanit Johanna ja Antero tekivät vanhasta muistista hyviä ja tasaisia perussuorituksia. Olen myös omiin tuloksiini tyytyväinen. Asetin tavoitteeksi kisaennätykset edes joissain lajeissa, ja se onnistui staticissa ja etenkin dynamicissa. Keltainen kortti tietysti harmittaa, mutta se vain tarkoittaa että täytyy lähitulevaisuudessa sukeltaa yhtä pitkälle tai pidemmälle valkoisen kortin arvoisesti. :)
Tässä vielä suomalaisten tulokset ja sijoitukset:
Veera López-Lehto:
STA 7 min 3 s, 2. sija, SE
DNF 115 m, 12. sija
DYN 129 m, 23. sija
Johanna Nordblad:
DNF 120 m, 7. sija
DYN 153 m, 11. sija
Mikko Niemeläinen:
DYN 221 m, 6. sija
DNF 136 m, 10. sija
STA 3 min 51 s, 32. sija
Antero Joki:
STA 7 min 1 s, 12. sija
DNF 110 m, 18. sija
DYN 154 m, 24. sija
Mikko Pöntinen:
DYN 261 m, 2. sija
STA 7 min 34 s, 4. sija
DNF 166 m, 6. sija
Eilisen aamun static-finaalit menivät suomalaisittain paremmin kuin hyvin. Veera oli heti ensimmäisessä lähdössä yhden sekunnin ennakkotuloksella. Veera ei tee lämmittelysukelluksia ennen suorituksiaan, vaan valmistautumiseksi riittää 10 minuuttia selällään kellumista ennen starttia. Kelluminen ja lähtö sujuivat hyvin. Ensimmäiset lähes huomaamattomat palleanykäykset alkoivat joskus 3 minuutin tienoilla ja pysyivät hyvin pieninä suorituksen loppuun saakka. Veera nosti kädet reunalle vasta kuuden ja puolen minuutin jälkeen valmistautuen pintautumiseen. Seitsemän minuutin merkki tuli ja pian sen jälkeen Veera nousi ylös hymyillen ja sai uuden Pohjoismaiden ennätyksen näyttämään helpolta rutiinisuoritukselta. Lopulta ainoastaan Kathryn Nevatt pystyi parempaan tiukalla 7 min 12 s suorituksellaan, joten Veera sai heti ensimmäisistä MM-kisoistaan upeasti hopeisen mitalin kotiin viemisiksi.
Heti Veeran jälkeen oli vuorossa Antero, joka teki vanhalla rutiinilla 7 min 1 s, mikä oikeutti 12. sijaan. Muutama lähtö myöhemmin olin vuorossa itsekin ja onnistuin tekemään kisaennätykseni 7 min 34 s, joka riitti lopulta niinkin korkealle kuin neljänteen sijaan. Voitto meni Goran Colakille 8 min 10 s vedolla, mikä oli noin minuutin vähemmän kuin etukäteen spekuloitiin.
Myös tässä lajissa nähtiin järjetöntä sääntökarnevaalia, kun 3. pisimmän sukelluksen tehnyt Alexey Molchanov sai punaisen kortin, koska tämän avustaja hipaisi häntä ennen kortin saamista. Siitä sitten muutaman protestin jälkeen se muuttui ensin valkoiseksi ja sen jälkeen taas uudelleen punaiseksi, vaikka itse sukelluksessa ei ollut mitään vikaa. Säännöt tosiaan kaipaavat uudistuksia ja tervettä järkeä. Toivottavasti niitä on lähitulevaisuudessa luvassa.
Kisat ovat nyt kokonaisuudessaan ohi ja koko joukkue teki loistavaa jälkeä. Joukkueen tiedettiin olevan kovassa terässä, mutta kaksi MM-hopeaa meni kyllä yli kaikkien odotusten. Joukkueen debytoijat Mikko Niemeläinen ja Veera pistivät kaikille jauhot suuhun ja osoittivat olevansa maailmanluokan huippusukeltajia vahvoilla tuloksillaan ja kisavarmuudellaan. Joukkueen veteraanit Johanna ja Antero tekivät vanhasta muistista hyviä ja tasaisia perussuorituksia. Olen myös omiin tuloksiini tyytyväinen. Asetin tavoitteeksi kisaennätykset edes joissain lajeissa, ja se onnistui staticissa ja etenkin dynamicissa. Keltainen kortti tietysti harmittaa, mutta se vain tarkoittaa että täytyy lähitulevaisuudessa sukeltaa yhtä pitkälle tai pidemmälle valkoisen kortin arvoisesti. :)
Tässä vielä suomalaisten tulokset ja sijoitukset:
Veera López-Lehto:
STA 7 min 3 s, 2. sija, SE
DNF 115 m, 12. sija
DYN 129 m, 23. sija
Johanna Nordblad:
DNF 120 m, 7. sija
DYN 153 m, 11. sija
Mikko Niemeläinen:
DYN 221 m, 6. sija
DNF 136 m, 10. sija
STA 3 min 51 s, 32. sija
Antero Joki:
STA 7 min 1 s, 12. sija
DNF 110 m, 18. sija
DYN 154 m, 24. sija
Mikko Pöntinen:
DYN 261 m, 2. sija
STA 7 min 34 s, 4. sija
DNF 166 m, 6. sija
lauantai 15. lokakuuta 2011
DYN-finaalit ja MM-hopeaa
Kirjoittanut Mikko Pöntinen
Tänäänpä leiskautettiin pituussukellusta räpylällä.
Ilmoitin itse jälleen yhden metrin, jotta pääsen sukeltamaan melko alussa. Sukellus lähti sujumaan normaalisti, tavoitteena oli sukeltaa fiiliksen mukaan niin pitkälle kuin menee, eli luultavasti jotain 190m-230m väliltä. Karsinnoissa olin kokeillut sukeltaa hieman nopeammin kuin normaalisti, ja koska se tuntui hyvältä, jatkoin samalla linjalla finaalissa. 200 metrin käännöksessä ei vielä tuntunut mitään merkkejä hapenpuutteesta, jalat vain olivat enemmän hapoilla kuin koskaan ennen. Jatkoin käännöksestä matkaa valmistautuen pintautumaan heti kehon hapenpuutevaroitusten ilmettyä. Niitä ei kuitenkaan tullut ja löysin itseni 250 metrin käännöksestä, jossa edelleen tunsin muutaman metrin olevan varastossa. Pintauduin 261 metrin kohdalla tiukasti mutta hallitusti. Tuomarit antoivat pienen mietinnän jälkeen keltaisen kortin ja 10 metrin edestä virhepisteitä, sillä olin kuulemma vetänyt reunasta ennen kuin hengitystieni olivat pinnalla. Oman videomme perusteella kuitenkin koskin reunaa vasta sillä hetkellä, kun nenäni oli jo kokonaan ja suunikin puoliksi ylös vedestä. Niinpä tein protestin, sillä sääntöjen mukaan virhepisteitä tulee vain, jos vetää reunasta ennen kuin nenä tai suu ovat ylös vedestä. Protesti ei kuitenkaan mennyt läpi, mutta eipä se merkitse oikeastaan muuta kuin että tulokseni ei ole virallinen Suomen ennätys. Saan silti MM-hopeaa, kuten olisin saanut vaikka olisi valkoinen kortti tullutkin. Kulta meni, protestin kautta, Kroatian Goran Colakille hienon 273 metrin ME-tuloksen ansiosta.
Myös muut suomalaiset näyttivät kynsiään finaalissa. Johanna sukelsi helpon 153-metrisen vedon uudella monollaan ja sukellus tuntui kuulemma tosi kivalta. Mikko Niemeläinen jatkoi hienoa esikois-MM-kisaesitystään tehden hallitun 221-metrisen. Siinäkin oli 10 metrin edestä virhepisteitä pienen pintarikkeen takia, mutta maailmanluokan sukellus silti.
Typeriä sääntöjä, hyviä sukelluksia. Huomenna on vielä jäljellä staticin finaalit, tällä kertaa jo aamukymmeneltä.
DNF-finaalit
Kirjoittanut Mikko Pöntinen
DNF-finaalit on nyt kisattu. Kilpailu pidettiin siis 50 metrin altaassa, joten vähempien päätyponnistusten takia tulokset olivat 5-10% huonompia kuin ne olisivat olleet 25 metrin altaassa. Tästä huolimatta kärjessä nähtiin huikeita tuloksia; naisten voitto meni Australiaan melko uudelle tuttavuudelle Jody Fisherille 150 metrin sukelluksella ja miesten voitto Ranskaan Frederic Sessalle 207 metrin tuloksella.
Suomalaisten tulokset:
Mikko Pöntinen 166 m, 6. sija
Antero Joki 110 m, 18. sija
Johanna Nordblad 120 m, 7. sija
Veera López-Lehto 115 m, 12. sija
Tänään tykitetään DYN-finaalit, jossa suomalaisista sukeltavat molemmat Mikot ja Johanna. Live-lähetystä klo 17 alkaen osoitteesta http://www.evolutionchannel.tv.
Kisojen tuloksia löytyy osoitteesta http://apnea.cz/ranking.html?eid:1190.
torstai 13. lokakuuta 2011
Static-karsinnat ja uusi Suomen ennätys
Kirjoittanut Mikko Pöntinen
Eilen oli ohjelmassa staticin karsinnat. Tällä kertaa kaikki tekivät suorituksensa samana päivänä, koska neljä kilpailijaa teki suorituksensa samanaikaisesti, toisin kuin pituussukelluksissa, joissa vain kaksi sukeltaa samalla kertaa.
Suomalaisten tulokset:
Veera López-Lehto - 6 min 32 s, SE
Mikko Pöntinen - 7 min 3 s
Antero Joki - 6 min 25 s
Mikko Niemeläinen - <4 min
Suomalaisista menivät finaaliin Veera, Mikko P ja Antero. Kaikkien sukellukset olivat helppoja ja varaa jäi vielä hieman puristaa lisää finaalissa. Erityisesti Veeran maailmanluokan sukellus oli todella hieno, rento ja vähäeleinen hymyillen tehtyä pintaprotokollaa myöten.
Huomenna kilpaillaan DNF:n finaali, jossa siis nähdään koko Suomen joukkue. Finaali alkaa Suomen aikaa klo 18 ja siitä pitäisi saada live-kuvaakin kisojen virallisen nettisivun (www.europeevolutioncup.com/) kautta.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Toinen DYN-karsintapäivä
Kirjoittanut Mikko Pöntinen
Tänään oli vuorossa Mikko Niemeläisen leiskautus. Hyvinhän sekin meni. Mikko valmistautui suoritukseensa tuttuun tapaansa jutustelemalla niitä näitä ja meni altaaseen 2 minuuttia ennen starttia. Lähdössä pakkaaminen aiheutti pientä pään sumenemista ja alku lähti liikkeelle DNF:n käsivedolla. Rintauinnin potku ei sen sijaan enää ottanut onnistuakseen mono jalassa ja siitä Mikko muisti, että nythän taidettiinkin sukeltaa räpylällä eikä ilman. Tuosta eteenpäin sukellus lähti sujumaan rauhalliseen tahtiin päättyen hallittuun pintautumiseen 200 metrin päädyssä. Lopetuksessa oli kuitenkin pieni reunasta vetäminen, josta seurasi keltainen kortti ja 5 virhepistettä. Mitäpä siitä, loistava sukellus kuitenkin ja helppo finaalipaikka.
Dynamic-finaaliin pääsivät molemmat Mikot, Johanna ja Veera. Anterokaan ei jäänyt kauas, sillä vain kaksi metriä enemmän olisi riittänyt. Turha sitä on kuitenkaan harmitella, Anteron vahvin laji static on vielä edessäpäin.
Toinen DNF-karsintapäivä ja ensimmäinen DYN-karsintapäivä
Kirjoittanut Mikko Pöntinen
8.10. oli vuorossa toinen puolisko DNF-karsijoista. Suomalaisittain päivä menikin oikein hyvin. Veera teki 109 m, Johanna 112 m, Antero 106 m ja Mikko N 138 m, kaikki hyviä sukelluksia ja valkoisia kortteja. Koska finaaleihin pääsee 23 sukeltajaa kumpaakin sukupuolta, ei karsintaraja ollut päätähuimaava - miehillä 106 m a naisilla 72 m. Täten kaikki suomalaiset ovat DNF-finaaleissa, jotka kisataan 14. päivä.
9.10 oli puolestaan vuorossa ensimmäiset DYN-karsinnat. Suomalaisista sukelsivat kaikki muut paitsi Mikko N, joka sukeltaa tänään. Itse olin tämänkin lajin ensimmäisessä lähdössä, sillä ilmoitin taas ennakkotulokseksi yhden metrin. Täten voin sukeltaa ensimmäisenä, tehdä suoritukseni ja sen jälkeen katsella katsomosta kaikkien muiden sukelluksia. DNF:ssä sukellusrefleksini ei toiminut kovin hyvin, joten pintautumiseni oli tiukka jo 146 metrin kohdalla. Dynassa kaikki toimi kuitenkin paljon paremmin, sillä tunsin jalkojeni menevän hapoille jo 50 metrin jälkeen, mikä on hyvä merkki ja kertoo, että lihakset eivät kuluta turhaa happea. Nautiskelin koko sukelluksen ajan ja pintauduin hymyillen 204 metrissä. Finaalissa siis ollaan.
Johanna sukelsi 131 m pari päivää sitten saamallaan uudella monolla, Veera teki 129 m ja Antero 155 m. Näilläkin tuloksilla luultavasti pääsee finaaliin, mutta sen näkee tämän päivän sukelluksen jälkeen. Mikko N on uhkaillut "leiskauttavansa" tänään pitkän sukelluksen, kuitenkaan vaarantamatta melko varmaa finaalipaikkaa. Katsotaan mihin poika pystyy, DNF oli ainakin vakuuttava.
Huomenna on vuorossa lepopäivä ja retki Venetsiaan. Ylihuomenna palaamme asiaan static-karsintojen muodossa. Kisojen tulokset tähänastiset tulokset löytyvät osoitteesta http://apnea.cz/ranking.html?eid:1190.
lauantai 8. lokakuuta 2011
Matka Italiaan ja ensimmäinen kisapäivä
Kirjoittanut Antero
Torstaina 6. lokakuuta viisi innokasta vapaasukeltajaa pakkasi uimapukunsa, märkäpukunsa, mononsa ja muut tarpeelliset tavarat mukaansa ja saapui lentokentälle. Pienen sovittelun jälkeen saimme jopa monokassit laitettu matkaan ilman lisämaksua, kiitos siitä aktiiviselle virkailijalle. Lentomme lähti ajallaan ja teimme yhden välilaskun Wieniin. Sieltä jatkoimme potkurikoneella Venetsiaan. Perillä ilma oli vielä suhteellisen lämmin, vaikka oli jo ilta. Sinänsä se oli varsin miellyttävää. Hauskuus alkoikin sitten siitä, että luvattua bussikyytiä reilut kolme tuntia odotettuamme ei siihen sitten mahtunutkaan mukaan. Taksikyyti maksoi reilut kolmesataa euroa. Tästä aiheesta keskustelut järjestävän organisaation kanssa jatkuvat.
Kilpailemisessa sinänsä erikoista oli se, että ensimmäinen ennakkoilmoitus oli annettava jo kilpailuihin ilmoittautumisen yhteydessä. Silloin ei nimittäin ollut kenelläkään vielä tiedossa tämä hieman erikoinen finaalikäytäntö. Finaaliin pääsee 23 urheilijaa sekä miehissä että naisissa. Jokaisella finaaliin päässeellä on vielä mahdollisuus voittaa koko kilpailu. Tämä järjestely saattaa laittaa joidenkin mielestä koko alkukarsinnan hieman kyseenalaiseksi, mutta tässä kohtaa on menty median toiveiden mukaan. Sinänsä positiivista, että vapaasukellusta näistä kisoista esitetään televisiossa ainakin Italiassa ja USA:ssa. Tuon finaalikäytännön olisi voinut kuitenkin kertoa kaikille ennen ensimmäisiä ilmoituksia, koska joidenkin osalla olisi taktiikka saattanut muuttua. No, näillä mennään ja se on sama kaikille.
