Pronssia Suomelle!

Tänään oli viimeisen kisapäivän vuoro. Koko Suomen joukkue oli ilmoittanut dynaan ennakkotulokseksi yhden metrin, jotta pääsimme sukeltamaan ensimmäisinä ilman turhia paineita. Taktiikka toimi hyvin. Antero sukelsi uuden ennätyksensä, todella rauhallisen ja hallitun näköisen 168 m vedon. Pintautuminenkin näytti helpolta, joten kyllä tuohon saa tulevaisuudessakin metrejä lisättyä. Seuraavaksi Jone sukelsi varman 183 m eikä ottanut mitään riskejä vaan poimi valkoisen kortin. Mikko sai sukellusrefleksinsä tällä kertaa toimimaan kunnolla ja pintautui 226 metrin jälkeen. Veto oli melko tiukka, sillä vaikkei siinä sambaa ollutkaan, protokollan tekemisessä vierähti hieman tavallista kauemmin. Ei onneksi kuitenkaan liian kauaa, sillä valkoisen kortin siitä sai ja näin ollen uuden Suomen ennätyksenkin.

Omien valkoisten korttiemme jälkeen jäimme katselemaan kisaa ja odottamaan, josko joku tanskalainen, ranskalainen tai japanilainen nappaisi itselleen punaisen kortin, mikä nostaisi meidät neljänneltä sijalta pronssille. Tanskalaiset osoittivat olevansa todella kovassa kunnossa tekemällä tulokset 229 m, 229 m ja 208 m. Siinä ei juuri muille jäänyt sanottavaa. Japanilaisetkin tekivät kolme yli 200 metrin vetoa ilman mitään sähläilyjä, joten hopeamitali heille. Ranskalaiset tiesivät, että Japanin voittamiseksi täytyy tehdä maksimisuoritukset, ja niin ollen yksi heistä sitten puskikin hieman liian pitkälle eikä 210 metrin paikkeilla enää suoriutunut pintaprotokollastaan. Tuomari nosti punaisen kortin, joka jätti ranskalaiset neljännelle sijalle. Ranskan viimeinen sukeltaja Frederic Sessa tosin hieman paikkasi ranskalaisten harmia tekemällä uuden maailmanennätyksen, 255 m. Sukellus kesti vain 2 min 37 s, ja tuomarit saivatkin juosta aika vauhtia pysyäkseen Sessan rinnalla.

Tänään on ohjelmassa vielä päättäjäisseremonia palkintojenjakoineen ja huomenaamulla suuntaamme lentokentälle ja takaisin Suomeen. Kilpailu on ollut kaikenkaikkiaan todella hieno kokemus ja niin vain taas Suomi osoitti kuuluvansa vapaasukelluksen kärkimaihin. Joukkue teki parhaansa ja kaikille joukkueen jäsenille tulikin kaksi kisaennätystä. Anterolle 85 m CWT ja 168 m DYN, joiden lisäksi hyvä 7 min 4 s STA. Jonelle 50 m CWT ja 6.37 STA, joiden lisäksi vahva 183 m DYN. Mikolle 81 m CWT ja 226 m DYN, joiden lisäksi mukava 7 min 14 s STA. Niin se vain on, ettei joukkuekisassa kannata ottaa punaisia kortteja. Täytynee vielä hieman kiusata taakse jääneitä Ranskaa ja Uutta-Seelantia ja syödä huomenna aamupalaksi ranskalaisia ja kiivejä.

Treeni- / lepopäivä

Tänään oli yllättävän hiljainen päivä täällä Okinawalla, joten raportoitavaa on hyvin vähän. Antero kävi päivällä tekemässä pari viimeistelevää treenivetoa huomisen dynaa varten, samaan aikaan kun Mikko, Jone ja AIDA-presidentti yrittivät eksyttää itsensä kaupungilla. Kaikki löysivät kuitenkin takaisin hotellille ja Suomen maajoukkue lähtee hyvällä latauksella huomisen dyna-kisaan. Ohessa vielä pari mielenkiintoista linkkiä tukijoukoille:

Kisojen stream-palvelu
http://www.ustream.tv/channel/aida-team-freediving-world-championships-2010

