Joukkuekuva

Jyri Vehmaskoski

Eikös joku ole sanonut, että kun ei enää itse pärjää, niin sit on hyvä ruveta valmentajaksi =) Tämmöisen tittelin sain tänä vuonna ja tavoite oli järjestää muutama ohjattu leiri, ja pieni valmennusrunko ohjelmineen. Tavoite ei aivan täyttynyt, mutta mm. muutaman leirin puitteissa pääsimme hieman alkuun tässäkin hommassa.

Suomessa vapaasukelluksen taso on maailmanmittakaavassa katsottuna kovaa luokkaa ja kovan tason omaavien määrä on aika lavea. Tältä pohjalta on hyvä ponnistaa, mutta sen seuraavan askeleen ottamiseen tarvitaan johdonmukaisempaa harjoittelua. Maailmalla vapaasukelluksen harjoitteleminen on mielestäni vielä lapsen kengissään ja tuskin kukaan osaa absoluuttisesti sanoa kuinka vapaasukellusta tulisi harjoitella, sillä niin moni eri tavoilla on huipulle noustu. Haaste harjoittelemisessa on aina kuinka pitää motivaatio tarpeeksi korkeana jotta yleensä jaksaa harjoitella. Etenkin niinä hetkinä kun tulokset eivät kasvakaan enää itsestään on monelle se kovin koetinkivi.

Tämän vuoden Mariborin maajoukkue on hyvin motivoitunut ja sillä on sopivasti mukana kokemusta että myös uutta verta. Joukkueella on hyvät edellytykset jatkaa hienoa arvokisamenestyksen sarjaa, josta Suomi on saanut nauttia viimeisten vuosien aikana. Toivon maajoukkueelle onnea ja menestystä kisoihin!

Matti Luukkonen

Maajoukkuesihteerinä toimenkuvaani kuuluu Mariborin kisamatkaa koskevat eri käytännön järjestelyt, erilaiset tiedotustehtävät sekä toimiminen joukkueen huoltajana. Ensisijaisesti olen kuitenkin vapaasukelluksen innokas harrastaja itsekin ja aloittanut säännöllisen harjoittelun noin vuosi sitten. Minulla on monipuolinen liikuntatausta, johon on kuulunut mm. eri kamppailulajit, astanga jooga sekä tietysti uinti. Kuitenkin löydettyäni vapaasukelluksen muut liikuntaharrastukset ovat jääneet selkeästi vähemmälle – aivan kuten on käynyt monelle muullekin vapaasukellukseen tutustuneelle.

Mariborin MM-kilpailujen osalta tavoitteenani on varmistaa, että joukkueemme jäsenet pystyvät mahdollisimman hyvin keskittymään siihen, mitä ovat lähdössä tekemään: kilpailemaan hyvistä sijoituksista maailman muiden huipputason vapaasukeltajien kanssa. Mariborin jälkeen toivon loppukesän voivani mahdollisimman paljon pystyä keskittymään syvyyssukelluksen harjoitteluun Suomen tummissa ja kesälläkin virkistävän viileissä vesissä. Tällä hetkellä olen kuitenkin ensisijaisesti ylpeä siitä, että saan olla osana Suomen tämänvuotista vapaasukellus maajoukkueen tiimiä!

Saana Partinen

Aloitin vapaasukelluksen harrastamisen syksyllä 2006 mieheni Samin innoittamana. Alussa minua kiehtoi vapaasukelluksessa erityisesti hiljaisuus veden alla ehkäpä sen takia, että olen kahden vilkkaan 7- ja 5-vuotiaan tyttölapsen äiti : ) Lisäksi on ollut hauska huomata, kuinka
olen harjoittelun myötä kehittynyt erityisesti DNF:ssä. Olen myös huomannut pitäväni kilpailemisesta ja tämän vuoden SM-kisoissa Kouvolassa sijoituin naisten sarjassa toiseksi!

Olen aiemmin harrastanut voimannostoa ja alkeita Tae Kwon Dosta. Nämä molemmat harrastukset katkesivat raskauksiin. Oikeastaan muuta liikuntataustaa minulla ei ole. Tänä vuonna olen myös päässyt kokeilemaan muutamia kertoja syvyyssukellusta ja toivon, että Mariborin kisojen jälkeen voin keskittyä nykyistä enemmän sukeltamiseen ulkovesistöissä. Mariborissa kilpailulajeinani ovat DYN ja DNF.