Pituus ilman räpylöitä oli ensimmäisenä vuorossa. Karsinnat oli jaettu kahteen päivään. Suomalaisista MikkoP sukelsi ensimmäisenä päivänä ja kaikki muut toisena. Mikko saikin olla koko kisojen ensimmäisessä lähdössä ilmoitettuaan varsin pienen ennakkotuloksen. Rauhallisen näköinen suoritus oli lopulta varsin tiukka ja noin 146 metrinen sukellus sai onnistuneen protokollan loppuunsa, vaikka Mikko joutui puristamaan jo ihan tosissaan pitääkseen kontrollin kunnossa. Hieman siinä taisi uimalasien poistamista haitata rikki mennyt nenäklipsi ja koko sukeltamiseen edellisen yön huonolla nukkumisellakin oli varmasti oma vaikutuksensa. Finaaliin tuolla tuloksella mennään silti varmasti, joten kaikki on vielä mahdollista.
Tässä ensimmäiset tiedot ja uutiset Italiasta. Lignano kiittää ja kuittaa.
Torstaina 6. lokakuuta viisi innokasta vapaasukeltajaa pakkasi uimapukunsa, märkäpukunsa, mononsa ja muut tarpeelliset tavarat mukaansa ja saapui lentokentälle. Pienen sovittelun jälkeen saimme jopa monokassit laitettu matkaan ilman lisämaksua, kiitos siitä aktiiviselle virkailijalle. Lentomme lähti ajallaan ja teimme yhden välilaskun Wieniin. Sieltä jatkoimme potkurikoneella Venetsiaan. Perillä ilma oli vielä suhteellisen lämmin, vaikka oli jo ilta. Sinänsä se oli varsin miellyttävää. Hauskuus alkoikin sitten siitä, että luvattua bussikyytiä reilut kolme tuntia odotettuamme ei siihen sitten mahtunutkaan mukaan. Taksikyyti maksoi reilut kolmesataa euroa. Tästä aiheesta keskustelut järjestävän organisaation kanssa jatkuvat.
Kilpailemisessa sinänsä erikoista oli se, että ensimmäinen ennakkoilmoitus oli annettava jo kilpailuihin ilmoittautumisen yhteydessä. Silloin ei nimittäin ollut kenelläkään vielä tiedossa tämä hieman erikoinen finaalikäytäntö. Finaaliin pääsee 23 urheilijaa sekä miehissä että naisissa. Jokaisella finaaliin päässeellä on vielä mahdollisuus voittaa koko kilpailu. Tämä järjestely saattaa laittaa joidenkin mielestä koko alkukarsinnan hieman kyseenalaiseksi, mutta tässä kohtaa on menty median toiveiden mukaan. Sinänsä positiivista, että vapaasukellusta näistä kisoista esitetään televisiossa ainakin Italiassa ja USA:ssa. Tuon finaalikäytännön olisi voinut kuitenkin kertoa kaikille ennen ensimmäisiä ilmoituksia, koska joidenkin osalla olisi taktiikka saattanut muuttua. No, näillä mennään ja se on sama kaikille.
Pituus ilman räpylöitä oli ensimmäisenä vuorossa. Karsinnat oli jaettu kahteen päivään. Suomalaisista MikkoP sukelsi ensimmäisenä päivänä ja kaikki muut toisena. Mikko saikin olla koko kisojen ensimmäisessä lähdössä ilmoitettuaan varsin pienen ennakkotuloksen. Rauhallisen näköinen suoritus oli lopulta varsin tiukka ja noin 146 metrinen sukellus sai onnistuneen protokollan loppuunsa, vaikka Mikko joutui puristamaan jo ihan tosissaan pitääkseen kontrollin kunnossa. Hieman siinä taisi uimalasien poistamista haitata rikki mennyt nenäklipsi ja koko sukeltamiseen edellisen yön huonolla nukkumisellakin oli varmasti oma vaikutuksensa. Finaaliin tuolla tuloksella mennään silti varmasti, joten kaikki on vielä mahdollista.
Tässä ensimmäiset tiedot ja uutiset Italiasta. Lignano kiittää ja kuittaa.
tiistai 4. lokakuuta 2011
Hallikisojen vuoro!
Seuraavaksi maajoukkue siirtyy Italiaan Lignanoon allaslajien pariin. Ohessa linkki järjestäjän sivuille:
http://www.europeevolutioncup.com/
Maajoukkueesta Lignanoon ovat lähdössä:
Veera Lopez-Lehto
Johanna Nordblad
Mikko Pöntinen
Mikko Niemeläinen
Antero Joki
http://www.europeevolutioncup.com/
Maajoukkueesta Lignanoon ovat lähdössä:
Veera Lopez-Lehto
Johanna Nordblad
Mikko Pöntinen
Mikko Niemeläinen
Antero Joki
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
FIM ja päättäjäiset
Kirjoittanut Antero
Lauantai, viimeinen MM-kisojen kilpailupäivä ja vuorossa siis köysiavusteinen syvyyssykellus, free immersion eli FIM. Ennakkoon suomalaisten ilmoitukset olivat seuraavat: Antero 84 m, Jonerik 69 m, Kaj 61 m, Joonas 60 m, Ingela 32 m ja Eva 30 m. Muilla sukellukset onnistuivatkin täydellisesti paitsi minulla. Käännös tuli 5 metriä ennen pohjaa eli 79 metrissä. Ahneus ennakkotuloksessa ja pieni keskittymisen puute sukelluksen aikana johtivat paineentasausongelmiin ja näin pohjaan en tällä kertaa päässyt.
Päivän varmasti erikoisin tapaus oli kuitenkin Tsekkiläisen Michael Risianin ansiota. Mies lähti sukeltamaan 2 köydeltä tavoitteenaan 93 metriä. Alkuvaiheessa hänen lanyardinsa kuitenkin irtosi ja kun hän sulki silmänsä vapaapudotuksen aikana, kontakti köyteen katosi. Sukellustietokoneen hälytys havahdutti miehen lähellä tavoitesyvyyttä, mutta missä köysi??? Tästä suuremmin hämmentymättä hän alkoi uida kohti pintaa ja noin 60 metrin syvyydessä pääsi takaisin köyteen kiinni. Nämä kaikki näkyvät hyvin pohjavideoista. Muuten kaikki menikin hyvin, mutta pinnalla omaan sukellukseensa 1 köydellä valmistautunut Sara Campbell oli todella yllättynyt, kun Michael pintautui hänen köydellään! Ja niin olivat kaikki muutkin! Vaarallisesta tilanteesta selvittiin tällä kertaa tuurilla ja loppu oli onnellinen, mutta lanyardin toimivuuteen ja sen luotettavuuteen kannattaa todella kiinnittää huomiota.
Päättäjäiset pidettiin Kalamatan lähellä olevalla rannalla. Koko porukka kuljetettiin busseilla paikalle. Kilpailujen aikaansaama jännitys oli tiessään ja rennosti rupatteleva joukko aiheuttikin melkoisen puheensorinan paikallisten ohikulkijoiden kuunneltavaksi. Ilta oli lämmin, joten rantabileet toimivat hyvin. Palkintojen jako oli luonnollisesti ohjelmassa. Hienoa, että taas oli paljon uusia kasvoja mitaleitaan hakemassa. Tosin jo kokeneemmatkin podiumilla seisojat olivat hyvin edustettuna. Mm. Natalia Molchanova teki kisoissa taas kaksi uutta maailmanennätystä ja sai kaksi kultamitalia. Kolmattakin hän yritti, mutta köysivirheen vuoksi se hylättiin. Kovassa kunnossa hän edelleen on. Vapaasukelluksen kiistaton kuningatar. Miesten puolella William Trubridge otti kaksi kultamitalia itselleen, joten hänet voitaneen kruunata vapaasukelluksen kuninkaaksi.
Nyt kun kruunut on jaettu ja mitalit kiiltelevät ansioituneiden kaulalla, voimme todeta vapaasukelluksen syvyyslajien MM-kisojen päättyneeksi. Kahden viikon päästä onkin vuorossa allaslajien MM-kisat Italian Lignanossa.
Kalamata kiittää ja kuittaa! Palataan asiaan hetken kuluttua Lignanosta.
Edit 6.10 Jone:
Lopuksi vielä pieni fiilistelyvideo kisoista:
Lauantai, viimeinen MM-kisojen kilpailupäivä ja vuorossa siis köysiavusteinen syvyyssykellus, free immersion eli FIM. Ennakkoon suomalaisten ilmoitukset olivat seuraavat: Antero 84 m, Jonerik 69 m, Kaj 61 m, Joonas 60 m, Ingela 32 m ja Eva 30 m. Muilla sukellukset onnistuivatkin täydellisesti paitsi minulla. Käännös tuli 5 metriä ennen pohjaa eli 79 metrissä. Ahneus ennakkotuloksessa ja pieni keskittymisen puute sukelluksen aikana johtivat paineentasausongelmiin ja näin pohjaan en tällä kertaa päässyt.
Päivän varmasti erikoisin tapaus oli kuitenkin Tsekkiläisen Michael Risianin ansiota. Mies lähti sukeltamaan 2 köydeltä tavoitteenaan 93 metriä. Alkuvaiheessa hänen lanyardinsa kuitenkin irtosi ja kun hän sulki silmänsä vapaapudotuksen aikana, kontakti köyteen katosi. Sukellustietokoneen hälytys havahdutti miehen lähellä tavoitesyvyyttä, mutta missä köysi??? Tästä suuremmin hämmentymättä hän alkoi uida kohti pintaa ja noin 60 metrin syvyydessä pääsi takaisin köyteen kiinni. Nämä kaikki näkyvät hyvin pohjavideoista. Muuten kaikki menikin hyvin, mutta pinnalla omaan sukellukseensa 1 köydellä valmistautunut Sara Campbell oli todella yllättynyt, kun Michael pintautui hänen köydellään! Ja niin olivat kaikki muutkin! Vaarallisesta tilanteesta selvittiin tällä kertaa tuurilla ja loppu oli onnellinen, mutta lanyardin toimivuuteen ja sen luotettavuuteen kannattaa todella kiinnittää huomiota.
Päättäjäiset pidettiin Kalamatan lähellä olevalla rannalla. Koko porukka kuljetettiin busseilla paikalle. Kilpailujen aikaansaama jännitys oli tiessään ja rennosti rupatteleva joukko aiheuttikin melkoisen puheensorinan paikallisten ohikulkijoiden kuunneltavaksi. Ilta oli lämmin, joten rantabileet toimivat hyvin. Palkintojen jako oli luonnollisesti ohjelmassa. Hienoa, että taas oli paljon uusia kasvoja mitaleitaan hakemassa. Tosin jo kokeneemmatkin podiumilla seisojat olivat hyvin edustettuna. Mm. Natalia Molchanova teki kisoissa taas kaksi uutta maailmanennätystä ja sai kaksi kultamitalia. Kolmattakin hän yritti, mutta köysivirheen vuoksi se hylättiin. Kovassa kunnossa hän edelleen on. Vapaasukelluksen kiistaton kuningatar. Miesten puolella William Trubridge otti kaksi kultamitalia itselleen, joten hänet voitaneen kruunata vapaasukelluksen kuninkaaksi.
Nyt kun kruunut on jaettu ja mitalit kiiltelevät ansioituneiden kaulalla, voimme todeta vapaasukelluksen syvyyslajien MM-kisojen päättyneeksi. Kahden viikon päästä onkin vuorossa allaslajien MM-kisat Italian Lignanossa.
Kalamata kiittää ja kuittaa! Palataan asiaan hetken kuluttua Lignanosta.
Edit 6.10 Jone:
Lopuksi vielä pieni fiilistelyvideo kisoista:
perjantai 23. syyskuuta 2011
CWT kisapäivän juttu jatkuu...
Kirjoittanut Antero
Anteeksi, ettei eilen tullut kirjoitettua enempää muiden sukelluksista, mutta totta puhuen tuo satametrinen vei aika lailla mehut vanhasta miehestä ja loppupäivä meni enemmän lepäilyn parissa. Nyt on taas olo jo aivan mahtava ja eilinen saavutus tuntuu ehkä vielä makeammalta!
Oman sukelluksen jälkeen jäin auttamaan Kaidea omassaan. Keli oli yltynyt hieman hankalammaksi aallokon kasvaessa tuulen voimistumisen myötä. Vilske jatkui sukelluspaikoilla kiivaana. Sukellusköysiä oli kolme ja sukellusten väli oli kolme minuuttia. Tarkoitti siis sitä, että näillä syvemmillä sukelluksilla edellinen on vielä pinnan alla, kun seuraava lähtee viereiseltä köydeltä alas. Köysien sijoittelu on tehty niin, etteivät suoritukset häiritse lainkaan toisiaan, joten suuri määrä urheilijoita saadaan hoidettua kohtuullisessa ajassa. Tosiaan, takaisin Kaiden pariin. Oltuaan vedessä jo minun vuokseni, häellä oli hieman kylmä. Onneksi aurinko oli tullut esiin ja lämmitti jonkin verran. Tällä kertaa Kaj päätti jättää lämmittelysukellukset väliin ja tehdä kisasukelluksen suoraan, jotta kylmyys ei veisi parasta terää miehestä. Edellisen viikon aikaiset 70 metrin yritykset eivät olleet onnistuneet, joten nyt köysi oli päätettu asettaa 68 metriin. Lähtö näytti todella hyvältä ja rauhalliselta, joten liukuvin potkuin Kaj hävisi tänään hieman sameaan siniseen. Kaikumies luetteli jälleen lukemia. Tämä pinnalla odottelu oli paljon enemmän hermoja venyttävämpää kuin oma sukeltaminen. Lopulta kuulin, että Kaj oli päässyt pohjalle, jota osasin kyllä odottaakin. Nyt vain jännitettäisiin pintautumista. Kaj tulikin pintaan hyvissä voimissa, vaikka huulissa jo sinistä sävyä olikin havaittavissa. Protokolla sujui nopeasti ja täsmällisesti, joten siitä oli seurauksena valkoinen kortti. Hienoa Kaj! Viime vuodesta parannusta huimat 18 metriä!
Myöhemmin oli vielä Joonaksen vuoro sukeltaa ja Kaide toimi jälleen koutsina. Hänellä olikin melko pitkä päivä merellä ja se näkyi iltapäivällä väsymyksenä. Joonaksella joka tapauksessa oli hyvä ja rento lähtö, mutta mitä ilmeisimmin pieni jännitys piti parhaimman rentouden poissa ja näin paineentasaus ei sujunut suunnitellusti. Käännös noin kymmenen metriä ennen 55 metrin syvyydessä odottanutta pohjapleittiä oli siis tuloksena. Arvokasta kisakokemusta Joonaksella joka tapauksessa.
Eva yritti omassa sukelluksessaan 40 metriä, mutta kääntyi 31 metrin kohdalla. Ingela pääsi pohjaan asti 46 metrisessään, mutta pintaprotokolle ei sitten enää sujunut, joten punainen kortti ja hylkäys oli tulos. Sijoitukset: Antero 5., Kaj 17., Joonas 39. ja Eva 31.
Huomenna on vuorossa vielä kilpailujen viimeinen laji, free immersion eli köysiavusteinen syvyyssukellus. Tänään ilmoitetaan ennakkotulokset. Katsotaan illalla kuinka syvälle kukin suunnittelee pääsevänsä.
Kalamata kiittää ja kuittaa.
Anteeksi, ettei eilen tullut kirjoitettua enempää muiden sukelluksista, mutta totta puhuen tuo satametrinen vei aika lailla mehut vanhasta miehestä ja loppupäivä meni enemmän lepäilyn parissa. Nyt on taas olo jo aivan mahtava ja eilinen saavutus tuntuu ehkä vielä makeammalta!