Ex-station pro-kuvaajien kuvat
http://www.ex-station.com/fwc_photo/index.html

Static - tiukkaa henkistä vääntöä ja tiivistä kisatunnelmaa

Static meni melko lailla odotetun mukaisesti. Punaisia kortteja ilmestyi tuomareiden käsiin todella vähän ja yksi niistäkin muuttui valkoiseksi protestin kautta. Kärkikolmikko on edelleen tiiviinä ja dynamicista tulee todella jännittävä. Suomi on edelleen neljäntenä kyttäysasemissa, mutta Uusi-Seelanti putosi kannoilta yhden epäonnistuneen pintaprotokollan johdosta staticissa. Suomalaisten static tulokset: Jonerik 6:37, Mikko 7:14 ja Antero 7:04. Suomi osoitti taas vahvuutensa staticissa, sillä ainoastaan Tanska sai meitä enemmän pisteitä tästä lajista.

Kokonaistilanne kahden lajin jälkeen:

DEN 506.6
JPN 501.4
FRA 488,8
FIN 456,0
USA 415.6
NZL 389,2
NOR 348,4
GER 261,8
GBR 230,2
CAN ???

Naiset:

USA 391,6
RUS 389,4
JPN 379,6
CZE 352,6
FRA 332,4

Tiukkaa on siis miehissä ja naisissa kärjen osalta. Yritystä riittää varmasti jokaisella pituussukellukseen, joka on kahden päivän päästä. Huomenna siis treenaillaan ja lauantaina kisataan. Jännittävää!

Allastreeniä

Eilisen lepopäivän jälkeen suuntasimme taas altaalle treenaamaan. Jone teki helpon näköisen 6.03 staticin. Mikko yritti herätellä 215 m dynassa hieman kadoksissa ollutta sukellusrefleksiä tekemällä 105 metrin dynamicin puolityhjillä keuhkoilla. Anterokin teki jonkun mukavan staticin ja testaili dolfin-räpylää. Sopivasti treenin lopuksi, juuri Jonen lähes hävittyä uintikisassa japanilaiselle tytölle, alkoi mukava ukkoskuuro.


Tänään piti myös ilmoittaa huomisen static-kilpailun ennakkotulokset: Jone 0:01, Mikko 4:00, Antero 4:30. Illalla kävimme syömässä ja vaihtamassa valokuvia tsekkiläisten kanssa. Pari geishaakin oli eksynyt sekaan. Lisäksi Mikko joutui salakavalan ninja-hyökkäyksen kohteeksi.

Kokonaistilanne syvyyden jälkeen

Tässä kokonaistilanne miesten osalta ensimmäisen lajin jälkeen:

JPN 255
DEN 250
FRA 243
FIN 205
NZL 193
USA 192
CAN 88

Naiset:

CZE 193
RUS 186
JPN 179
USA 170
FRA 156

Ja vielä muutama sekajoukkuekin, jotka itse olisin liittänyt miesten sarjaan:

NOR 145
GBR 103
GER 85

Jos spekuloida halutaan, niin onhan tuossa ihan mukavat asetelmat olemassa Suomen osalta. Kärkikahinat ovat kiivaat ja punaisten korttien vaara on olemassa, joten mikä tahansa kärkikolmikosta saattaa pudota pelistä pois. Pelkästään puhtailla suorituksilla tuota eroa on kyllä vaikea saada kärkikolmikkoon kiinni. Staticin osalta olemme melko vahvoja, mutta dynassa meikäläinen joutuu antamaan liian paljon tasoitusta noille 200 metrin kavereille. Sitten on muistettava vielä sekin, että takana vaanii Uusi-Seelanti, jonka kaverit tekevät kovaa jälkeä kaikissa allaslajeissa. Sieltä saatetaan tulla ohi, koska eroa on vain 12 pistettä. Mielenkiintoista joka tapauksessa. Toivottavasti siellä Suomessakin pysyy mielenkiinto yllä.

Toinen cwt kisapäivä... viimeinkin...

