Ensimmäinen kilpailupäivä, staticin karsinnat

Ensimmäinen kilpailupäivä on nyt paketissa, ja suomalaisten osalta se meni erinomaisesti.

Timo teki sykähdyttävän paluun MM-areenoille 7 vuoden tauon jälkeen. Hän rikkoi karsinnoissa oman Suomen ennätyksensä iskemällä tauluun lukemat 8 minuuttia 13 sekuntia, ja olemalla täten karsintojen kolmanneksi paras. Ossi liittyi seitsemän minuutin kerhoon tuloksella 7 min 3 s, mikä oikeuttaa B-finaalipaikkaan. MikkoN teki myös hienosti oman ennätyksensä 6 min 47 s, jääden harmillisesti vain muutaman sekunnin päähän B-finaalista. Mikko potee tämän tiedon aiheuttamaa synkkää mielentilaa, mutta toipuu varmasti huomiseksi. Antero teki varman ja rauhallisen 6 min 32 s.

Paula pääsi myös B-finaaleihin omalla ennätystuloksellaan 5 min 44 s, jota varmasti osaltaan edesauttoi MikkoP:n psykedeelinen koutsaus, johon sisältyi muun muassa tarinoita äärettömän suuressa uima-altaassa kelluvista planeetoista. Myös Johanna teki hienon 5 min 41 s staticin, joten myös Johanna nähdään B-finaaleissa.

Huomenna kilpailut jatkuvat pituussukelluksella ilman räpylöitä.

Suomalaisten lähtöajat ovat:
Mikko Pöntinen 10:10
Pinja Partinen 10:10
Johanna Nordblad 11:10
Kristian Mäki-Jussila 11:30
Mikko Niemeläinen 12:10
Jaakko Keskitalo 12:10
Paula Hietanen 12:10

Livelähetystä voi taas seurata osoitteessa http://www.aapiskukko.com/#!aida2016/wwpvf

Kristian Mäki-Jussila

Vesi on ollut minulle aina rakas elementti ja sukellusharrastukseni alkoi jo lapsena, jolloin osallistuin norppatoimintaan paikallisessa sukellusseurassa. Tätä jatkui muutaman vuoden, kunnes sukellusharrastus jäi muiden harrastusten viedessä enemmän aikaa. Kipinä sukeltamiseen syttyi kuitenkin uudelleen, kun pääsin “vapaasukeltamaan” paikalliseen kirkasvetiseen louhokseen ystäväni lainaamilla varusteilla. Muistan ikuisesti veden alle palaamisen tunteen sekä ihmettelyn, miksi lapsuuden rakas harrastus oli jäänyt niin pitkälle tauolle. Jälkeenpäin mietittynä sukellus oli ainut lapsuuteni harrastus, josta todella nautin.

Vedenalaisen mailman hiljaisuuden ja painottomuuden vapauttavan tunteen uudelleen löytymisen jälkeen aloitin sukeltamisen uudelleen ja ostinkin uudet varusteet paikallisesta tavaratalosta heti seuraavana päivänä. Lisäksi hankkiuduin laitesukelluskurssille, jonka suoritin hieman myöhemmin vuonna 2007. Hyvin pian “vapaasukellus” paikallisissa louhoksissa rupesi toistamaan itseään ja kaipasin uusia haasteita, joita löysinkin sukelluskalastuksen muodossa. Laitesukelluksia tein lähinnä lomamatkoilla, mutta vapaasukellus tuntui minulle oikealta tavalta tutustua vedenalaiseen maailmaan.

Sukelluskalastuksen myötä kiinnostuin yhä enemmän vapaasukelluksesta, mutta huonosta itseluottamuksesta johtuen uskaltauduin ensimmäiselle vapaasukelluskurssille (aida 2) vasta vuonna 2012, jolloin minulla oli jo melko paljon kokemusta niin altaassa kuin avovedessä. 

Vapaasukellus on tuonut minulle lisää itseluottamusta niin sukeltaessa kuin muillakin elämän osa-alueilla ja olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että olen löytänyt vapaasukelluksen elämääni. Toivoisinkin, että kaikki jotka ovat kiinnostuneita lajista uskaltaisivat lähteä kokeilemaan harrastusta. Toimin myös vapaasukelluskouluttajana, joten kurssien osalta tai mistä tahansa vapaasukellukseen liittyvästä aiheesta voi rohkeasti ottaa yhteyttä minuun.

Tavoitteeni tämän kilpailun sukelluksissa, sekä ihan jokaisessa muussakin vapaasukelluksessa, on olla parempi versio siitä vapaasukeltajasta, joka olin eilen.