Oman sukelluksen jälkeen jäin auttamaan Kaidea omassaan. Keli oli yltynyt hieman hankalammaksi aallokon kasvaessa tuulen voimistumisen myötä. Vilske jatkui sukelluspaikoilla kiivaana. Sukellusköysiä oli kolme ja sukellusten väli oli kolme minuuttia. Tarkoitti siis sitä, että näillä syvemmillä sukelluksilla edellinen on vielä pinnan alla, kun seuraava lähtee viereiseltä köydeltä alas. Köysien sijoittelu on tehty niin, etteivät suoritukset häiritse lainkaan toisiaan, joten suuri määrä urheilijoita saadaan hoidettua kohtuullisessa ajassa. Tosiaan, takaisin Kaiden pariin. Oltuaan vedessä jo minun vuokseni, häellä oli hieman kylmä. Onneksi aurinko oli tullut esiin ja lämmitti jonkin verran. Tällä kertaa Kaj päätti jättää lämmittelysukellukset väliin ja tehdä kisasukelluksen suoraan, jotta kylmyys ei veisi parasta terää miehestä. Edellisen viikon aikaiset 70 metrin yritykset eivät olleet onnistuneet, joten nyt köysi oli päätettu asettaa 68 metriin. Lähtö näytti todella hyvältä ja rauhalliselta, joten liukuvin potkuin Kaj hävisi tänään hieman sameaan siniseen. Kaikumies luetteli jälleen lukemia. Tämä pinnalla odottelu oli paljon enemmän hermoja venyttävämpää kuin oma sukeltaminen. Lopulta kuulin, että Kaj oli päässyt pohjalle, jota osasin kyllä odottaakin. Nyt vain jännitettäisiin pintautumista. Kaj tulikin pintaan hyvissä voimissa, vaikka huulissa jo sinistä sävyä olikin havaittavissa. Protokolla sujui nopeasti ja täsmällisesti, joten siitä oli seurauksena valkoinen kortti. Hienoa Kaj! Viime vuodesta parannusta huimat 18 metriä!
Myöhemmin oli vielä Joonaksen vuoro sukeltaa ja Kaide toimi jälleen koutsina. Hänellä olikin melko pitkä päivä merellä ja se näkyi iltapäivällä väsymyksenä. Joonaksella joka tapauksessa oli hyvä ja rento lähtö, mutta mitä ilmeisimmin pieni jännitys piti parhaimman rentouden poissa ja näin paineentasaus ei sujunut suunnitellusti. Käännös noin kymmenen metriä ennen 55 metrin syvyydessä odottanutta pohjapleittiä oli siis tuloksena. Arvokasta kisakokemusta Joonaksella joka tapauksessa.
Eva yritti omassa sukelluksessaan 40 metriä, mutta kääntyi 31 metrin kohdalla. Ingela pääsi pohjaan asti 46 metrisessään, mutta pintaprotokolle ei sitten enää sujunut, joten punainen kortti ja hylkäys oli tulos. Sijoitukset: Antero 5., Kaj 17., Joonas 39. ja Eva 31.
Huomenna on vuorossa vielä kilpailujen viimeinen laji, free immersion eli köysiavusteinen syvyyssukellus. Tänään ilmoitetaan ennakkotulokset. Katsotaan illalla kuinka syvälle kukin suunnittelee pääsevänsä.
Kalamata kiittää ja kuittaa.
torstai 22. syyskuuta 2011
CWT kisapäivä
Kirjoittanut Antero
Torstaiaamu valkeni pilvisenä ja hieman tuulisena, jopa aavistus syksyn koleutta oli ilmassa kahden ukkosen säestämän päivän jälkeen. Edellisenä iltana oli ollut ennakkotulosten ilmoittaminen ja lähtölistojen julkistus. Jopa 15 sukeltajaa ilmoitti aikovansa sukeltaa vähintään 100 metrin syvyyteen. Melkoinen joukko! Oma lähtöaikani oli 10.03 ja vene lähtisi rannasta sukelluspaikalle klo 9.06. Ei siis aamupalaa tänä aamuna.
Kisapaikalla oli jo melkoinen vilske, kun Kaiden kanssa saavuimme sinne. Ensimmäiset lähtöajat olivat aivan juuri vuorossa. No, me jäimme odottelemaan hetkeksi ennen kuin aloittaisin omat lämmittelyni. Veden lämpötila oli edelleen 28 astetta, mutta se oli aiempaa sameampaa ukkosten tuomien sateiden myötä. Lämmittelyssä tuntui hyvältä ja rennolta. Sen jälkeen siirryin polkuveneeseen kisaköyden viereen odottamaan vuoroani. Edellisen sukeltajan tehtyä oman suorituksensa Kaj saattoi minut kisaköydelle. Laitoin fluid-gogglesit silmilleni ja nenäklipsin nenääni. Keskityin sukellukseeni huolella. En ajatellut muuta kuin täydellistä rentoutta, koska sen avulla voi saavuttaa tavoittelemansa syvyyden. ”Official top”, kuului tuomarin suusta ja sukelsin. Alku meni vanhan rutiinin mukaisesti rauhallisesti potkien alaspäin kunnes parissa kymmenessä metrissä rauhoitin potkujani selvästi. Halusin olla mahdollisimman rento. Kun hälytys soi, nyt 31 metrin kohdalla, puhalsin suuni täyteen ilmaa. Olin laittanut hälytyksen hieman aiemmaksi, jotta varmasti saan suuni aivan täyteen ilmaa. Tätä ilmaa käyttäisin alas asti paineentasaukseen. Rentouduin. Annoin vain itseni liukua kohti syvää sinistä tasaten painetta korvissani. Huomasin vauhtini olevan hieman tavallista hitaampaa, mutta en välittänyt siitä. Suljin välillä silmäni ja keskityin ilman pitämiseen suussani sekä paineentasaukseen. Toinen hälytys soi 80 metrissä, ilmaa oli vielä suussani ja tein hyvän paineentasauksen, sitten vielä toisen paljon pienemmän. Tiesin kuitenkin meneväni alas asti. Viimeisen kahden metrin raidoitus oli erittäin tervetullut näky syvyydessä! Kaappasin yhden tagin mukaani ja lähdin kohti pintaa. Potkin rauhallisesti, kaksi potkua ja liuku, kaksi potkua ja liuku… Vesi lämpeni ylöspäin tullessa ja arviolta noin 40 metrin syvyydessä näin silmäkulmastani ensimmäisen turvasukeltajan seuraavan vieressä skootterin avulla. Heti kohta toinen tuli toiselle puolelle saattamaan minua viimeisillä metreillä. Nyt vain rennosti pintaan ja tiukka ote köydestä. Nopea ilman vaihto keuhkoissa heti pintaan päästyäni ja tiukka puristus vatsalihaksilla ja pallealla verenpaineen pitämiseksi yllä. Toinen samanlainen. Ja kolmaskin. Sitten nenäklipsistä kiinni ja kaikki vermeet pois kasvoilta. Katse koti tuomareita, ok-merkki ja sama sanoin ”I’m ok”. Olinko ajoissa? Aikaa on vain 15 sekuntia. Pienen odotuksen jälkeen sain tuomarilta valkoisen kortin ja suustani pääsi melkoinen ilonkiljahdus. 100 metriä!!! Ensimmäisenä suomalaisena tuo maaginen pyöreä luku. Tavoitteeni oli saavutettu. Tuntui todella hyvältä! Sukellus oli ollut aivan maksimisuoritus. En olisi voinut tehdä metriäkään enempää. Varaa ei olisi ollut kumpaankaan suuntaan. Kiitos Kaidelle koutsina olemisesta ja kiitos kaikille, jotka olitte kesän aikana mukana treeneissä.
Haluan omistaa tämän sukelluksen hienolle ihmiselle ja hyvälle ystävälleni, joka menehtyi äskettäin. Juha, olisin toivonut sinun näkevän tämän sukelluksen.
Torstaiaamu valkeni pilvisenä ja hieman tuulisena, jopa aavistus syksyn koleutta oli ilmassa kahden ukkosen säestämän päivän jälkeen. Edellisenä iltana oli ollut ennakkotulosten ilmoittaminen ja lähtölistojen julkistus. Jopa 15 sukeltajaa ilmoitti aikovansa sukeltaa vähintään 100 metrin syvyyteen. Melkoinen joukko! Oma lähtöaikani oli 10.03 ja vene lähtisi rannasta sukelluspaikalle klo 9.06. Ei siis aamupalaa tänä aamuna.
Kisapaikalla oli jo melkoinen vilske, kun Kaiden kanssa saavuimme sinne. Ensimmäiset lähtöajat olivat aivan juuri vuorossa. No, me jäimme odottelemaan hetkeksi ennen kuin aloittaisin omat lämmittelyni. Veden lämpötila oli edelleen 28 astetta, mutta se oli aiempaa sameampaa ukkosten tuomien sateiden myötä. Lämmittelyssä tuntui hyvältä ja rennolta. Sen jälkeen siirryin polkuveneeseen kisaköyden viereen odottamaan vuoroani. Edellisen sukeltajan tehtyä oman suorituksensa Kaj saattoi minut kisaköydelle. Laitoin fluid-gogglesit silmilleni ja nenäklipsin nenääni. Keskityin sukellukseeni huolella. En ajatellut muuta kuin täydellistä rentoutta, koska sen avulla voi saavuttaa tavoittelemansa syvyyden. ”Official top”, kuului tuomarin suusta ja sukelsin. Alku meni vanhan rutiinin mukaisesti rauhallisesti potkien alaspäin kunnes parissa kymmenessä metrissä rauhoitin potkujani selvästi. Halusin olla mahdollisimman rento. Kun hälytys soi, nyt 31 metrin kohdalla, puhalsin suuni täyteen ilmaa. Olin laittanut hälytyksen hieman aiemmaksi, jotta varmasti saan suuni aivan täyteen ilmaa. Tätä ilmaa käyttäisin alas asti paineentasaukseen. Rentouduin. Annoin vain itseni liukua kohti syvää sinistä tasaten painetta korvissani. Huomasin vauhtini olevan hieman tavallista hitaampaa, mutta en välittänyt siitä. Suljin välillä silmäni ja keskityin ilman pitämiseen suussani sekä paineentasaukseen. Toinen hälytys soi 80 metrissä, ilmaa oli vielä suussani ja tein hyvän paineentasauksen, sitten vielä toisen paljon pienemmän. Tiesin kuitenkin meneväni alas asti. Viimeisen kahden metrin raidoitus oli erittäin tervetullut näky syvyydessä! Kaappasin yhden tagin mukaani ja lähdin kohti pintaa. Potkin rauhallisesti, kaksi potkua ja liuku, kaksi potkua ja liuku… Vesi lämpeni ylöspäin tullessa ja arviolta noin 40 metrin syvyydessä näin silmäkulmastani ensimmäisen turvasukeltajan seuraavan vieressä skootterin avulla. Heti kohta toinen tuli toiselle puolelle saattamaan minua viimeisillä metreillä. Nyt vain rennosti pintaan ja tiukka ote köydestä. Nopea ilman vaihto keuhkoissa heti pintaan päästyäni ja tiukka puristus vatsalihaksilla ja pallealla verenpaineen pitämiseksi yllä. Toinen samanlainen. Ja kolmaskin. Sitten nenäklipsistä kiinni ja kaikki vermeet pois kasvoilta. Katse koti tuomareita, ok-merkki ja sama sanoin ”I’m ok”. Olinko ajoissa? Aikaa on vain 15 sekuntia. Pienen odotuksen jälkeen sain tuomarilta valkoisen kortin ja suustani pääsi melkoinen ilonkiljahdus. 100 metriä!!! Ensimmäisenä suomalaisena tuo maaginen pyöreä luku. Tavoitteeni oli saavutettu. Tuntui todella hyvältä! Sukellus oli ollut aivan maksimisuoritus. En olisi voinut tehdä metriäkään enempää. Varaa ei olisi ollut kumpaankaan suuntaan. Kiitos Kaidelle koutsina olemisesta ja kiitos kaikille, jotka olitte kesän aikana mukana treeneissä.
Haluan omistaa tämän sukelluksen hienolle ihmiselle ja hyvälle ystävälleni, joka menehtyi äskettäin. Juha, olisin toivonut sinun näkevän tämän sukelluksen.
tiistai 20. syyskuuta 2011
CNF aloitti MM-kilpailut
Kirjoittanut Antero
Nyt olemme siis viimein päässeet asiaan ja MM-kisoihin asti. Valmistautumiset on tehty ja nyt vain tehdään se, mikä voidaan. Kisasukellukset aloitettiin mielenkiintoisesti niin, että kuusi syvintä naista sukelsi ensimmäisenä matalimmasta syvimpään, sitten siihen perään kuusi syvintä miestä matalimmasta syvimpään. Sitten aloitettiin normaaliin tapaan syvimmästä matalimpaan. Tämä siksi, että kaikista syvimmät sukellukset voitiin tehdä mahdollisimman tyynessä säässä turvallisuuden maksimoimiseksi.
Heti alussa oli pieni yllätys, ettei Sara Campbell lähtenyt lainkaan veneellä kisapaikalle, vaikka oli ilmoittanut kaikista suurimman syvyyden. Liekö lievä sairastuminen kyseessä. Sää oli joka tapauksessa mitä parhain, aurinko lämmitti sopivasti ja peilityyni meri odotti sukeltajia syleilyynsä. Nyt oli paikalle saapunut ns. kuivaksi alueeksi myös purjevene, jossa olikin mukava odotella sitä hetkeä, kun piti mennä veteen. Tein aikanaan yhden lämmittelysukelluksen tapani mukaan ja sen jälkeen vain odottelin omaa vuoroani kisaköydelle. Turvasukeltaja Mikko toi virallisen sukellustietokoneen ranteeseeni ja turvasukeltaja Veera oli ottamassa aikoja minun köydelläni, joten varsin hyvissä käsissä olin. Edelliset sukellukset olivat kariutuneet liian kovaan yrittämiseen, joten nyt päätin keskittyä vain rentoon sukellukseen. Syvyys tulee itsestään, kun on tullakseen. Niinpä lähtöajan koittaessa otin keuhkot täyteen, pakkasin ja sukelsin alas. Lähtö oli hidas, koska joudun pitämään sormilla nenästäni kiinni painetta tasatessani. Viimein pääsin riittävän syvälle suuntäyttöä varten ja sen jälkeen aloitin vapaapudotuksen. Olikin mukavan rennon tuntuista ja pohjaan pääsyssä ei ollut ongelmia. Alhaalla oli tageja yllin kyllin. Valkkasin niistä yhden mukaani ja aloitin nousun pintaan. Matka sujui hyvin. Pinnalla tosin piti hengitellä tovi, jotta sain tehtyä pintaprotokollan, mutta aikaa meni 14,3 sekuntia. Hyvin siis mahtui 15 sekunnin aikaikkunaan… Tuomareilta saatu valkoinen kortti sai aikaan melko voimakkaan riemun kiljahduksen. Tulos 70 metriä on oma ennätys, Suomen ennätys ja pohjoismaiden ennätys!!!
Heti tämän jälkeen vaihdoin roolini kilpailijasta koutsiksi, oli minun vuoroni auttaa Kajta omassa sukelluksessaan. Oman lämmittelynsä jälkeen Kaj oli hyvällä tuulella, koska aiemmin vaivannut nivunen ei tuntunut nyt potkiessa yhtään. Hyvillä mielin saatoin Kajn lepäilemään hetkeksi ennen omaa suoritustaan. Siinä sivussa seurasin, kuinka samalla köydellä aiemmin sukeltava urheilija sai punaisen kortin siitä, kun hänen koutsinsa sukelsi perään ottamaan kuvia. Se on säännöissä kielletty ja antaa automaattisesti punaisen kortin, vaikka sukellus itsessään oli hyvä. No, Kaiden vuoro tuli hetken päästä. Lähtö oli hyvä ja rento, kaikumies luetteli taas lukemia ja siitä kuulin Kaiden päässeen pohjaan, mikä sinänsä oli hyvinkin odotettavissa. Turvasukeltajat painuivat vastaan ja odottelin Kaidea pinnalla. Pintaan tullessaan Kaj oli sen verran kaukana köydestä, että ensimmäinen yritys saada köydestä kiinni meni hutiin ja hän meni takaisin upoksiin. Siitä seuraa punainen kortti ja suorituksen hylkäys. Tiukoille otti pintautuminen muutenkin. Harmistus paistoi miehestä kauas, sillä 45 metriä olisi ollut hyvä tulos.
Melkein heti perään oli Joonaksen vuoro tehdä oma sukelluksensa eri köydellä. Lähtö oli myös rauhallinen kohti 43 metrin syvyydessä odottavaa pohjapleittiä. Kaikumies luetteli taas omat lukemansa, pohjaan Joonas ainakin siis pääsi. Pintaan tulo oli hyvä ja protokolla hoitui nopeasti. Hyvästä sukelluksesta seurasi luonnollisesti valkoinen kortti tuomareilta ja niin ilmestyi leveä hymy Joonaksen kasvoille. Hienoa!