Oli sitä jo odotettukin. Homma meinasi mennä ihan turismin puolelle, kun toista kisapäivää siirrettiin tuuliolosuhteiden vuoksi kahdella päivällä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Päivä alkoi hieman pilvisenä, mutta lämpimämä, kuten täällä on ollut tapana. Aamulla klo 8.00 bussiin pakkautui porukkaa niin paljon kuin siihen vain mahtui. Tunnelma oli tiivis heti alkuunsa. Vajaan tunnin ajelun jälkeen purkauduimme Jonen kanssa bussista satama-alueelle muiden mukana. Venettä kisapaikalle oli odoteltava taas yli puoli tuntia. Seuraava odottelu olikin sitten Warm Up-veneessä kymmenen minuutin venematkan jälkeen. Siellä sai istua paikoillaan noin tunnin ennen alkulämmittelyjä. Aikanaan pääsin sitten veteen ja lämppärit sujuivatkin mukavan rennosti. Tuli hyvä ja luottavainen olo omaan sukeltamiseen.

Noin 20 minuuttia ennen lähtöä siirryttiin kisaveneen perälaudalle istuskelemaan. Siinä sitten rauhassa maailmaa katsellessa kuului vierestä hieman epäuskottavaa puhetta englanniksi. Edelläni sukeltanut Guillaume Ranskasta oli alas mennessään tavannut epätoivottavan vieraan. Outo köysi oli kietoutunut kisaköyden ympäri noin 95 metrissä. Guillaume koitti väistellä mokomaa, mutta matka pysähtyi 99 metriin, kolme metriä ennen pohjaplaittia. Sitten olikin edeessä ensin 14 minuutin viivytys, kun kisaorganisaatio alkoi nostaa kisaköyttä ylös. Kas kummaa!! Siellähän se oli köysi edelleen kietoutuneena kisaköyden ympärille vielä pinnallakin. Sen verran raskas paino tuntui olevan toisessa päässä, että paikalliset päättivät vetää köyden kauemmaksi toisella veneellä, jotta päästiin jatkamaan sukelluksia. Kaikkiaan viivytystä tuli tästä hässäkästä 28 minuuttia. Meinasi tulla Anterolle kuuma odotellessa.

Lopulta pääsin kisaköyteen kiinni. Rauhallista hengittelyä pinnalla niskatyynyyn nojatessa, joten kohtuulliset aallotkaan eivät haitanneet yhtään. Kun tuli aika lähteä, vedin keuhkot täyteen, pakkasin vielä lisää, käännyin vatsalleni ja taitoin alas. Videokuvaaja vilahti ohi noin 15 metrissä, 25 metrin jälkeen täytin suuni ilmalla ja vain valuin alaspäin. Jossakin kohtaa vesi hieman viileni, mutta vasta 65 metrin syvyyshälyytys kertoi missä mennään. Tiesin jo siinä kohtaa, että pinnalla odottaa valkoinen kortti. Tämä oli toinen sukellus koko reisulla, kun mouthfill pysyi suussa alas asti. Paineentasaus oli helppoa. Tagi pohjalta mukaan ja pintaan. Ei ollut millään tavalla tiukka sukellus ja vaikka pinnalla tuntui tämäkin oma ennätys mukavalta, niin nälkää jäi kyllä vielä jatkoonkin. Yli 90 metrinen on Anteron kropassa vielä olemassa, kunhan vain keskittyminen mouthfillin suhteen on kohdallaan, matka ei vielä rajoita. Kuulin jälkeenpäin, etteivät huulet edes pahasti sinertäneet hapenpuutteen johdosta pintautuessa. Varaa on siis vielä, kunhan vain pääsee alas.


Seuraavaksi käännetäänkin sitten koko joukkueen katseet allasta kohden. Pojat ovatkin tehneet jo tosi kovia treenituloksia dynassa, joten katsotaan, miten jatkossa homma sujuu.

Dynatreeniä - 210 m ja 215 m

Eilen oli kaivattu lepopäivä, koska toista CWT-kisapäivää siirrettiin pari päivää eteenpäin huomiseksi. Kävimme tsekkien ja ranskalaisten kanssa ajelemassa monorail-junalla sekä tutustumassa hienoon Shuri-linnaan ja paikalliseen toriin. Torilla oli myynnissä vaatteita, rapuja ja sikojen naamoja.