Päivi Mettovaara

Kuulin vapaasukelluksesta ensimmäistä kertaa osallistuessani laitesukelluskurssille vuonna 2000. Kiinnostuin kuulemastani siinä määrin, että ryhdyin internetin kautta hakemaan lisätietoa tuosta kiehtovalta kuulostavasta lajista. Pian sukellusopettajani järjestikin seuraamme vapaasukellus-intron ja siitä alkoi nykyinen harrastukseni.

Olen kilpaillut menestyksekkäästi vapaasukelluksen allaslajeissa kansallisella tasolla sekä ottanut osaa ulkomailla järjestettyihin kilpailuihin. Ehkä kaikkein hienoimmalta saavutukseltani tuntuu SM-kulta vuonna 2005. Erityisen iloinen olen kuitenkin kaikista uusista hienoista ystävistä, joihin vapaasukelluksen parissa olen vuosien saatossa tutustunut!

Vapaasukelluksen ohella muu aikani kuluu tiiviisti työn merkeissä sekä talonrakennuspuuhissa yhdessä kihlattuni kanssa. Staticin harjoittelua silmällä pitäen taloomme on suunnitteilla myös oma poreallas ; ) Mariborissa osallistun kaikkiin kolmeen kilpailulajiin: Staticiin, DNF:ään ja DYN:iin.

Mikko Pöntinen

Kiinnostukseni sukeltamiseen on melko vanhaa perua, sillä jo ihan pikkupoikana viihdyin kuulemma paljon paremmin pinnan alla kuin päällä. Liityinkin ala-asteella sukellusseuraan, jossa osallistuin perusvälinekursseille ja kävin hallivuoroilla sukeltelemassa kaverin kanssa. Yläasteikään tultaessa sukellusharrastus jäi kuitenkin vähemmälle ja hieman mietinnässä ollut laitesukelluskurssikin jäi käymättä.

Uudestaan kipinä sukellukseen syttyi kesällä 2006, kun kuulin ensimmäistä kertaa varsinaisesta vapaasukelluksesta. Olin aina elänyt uskossa, että hengittämättä voi olla korkeintaan pari minuuttia, joten tieto siitä, että jotkut pystyvät pidättämään hengitystään lähemmäs 10 minuuttia, oli varsin tajunnan räjäyttävä. Pitihän sitä sitten kotona kokeilla, mihin itse pystyn, ja pääsinkin ihan parissa viikossa kuivastaticissa yli 5 minuutin aikoihin. Hyvän alun kannustamana aloin hankkia lisää tietoa lajista, ilmoittauduin vapaasukellus-introlle ja aloin taas käydä sukellusseuran hallivuoroilla treenailemassa. Treeni alkoi tuottaa nopeasti tulosta, ja pääsin ensimmäisen harrastusvuoteni aikana jopa maajoukkueeseen ja MM-kisoihin. Sittemmin kaappiin on kertynyt useita Suomen mestaruuksia ja Suomen ennätyksiä, ja jopa muutama MM-mitalikin. Ensisijainen motivaationi lajin harrastamiseen on kuitenkin uuden oppiminen, kehittyminen ja tietysti myös vedestä nauttiminen.

Turun MM-kisat ovat jo kymmenennet MM-kisani. Lähden matkaan taas avoimin mielin ja yritän oppia jotain uutta maailman parhailta vapaasukeltajilta. Osallistun kisoissa molempiin pituussukelluslajeihin, räpylöillä ja ilman.

Johanna Nordblad

Aloitin vapaasukelluksen vuonna 2000 ja samana vuonna osallistuin jo kansainvälisiin kilpailuihin Ranskassa. Nicen kilpailujen myötä hurahdin täysin vapaasukellukseen ja ainoastaan poikani Kasperin syntymä piti minut tovin poissa rakkaan harrastukseni parista. Pian harjoittelin kuitenkin taas lähes päivittäin ja vuoden 2004 Kyproksen kansainvälisissä kilpailuissa tein kuin huomaamattani DYN:in naisten silloisen maailmanennätyksen (158 m).