Tulokset julkistettiin kello 17.00 ja melkoinen yllätys sieltä myös löytyi. Natalia Molchanova oli tehnyt uuden maailmanennätyssyvyyden aamulla ja tuonut pintaan tagin pohjasta. Pinnassa hän oli saanut valkoisen kortin. Nyt hänet oli kuitenkin pohjavideon perusteella hylätty kokonaan. Tästä tietysti seurasi protesti ja oli siellä muutama muukin eri mieltä tuomareiden kanssa. Lopulliset tulokset saatiin noin klo 19.30 eikä protesteista tainnut mennä läpi yksikään. Voittajaksi kruunattiin ensimmäistä vuottaan kisaava Tsekkien Alena Zabloudilová. Yllättävä tulos siis naisten osalta!
Results CNF men
Results CNF women
Nyt olemme siis viimein päässeet asiaan ja MM-kisoihin asti. Valmistautumiset on tehty ja nyt vain tehdään se, mikä voidaan. Kisasukellukset aloitettiin mielenkiintoisesti niin, että kuusi syvintä naista sukelsi ensimmäisenä matalimmasta syvimpään, sitten siihen perään kuusi syvintä miestä matalimmasta syvimpään. Sitten aloitettiin normaaliin tapaan syvimmästä matalimpaan. Tämä siksi, että kaikista syvimmät sukellukset voitiin tehdä mahdollisimman tyynessä säässä turvallisuuden maksimoimiseksi.
Heti alussa oli pieni yllätys, ettei Sara Campbell lähtenyt lainkaan veneellä kisapaikalle, vaikka oli ilmoittanut kaikista suurimman syvyyden. Liekö lievä sairastuminen kyseessä. Sää oli joka tapauksessa mitä parhain, aurinko lämmitti sopivasti ja peilityyni meri odotti sukeltajia syleilyynsä. Nyt oli paikalle saapunut ns. kuivaksi alueeksi myös purjevene, jossa olikin mukava odotella sitä hetkeä, kun piti mennä veteen. Tein aikanaan yhden lämmittelysukelluksen tapani mukaan ja sen jälkeen vain odottelin omaa vuoroani kisaköydelle. Turvasukeltaja Mikko toi virallisen sukellustietokoneen ranteeseeni ja turvasukeltaja Veera oli ottamassa aikoja minun köydelläni, joten varsin hyvissä käsissä olin. Edelliset sukellukset olivat kariutuneet liian kovaan yrittämiseen, joten nyt päätin keskittyä vain rentoon sukellukseen. Syvyys tulee itsestään, kun on tullakseen. Niinpä lähtöajan koittaessa otin keuhkot täyteen, pakkasin ja sukelsin alas. Lähtö oli hidas, koska joudun pitämään sormilla nenästäni kiinni painetta tasatessani. Viimein pääsin riittävän syvälle suuntäyttöä varten ja sen jälkeen aloitin vapaapudotuksen. Olikin mukavan rennon tuntuista ja pohjaan pääsyssä ei ollut ongelmia. Alhaalla oli tageja yllin kyllin. Valkkasin niistä yhden mukaani ja aloitin nousun pintaan. Matka sujui hyvin. Pinnalla tosin piti hengitellä tovi, jotta sain tehtyä pintaprotokollan, mutta aikaa meni 14,3 sekuntia. Hyvin siis mahtui 15 sekunnin aikaikkunaan… Tuomareilta saatu valkoinen kortti sai aikaan melko voimakkaan riemun kiljahduksen. Tulos 70 metriä on oma ennätys, Suomen ennätys ja pohjoismaiden ennätys!!!
Heti tämän jälkeen vaihdoin roolini kilpailijasta koutsiksi, oli minun vuoroni auttaa Kajta omassa sukelluksessaan. Oman lämmittelynsä jälkeen Kaj oli hyvällä tuulella, koska aiemmin vaivannut nivunen ei tuntunut nyt potkiessa yhtään. Hyvillä mielin saatoin Kajn lepäilemään hetkeksi ennen omaa suoritustaan. Siinä sivussa seurasin, kuinka samalla köydellä aiemmin sukeltava urheilija sai punaisen kortin siitä, kun hänen koutsinsa sukelsi perään ottamaan kuvia. Se on säännöissä kielletty ja antaa automaattisesti punaisen kortin, vaikka sukellus itsessään oli hyvä. No, Kaiden vuoro tuli hetken päästä. Lähtö oli hyvä ja rento, kaikumies luetteli taas lukemia ja siitä kuulin Kaiden päässeen pohjaan, mikä sinänsä oli hyvinkin odotettavissa. Turvasukeltajat painuivat vastaan ja odottelin Kaidea pinnalla. Pintaan tullessaan Kaj oli sen verran kaukana köydestä, että ensimmäinen yritys saada köydestä kiinni meni hutiin ja hän meni takaisin upoksiin. Siitä seuraa punainen kortti ja suorituksen hylkäys. Tiukoille otti pintautuminen muutenkin. Harmistus paistoi miehestä kauas, sillä 45 metriä olisi ollut hyvä tulos.
Melkein heti perään oli Joonaksen vuoro tehdä oma sukelluksensa eri köydellä. Lähtö oli myös rauhallinen kohti 43 metrin syvyydessä odottavaa pohjapleittiä. Kaikumies luetteli taas omat lukemansa, pohjaan Joonas ainakin siis pääsi. Pintaan tulo oli hyvä ja protokolla hoitui nopeasti. Hyvästä sukelluksesta seurasi luonnollisesti valkoinen kortti tuomareilta ja niin ilmestyi leveä hymy Joonaksen kasvoille. Hienoa!
Tulokset julkistettiin kello 17.00 ja melkoinen yllätys sieltä myös löytyi. Natalia Molchanova oli tehnyt uuden maailmanennätyssyvyyden aamulla ja tuonut pintaan tagin pohjasta. Pinnassa hän oli saanut valkoisen kortin. Nyt hänet oli kuitenkin pohjavideon perusteella hylätty kokonaan. Tästä tietysti seurasi protesti ja oli siellä muutama muukin eri mieltä tuomareiden kanssa. Lopulliset tulokset saatiin noin klo 19.30 eikä protesteista tainnut mennä läpi yksikään. Voittajaksi kruunattiin ensimmäistä vuottaan kisaava Tsekkien Alena Zabloudilová. Yllättävä tulos siis naisten osalta!
Results CNF men
Results CNF women
Tässä tapahtumat tänään. Kalamata kiittää ja kuittaa.
Edit (Jone) :Ohessa vielä muutama VA-kuva lisää tiedossa kunhan saamme kameran veteen asti.
perjantai 16. syyskuuta 2011
Toinen MM-kisojen treenipäivä
Kirjoittanut Jone
Tänään oli vuorossa MM-kisojen toinen treenipäivä.
Jone:lla on edessä n. 4 päivän lepo toissapäivänä rikkoutuneen tärykalvon takia. Lääkärikäynti vahvisti tärykalvossa olleen reiän eheytyneen, mutta ei kestä paineistamista vielä muutamaan päivään. Silloinkin hyvin varovaisesti. Eli Jonella ei ollut tänään asiaa veteen.
Kaj, Joonas, Antero, Ingela ja Eva treenasivat kaikki tänään FIM-lajia. Tulokset seuraavanlaiset: Kaj 50 m, Antero 70 m, Joonas 40 m ja Ingela ja Eva molemmat 26 m. FIM kisalähtöön on vielä aikaa, mutta harjoitukset on hyvä tehdä jo nyt kun vielä on aikaa ja jaksamista.
Päivän ohjelmassa oli myös ilmoittautuminen kisalajeihin. Kaj, Joonas ja Antero tekevät kaikki lajit, Eva ja Ingela CWT ja FIM ja Jone rikkoutuneen korvan takia vain FIM:in.
Maanataina on jo CNF kisalähdön vuoro, kohta alkaa siis tositoimet!
Tänään oli vuorossa MM-kisojen toinen treenipäivä.
Jone:lla on edessä n. 4 päivän lepo toissapäivänä rikkoutuneen tärykalvon takia. Lääkärikäynti vahvisti tärykalvossa olleen reiän eheytyneen, mutta ei kestä paineistamista vielä muutamaan päivään. Silloinkin hyvin varovaisesti. Eli Jonella ei ollut tänään asiaa veteen.
Kaj, Joonas, Antero, Ingela ja Eva treenasivat kaikki tänään FIM-lajia. Tulokset seuraavanlaiset: Kaj 50 m, Antero 70 m, Joonas 40 m ja Ingela ja Eva molemmat 26 m. FIM kisalähtöön on vielä aikaa, mutta harjoitukset on hyvä tehdä jo nyt kun vielä on aikaa ja jaksamista.
Päivän ohjelmassa oli myös ilmoittautuminen kisalajeihin. Kaj, Joonas ja Antero tekevät kaikki lajit, Eva ja Ingela CWT ja FIM ja Jone rikkoutuneen korvan takia vain FIM:in.
Maanataina on jo CNF kisalähdön vuoro, kohta alkaa siis tositoimet!
Ohessa vielä muutama kuva viime päiviltä:
torstai 15. syyskuuta 2011
Ensimmäinen MM-kisojen treenipäivä takana
Tänään oli vuorossa alkavien MM-kisojen ensimmäinen virallinen treenipäivä. Kuitenkin juuri loppuneen Mediterranean Cupin takia osanotto oli ehkä hieman vaisumpi kuin muina päivinä. Meidän tiimistä treenaamaan lähti allekirjoittanut, Ingela ja Eva muiden viettäessä hyvin ansaittua lepopäivää.
10.30 veneellä treenipaikalle ja alkuun 3 warm-up sukellusta ennen siirtymistä kisaköydelle.
Köyteen 45m sillä monon kanssa ei ollut vielä paljon sukelluksia takana ja keuhkojen tila pari päivää sitten tapahtuneen squeezen takia oli hieman hämärän peitossa. Sukellus meni hyvin ja päivästä jäi positiivinen fiilis, huomenna sitten vaan enemmän köyttä kehiin.
Loppupäivä menikin lepäillessä ja syödessä, huomenna klo 14 veneellä koko tiimin voimin treenaamaan. Kalamata kuittaa.
10.30 veneellä treenipaikalle ja alkuun 3 warm-up sukellusta ennen siirtymistä kisaköydelle.
Köyteen 45m sillä monon kanssa ei ollut vielä paljon sukelluksia takana ja keuhkojen tila pari päivää sitten tapahtuneen squeezen takia oli hieman hämärän peitossa. Sukellus meni hyvin ja päivästä jäi positiivinen fiilis, huomenna sitten vaan enemmän köyttä kehiin.
Loppupäivä menikin lepäillessä ja syödessä, huomenna klo 14 veneellä koko tiimin voimin treenaamaan. Kalamata kuittaa.
Kolmas ja viimeinen Mediterranean Cupin kisapäivä
Kirjoittanut Antero
Kolmas kerta toden sanoo, kuuluu vanha suomalainen sananlasku. Tällä kertaa sitä ei ole uskominen, sillä kisasukellukset tehneet Kaide ja Antero eivät sukelluksissaan onnistuneet. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niitä tuloksia voisi jatkossa saavuttaa.
Sukellukset aloitettiin taas vuorostaan syvimmästä matalaan,joten tyyni meri oli parhaimmillaan ja aurinko lämmitti mukavasti, kun Antero aloitti valmistautumisen ensimmäisten joukossa omaan sukellukseensa. Jostain syystä järjestäjä ilmoitti pian puolen tunnin viiveestä, joten kaikkia aikoja siirrettiin sen verran eteenpäin. Ei siinä mitään, onhan noita viivästymisiä ennenkin tullut. Aikanaan tuli hetki, jolloin sai siirtyä sukellusköyteen kiinni. Liekö edellinen yritys vienyt liikaa niin fyysisiä kuin henkisiäkin voimia, sillä sukellus hajosi heti alussa eikä olisi ollut järkeä jatkaa alas, kun pohjaan ei olisi päässyt kuitenkaan. Käännös reilussa 50 metrissä ja vauhdilla takaisin pintaan. Nyt on lepopäivä kohdallaan.
Kaide teki oman sukelluksensa myöhemmin meren ollessa vielä melko tyyni. Tuuli oli vasta nousemassa, kun Kaj taittoi pinnan alle. Kaikumies kertoi lukemia tasaiseen tahtiin ja lopulta kuultiin Kaiden päässeen lopulliseen syvyyteensä. Sitten rauhallisesti takaisin pintaan. Kaikki näyttikin hyvältä, kun pinnassa alkoi hengittely, mutta lopulta nukkumatti vei kuitenkin voiton. Tulokseksi tuli siis harmillinen black out.
Jonerik oli vain treenaamassa, mutta sai siinä touhussa ilmeisesti tärykalvoonsa repeämän. Asia selvinnee tänään lääkärintarkastuksessa. Joonas piti lepopäivää ja treenaa jälleen huomenna. Paikalle saapunut Eva kävi tutustumassa olosuhteisiin Ingelan kanssa ja he tekivät matalia sukelluksia. Heillä treenit jatkuvat myös huomenna.
Tässä kaikki tällä kertaa. Kalamata kiittää ja kuittaa.
Kolmas kerta toden sanoo, kuuluu vanha suomalainen sananlasku. Tällä kertaa sitä ei ole uskominen, sillä kisasukellukset tehneet Kaide ja Antero eivät sukelluksissaan onnistuneet. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niitä tuloksia voisi jatkossa saavuttaa.
Sukellukset aloitettiin taas vuorostaan syvimmästä matalaan,joten tyyni meri oli parhaimmillaan ja aurinko lämmitti mukavasti, kun Antero aloitti valmistautumisen ensimmäisten joukossa omaan sukellukseensa. Jostain syystä järjestäjä ilmoitti pian puolen tunnin viiveestä, joten kaikkia aikoja siirrettiin sen verran eteenpäin. Ei siinä mitään, onhan noita viivästymisiä ennenkin tullut. Aikanaan tuli hetki, jolloin sai siirtyä sukellusköyteen kiinni. Liekö edellinen yritys vienyt liikaa niin fyysisiä kuin henkisiäkin voimia, sillä sukellus hajosi heti alussa eikä olisi ollut järkeä jatkaa alas, kun pohjaan ei olisi päässyt kuitenkaan. Käännös reilussa 50 metrissä ja vauhdilla takaisin pintaan. Nyt on lepopäivä kohdallaan.
Kaide teki oman sukelluksensa myöhemmin meren ollessa vielä melko tyyni. Tuuli oli vasta nousemassa, kun Kaj taittoi pinnan alle. Kaikumies kertoi lukemia tasaiseen tahtiin ja lopulta kuultiin Kaiden päässeen lopulliseen syvyyteensä. Sitten rauhallisesti takaisin pintaan. Kaikki näyttikin hyvältä, kun pinnassa alkoi hengittely, mutta lopulta nukkumatti vei kuitenkin voiton. Tulokseksi tuli siis harmillinen black out.
Jonerik oli vain treenaamassa, mutta sai siinä touhussa ilmeisesti tärykalvoonsa repeämän. Asia selvinnee tänään lääkärintarkastuksessa. Joonas piti lepopäivää ja treenaa jälleen huomenna. Paikalle saapunut Eva kävi tutustumassa olosuhteisiin Ingelan kanssa ja he tekivät matalia sukelluksia. Heillä treenit jatkuvat myös huomenna.
Tässä kaikki tällä kertaa. Kalamata kiittää ja kuittaa.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Toinen Mediterranean Cup kisapäivä
Kirjoittanut Jone
Eilisen blogi postaus jäi hieman myöhäiseksi, mutta alla nyt siis yhteenveto eilisen tapahtumista.