Tänään päätimme käydä tekemässä hieman dyna-treeniä. Kisa-altaalla paistoi mukavasti aurinko, joten ei tullut ainakaan kylmä. Jone aloitti tekemällä 210 metrin sukelluksen, joka kesti 2 min 47 s. Pintautuminenkin näytti aluksi hyvältä ja protokollakin tuli mukavasti, mutta sen jälkeen alkoikin hyvin mielenkiintoisen näköinen sambaaminen. Valkoisen kortin siitä olisi silti voinut antaa, mutta vähän harmittaa, ettei tullut videolle. Kisassa ei kannata ihan yhtä tiukille vetää, mutta saatiinpa ainakin selville, missä raja tällä hetkellä menee. Mikko teki perään 215 metrin sukelluksen, joka ei ollut ihan yhtä tiukka kuin Jonen sukellus, mutta ei siihenkään hirveästi rutistamisen varaa enää jäänyt. Mikon veto kesti 2 min 55 s, jonkin verran vähemmän kuin yleensä, sillä nyt kokeilussa oli hieman nopeampi vauhti.

Pitkien sukellusten jälkeen pääsimme testaamaan hyvin jännittävän näköistä räpyläviritelmää, Smith aerospacen DOLFin orcaa. Vaikka räpylä näyttää siltä, että se kuuluisi ennemminkin Star Warsiin kuin uima-altaaseen, toimi se yllättävän hyvin. Vaikkei se ensitestin jälkeen synnyttänytkään polttavaa tarvetta heittää perinteisiä monoräpylöitä romukoppaan, on pakko myöntää, että dolfinissa on potentiaalia.

Huomenna Antero pääsee vihdoin tavoittelemaan suuria syvyyksiä, kun on (toivottavasti) toisen syvyyskisapäivän vuoro.

Ensimmäinen kisapäivä

Ensimmäinen kisapäivä koitti Mikolle ja Jonelle aurinkoisena mutta tuulisena. Lähtöjärjestys oli syvimmästä matalimpaan, joten Mikko oli 81 m ennakkotuloksellaan melko varhaisessa vaiheessa lähtölistaa. Jonen 60 metrin ennakkotulos oli listassa noin tunnin Mikkoa myöhemmin. Aallokko oli ehkä kovinta tähän mennessä, mutta onneksi niskatyyny piti päät pinnalla.

Lievän kisajännityksen takia Mikko päätti poiketa no warm-up suunnitelmastaan ja teki 45- ja 30-metriset sukellukset lämmittelyksi. Oli varmasti ihan hyvä ratkaisu, sillä itse kisasukellus tuntui jo rennommalta kuin ensimmäinen lämppäri ja eilinen treenisukellus. Paineentasaus sujui hyvin pohjalle asti ja tagi lähti sujuvasti mukaan. Pinnalle pääsyn jälkeen lämppärit ja hyperventilointi tosin meinasivat kostautua pienen samban muodossa. Protokolla sujui kuitenkin hallitusti, varsinkin Jonen couchatessa hyvin ja muistuttaessa protokollan eri vaiheista. Suoritus oli lopulta valkoisen kortin arvoinen. Ilman lämmittelysukelluksia tehtyjen syvien treenisukellusten pintautumiset ovat kuitenkin olleet täysin puhtaita ja tuntuneet ihan samalta kuin 30 metrin sukelluksen pintautuminen. Uskomatonta, että ero voi olla niin suuri - tosin onhan se varsinkin allaslajeissa huomattu jo aikaisemminkin.

Jone valmistautui kisavetoonsa suunnilleen samalla tavalla kuin Mikko, tekemällä muutaman lämmittelyvedon. Kisalähdössä eilinen rauhaa säteilevä mestari oli kuitenkin kadonnut ja pahat henget ja riivaajat olivat ottaneet vallan. Heti startissa suurin osa pakatusta ilmasta päätyi vatsaan. Mouthfillkin hävisi melkein heti sen ottamisen jälkeen. Sinnikkäästi Jone ratsasti korvilla vielä 50 metriin, mutta siinä vaiheessa oli pakko kääntyä. Ylöstulomatkakaan ei sujunut ongelmitta. 10 metrissä organisaation turvasukeltaja ei katsonut eteensä, jolloin riivattu ja vihainen Jone tuli pää edellä täyttä vauhtia turvasukeltajaa päin. Pinnalle sieltä jotenkin päästiin ja protokollakin tuli. Tuomari ei ollut huomannut törmäystä, vaan antoi vain tagin puuttumisen takia keltaisen kortin. Koska sukeltajaan ei suorituksen aikana saa koskea, olisi pitänyt periaatteessa tulla punainen kortti. Heti kortin saamisen jälkeen alettiinkin pohtia sääntöjen säälimätöntä hyväksikäyttöä, sillä niiden mukaan organisaation jäsenen häiritessä suoritusta on urheilijalla oikeus uuteen sukellukseen, jolloin Jone voisi yrittää uudestaan käydä 60 metrissä.