Olen ottanut osaa useisiin MM-kisoihin ja saanut niistä muutaman mitallinkin. Treeniohjelmassani keskityn enemmänkin allaslajeihin, mutta parhaimmat kokemukset ja isoimmat fiilikset tulevat aina syvyyssukelluksilla. Vuosien mittaan harjoitellessa tulokset ovat parantuneet tasaisesti ja MM-kisoissa kisapaineen aiheittuman stressin täydellinen voittaminen on johtanut useimmiten parhaimpiin suorituksiini. On hienoa päästä taas kerran mukaan maajoukkueeseen ja odotan innolla Turun MM-kisoja.

Lauri Lilja

Kiinnostus vapaasukellukseen heräsi ulkomailla kun näin "kumipukuisen ukon" pitkine räpylöine ja harppuunoineen rantakivikolla. Suomeen päästyäni marssin kauppaan ostamaan harppuunakalastus välineet. Tutustuin Suomalaisiin vapaasukellus sivustoihin ja päätin osallistua sittemmin vapaasukellusintroon syksyllä 2006. Intron jälkeen kävin ahkerammin harjoittelemassa uimahallilla pituussukellusta ja hengenpidättämistä.

Kun lähdin harjoittelemaan lajia intron jälkeen, en olisi uskonut että muutaman kuukauden harjoittelulla saavutin 100m rajapyykin ilman räpylöitä ja että viiden kuukauden harjoittelun jälkeen olisin SM-kisoissa pituussukellus lajien kolmas. Tuloksilla 153m DYF ja 112m DNF.

Aikaisemmin harrastelin kestävyysjuoksua ja sittemmin harrastukset vaihtui normaaleihin hyötyliikunta lajeihin. Työ pitää Nykyään ehkä jopa aggressiivisestikin liikkeellä ja vastapainoksi rauhoitun altaalla tai avovedessä. Vapaasukelluksesta on tullut harraste, jota lähtee tekemään erittäin mielellään. Harjoittelen 4-6 kertaa viikossa ja kun en ole harjoittelemassa sukeltamista Metsästän, kalastan tai valokuvaan. Vapaasukellukseen liittyy monta erilaista temppua ja vaihtoehtoa minkä kanssa voi aikaa viettää - suosittelen kokeilemaan!

Sloveniaan olen lähdössä avoimin mielin ja tietysti tekemään parhaani. Kyseessä on kuitenkin ensimmäiset MM-kisat joten paineita ei kannata menestymisestä liikoja ottaa… ;o)

Antero Joki

Pienenä poikana vietin joka kesä koko pitkän loman mökillä järven rannalla ja mitäs sitä muutakaan olisi tehnyt kuin pulikoinut vedessä. Velipojan kanssa innostuttiin joskus sukeltelemaan näkinkenkiä pohjasta ja parhaimmillaan saalis oli pitkälti toista sataa näkinkenkää, jotka toki palautimme takaisin järveen vahingoittumattomina. Vesi tuli kuitenkin varsin tutuksi elementiksi. Myöhemmin harrastin uintiakin pari vuotta.

Varsinaisesti sukeltamisen pariin tulin vasta yli kaksikymppisenä laitesukelluskurssin myötä. Hallivuoroilla tuli joskus koitettua kuinka pitkälle sitä oikein räpylöillä pääsee ja kuinka kauan voi veden alla olla, toki aina kaverin seuratessa vierestä. Laitesukelluksen kouluttajakurssilla keväällä 2000 kuulin Suomen Vapaasukeltajista ja ajatus jäi itämään. Seuraavan vuoden syksyllä liityin porukkaan mukaan.

Vapaasukellus vaatii keskittymistä, oman kehon hallintaa ja sen "kuuntelemista". Tämä kaikki korostuu entisestään kilpailutilanteessa. Omien tulosten parantaminen on tehtävä aina ensin korvien välissä, jotta ne voivat realisoitua todellisuudessa. Kilpailuissa turvallisuustekijät ovat usein huomattavasti paremmin hallinnassa kuin treeneissä, joten ennätysten yrittäminen siellä on ainakin minulle luonnollisempaa. Kilpailujen aiheuttama jännitys antaa vielä hieman lisäpotkua yrityksiin.