Jone, Kaj ja Antero pitivät samat AP lukemat kuin aikaisemmin. Uusi tulokas Joonas ilmoitti miehekkäät 50 metriä FIM kisalähdön lukemaksi. Lähtöjärjestys oli käänteinen verrattuna ensimmäiseen päivään, joten Joonas oli ensimmäisenä vuorona. Jone oli mukana valmentamassa Joonaksen kisalähtöä. Olihan mies saapunut paikalle vasta edeltävänä iltana ja kisa-alue ja rutiinit hieman hukassa joten joukkue ei halunnut lähettää hänet yksin kisapaikalle. Muutaman warm-upin ja fluidien säätämisen jälkeen, Joonas päätti että pysytään tutussa maskin kanssa sukeltamisessa. Liian paljon uutta liian nopeasti, niin fluidit saivat tällä kertaa jäädä rannalle. Lähtö meni hyvin ja kaiun lukemat kertoivat vajaan minutin jälkeen Joonaksen kääntyneen 50 m kohdalla. Hyvä! nyt vain pintaan ja protokolla. Pintautuminen oli rutiininomainen ja tägikin oli mukana. Valkoinen kortti siis ja hyvät lukemat Joonakselle heti alkuun. Miestä kuitenkin köhitti jonkinverran ja deko-hapen jälkeen voitiin todeta, että miehellä kohtalainen squeeze päällä. Eli eiku takaisin rantaan ja lepäämään.
Seuraavaksi oli Jonen vuoro. Joonaksen lähdön myötä Ingela, joka oli tullut treenaamaan, tuli apuun valmentamaan lähtöä. Jonea vaivasi edelleen ilmateiden tukkoisuus ja jo 40 m kohdalla vasen korva hirtti kiinni. Siinä vaiheessa oli jo selvä, että 62 m tavoitesyvyyttä ei tulla saavuttamaan. Jone kääntyi 55 m kohdalla. Tässä vaiheessa on turha rikkoa korvia muutaman metrin takia. Pinnalla taisi muutama kirosanakin päästä, mutta pettymys on kova kun syvempiäkin sukelluksia on tehty suomen pimeissä ja jäätävissä vesissä. Ei muuta kuin takaisin lähtöpisteeseen. Pienen uintituokion jälkeen Jone palasi valmentamaan Kajn warm-upit ja kisalähtöä.
Kaj oli ilmoittanut 70 m tavoitesyvyykseen. Aallokko oli kuitenkin noussut aamun aikana ja Kaiden lähdön koittaessa oli jo melkoinen pesukone käynnissä. Pienen säädön jälkeen jäi hieman epäselväksi miten kauan Jonen tulisi avustaa Kaiden hengitysteiden pinnalle pysymistä lähdössä. Jone päästi Kajdesta irti 5 s. lähtöä kun Kaj luuli, että tukea löytyy ihan OT:hen asti. Seurauksena pään yli huuhtoutuva iso aalto. Hieman pärskien Kaj pääsi kuitenkin lähtemään, mutta oli jo selvä että jos yskien lähtee matkaan niin ei pohjalle mennä. Kaj ottikin sukelluksen heti lähdön jälkeen treenisukelluksen ja kääntyi rennosti 50 m kohdalla. Ensi kerralla siis hieman parempi valmistautuminen. Huomenna kuitenkin uusi yritys 70 m:iin.
Antero sai viimeisenä lähtijänä huonoimmat olosuhteet. Kuitenkin niin kokeneesta sukeltajasta kyse ettei pahemmin näyttänyt haittaavan. Eilen karannut suuntäyttö oli nyt päällimmäisenä mielessä ja välineet sen pitämiseen mietitty valmiiksi. 100 metriä, täältä tullaan! Lähtö oli aallokosta huolimatta rutiininomainen ja matka alkoi. Kaiun kuulutukset loppuivat 95 m kohdalla. Oliko Antero käynyt pohjalla? matka pintaan kesti vielä reilun minuutin. Pintautuminen oli rennon näköinen, mutta ilmeestä oli heti luettavissa, että lyhyeksi oli jäänyt. 96 metriä, pleitti oli jo näkynyt, mutta korvien rikkominen ei olisi ollut sen arvoista. Eli huominen myös Anteron osalta uusiksi.
Eilisen blogi postaus jäi hieman myöhäiseksi, mutta alla nyt siis yhteenveto eilisen tapahtumista.
Jone, Kaj ja Antero pitivät samat AP lukemat kuin aikaisemmin. Uusi tulokas Joonas ilmoitti miehekkäät 50 metriä FIM kisalähdön lukemaksi. Lähtöjärjestys oli käänteinen verrattuna ensimmäiseen päivään, joten Joonas oli ensimmäisenä vuorona. Jone oli mukana valmentamassa Joonaksen kisalähtöä. Olihan mies saapunut paikalle vasta edeltävänä iltana ja kisa-alue ja rutiinit hieman hukassa joten joukkue ei halunnut lähettää hänet yksin kisapaikalle. Muutaman warm-upin ja fluidien säätämisen jälkeen, Joonas päätti että pysytään tutussa maskin kanssa sukeltamisessa. Liian paljon uutta liian nopeasti, niin fluidit saivat tällä kertaa jäädä rannalle. Lähtö meni hyvin ja kaiun lukemat kertoivat vajaan minutin jälkeen Joonaksen kääntyneen 50 m kohdalla. Hyvä! nyt vain pintaan ja protokolla. Pintautuminen oli rutiininomainen ja tägikin oli mukana. Valkoinen kortti siis ja hyvät lukemat Joonakselle heti alkuun. Miestä kuitenkin köhitti jonkinverran ja deko-hapen jälkeen voitiin todeta, että miehellä kohtalainen squeeze päällä. Eli eiku takaisin rantaan ja lepäämään.
Seuraavaksi oli Jonen vuoro. Joonaksen lähdön myötä Ingela, joka oli tullut treenaamaan, tuli apuun valmentamaan lähtöä. Jonea vaivasi edelleen ilmateiden tukkoisuus ja jo 40 m kohdalla vasen korva hirtti kiinni. Siinä vaiheessa oli jo selvä, että 62 m tavoitesyvyyttä ei tulla saavuttamaan. Jone kääntyi 55 m kohdalla. Tässä vaiheessa on turha rikkoa korvia muutaman metrin takia. Pinnalla taisi muutama kirosanakin päästä, mutta pettymys on kova kun syvempiäkin sukelluksia on tehty suomen pimeissä ja jäätävissä vesissä. Ei muuta kuin takaisin lähtöpisteeseen. Pienen uintituokion jälkeen Jone palasi valmentamaan Kajn warm-upit ja kisalähtöä.
Kaj oli ilmoittanut 70 m tavoitesyvyykseen. Aallokko oli kuitenkin noussut aamun aikana ja Kaiden lähdön koittaessa oli jo melkoinen pesukone käynnissä. Pienen säädön jälkeen jäi hieman epäselväksi miten kauan Jonen tulisi avustaa Kaiden hengitysteiden pinnalle pysymistä lähdössä. Jone päästi Kajdesta irti 5 s. lähtöä kun Kaj luuli, että tukea löytyy ihan OT:hen asti. Seurauksena pään yli huuhtoutuva iso aalto. Hieman pärskien Kaj pääsi kuitenkin lähtemään, mutta oli jo selvä että jos yskien lähtee matkaan niin ei pohjalle mennä. Kaj ottikin sukelluksen heti lähdön jälkeen treenisukelluksen ja kääntyi rennosti 50 m kohdalla. Ensi kerralla siis hieman parempi valmistautuminen. Huomenna kuitenkin uusi yritys 70 m:iin.
Antero sai viimeisenä lähtijänä huonoimmat olosuhteet. Kuitenkin niin kokeneesta sukeltajasta kyse ettei pahemmin näyttänyt haittaavan. Eilen karannut suuntäyttö oli nyt päällimmäisenä mielessä ja välineet sen pitämiseen mietitty valmiiksi. 100 metriä, täältä tullaan! Lähtö oli aallokosta huolimatta rutiininomainen ja matka alkoi. Kaiun kuulutukset loppuivat 95 m kohdalla. Oliko Antero käynyt pohjalla? matka pintaan kesti vielä reilun minuutin. Pintautuminen oli rennon näköinen, mutta ilmeestä oli heti luettavissa, että lyhyeksi oli jäänyt. 96 metriä, pleitti oli jo näkynyt, mutta korvien rikkominen ei olisi ollut sen arvoista. Eli huominen myös Anteron osalta uusiksi.
maanantai 12. syyskuuta 2011
Ensimmäinen Mediterranean Cup kisapäivä
Kirjoittanut Antero
Tulokset tältä ensimmäiseltä kisapäivältä eivät suuria hurraa-huutoja nostattaneet. Antero sukelsi ensimmäisenä, koska sukellukset aloitettiin syvimmästä matalaan. Mouthfill karkasi kuitenkin matkalla ja takaisin oli käännyttävä 85 metrin kohdalla.
Kaide oli seuraavana vuorossa. Lähtö oli hyvä ja rauhallinen. Lautalta organasaation edustaja luetteli syvyyksiä sitä mukaa kun kaiusta niitä näki. 50..55..60..65..käännös..65. Kaide pääsi pohjaan saakka, mutta jostain syystä pinnassa tuli sitten BO ja punainen kortti.
Päivän onnistumiset jäivät sitten Jonen harteille. Lämmittelyssä vain eivät korvat oikein tahtoneet toimia ja paineentasaus oli todella takkuista. Ei hyvältä vaikuttanut. Sukelluksen jättäminen väliin ei kuulostanut hyvältä vaihtoehdolta, kun näin kauas on tultu, joten Jone lähti sisukkaasti matkaan. Kaiun lukemia kuunnellen voitiin todeta, ettei paineentasaus ollut ihan kohdallaan, käännös 53 metristä takaisin pintaan.
Huomenna on taas uusi päivä. Kaikki ilmoitimme samat syvyydet kuin tällekin päivälle. Lisäksi paikalle tänään saapunut Joonaskin pääsee viimein sukeltamaan Kalamatan lämpimiin vesiin. Sukellukset aloitetaan huomenna matalasta syvään, joten Joonas lähtee vesille ensimmäisenä. Kalamata kiittää ja kuittaa! Huomisiin!
Tulokset tältä ensimmäiseltä kisapäivältä eivät suuria hurraa-huutoja nostattaneet. Antero sukelsi ensimmäisenä, koska sukellukset aloitettiin syvimmästä matalaan. Mouthfill karkasi kuitenkin matkalla ja takaisin oli käännyttävä 85 metrin kohdalla.
Kaide oli seuraavana vuorossa. Lähtö oli hyvä ja rauhallinen. Lautalta organasaation edustaja luetteli syvyyksiä sitä mukaa kun kaiusta niitä näki. 50..55..60..65..käännös..65. Kaide pääsi pohjaan saakka, mutta jostain syystä pinnassa tuli sitten BO ja punainen kortti.
Päivän onnistumiset jäivät sitten Jonen harteille. Lämmittelyssä vain eivät korvat oikein tahtoneet toimia ja paineentasaus oli todella takkuista. Ei hyvältä vaikuttanut. Sukelluksen jättäminen väliin ei kuulostanut hyvältä vaihtoehdolta, kun näin kauas on tultu, joten Jone lähti sisukkaasti matkaan. Kaiun lukemia kuunnellen voitiin todeta, ettei paineentasaus ollut ihan kohdallaan, käännös 53 metristä takaisin pintaan.
Huomenna on taas uusi päivä. Kaikki ilmoitimme samat syvyydet kuin tällekin päivälle. Lisäksi paikalle tänään saapunut Joonaskin pääsee viimein sukeltamaan Kalamatan lämpimiin vesiin. Sukellukset aloitetaan huomenna matalasta syvään, joten Joonas lähtee vesille ensimmäisenä. Kalamata kiittää ja kuittaa! Huomisiin!
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Haasteita
Kirjoittanut Jone
Tänään oli siis Anteron vuoro levätä ja Kajden ja Jonen vuoro sukeltaa. Jone saapui eilen iltapäivälle paikalle, joten vuorossa oli ensimmäiset sukellukset kreikan vesissä. Jone pyysi köyden 60 metriin, ehkä hieman yläkanttiin ensimmäiseksi sukellukseksi, mutta eipähän lopu köysi kesken. Ajatuksena kuitenkin, että käännytään kun siltä tuntuu jos ei pleitti tule ennen sitä vastaan. Noh, aikainenhan se kännös oli. Vaja sukellus 48,5 metriin ei tuottanut minkäänlaisia ilontuntemuksia miehessä. Enemmänkin päinvastoin. Ei auta Jonea nyt muuta kuin pistää palikat kasaan ja sitten syvemmälle. Nopeasti.
Kaj jo rutinoidusti valmistautui lähtöönsä muutamalla matalalla lämmittelysukelluksella. Köyttä laitettiin 70 m, eli tontti oli tänään syvimmillään ja edessä "Personal Best" jos sukellus onnistuisi. Lähtö oli hyvä ja Kaj pääsi vapaapudotukseen suunnitelmien mukaisesti. Pian sen jälkeen jo pari kertaa aikaisemmin reistaillut korva meni kuitenkin lukkoon. Käännös 55 m:ssä ei miellyttänyt ja tyytymättömyys paistoi miehen kasvoilta sukelluksen jälkeen.
Ingela taistelee edelleen kohti kuntohuippua kesän loukkaantumisen jälkeen. Sukellukset ovat vielä matalat, mutta pikkuhiljaa alkaa vire sukeltamiseen löytyä. Pettymys on kuitenkin kova kun sukellukset eivät onnistu, koska vielä helmikuussa Ingelalla oli kovat tavoitteet kisojen suhteen. Paluuveneessä oli siis kolme normaalisti sykemmän näköistä suomalaista.
Tässä vaiheessa ei voi kuitenkaan lannistua. Huomenna on jo maailmanmestaruuksien ennakkokisan Med. Meetingin ensimmäinen kisapäivä ja silloin pitää jo suoritukset onnistua. Joukkue otti vaatimattoman lähtökohdan ja kaikki ilmoittivat PB lukemat kisasuorituksiksi. Jone 62 m CWT, Kaj 70 m CWT ja Antero ... niin siinäpä lukema ihmeteltäväksi. Tulokset ilmoitetaan täällä blogissa heti kun ovat saatavana. Ohessa kuitenkin lähtölista:
Tänään oli siis Anteron vuoro levätä ja Kajden ja Jonen vuoro sukeltaa. Jone saapui eilen iltapäivälle paikalle, joten vuorossa oli ensimmäiset sukellukset kreikan vesissä. Jone pyysi köyden 60 metriin, ehkä hieman yläkanttiin ensimmäiseksi sukellukseksi, mutta eipähän lopu köysi kesken. Ajatuksena kuitenkin, että käännytään kun siltä tuntuu jos ei pleitti tule ennen sitä vastaan. Noh, aikainenhan se kännös oli. Vaja sukellus 48,5 metriin ei tuottanut minkäänlaisia ilontuntemuksia miehessä. Enemmänkin päinvastoin. Ei auta Jonea nyt muuta kuin pistää palikat kasaan ja sitten syvemmälle. Nopeasti.
Kaj jo rutinoidusti valmistautui lähtöönsä muutamalla matalalla lämmittelysukelluksella. Köyttä laitettiin 70 m, eli tontti oli tänään syvimmillään ja edessä "Personal Best" jos sukellus onnistuisi. Lähtö oli hyvä ja Kaj pääsi vapaapudotukseen suunnitelmien mukaisesti. Pian sen jälkeen jo pari kertaa aikaisemmin reistaillut korva meni kuitenkin lukkoon. Käännös 55 m:ssä ei miellyttänyt ja tyytymättömyys paistoi miehen kasvoilta sukelluksen jälkeen.
Ingela taistelee edelleen kohti kuntohuippua kesän loukkaantumisen jälkeen. Sukellukset ovat vielä matalat, mutta pikkuhiljaa alkaa vire sukeltamiseen löytyä. Pettymys on kuitenkin kova kun sukellukset eivät onnistu, koska vielä helmikuussa Ingelalla oli kovat tavoitteet kisojen suhteen. Paluuveneessä oli siis kolme normaalisti sykemmän näköistä suomalaista.