Illalla tulosten julkistamisen jälkeen Suomen joukkue teki protestin Jonen suorituksesta uusintasuorituksen toivossa. Protesti oli kaksivaiheinen: ensin protestoitiin, että Jonen olisi kuulunut saada punainen kortti. Ei ole ehkä ihan yleisin ratkaisu yrittää saada oman joukkueen jäsenen suoritusta hylätyksi, mutta meillä oli suunnitelma. Protestin toinen vaihe oli nimittäin, että koska hylkäyksen syy oli organisaation, tulisi Jonen saada uusintalähtö. Aluksi protesti menikin läpi ja Jone sai punaisen kortin, mutta sitten tuomarit alkoivat kikkailla jotain ja päätyivät periaatteessa sääntöjenvastaiseen ratkaisuun, jossa Jone sai vain pitää keltaisen korttinsa ilman uusintalähdön mahdollisuutta. Jonen sukelluksesta joukkueelle tuli lopulta siis 39 pistettä, (50 pistettä - 1 virhepiste puuttuvasta tagista - 10 virhepistettä aikaisesta käännöksestä).

Illalla kävimme taas syömässä 10. kerroksessa, jonka aukioloajaksi on ilmoitettu klo 18:00-25:00. Paikalla oli myös katkarapujen jalkoja ja silmiä syönyt Tanskan valmentaja Stig Severinsen, joka kertoi meille mielipiteitään typeristä säännöistä ja idiooteista.

Huomenna piti olla Anteron 85 metrin sukelluksen vuoro, mutta huonojen sääolojen takia huominen onkin peruttu. Toinen kisapäivä siirtyy ylihuomiselle tai sitä seuraavalle päivälle.

Toinen virallinen treenipäivä ja ennakkotulokset

Tänään oli toinen virallinen treenipäivä. Taas olivat pistäneet Suomen ensimmäisenä treenivuoroon, mokomat. Tuskainen herätys siis vaihteeksi. Pääsimme kuitenkin merelle, joka oli eilisiltaisen ukkosmyrskyn jälkeen tänään poikkeuksellisen rauhallinen. Antero yritti mennä 88 metriin, mutta kääntyi 81 metrissä. Mikko yritti mennä 85 metriin, mutta kääntyi 80 metrissä. Mouthfillin kanssa ei ole vieläkään päästy täydelliseen yhteisymmärrykseen siitä, kuinka sukelluksen aikana tulisi toimia. Sinus-floodaus ja voiman pimeälle puolelle siirtyminen alkavatkin vaikuttaa päivä päivältä yhä houkuttelevimmilta.


Jone sen sijaan oli eilisten vakavien vastoinkäymisten jälkeen tänään kuin uudelleensyntynyt; uskoa ja toivoa täynnä. Säteillen ylimaallista rauhaa ja sulavuutta tämä valaistunut gurumme sukelsikin 60 metriä niin täydellisesti ja kauniin koskettavasti, että kaikilla paikallaolijoilla tuli kyynel silmään ja pala kurkkuun. Tanskalainen Henning päätti treenin lopuksi vielä testata pelastusorganisaation toimintavalmiutta ja näytteli saaneensa pahan tajunnanmenetyksen pintautuessaan. Turvaajien toiminta oli hieman nihkeän oloista, mutta olisi Tanskan toivo
kuitenkin eloon jäänyt.


Tänään piti myös ilmoittaa ennakkotulokset kisapäiville. Voittonumerot ovat: Antero - 85 m, Mikko - 81 m, Jone - 60 m. Mikko ja Jone sukeltavat huomenna, Anza ylihuomenna. Mikolla on mukavasti pientä flunssan alkua kurkkukivun muodossa, mutta toivottavasti korvat ja poskiontelot pysyisivät auki vielä huomisen kisavedon ajan. Sen jälkeen ei ole niin väliä.

