Miro Suonperä

 

Hellou!

Olen Miro, 25v vapaasukeltaja ja olen kotoisin Euran Paneliasta. Nykyisin asustelen Turussa ja vapaa-ajastani iso osa kuluu vapaasukelluksen parissa.

Isäni tuuppasi minut Eurajokeen laitesukellusvermeet päällä, kun olin n. 10 vuotias. Tavoitteena oli etsiä vanha Nokia 3310, joka oli pudonnut joskus isäni rintataskusta avantoa tehdessä veteen. Puhelin löytyi suhteellisen nopasti. Mukaan veden alta tarttui myös painottomuuden tunne sekä hiljaisuus, jotka tekivät heti vahvan vaikutuksen minuun. Raahasin pulloa selässäni n. 6 vuotta, mutta kerran saapuessani treeneihin Porin uimahalliin huomasin unohtaneeni osan varusteista kotiin eikä ollut muuta vaihtoehtoa kun mennä ilman laitteita. 

En sen jälkeen pahemmin laitesukellusvarusteita jaksanut raahata, vaan aloin kehittää vapaasukellustaitojani omatoimisesti isäni valvonnassa. Tekniikkani oli kaiken puolin kuraa joka osa-alueella, mutta pääsin 5 minuutin static-suorituksiin suhteellisen nopeasti. Laitesukelluskouluttajani tunsi Porista yhden "old school" vapaasukeltajan, Joel Rantasen, joka opasti minut nopeasti oikeaoppiseen harjoitteluun sekä parempaan tekniikkaan. Harrastus jatkui leppoisana treenaamisena n. 2 krt viikossa, kunnes muutin Turkuun opintojen perässä. Hyvin nopeasti Turkuun muutettuani löysin itseni Sunken Logsien treeneistä Paimiossa. Hyvin nopeasti minua pyydetiin seuran puheenjohtajaksi sekä aloitin tavoitteelisen treenaamisen (2019).

Olen sukeltajana itselle usein suhteellisen ankara ja asetan tavoitteeni niin, että niissä on tarpeeksi haastetta. Päätavoite on kuitenkin kehittää itsenäni joka päivä paremmaksi vapaasukeltajaksi kuin mitä olin eilen. Haaveenani on myös kehittää vapaasukellustoimintaa Varsinais-Suomen alueella ja mahdollistaa lajin harrastaminen mahdollisimman monelle sekä kouluttaa uusia sukeltajia :).

Elokuun puolessa välissä Tommi tokaisi Asikkalan sukellusleirin jälkeen että "eihän sulla parempaa tekemistä oo kuukauden päästä kun lähteä Kyprokselle?" Erittäin lyhyen ajattelutyön jälkeen päätin selvittää mahdollisuuksiani ja hyvinhän siinä kävi, kiitos Mikon. MM-kisoissa oli vielä vapaita paikkoja lajeissa CNF ja CWT. Päätin osallistua CWT:hen ja muuten toimia koutsina muille. Pyrin samalla tietysti ottamaan irti kaiken mahdollisen opin kokemuksen mitä vain on saatavilla. Tavoitteeni kisasuoritukseni suhteen on tehdä kaiken puolin onnistunut sukellus ilman liiallista stressiä.

Rantaudumme Tommin kanssa huomenna illalla Limassoliin ja sunnuntaina pääsemme toivottavasti aloittamaan treenaamisen :). 

Ajattelimme luoda maajoukkueelle oman Instagram-tilin, josta tapahtumien seuraaminen on helpompaa ja saamme nopeasti jaettua fiiliksiä paikanpäältä. Päivitämme blogia kuitenkin säännöllisesti tämän lisäksi. Pyrimme jakamaan IG-tilin mahdollisimman pian :)

Lisää treeniä

Sitten pikakelauksella edeten 7. sukelluspäivään. Vihdoinkin homma alkoi sujua.

Tai tulihan jo aiemmin yksi valkoinen kortti, ja sitten oli taas hitaampaa edistymistä, eilen keltainen.

Mutta tänään kaikki oli kohdallaan ja CWTB -59 ja FIM -61. Näistä numeroista on parempi ponnistaa kisaan ensi viikolla :-)

Toinen treenipäivä

Niin koitti toinen sukelluspäivä. Tänään päivä oli kisamallinen, ja oli hyvä nähdä homman toteutus. Rannalla kuulin pari epämiellyttävää sanaa: kova virta ja meduusat. Vaikka on märkäpuku, poltin juuri itseni pahasti meduusoihin Italiassa. En ole aiemmin sukeltanut tällaisessa virtauksessa, ja lämppäripoijujen köydetkin olivat vinossa. Arastelin jalkaa, koska pelkäsin kramppia. Tuomarin huuteluita oli haastava kuulla. Neopreenipuku on kai hyvä, tai ainakin tiivis. Jäin tällä kertaa tavoitteesta -50 m, kun käännyn 43:ssa, ei vain tuntunut mukavalta. Kun perästä koetan analysoida, en osaa sanoa mitään selkeää syytä aikaiseen käännökseen, mutta ainakin puuttui rentous, ensimmäinen M-charge ja seuraavat olivat heikkoja, kylmyys (19C, ei sukkia), ja huoli krampista ylöstullessa. Kisasukelluksessakin olin vinossa, vaikka kisaköysi olikin lämppäripoijuja paljon parempi. Kaikki toki hyvää arvokasta kokemusta, kuten pintaprotokollan rutiini kohti venettä. Meinaa tulla kiire, jos tavoitteena on uusia omia ennätyksiä, koska kisassahan pitää olla pohjana maksimissaan kolme kuukautta vanhat tulokset, ja niistä vain 5 m parannus sallitaan.

- Matti

Treenien alku

Tässä nyt vähän tuntemuksia ensimmäisen harjoitusaamun jälkeen. Alku on kyllä vähän hankalaa, ympärillä on vain vieraita ihmisiä ja kaikki menevät epäjärjestyksessä poijulle. Kuka sukeltaa ja milloin on selvittämättä, mutta lanyardia vain kiinni ja vuoroa hakemaan. Aiemmin olen tottunut aika nopeasti tekemään lämppärit, mutta nyt sai odotella lähes 15 min, että sai tehtyä tokan lämppärin. Siinä ehti jo kylmettyä, sillä vesi onkin paljon kylmempää kuin odotin! Samoin kova aallokko oli yllätys, miksen ottanut merenkäyntitabuja mukaan?

Pari FIMiä, pääsin alas asti, -40m, mutta CWTB meni ihan plörinäksi. Kaksi kertaa tuli lievä kramppi, varmaan kylmän takia, ei näin saisi aloittaa! Vika sukellus oli paremmalla köydellä (vastapaino). Koetan taas FIMiä, mutta nyt meni paineentasaus pieleen, joten käännyin jo ennen -40m.

Taas saa muistella miten tehdään asiat, koetan muistaa nyt tehdä M-chargen handsfreenä, sekin unohtui...

Nyt täytyy myös suunnitella seuraavan seitsemän päivän sukellussyvyydet (lineaarinen edistys, vaiko hyppäyksittäin), aloitanko helpolla ja rakennan luottamusta, mutta menetän riittävät syvät dyykit, panostanko kaiken CWTB:n? Onko varaa lepopäiviin? Peijakkaan kylmä vesi oli ikävä yllätys, ja rentouden hakeminen on nyt haastavaa. Vielä on onneksi runsaasti treenipäiviä jäljellä, joten toivottavasti sukellukset lähtevät taas rullaamaan.

- Matti