Tässä vaiheessa ei voi kuitenkaan lannistua. Huomenna on jo maailmanmestaruuksien ennakkokisan Med. Meetingin ensimmäinen kisapäivä ja silloin pitää jo suoritukset onnistua. Joukkue otti vaatimattoman lähtökohdan ja kaikki ilmoittivat PB lukemat kisasuorituksiksi. Jone 62 m CWT, Kaj 70 m CWT ja Antero ... niin siinäpä lukema ihmeteltäväksi. Tulokset ilmoitetaan täällä blogissa heti kun ovat saatavana. Ohessa kuitenkin lähtölista:
lauantai 10. syyskuuta 2011
Lauantai Kalamatassa
Kirjoittanut Antero
Aurinko ei ollut vielä noussut vuorten takaa paistamaan hotellin terassille, kun olin jo aamupalalla. Tällä kertaa menin sinne yksin, koska Kaj oli saattamassa perhettään kotiin Ateenassa. No, äkkiä siihen sai pöytäseuraksi yhden australialaisen ja pari ranskalaista. Jutut polveilivat laidasta laitaan vaikkakin pääosin käsittelivät jokaisen urheilutaustoja ja eri lajeja. Aamiaisen jälkeen menin omaan kammiooni venyttelemään hieman. Kyllä, olen venytellyt joka aamu, tosin keskittyen keskivartaloon mahdollisimman hyvän elastisuuden löytämiseksi syvyyden aiheuttaman paineen alla.
Olin saanut itseni vaihdettua klo 10.30 lähtevään veneeseen, jossa oli lisäkseni kymmenkunta muutakin urheilijaa. Ainakin muutama Venezuelasta, yksi Tanskasta, useampi britti, jne. Totuttuun tapaan menin nopeasti tekemään sen yhden lämmittelysukellukseni ja uin sen jälkeen sukellusköydelle. Pari muuta sukelsi siinä ennen minua, joten hetken jouduin odottelemaan. Kun vuoroni tuli, pyysin laskemaan pleitin kuuteenkymmeneenviiteen metriin. Tänään oli siis vuorossa syvyys ilman räpylöitä. Turvasukeltaja Veera lueskeli taas jo tuttuun tapaan lähtölaskennan ja niin sukellus alkoi. Kaikki meni lopulta hyvin pohjaan saakka, vaikka hieman jännitystä olikin havaittavissa. Paineentasaus oli nimittäin hieman takkuista, koska en mouthfilliä tehnyt näin ”matalalle” sukellukselle. Joka tapauksessa taas käsi pleitille ja ylös. Ensimmäinen turvasukeltaja tuli vastaan noin 30 metrissä skootterinsa kanssa ja toinen liittyi joukkoomme mukaan hieman myöhemmin. Pinnassa protokolla loppuun asti ja siinä se oli. Hyvä oli aloitus tuohonkin lajiin! Olihan se kuitenkin vain metrin omasta ennätyksestäni.
Huomenna minulla on vapaapäivä, mutta Kaide ja tänään tänne saapuva Jone treenaavat varmasti. Palataan silloin asiaan. Kalamata kiittää ja kuittaa!
Aurinko ei ollut vielä noussut vuorten takaa paistamaan hotellin terassille, kun olin jo aamupalalla. Tällä kertaa menin sinne yksin, koska Kaj oli saattamassa perhettään kotiin Ateenassa. No, äkkiä siihen sai pöytäseuraksi yhden australialaisen ja pari ranskalaista. Jutut polveilivat laidasta laitaan vaikkakin pääosin käsittelivät jokaisen urheilutaustoja ja eri lajeja. Aamiaisen jälkeen menin omaan kammiooni venyttelemään hieman. Kyllä, olen venytellyt joka aamu, tosin keskittyen keskivartaloon mahdollisimman hyvän elastisuuden löytämiseksi syvyyden aiheuttaman paineen alla.
Olin saanut itseni vaihdettua klo 10.30 lähtevään veneeseen, jossa oli lisäkseni kymmenkunta muutakin urheilijaa. Ainakin muutama Venezuelasta, yksi Tanskasta, useampi britti, jne. Totuttuun tapaan menin nopeasti tekemään sen yhden lämmittelysukellukseni ja uin sen jälkeen sukellusköydelle. Pari muuta sukelsi siinä ennen minua, joten hetken jouduin odottelemaan. Kun vuoroni tuli, pyysin laskemaan pleitin kuuteenkymmeneenviiteen metriin. Tänään oli siis vuorossa syvyys ilman räpylöitä. Turvasukeltaja Veera lueskeli taas jo tuttuun tapaan lähtölaskennan ja niin sukellus alkoi. Kaikki meni lopulta hyvin pohjaan saakka, vaikka hieman jännitystä olikin havaittavissa. Paineentasaus oli nimittäin hieman takkuista, koska en mouthfilliä tehnyt näin ”matalalle” sukellukselle. Joka tapauksessa taas käsi pleitille ja ylös. Ensimmäinen turvasukeltaja tuli vastaan noin 30 metrissä skootterinsa kanssa ja toinen liittyi joukkoomme mukaan hieman myöhemmin. Pinnassa protokolla loppuun asti ja siinä se oli. Hyvä oli aloitus tuohonkin lajiin! Olihan se kuitenkin vain metrin omasta ennätyksestäni.
Huomenna minulla on vapaapäivä, mutta Kaide ja tänään tänne saapuva Jone treenaavat varmasti. Palataan silloin asiaan. Kalamata kiittää ja kuittaa!
perjantai 9. syyskuuta 2011
Kirjoittanut Antero
Torstai olikin ensimmäinen välipäivä. Vaikka sukeltaminen etenkin näissä vesissä on mukavaa ja todella nautinnollista, niin välipäiviä on vain maltettava pitää, jotta kroppa ja mieli saavat riittävästi lepoa. Pari viikkoa on kuitenkin vielä edessä ja kovimmat suoritukset myös edessäpäin.
Vuokrasimme torstaiksi pienen auton, jolla ajattelimme käydä katsomassa lähiseutujen maisemia. Lähdimme Kalamatan länne puoleisen niemimaan eteläreunaa katsastamaan. Katsokaa vaikka Google Earth ohjelman avulla matkareittiämme. Maisemat olivat varsin mukavat ja muutaman oikein upean kylänkin saimme bongattua. Esimerkiksi Koroni ja Methoni olivat hienoja paikkoja. Laitetaan hieman kuvasaalista kohteista myöhemmin. Pyloksesta kotia kohti suunnistaessamme päätimme oikaista, niinpä nojauduimme Kaiden puhelimen antamiin ohjeisiin ja suuntasimme auton keulan hieman pienemmille teille. Lopputulos oli se, että viimeiset metrit jouduimme sanan mukaisesti raivaamaan tietä, jotta pääsimme eteenpäin. Vanha totuus piti siis jälleen paikkansa: onko meillä kiire, vai oikaistaanko? No, elämys se oli kuitenkin.
Perjantai treeneihin meidät oli laitettu ensimmäiseen veneeseen, joka lähti rannasta kello 9.45. Jälleen aivan tyyni meri odotti meitä jälleen. Tällä kertaa vene oli vaihdettu astetta suurempaan, joten siellä riitti kaikille tilaa yllin kyllin. Lämppäreiden jälkeen taas syvään köyteen kiinni. Tällä kertaa ensimmäisen veneen mukana paikalle menneenä olin myös ensimmäinen syvän sukelluksen tekijä. Sain siis ihan rauhassa rentoutua köydellä ennen lähtöäni. Edelliseen sukellukseen laitettiin taas viisi metriä lisää köyttä. Lähtö oli mukavan rento ja potkin reippaasti alussa, sitten rauhallisemmin, kunnes ensimmäinen hälytys ilmoitti olevan aika lopettaa potkiminen ja laittaa suu ilmaa täyteen. Sitten taas se sukelluksen paras kohta – vapaa pudotus syvään siniseen. Paineentasaus sujui hyvin ja olo oli rento. Toinen syvyyshälytys ja mieleen tuli ajatus, että pohjaan asti päästään. Taisi olla liiankin suuri hyvän olon tunne ja tukin hieman huolimattomaksi. Tein paineentasauksen sen verran heikosti, että ennen pohjaa oikea korva hirtti kiinni, vaikka suussa vielä ilmaa olikin. Ei auttanut kuin kääntyä kesken takaisin. Harmitti aika tavalla tuollainen huolimattomuus. No, pintaan vaan ihan reippaasti ja protokollat pois alta saman tein. Vasta pinnassa turvasukeltaja katsoi toteutuneen syvyyden. Se ei ollut kuin kolmisen metriä tavoitteesta. No, ensi kerralla sitten! Ihan hyvä sukellus lopulta ja olisi mennyt tonttiinkin, jos olisin ollut tarkempi.
Kaj teki heti minun perääni omansa. Hän tuli melkein samoin tein pintaan! Korvat eivät toimineet ollenkaan. Siitä suivaantuneena Kaide päätti istus hetken lautalla lepäämässä ja yrittää uudestaan. Pienen lepohetken jälkeen uusi yritys ja hengittelyjen jälkeen Kaide sukelsi pinnan alle. Lopputulos oli taas sama. Korvat jumittivat noin kolmessa kympissä. Harmillista! Ei siis kovin hieno treenipäivä tänä perjantaina.
Lauantaina illansuussa pitäisi joukkueemme saada vahvistusta Jonérikin toimeliaan hahmon muodossa. Katsotaan mitä se tuo tullessa. Sunnuntaina paikalle odotellaan myös Joonasta, joten kyllä tästä pikkuhiljaa päästään varmasti myös kisatunnelmaan. Maanantaista keskiviikkoon on Mediterranian Cup:in kome kisapäivää, joissa voi jo tehdä virallisia tuloksia. Siitä se riemu alkaa.
Tällä kertaa tässä kaikki. Kalamata kiittää ja kuittaa!
Torstai olikin ensimmäinen välipäivä. Vaikka sukeltaminen etenkin näissä vesissä on mukavaa ja todella nautinnollista, niin välipäiviä on vain maltettava pitää, jotta kroppa ja mieli saavat riittävästi lepoa. Pari viikkoa on kuitenkin vielä edessä ja kovimmat suoritukset myös edessäpäin.
Vuokrasimme torstaiksi pienen auton, jolla ajattelimme käydä katsomassa lähiseutujen maisemia. Lähdimme Kalamatan länne puoleisen niemimaan eteläreunaa katsastamaan. Katsokaa vaikka Google Earth ohjelman avulla matkareittiämme. Maisemat olivat varsin mukavat ja muutaman oikein upean kylänkin saimme bongattua. Esimerkiksi Koroni ja Methoni olivat hienoja paikkoja. Laitetaan hieman kuvasaalista kohteista myöhemmin. Pyloksesta kotia kohti suunnistaessamme päätimme oikaista, niinpä nojauduimme Kaiden puhelimen antamiin ohjeisiin ja suuntasimme auton keulan hieman pienemmille teille. Lopputulos oli se, että viimeiset metrit jouduimme sanan mukaisesti raivaamaan tietä, jotta pääsimme eteenpäin. Vanha totuus piti siis jälleen paikkansa: onko meillä kiire, vai oikaistaanko? No, elämys se oli kuitenkin.
Perjantai treeneihin meidät oli laitettu ensimmäiseen veneeseen, joka lähti rannasta kello 9.45. Jälleen aivan tyyni meri odotti meitä jälleen. Tällä kertaa vene oli vaihdettu astetta suurempaan, joten siellä riitti kaikille tilaa yllin kyllin. Lämppäreiden jälkeen taas syvään köyteen kiinni. Tällä kertaa ensimmäisen veneen mukana paikalle menneenä olin myös ensimmäinen syvän sukelluksen tekijä. Sain siis ihan rauhassa rentoutua köydellä ennen lähtöäni. Edelliseen sukellukseen laitettiin taas viisi metriä lisää köyttä. Lähtö oli mukavan rento ja potkin reippaasti alussa, sitten rauhallisemmin, kunnes ensimmäinen hälytys ilmoitti olevan aika lopettaa potkiminen ja laittaa suu ilmaa täyteen. Sitten taas se sukelluksen paras kohta – vapaa pudotus syvään siniseen. Paineentasaus sujui hyvin ja olo oli rento. Toinen syvyyshälytys ja mieleen tuli ajatus, että pohjaan asti päästään. Taisi olla liiankin suuri hyvän olon tunne ja tukin hieman huolimattomaksi. Tein paineentasauksen sen verran heikosti, että ennen pohjaa oikea korva hirtti kiinni, vaikka suussa vielä ilmaa olikin. Ei auttanut kuin kääntyä kesken takaisin. Harmitti aika tavalla tuollainen huolimattomuus. No, pintaan vaan ihan reippaasti ja protokollat pois alta saman tein. Vasta pinnassa turvasukeltaja katsoi toteutuneen syvyyden. Se ei ollut kuin kolmisen metriä tavoitteesta. No, ensi kerralla sitten! Ihan hyvä sukellus lopulta ja olisi mennyt tonttiinkin, jos olisin ollut tarkempi.
Kaj teki heti minun perääni omansa. Hän tuli melkein samoin tein pintaan! Korvat eivät toimineet ollenkaan. Siitä suivaantuneena Kaide päätti istus hetken lautalla lepäämässä ja yrittää uudestaan. Pienen lepohetken jälkeen uusi yritys ja hengittelyjen jälkeen Kaide sukelsi pinnan alle. Lopputulos oli taas sama. Korvat jumittivat noin kolmessa kympissä. Harmillista! Ei siis kovin hieno treenipäivä tänä perjantaina.
Lauantaina illansuussa pitäisi joukkueemme saada vahvistusta Jonérikin toimeliaan hahmon muodossa. Katsotaan mitä se tuo tullessa. Sunnuntaina paikalle odotellaan myös Joonasta, joten kyllä tästä pikkuhiljaa päästään varmasti myös kisatunnelmaan. Maanantaista keskiviikkoon on Mediterranian Cup:in kome kisapäivää, joissa voi jo tehdä virallisia tuloksia. Siitä se riemu alkaa.
Tällä kertaa tässä kaikki. Kalamata kiittää ja kuittaa!
torstai 8. syyskuuta 2011
Kolmas treenipäivä
Kirjoittanut Antero
Tämä päivä olikin sitten hieman poikkeava aiemmista. Kaksi rankkaa ukkospilveä kulki hotellimme ylitse ja illan mittaan vastarannalla meni kaksi muuta peräkkäin. Salamat välkkyivät ja vettä tuli ihan kaatamalla hetken aikaa. Internet-yhteys katosi ukkosen myötä ja palasi vasta myöhään illalla. Sen vuoksi tämä päivityskin on hieman jälkijättöinen.
Onneksi nuo ukkoset tulivat vasta päivän treenien jälkeen. Treeniajan varausmellakassa saimme lopputulokseksi kello 13. Ei haittaa, ajattelimme Kaiden kanssa, jos tuulee, niin on hyvä harjoitella aallokossakin. Kävi kuitenkin niin, että muina päivinä klo 12 mennessä aloittanut tuuli olikin nukkunut pommiin ja heräsi vasta vähän ennen kahta. Saimme siis jälleen treenata tyynessä meressä.
No, mitä sitä aallokon puutetta harmittelemaan, ukot veteen ja pinnan alle! Lämmittelyiden jälkeen jonotimme taas varsinaiselle sukellusköydelle. Nyt ei ollut edes montaa sukeltajaa jonossa, joten sekin meni kohdalleen. Olin laittanut ensimmäistä suuntäytöstä ilmoittavaa hälytystä metrin ja pohjahälytystä 5 metriä syvemmälle. Pinnalla vedin keuhkot täyteen, pakkasin hieman lisää ja taitoin rennosti alas turvasukeltaja Veeran ilmoittaman lähtölaskennan mukaisesti. Lämmin ja kirkas sininen ympäröi minut painuessani syvemmälle. Potkin ensimmäiseen hälytykseen asti ja puhalsin suuni täyteen ilmaa. Jostain syystä tuntui vapaapudotus sujuvan hitaammin kuin edellisenä päivänä, joten käytin kevyitä potkuja vielä jonkin verran syvemmälle. Noin 50metrissä tuli taas selvä lämpötilan muutos vastaan ja raikkaamman oloinen merivesi tuntui hyvältä. Syvemmän hälytyksen soidessa hämärtyvässä sinisessä oli suussani edelleen ilmaa. Viimeisen paineentasauksen taisin tehdä 85 kieppeillä. Käsi ysikympissä odottelevalle pleitille ja pintaan. Pintautuminenkin sujui hienosti ja virittelin siinä samalla leveän hymyn kasvoilleni. Hienoa!