Maajoukkueessa olen saanut kunnian edustaa Suomea jo useammankin kerran. Kilpailusuoritukset ovatkin olleet parhaimpiani niin fiilisten kuin tulostenkin suhteen. Tänä vuonna kisat ovat Cagliarissa, Italian Sardiniassa ja vuorossa ovat joukkueMM-kisat, joten kolmihenkisin joukkuein mitellään paremmuudesta kolmessa eri lajissa: syvyydessä, hengenpidätyksessä ja pituudessa. On tärkeää koko joukkueen kannalta, että suoritukset onnistuvat, sillä yksikin hylätty suoritus pudottaa tulostaulukossa monta sijaa. Nautitaan Sardinian lämmöstä ja hyvästä seurasta sekä sukelletaan syvälle/kauan/pitkälle.

Timo Kinnunen

Olen kotoisin Päijänteen rannalta ja poikasena vietin kaikki kesäni läheisellä uimalalla. Uimakoulunkin kävin ainakin viisi kertaa, mutta sukeltelu on aina viehättänyt pinnalla räpiköintiä enemmän.

Sukellusseuraan liityin täytettyäni 13 v. ja näin pääsin harrastamaan sukeltelua myös talvisin. Kävin vuosien mittaan ahkerasti seuran juniorivuoroilla ja ikään kuin kasvoin vapaasukeltajaksi. Kävin myös laitesukelluskurssin heti kuin mahdollista, mutta laitesukeltamisen kipinää ei minusta vain löytynyt.

Armeijan jälkeen aloin pelaamaan hieman vakavammin uppopalloa ja käymään mukana Jyväskyläläisten uppopalloilijoiden pelireissuilla. Samaan aikaan kuulin, että Tampereella järjestetään keväällä 2001 ensimmäiset vapaasukelluksen SM-kisat. En ollut asiasta aluksi kovinkaan kiinnostunut, koska en pitänyt itseäni lainkaan kilpailuhenkisenä. Ilmoittauduin kuitenkin mukaan kisaan ja aloin hieman harjoittelemaankin kilpailulajeja. Kisat menivät omalta kohdaltani aika mukavasti, tein omaksi yllätyksekseni uuden suomen ennätyksen static-hengenpidätyksessä ja aika oli 5:36. Huomasin myös nauttivani kilpailutilanteen tuomasta jännityksestä ja koin sen jopa parantavan suoritustani.

Kevään mittaan hankin hieman käytettyjä vapaasukellusvälineitä ja aloin opettelemaan avovedessä tapahtuvaa syvyyssukellusta. Olin hyvin onnekas vapaasukelluksen aloittelija, koska sain heti aluksi todella arvokkaita neuvoja kokeneemmalta lajin harrastajalta ja pääsin sukeltamaan innokkaan sukellusparin kanssa useita kertoja viikossa. Kesän mittaan saavutin syvyydeksi n. 40 ja tulin valituksi maajoukkueeseen Ibizan MM-kisoihin.

Tämän jälkeen olen harrastanut vapaasukellusta innokkaasti ja kilpaillut myös ulkomaisissa kisoissa niin paljon kuin se vain on ollut mahdollista. Vaikka kilpailuista on tullut jopa menestystä, on lajin tärkeimpänä antina ollut mukava joukko ihmisiä, jotka viihtyvät vedessä kanssani!

Eero Soralahti

Ensimmäinen varsinainen tutustumiseni vapaasukellukseen tuli suorittaessani asepalvelusta merivoimien sukeltajakurssilla vuonna 1998. Pian sen jälkeen kokeilin puolivahingossa syvyyssukellusta ilman laitteita ja menetin sydämeni välittömästi vapaasukellukselle. Tämän jälkeen olen sukeltanut laitteilla lähinnä vain ollessani aseella uhattuna. Ensimmäiset neljä vuotta vapaasukelluksen parissa kuluivat ensisijaisesti vedestä nauttimisesta ja rentoutumista opetellessa. Muutama vuosi sitten päätin kuitenkin kokeilla rajojani kilpailuissa ja samalla harjoitteluni muuttui aiempaa määrätietoisemmaksi.

Tällä hetkellä ”suurena tavoitteenani” on allaslajien osalta ensimmäisenä Suomessa rikkoa dynamicin 200 metrin rajapyykki ja tulevat Mariborin MM-kilpailut ovat yksi näytönpaikka matkalla kohti unelmaani! Toivon kuitenkin, että Mariborin kisojen jälkeen voin loppukesäksi keskittyä pelkästään syvyyssukellukseen, joka mielestäni on vähintäänkin yhtä mielenkiintoista kuin pituussukellus. Mariborissa kilpailen kaikissa kolmessa lajissa.