Ainii... käykäähän myös katsomassa Kimmo Lahtisen kuvat Okinawan kisoista: http://freediving.pictures.fi/kuvat/2010/Okinawa/

Avajaiset ja ensimmäiset viralliset treenit

Eilen oli siis kisojen avajaiset. Järjestäjät olivat tehneet hienoa työtä ja järjestäneet oikein mukavannäköisen kattauksen hotellimme piha-alueelle. Mikko valitteli alkoholitarjoilun puuttellisuutta (sitä ei ollut), mutta muuten homma näytti toimivan pojalle mukavasti. Etenkin yksittäispakatut pikkukeksit vaikuttivat maistuvan. Paikalla oli tietenkin kaikkien maiden kilpailijat ja valmentajat lippuineen. Pääjärjestäjän Ryuzon ja AIDA-presidentimme Kimmo Lahtisen puheiden jälkeen jokainen maa astui vuorollaan lavalle esittäytymään. Tarkoitus oli, että jokainen joukkue pitäisi myös pienen puheen, jonka moni pitikin (jopa japaniksi). Antero hoiti Suomen osuuden mallikkaasti puhumalla lyhyesti ja ytimekkäästi. Siitäpä voisi Ranska vaikka ottaa mallia.




Avajaisista seuraavana päivänä oli jo ensimmäiset viralliset syvyystreenit. Eli siis tänään. Viralliset syvyystreenit eroavat luonteeltaan muista treeneistä siten, että ne toteutetaan hyvin täsmällisen aikataulun puitteissa, jotta kaikille osallistujille voidaan tarjota mahdollisimman tasa-arvoinen mahdollisuus treenata paikallisissa olosuhteissa. Onneksi joukkueemme oli fiksuna tajunnut tulla ajoissa paikalle ja omatoimisesti treenata ennakkoon; tänään nimittäin oli ehkä kurjimmat kelit tähän asti. Sade, tuuli, aallot ja jatkuva odottelu tekivät olosuhteista erittäin haastavat. Lopulta pääsimme omalle treeniköydellemme ja treeniajaksi annettiin 35 min, eli lajia tuntevat ymmärtävät, että kolmen miehen max-suorituksille oli niukasti aikaa.

Miten sitten treeneissä meni? Mikko laittoi miehekkäästi köyden suoraan sataan metriin ja antoi mennä niin syvälle kuin paineentasaus toimi. Lukemaksi Mikko kellotti taas oman ennätyksensä 83 m. Antero lähti sitten heti perään omaan sukellukseen määrätietoisesti tavoitellen 85 m syvyyttä. Sukellus jäi hieman vajaaksi kellon näyttäessä myös 83 m, mitä sattumalta on myös Anteron uusi oma ennätys. Vahvoja vetoja molemmilta!

Jone sukelsi viimeisenä ja tavoitteli 62 m syvyyttä, tänään tosin lainatussa Orca RS1 puvussa. Ajatuksena, että puku olisi aikaisempina päivinä erittäin kuumaksi todettua 3 mm HD pukua viileämpi sekä nostehallinnaltaan parempi. Pukuvalinta oli lopulta virhearvio. Lämppäreiden ja muiden jäsenten valmennuksen aikana tuli jo viileä. Oman sukelluksen koittaessa oli sen verran vilu 27-asteisesta vedestä huolimatta, että lähtö ei ollut ollenkaan rento. Tämän takia sukelluksen aikana meni pieleen lähes kaikki. Lähdössä Jone nieleskeli pakkaamansa ilmat, 25 metrissä imaisi mouthfillin välittömästi takaisin keuhkoihin, 30 metrissä fluid gogglesit alkoivat vuotaa, 32 metrissä mies sai potkut töistä, 34 metrissä joi kaikki rahansa ja asunnon, 35 metrissä oma koira puri, 36 metrissä sukulaiset ja ystävätkin jo hylkäsivät, joten 37 metrissä oli sitten pakko kääntyä pintaan päin. Onneksi on vielä huominen aikaa toiselle viralliselle treenille. Viimeinen treenisukellus tehdään taas tutuilla varusteilla ja sukelluksen onnistumisasteen mukaan katsotaan sitten mitä laitetaan kisaan ennakkotulokseksi.