Kaj oli toisella köydellä heti minun jälkeeni. En nähnyt juurikaan hänen suoritustaan, mutta jos voi siitä leveästä hymystä hänen kasvoillaan jotain päätellä, niin hyvin oli sekin sukellus sujunut. Kaiden mielestä tuo 65 metrinen oli ollut lähes lapsellisen helppoa! Hyvä niin, tontin paikkaa voi siis katsella vieläkin syvemmältä.
Tänään on vuorossa lepopäivä. Vuokra-automme saapui juuri hotellin pihaan ja suuntaamme hetken kuluttua tästä länteen tutkimusmatkalle. Katsotaan, mitä löytyy.
Näkemiin ja kuulemiin, Kalamata kuittaa!
Tämä päivä olikin sitten hieman poikkeava aiemmista. Kaksi rankkaa ukkospilveä kulki hotellimme ylitse ja illan mittaan vastarannalla meni kaksi muuta peräkkäin. Salamat välkkyivät ja vettä tuli ihan kaatamalla hetken aikaa. Internet-yhteys katosi ukkosen myötä ja palasi vasta myöhään illalla. Sen vuoksi tämä päivityskin on hieman jälkijättöinen.
Onneksi nuo ukkoset tulivat vasta päivän treenien jälkeen. Treeniajan varausmellakassa saimme lopputulokseksi kello 13. Ei haittaa, ajattelimme Kaiden kanssa, jos tuulee, niin on hyvä harjoitella aallokossakin. Kävi kuitenkin niin, että muina päivinä klo 12 mennessä aloittanut tuuli olikin nukkunut pommiin ja heräsi vasta vähän ennen kahta. Saimme siis jälleen treenata tyynessä meressä.
No, mitä sitä aallokon puutetta harmittelemaan, ukot veteen ja pinnan alle! Lämmittelyiden jälkeen jonotimme taas varsinaiselle sukellusköydelle. Nyt ei ollut edes montaa sukeltajaa jonossa, joten sekin meni kohdalleen. Olin laittanut ensimmäistä suuntäytöstä ilmoittavaa hälytystä metrin ja pohjahälytystä 5 metriä syvemmälle. Pinnalla vedin keuhkot täyteen, pakkasin hieman lisää ja taitoin rennosti alas turvasukeltaja Veeran ilmoittaman lähtölaskennan mukaisesti. Lämmin ja kirkas sininen ympäröi minut painuessani syvemmälle. Potkin ensimmäiseen hälytykseen asti ja puhalsin suuni täyteen ilmaa. Jostain syystä tuntui vapaapudotus sujuvan hitaammin kuin edellisenä päivänä, joten käytin kevyitä potkuja vielä jonkin verran syvemmälle. Noin 50metrissä tuli taas selvä lämpötilan muutos vastaan ja raikkaamman oloinen merivesi tuntui hyvältä. Syvemmän hälytyksen soidessa hämärtyvässä sinisessä oli suussani edelleen ilmaa. Viimeisen paineentasauksen taisin tehdä 85 kieppeillä. Käsi ysikympissä odottelevalle pleitille ja pintaan. Pintautuminenkin sujui hienosti ja virittelin siinä samalla leveän hymyn kasvoilleni. Hienoa!
Kaj oli toisella köydellä heti minun jälkeeni. En nähnyt juurikaan hänen suoritustaan, mutta jos voi siitä leveästä hymystä hänen kasvoillaan jotain päätellä, niin hyvin oli sekin sukellus sujunut. Kaiden mielestä tuo 65 metrinen oli ollut lähes lapsellisen helppoa! Hyvä niin, tontin paikkaa voi siis katsella vieläkin syvemmältä.
Tänään on vuorossa lepopäivä. Vuokra-automme saapui juuri hotellin pihaan ja suuntaamme hetken kuluttua tästä länteen tutkimusmatkalle. Katsotaan, mitä löytyy.
Näkemiin ja kuulemiin, Kalamata kuittaa!
tiistai 6. syyskuuta 2011
Toinen treenipäivä
Kirjoittanut Antero
Aamun valjetessa menimme alakertaan aamupalalle. Hotellin tarjontaa ei voi kyllä parhaallakaan tahdolla sanoa runsaaksi, mutta tämän kanssa on toimeen tultava. Kahvia sentään saa. Aamiaisen nautittuamme vetäydyimme omiin huoneisiimme valmistautumaan päivän treeneihin, jotka saimme eilisessä pientä mellakkaa muistuttavassa varaustilaisuudessa merkittyä alkavaksi klo 10.30. Se on siis aika, jolloin vene irtoaa rannasta kohti sukelluspaikkaa. Ei parane siitä kyydistä myöhästyä!
Keli oli jälleen yhtä vaativa kuin eilenkin. Ilma noin 30, vesi pinnasta 28 (lämpötila putoaa vasta 50 metrin kohdalla 20 asteeseen) ja aivan tyyntä. Tunnelma ulapalla on miltei satumainen. No, maisemista viis, nyt tultiin sukeltamaan! Laitoin omat sukellustarvikkeeni ojennukseen ja sitten vain veteen lämmittelysukellukselle. Se oli eiliseen tapaan erittäin rento tuokio noin 17 metrin syvyydessä. Sitten menin syvälle köydelle odottelemaan vuoroani. Kotvasen sainkin odotella. Toisaalta näin lämpöisessä vedessä ei ole suurikaan haitta odotella vartin verran, vaikka mitään ei tekisi. Viimein tuli vuoroni päästä köydelle. Mittaa pyysin laittamaan 85 metriä. Painoa olin laittanut puoli kiloa eilistä enemmän, jotta vapaapudotus alkaisi suun täytön kanssa samassa syvyydessä. Tämä toimikin täydellisesti! Vauhtikin oli vapaapudotuksessa juuri kohdallaan. Alas meno oli rentoa ja viimeisen paineentasauksen tein noin 80 kohdalla. Taas kämmen pleittiin ja rauhallisin potkuin ylös. Pinnassa ei mitään ongelmia, joten kaikkiaan todella siisti sukellus! Näitä lisää!
Kaj teki taas omansa hieman minun jälkeeni. Eilinen jännitys oli tiessään ja pintaan tulikin aurinkoisesti hymyilevä mies! Koko sukellus oli pientä vauhdin hidastumista vapaapudotuksen alussa lukuun ottamatta sujunut suunnitelmien mukaan. Kaiden sanojen mukaan todella helppo ja rento sukellus, jossa olisi ollut varaa paljon enempäänkin. Tällä kertaa 60 metriä oli sukelluksella syvyyttä. No, huomenna sitä saa taas lisää. Vedetään sukellukset tonttiin!
Koko ajan saapuu lisää urheilijoita hotelliin. Eilen illalla myöhään saapui syvyyssukellus ilman räpylöitä maailmanennätyksen haltija William Trubridge kauniin yoga-opettaja-vaimonsa kanssa. Heidät tapasimme rannalla takaisin tullessamme.
Jaha! Päiväkahvin aika! Sitten on vuorossa altaalla rentoutumista ja myöhemmin illalla kylille syömään. Siinä on loppupäivän ohjelmarunko. Huomisiin!
Aamun valjetessa menimme alakertaan aamupalalle. Hotellin tarjontaa ei voi kyllä parhaallakaan tahdolla sanoa runsaaksi, mutta tämän kanssa on toimeen tultava. Kahvia sentään saa. Aamiaisen nautittuamme vetäydyimme omiin huoneisiimme valmistautumaan päivän treeneihin, jotka saimme eilisessä pientä mellakkaa muistuttavassa varaustilaisuudessa merkittyä alkavaksi klo 10.30. Se on siis aika, jolloin vene irtoaa rannasta kohti sukelluspaikkaa. Ei parane siitä kyydistä myöhästyä!
Keli oli jälleen yhtä vaativa kuin eilenkin. Ilma noin 30, vesi pinnasta 28 (lämpötila putoaa vasta 50 metrin kohdalla 20 asteeseen) ja aivan tyyntä. Tunnelma ulapalla on miltei satumainen. No, maisemista viis, nyt tultiin sukeltamaan! Laitoin omat sukellustarvikkeeni ojennukseen ja sitten vain veteen lämmittelysukellukselle. Se oli eiliseen tapaan erittäin rento tuokio noin 17 metrin syvyydessä. Sitten menin syvälle köydelle odottelemaan vuoroani. Kotvasen sainkin odotella. Toisaalta näin lämpöisessä vedessä ei ole suurikaan haitta odotella vartin verran, vaikka mitään ei tekisi. Viimein tuli vuoroni päästä köydelle. Mittaa pyysin laittamaan 85 metriä. Painoa olin laittanut puoli kiloa eilistä enemmän, jotta vapaapudotus alkaisi suun täytön kanssa samassa syvyydessä. Tämä toimikin täydellisesti! Vauhtikin oli vapaapudotuksessa juuri kohdallaan. Alas meno oli rentoa ja viimeisen paineentasauksen tein noin 80 kohdalla. Taas kämmen pleittiin ja rauhallisin potkuin ylös. Pinnassa ei mitään ongelmia, joten kaikkiaan todella siisti sukellus! Näitä lisää!Kaj teki taas omansa hieman minun jälkeeni. Eilinen jännitys oli tiessään ja pintaan tulikin aurinkoisesti hymyilevä mies! Koko sukellus oli pientä vauhdin hidastumista vapaapudotuksen alussa lukuun ottamatta sujunut suunnitelmien mukaan. Kaiden sanojen mukaan todella helppo ja rento sukellus, jossa olisi ollut varaa paljon enempäänkin. Tällä kertaa 60 metriä oli sukelluksella syvyyttä. No, huomenna sitä saa taas lisää. Vedetään sukellukset tonttiin!
Koko ajan saapuu lisää urheilijoita hotelliin. Eilen illalla myöhään saapui syvyyssukellus ilman räpylöitä maailmanennätyksen haltija William Trubridge kauniin yoga-opettaja-vaimonsa kanssa. Heidät tapasimme rannalla takaisin tullessamme.
Jaha! Päiväkahvin aika! Sitten on vuorossa altaalla rentoutumista ja myöhemmin illalla kylille syömään. Siinä on loppupäivän ohjelmarunko. Huomisiin!
maanantai 5. syyskuuta 2011
Ensimmäinen treenipäivä
Kirjoittanut Antero
Aamulla heräsimme kohtuullisen ajoissa, jotta ehdimme syödä aamupalaan ja antaa sen laskeutua ennen ensimmäisiä treenejämme täällä Kreikassa. Vene lähti rannasta klo 11. Sitä ennen olimme sopineet Stavrosin kanssa, joka oli kisojen pääorganisaattori, että saisimme heiltä lainaksi painoja ensimmäisiä treenejä varten. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja meri oli täysin tyyni, kun pääsimme noin puolen kilometrin päässä rannasta sijaitsevalle sukelluspaikalle. Ison lautan molemmilla puolilla oli ”viralliset” köydet ja siitä lähtevässä kellukkeiden jonossa oli laskujeni mukaan viisi lämmittelyköyttä. Valitsin puvukseni 2 mm paksun Orce Free:n ja se olikin aivan riittävästi, sillä pinnassa veden lämpö oli 28 astetta.
Teimme Kaj:n kanssa lämmittelymme ja siirryimme varsinaiselle sukellusköydelle. Meitä ennen Venezuelan joukkue teki omat sukelluksensa ja sitten pääsimme omaan jo varsin odotettuun sukellukseemme. Pyysin köyteen tasan 80 metriä ja lähtölaskennan kolme minuuttia. No, vastakkaisella puolella oli joku toinen sukeltamassa samaan aikaan, joten suosiolla siirrettiin count down neljään minuuttiin. Lähtölaskenta kuului hieman heikosti korvien ollessa täynnä vettä jo selälläni kelluskellessani, mutta onnistuin lähtemään ajallani. Tein mouthfillin hieman liian syvällä enkä saanut suutani aivan täyteen. Matka jatkui kuitenkin mukavan rennosti, vaikka mouthfill katosikin suustani jossain matkan varrella. Syvyyshälytys 70 metrin kohdalla oli mukavaa kuultavaa ja tiesin pääseväni pohjalle 80 metriin. Kämmen pleitille ja sitten vain rauhallisin potkuin pintaan. Mukava ja helppo sukellus näin ensimmäiseksi treeniksi. Huomenna lisää.
Kaj teki oman sukelluksensa heti jälkeeni. Lähtö oli hyvä ja rauhallinen, mutta jostain syystä Kaj kääntyi ennen pleittiä takaisin. Oli kai vielä hieman jännitystä ilmassa, vai pitäisikö sanoa vedessä, mutta uutta matoa koukkuun heti huomenna.
Treenien jälkeen lähdimme käymään kylillä ostamassa painoja loppuajan sukelluksia varten. Kyydin saimme ystävälliseltä hotellin johtajalta, jolla olikin varsin painava kaasujalka. Sukelluskauppa löytyi nopeasti, painot saimme mukaamme lyhyen tinkaamisen jälkeen ja menimme rantakadun kuppilaan syömään lounasta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta jälkiruoka oli pettymys. Halusimme kokeilla paikallisia makuja, mutta meistä ei tullut kavereita kreikkalaisen kahvin ja paikallisen jäätelön kanssa. Vai mitä mieltä olisitte, jos jäätelön maku toisi mieleen perunakellarin. No, kaikkea voi kokeilla kerran. Lounaasta tuli kuitenkin uuvuttava kokemus eräille… Myöhemmin löysimme myös paikallisen Sokkarin.
Aamulla heräsimme kohtuullisen ajoissa, jotta ehdimme syödä aamupalaan ja antaa sen laskeutua ennen ensimmäisiä treenejämme täällä Kreikassa. Vene lähti rannasta klo 11. Sitä ennen olimme sopineet Stavrosin kanssa, joka oli kisojen pääorganisaattori, että saisimme heiltä lainaksi painoja ensimmäisiä treenejä varten. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja meri oli täysin tyyni, kun pääsimme noin puolen kilometrin päässä rannasta sijaitsevalle sukelluspaikalle. Ison lautan molemmilla puolilla oli ”viralliset” köydet ja siitä lähtevässä kellukkeiden jonossa oli laskujeni mukaan viisi lämmittelyköyttä. Valitsin puvukseni 2 mm paksun Orce Free:n ja se olikin aivan riittävästi, sillä pinnassa veden lämpö oli 28 astetta.
Teimme Kaj:n kanssa lämmittelymme ja siirryimme varsinaiselle sukellusköydelle. Meitä ennen Venezuelan joukkue teki omat sukelluksensa ja sitten pääsimme omaan jo varsin odotettuun sukellukseemme. Pyysin köyteen tasan 80 metriä ja lähtölaskennan kolme minuuttia. No, vastakkaisella puolella oli joku toinen sukeltamassa samaan aikaan, joten suosiolla siirrettiin count down neljään minuuttiin. Lähtölaskenta kuului hieman heikosti korvien ollessa täynnä vettä jo selälläni kelluskellessani, mutta onnistuin lähtemään ajallani. Tein mouthfillin hieman liian syvällä enkä saanut suutani aivan täyteen. Matka jatkui kuitenkin mukavan rennosti, vaikka mouthfill katosikin suustani jossain matkan varrella. Syvyyshälytys 70 metrin kohdalla oli mukavaa kuultavaa ja tiesin pääseväni pohjalle 80 metriin. Kämmen pleitille ja sitten vain rauhallisin potkuin pintaan. Mukava ja helppo sukellus näin ensimmäiseksi treeniksi. Huomenna lisää.
Kaj teki oman sukelluksensa heti jälkeeni. Lähtö oli hyvä ja rauhallinen, mutta jostain syystä Kaj kääntyi ennen pleittiä takaisin. Oli kai vielä hieman jännitystä ilmassa, vai pitäisikö sanoa vedessä, mutta uutta matoa koukkuun heti huomenna.
