Miten päädyit harrastamaan vapaasukellusta?
Vaikka olen harrastanut sukeltelua ja snorklailua ihan pienestä pitäen, varsinaisesta vapaasukelluksesta kuulin ensimmäisen kerran vuonna 2006, kun näin taikuri David Blainen dokumentin Drowned Alive. Ohjelmassa hän yritti rikkoa staticin silloista maailmanennätystä 8 min 58 s. Olin myyty. Välittömästi aloin itse harjoitella kuivastaticia ja etsiä vapaasukelluksesta tietoa internetistä. Nopeasti löysinkin Freediving Team of Finlandin sivut, joiden kautta pääsin lajiin kiinni. Osallistuin kaverini kanssa FDTF:n hallileirille, jolla järjestettiin myös introkurssi. Leiriltä löytyi myös muita kouvolalaisia vapaasukeltajia, joiden kanssa aloin harjoitella Sukellusseura Vesikoiden hallivuoroilla. Kilpauran auttoi alkuun viimeistään se, että seuraavana keväänä SM-kisat järjestettiin Kouvolassa, jolloin oli tietysti itsekin pakko osallistua.
Miten harrastus/harjoittelu on muuttunut vuosien varrella?
Lajin harjoittelu on muuttunut vuosien saatossa järjestelmällisemmäksi, niin maailmalla kuin Suomessa. Tämän myötä tulostaso on noussut radikaalisti, ja jatkaa edelleen nousuaan. Aloittaessani harrastusta SM-kisoissa 150 m pituussukellus räpylöillä oli todella kova tulos. Maailmanennätyskin oli vain muutaman metrin yli 200 m. Nykyään Suomessa tehdään yli 200 metrin sukelluksia jo laajalla rintamalla ja maailmalla 250 metrin ylitys ei ole enää mitään kovin ihmeellistä. Muissa allaslajeissa kehitys on ollut vastaavaa, kuten myös syvyyslajeissa. Nykyään alkaa olla jo paremmin selvillä, kuinka vapaasukellusta suurin piirtein kannattaa harjoitella. Mm. sukellusvasteen maksimointi ja anaerobinen harjoittelu ovat nousseet tärkeään rooliin. Ennen lähes kaikki tekivät pitkiä lämmittelysukellussarjoja ennen pitkiä sukelluksia, nykyään taas standardi etenkin pituuslajeissa on ns. no-warm-up -tyyli. Myös muista urheilulajeista opittuja harjoitteluideoita on alettu sovittaa paremmin vapaasukelluksen harjoitusohjelmiin. Lyhyesti sanottuna vapaasukelluksen harjoittelu on alkanut muistuttaa enemmän oikeaa urheilua. Onneksi lajin harrastajat ovat silti edelleen kuin yhtä suurta perhettä, niin Suomessa kuin maailmallakin.
Suomessa tason nousun kääntöpuoli tuntuu olevan kilpailuihin osallistujien määrän hiipuminen. Vaikka Suomessakin kärki tuntuu menevän menojaan, kannustan silti aloittelijoitakin osallistumaan kotimaisiin kisoihin, myös SM-kisoihin. Oman sukellusurani kohokohdista monet ovat olleet kilpailuja. Eivät kuitenkaan mitalien tai ennätysten takia, vaan muiden lajin harrastajien ja heidän kanssaan jaettujen hetkien takia. Etenkin aloittelijana kisoissa myös oppii paljon enemmän kuin miltään kurssilta, keskustelufoorumilta tai kirjasta. Kokeneet harrastajat antavat mielellään vinkkejä, jotka ovat etenkin lajia vähemmän aikaa harrastaneille todellisia helmiä. Vaikka harrastaisi vapaasukellusta vain nautinnon ja hupisukeltamisen takia, kannattaa kisoihin osallistua ainakin kerran, koska muuten jää paljosta paitsi. Vapaasukelluskisoissa ei yleensäkään niinkään kilpailla muita vastaan, vaan itseään vastaan. Oma kilpailusuoritus opettaa paljon omasta itsestä ja suhtautumisesta kilpailutilanteeseen, ja lähestyessään kisa myös motivoi harjoittelemaan ahkerammin ja fiksummin. Se motivoi kehittymään, ja kun kehittyy, pystyy tekemään sellaisia hupisukelluksia, jotka olisivat aiemmin olleet mahdottomia. Kun oma syvyysennätys on vaikkapa 40 metriä ja staticennätys 5 minuuttia, pystyy tekemään paljon nautinnollisempia hupisukelluksia, kuin jos ennätykset olisivat 15 metriä ja 2 minuuttia.