Treenien jälkeen lähdimme käymään kylillä ostamassa painoja loppuajan sukelluksia varten. Kyydin saimme ystävälliseltä hotellin johtajalta, jolla olikin varsin painava kaasujalka. Sukelluskauppa löytyi nopeasti, painot saimme mukaamme lyhyen tinkaamisen jälkeen ja menimme rantakadun kuppilaan syömään lounasta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta jälkiruoka oli pettymys. Halusimme kokeilla paikallisia makuja, mutta meistä ei tullut kavereita kreikkalaisen kahvin ja paikallisen jäätelön kanssa. Vai mitä mieltä olisitte, jos jäätelön maku toisi mieleen perunakellarin. No, kaikkea voi kokeilla kerran. Lounaasta tuli kuitenkin uuvuttava kokemus eräille… Myöhemmin löysimme myös paikallisen Sokkarin.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Matkapäivä
Sunnuntaiaamuna taksi tuli kello 8.00 noutamaan meitä Kaiden pihasta. Matkaan lähti vain välttämättömimmät tavarat, Wagner-sika, Mirva, Vilma, Kaj ja Antero. Kaikki mahduttiin samaan taksiinkin! Kentällä olikin suhteellisen rauhallista, joten check-in:iin ei mennyt ylen määrin aikaa ja näin saatoimme rauhallisesti nauttia aamupalan kahvilassa ja tehdä tarpeellisia ostoksia. Kuten Kaidelle aurinkolasit!
Lento meni mukavasti vailla mitään kommelluksia. Ateenan kentällä lounastimme lentokentän ravintolassa aloittaen totuttautumisen kreikkalaiseen ruokaan, sillä tarjottimelle päätyi mm. moussakaa ja souflakia. Sitten hintaneuvottelut paikallisen taksin kanssa ja lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen ja matkaan. Kolmen tunnin ajomatka sujui sekin hyvin ja näin olimme hotellin pihassa noin klo 18.45. Aulassa tapasimmekin jo yhden joukkueemme jäsenistä eli Ingelan, joka oli tullut paikalle jo pari päivää aiemmin. Lisäksi paikalle käveli Veera, joka oli saanut MikkoP:n kanssa pestin kisoihin turvasukeltajaksi.
Sitten olikin vuorossa Toivolan perheelle uintia altaassa ja Anterolle suunpieksäntää ennestään tuttujen ihmisten kanssa. No, tuli siinä pari uuttakin tuttua. Hauska on aina vapaasukeltajia tavata näissä kisoissa!
Loppukevennyksenä kuvassa on ilta-aurinko hotellin terassilta. Ei paha! Täällä se kesä on!!
Lento meni mukavasti vailla mitään kommelluksia. Ateenan kentällä lounastimme lentokentän ravintolassa aloittaen totuttautumisen kreikkalaiseen ruokaan, sillä tarjottimelle päätyi mm. moussakaa ja souflakia. Sitten hintaneuvottelut paikallisen taksin kanssa ja lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen ja matkaan. Kolmen tunnin ajomatka sujui sekin hyvin ja näin olimme hotellin pihassa noin klo 18.45. Aulassa tapasimmekin jo yhden joukkueemme jäsenistä eli Ingelan, joka oli tullut paikalle jo pari päivää aiemmin. Lisäksi paikalle käveli Veera, joka oli saanut MikkoP:n kanssa pestin kisoihin turvasukeltajaksi.
Sitten olikin vuorossa Toivolan perheelle uintia altaassa ja Anterolle suunpieksäntää ennestään tuttujen ihmisten kanssa. No, tuli siinä pari uuttakin tuttua. Hauska on aina vapaasukeltajia tavata näissä kisoissa!
Loppukevennyksenä kuvassa on ilta-aurinko hotellin terassilta. Ei paha! Täällä se kesä on!!
tiistai 23. elokuuta 2011
18.8 - Onnistumisia ja vastoinkäymisiä
Torstaina 18.8 oli taas syvyystreenit Asikkalan Kinisselällä. Vaikka ilta oli lämpimänä ja tuulettomana, mitä täydellisin sukeltamiseen, kaikki ei mennyt ihan putkeen. Anterolla jäi oma maski ja valo vahingossa laiturille ja ehkä sitä myöten lainamaskilla tavoiteltu 65 m CWT syvyyssukellus jäi hieman vajaaksi n. 55 m tietämille. Jonella oli taas vuorossa CNF treeni ja 45 m syvyys tavoitteena. Jo lämppäreissä oli hieman säätämistä ja itse sukellus jäi vajaaksi 38 metriin. Noh, ensi treeneissä sitten paremmin.
Kaj Toivolalla ja Joonas Vuorelalla asiat menivät huomattavasti paremmin. Kaj sukelsi helpon 55 CWT sukelluksen ja Joonas pääsi 45 metriin köysiavusteisesti ilman suurempia ongelmia. Tästä on hyvä jatkaa... etenkin kun molemmat olivat sitä mieltä, että olisi saanut olla lisää köyttä.
Samaan aikaan altaan puolella Mikko Pöntinen teki pienen CO2 treenisetin. 50*25 m kahdella hengityksellä sukelluksien välillä. Eli yhteensä 1250 m veden alla n. 100:lla hengenvedolla. Melkoinen treeni ja ei todellakaan suositella kokeiltavaksi kotona. ;)
Kaj Toivolalla ja Joonas Vuorelalla asiat menivät huomattavasti paremmin. Kaj sukelsi helpon 55 CWT sukelluksen ja Joonas pääsi 45 metriin köysiavusteisesti ilman suurempia ongelmia. Tästä on hyvä jatkaa... etenkin kun molemmat olivat sitä mieltä, että olisi saanut olla lisää köyttä.
Samaan aikaan altaan puolella Mikko Pöntinen teki pienen CO2 treenisetin. 50*25 m kahdella hengityksellä sukelluksien välillä. Eli yhteensä 1250 m veden alla n. 100:lla hengenvedolla. Melkoinen treeni ja ei todellakaan suositella kokeiltavaksi kotona. ;)
lauantai 13. elokuuta 2011
perjantai 12. elokuuta 2011
Mikko Niemeläinen treeneissä 218 m DYN
Mikko teki 7.8 oman treeniennätyksensä pituusukelluksessa räpylällä (DYN). Matkaa sukellukselle tuli 218 metriä! Tämä lupaa hyvää Italian kisoja ajatellen.
Pintaprotokollassa oli miehellä vielä pientä säätöä, mutta ei mitään niin vakavaa joka ei pienen treenin myötä poistuisi.
perjantai 5. elokuuta 2011
Treenit so-far
Kesä on edennyt pitkälle ja maajoukkueemme on treenannut ahkerasti läpi koko kesän. Syvyysjoukkueemme pääsääntöisesti Asikkalan Kinisselän syvänteellä ja Allasjoukkue kunkin kotipaikkakunnan uimahalleissa.
Erityisen mainittavia edistyksia maajoukkueessa viime aikoina: Veera teki muutama viikko sitten 7:02 staticin (staattinen hengenpidätys) treeneissä, joka riittäisi jo MM-kisoissa lähelle mitalisijaa. Antero on tehnyt vakuuttavasti pakkaamatta yli 60 m CWT (syvyyssukellusta räpylöillä) sukelluksia joka lupaa erittäin hyvää Kreikan kisoja ajatellen. Pakkaamalla herra voi siis mennä 100 m syvyyteen asti. Mikko Nimeläinen taas teki oman DNF (pituussukellusta ilman räpylöitä) PB:n viime viikonloppuna uimalla 153 m matkan yhdellä hengevedolla. Jonérik Ekström onnistui Asikkalan syvyysleirillä sinetöimään 60 m syvyyden kisasukelluksessa. Jos edistys jatkuu ja treenit kreikassa menee hyvin niin 75 m sukellus on jo hyvin todennäköistä.
Ohessa vielä lopuksi linkki Kimmo Lahtisen hienoon youtube-videoon kevän SM-kisoista:
http://www.youtube.com/watch?v=myRQmqiyV5k&feature=share
http://www.youtube.com/watch?v=myRQmqiyV5k&feature=share
torstai 4. elokuuta 2011
Ingela Karlsson
Som Ålänning har man ett stort behov att vara nära vatten och hav. Det är konstigt om man inte har nära till vatten om man är ute och reser någonstans i världen. Före jag lärde mig att simma på ytan minns jag att jag bara kunde dyka under vattnet för det var mycket lättare.Minns inte hur gammal jag var men rätt liten. Det att jag var med i min första simtävling skolmästerskap i årskurs 1. 25 meter tiden blev då 1.08. Jo den tiden har nog förbättrats jag simtränade och tävlade en del som ung men slutade när man skulle måste satsa seriöst då var det så mycket annat som lockade och tiden räckte inte till.
Även om jag hade sett filmen "det stora blå" så visste jag ingenting om fridykning hade inte hört talas om det överhuvudtaget. Före jag vara och reste i Thailand och såg en annons i en tidning och kontakta dykfirman som hade den kursen. Det var 2002 den kursen gjorde att man fick en aha upplevelse. Kan man faktiskt hålla andan så där länge 3,17? andra dagen och gjord ett dyk ner till 17 CWT och 29 VWT
Men någon fridykning träning blev det inte före några killar här på Åland börja träna lite i poolen och jag hängde på dem. Så mycket träna blev det väl inte mest lek. Inför första pool tävling var jag med i Ängelholm 2005. Då var man en tok rookie som skulle tävla mot de bästa och jag var sjukt nervös.
Jag har aldrig riktigt blivit biten av poolfridykning utan vill dyka i havet. Det märkte jag när jag var nere i Dahab med 2 kompisar 2008 vi dök varje dag och tramsa och flamsa och allt var så där tokroligt och alldeles underbart. Fina färgglada fiskar, klart vatten och varmt vatten. Det är så fridykning skall vara. Jag fördubblade nästan mitt pb under dessa 2 veckor. Så jag åkte tillbaka dit 3 månader senare igen och var med i min första tävling. Då tog jag mitt första finska rekord i freeimmersion inte helt imponerande 36 meter men dock det djupaste som någon finsk tjej har gjort.
Jag gillar Dahab och har sedan dess varit där flera gånger. Träning och atmosfären är bra mycket andra fridykare. Allt är så enkelt i Dahab bara man har en boj och en lina så kan man dyka.
Nu har vi VM i Grekland och jag kommer att representera det finska landslaget. Det är mitt första VM och jag har sett mycket fram emot det. När det blev klart att det skulle bli Stavros som kommer att anordna det och att MeD Meet 4 kommer att vara före så började min planering/fundering och uppladdning om om om. Kan jag bli den första finnen som passerar 100meter. Nu pratar jag om No Limit alltså åka släde ner och ballong upp. Jag har gjort flera djup med släde men inte så djupt. Hur svårt är det eftersom 78 och 74 var superenkelt att göra ganksa otränad, vad kan man då göra som tränad??? Min plan har varit att åka till Kalamata när det börjar 1 september träna och adaptera mig för djupet och se vad som händer. Kommer jag att klara av att tryckutjämna så djupt? Vad kommer mina lungor att säga och mitt psyke?
Planerna är fortfarande att försöka göra nått djupt finskt rekord i No Limit men att det behöver vara 100 är inte lika viktigt mera. All släddykning är just nu så i fokus efter diverse insidenter. Dessa skrämmer mej inte det minsta, utan får en att tänka efter att man inte ska kamikaze dyka utan göra det man klarar av.
Just nu vet jag inte vad jag klarar av. Ingen aning. I juni var jag med om en olycka med min båt som kunde ha slutat väldigt illa. Jag har fortfarande problem med ryggen och knä.Men det kan även ha varit fridykningskunskaperna som räddade mitt liv. Fast jag bara kommer ihåg några få saker från olyckan så är det starkaste minnet mitt mantra. När jag tumla runt i vattnet och när jag var i kläm under båten så sa jag åt mig själv igen och igen tur att jag kan hålla andan,tur att jag kan hålla andan, tur att jag kan hålla andan.
Nu har jag mindre än en månad före jag ska till Kalamata hur skall man träna när man är skadad? Klart det går man kan mental träna och göra sina dyk i huvudet då tror kroppen att man gör de på riktigt. Jag kan hålla andan på land(fast det hatar jag). Det går att träna det gäller bara att det ska bli av.
Det är frustrerade och lite pinsamt att inte kunna åka ner till Grekland och veta att jag ska nu prestera det bästa jag kan. Utan åker dit och får se vad som händer.
Mina mål som var att försöka förbättra FIM rekordet och även försöka knipa CWT rekordet ligger just nu långt borta. Men jag har 3 veckor träning där nere före VM börjar så man vet aldrig.
När jag inte fridyker som inte blir allt för ofta så renoverar jag på mitt nyköpta hus, är ute med båten eller är på stugan. Om jag inte jobbar förstårs det gör jag varannan vecka på ett kryssningsfartyg där jobbar jag i kallskänken dvs med förrätter och desserter ett jobb som passar en gottegris som mig ganska bra.
Joonas Vuorela
Ensimmäiset kosketukset vapaasukellukseen löytyvät 13-vuotiaana aloitetulta uimarin uralta. Poikien kanssa hallissa kokeiltiin että kuinkakohan pitkälle sitä uimaräppänät jalassa pääsee altaassa ja jonnekin 70 metrin paremmalle puolelle sitä tuli jo silloin vetäistyä. Olkapääleikkauksen seurauksena keskeytynyt uimaura jäi taakse ja laitesukellus alkoi 15 vuoden iässä.
Enemmän ja vähemmän aktiviisia kausia nähneenä ja hieman jo laitesukellukseen kyllästyneenä aloin etsiä syksyllä 2010 tietoa tästä maagisesta vapaasukelluslajista. Internetin ja tuttavien kautta sainkin yhteyden nykyiseen mentoriini, Jonerik Ekströmiin, ja tästähän se treeniputki sitten alkoi.
Tammikuussa 2011 olikin aika varata ensimmäinen Egyptin reissu ja lähteä kokeilemaan miltä syväsukellus Dahabin edustalla tuntuu. No hyvältä tietysti! Matkalta jäi ikimuistoisia hetkiä ja nälkä sukeltamiseen vain kasvoi. Nyt onkin edessä treeniurakka, tulihan sitä Jonen, Kaiden ja Antero innoittamana lupauduttua Kreikan kisamatkalle...
Enemmän ja vähemmän aktiviisia kausia nähneenä ja hieman jo laitesukellukseen kyllästyneenä aloin etsiä syksyllä 2010 tietoa tästä maagisesta vapaasukelluslajista. Internetin ja tuttavien kautta sainkin yhteyden nykyiseen mentoriini, Jonerik Ekströmiin, ja tästähän se treeniputki sitten alkoi.
Tammikuussa 2011 olikin aika varata ensimmäinen Egyptin reissu ja lähteä kokeilemaan miltä syväsukellus Dahabin edustalla tuntuu. No hyvältä tietysti! Matkalta jäi ikimuistoisia hetkiä ja nälkä sukeltamiseen vain kasvoi. Nyt onkin edessä treeniurakka, tulihan sitä Jonen, Kaiden ja Antero innoittamana lupauduttua Kreikan kisamatkalle...
Veera López-Lehto
Aloitin vapaasukelluksen torstaina 29.10.2009.
Olin muuttanut sinä syksynä Kouvolaan opiskelemaan ja olin hieman uupunut tekemisen puutteesta. Etsin harrastusmahdollisuuksia ja uimahallissa törmäsin joihinkin ihme infokylttehin, joissa mainittiin vapaasukellus. En ollut koskaan kuullutkaan mistään vapaasukelluksesta, mutta kiinnostus heräsi oitis, joten otin yhteyttä seuraan ja menin treenivuorolle kokeilemaan lajia. Olihan se sitten ihan kivaa. Olen harrastanut myös taitouintia ala-asteikäisestä 18-vuotiaaksi saakka, joten uintitekniikka ja hengenpidätys olivat valmiiksi hyvällä pohjalla.
Nyt on tullut osallistuttua kolme kertaa SM-kisoihin, joista olen saanut kaikenvärisiä mitaleja. Vahvin kilpailulajini on tällä hetkellä static, jossa minulla on myös Suomen ennätys. Harjoittelen kuitenkin myös paljon pituussukelluslajeja, joissa toivon kehittyväni vielä lisää. Syvyyssukellus on myös mielenkiintoista erilaisuutensa takia ja suunnitelmissa onkin sen harjoittelu jossain ulkomailla.
Nyt vuorossa Serbia ja minulle kolmannet MM-kisat. Saas nähdä kuinka käy. Mooiiii! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)