Monennetko MM-joukkuekisat nämä ovat sinulle?
Nämä ovat jo neljännet joukkuekisani ja kaiken kaikkiaan yhdeksännet MM-kisani. Kokemusta on ehtinyt kertyä jo varsin hyvin, mutta onneksi uutta opittavaa riittää vielä paljon. Minulle MM-kisat ovat oiva mahdollisuus tavata muita vapaasukeltajia ympäri maailman ja saada uusia näkökantoja. Sardinia on sukelluskohteena uusi tuttavuus, ja ennakkotietojen perusteella hyvä sellainen.
Mitkä ovat pitkän ajan tavoitteesi vapaasukelluksen saralla?
Ensisijainen tavoitteeni on oppia uutta ja kehittyä. Se on myös suurin motivaationi harrastaa lajia. Siinä vaiheessa kun oppiminen loppuu, loppuu myös kehittyminen. Sen jälkeen loppuu harjoittelumotivaatio ja lopulta koko lajin harrastaminen. Kukaan ei vielä tarkalleen tiedä, kuinka vapaasukellusta tulisi tarkalleen harjoitella, ja tiedemaailmakin on vielä aika pahasti ulalla ihmisen vapaasukellukseen liittyvästä fysiologiasta. Moni oivallus ja läpimurtokin odottaa vielä keksijäänsä. Itselläni on vielä paljon parantamisen varaa, oikeastaan kaikissa lajeissa, mutta etenkin syvyyspuolella. Jos jotain tarkkoja tavoitteita on asetettava, niin hyvät välitavoitteet voisivat olla 8 min 30 s static, 200 m pituussukellus ilman räpylöitä, 275 m pituussukellus räpylöillä, 110 m syvyyssukellus räpylöillä ja 80 m syvyyssukellus ilman räpylöitä. Nuo riittävät varmasti vielä moneksi vuodeksi.
Oletko keskittynyt harjoittelussasi yhtä paljon jokaiseen kilpailulajiin?
Olosuhteiden pakosta Suomessa tulee keskityttyä enimmäkseen allaslajeihin, sillä hyviä harjoituspaikkoja syvyyssukellukseen on melko rajatusti ja niitäkin voi käyttää vain muutaman kuukauden vuodesta. Viime vuodet ovat kuluneet pääasiassa pituussukelluslajeja harjoitellessa, mutta tänä kesänä panostin enemmän syvyyslajien ja staticin harjoitteluun.
Mistä lajista pidät eniten?
Kaikilla vapaasukelluslajeilla on omat erikoispiirteensä ja on vaikea valita niistä mitään erityistä suosikkia. Vahvin lajini on tällä hetkellä pituussukellus räpylöillä, mutta tavallaan juuri siitä syystä viime aikoina on ollut mukava keskittyä enemmän muihin lajeihin, koska niissä on enemmän varaa kehittyä. Olen kesän aikana löytänyt itselleni mukavan tavan harjoitella staticia ja myös syvyyssukellus on siihen panostamisen ansiosta lähtenyt kulkemaan oikeastaan paremmin kuin koskaan.
Mitkä ovat parhaat henkilökohtaiset saavutuksesi kilpailuissa?
Parhaat kisatulokseni ovat 254 m pituussukellus räpylöillä (ja 261 m muutamalla virhepisteellä), 181 m pituussukellus ilman räpylöitä, 7 min 34 s static, 85 m syvyyssukellus räpylöillä ja 50 m syvyyssukellus ilman räpylöillä.
Onko Suomen joukkueella mahdollisuus mitaliin?
Kahden joukkue-MM-pronssin haltijana Suomella on jälleen ihan realistinen mahdollisuus mitaliin. Vapaasukellusmitaleilla on kuitenkin ainakin oman kokemukseni mukaan sellainen ominaisuus, että niitä on huomattavasti vaikeampi saada silloin jos niitä jotenkin erityisesti tavoittelee. Ainoa mitä joukkueemme voi tehdä on yrittää parhaansa ja ilman turhia riskejä yrittää hankkia 9 valkoista korttia. Loppu riippuu muista joukkueista ja heidän suorituksiinsa me emme voi vaikuttaa. Kokemuksen mukaan kärkimaista ainakin joku ottaa yleensä turhia riskejä ja saa yhden tai useamman punaisen kortin ja tippuu pois kärkikahinoista. Suomen joukkueen paras strategia on olla olematta tuo kyseinen joukkue.
Mitkä maat ovat mielestäsi kärkisijoilla?
Ne, jotka tekevät yhdeksän hyväksyttyä suoritusta. Miesten sarjassa Venäjä näyttää paperilla ennakkosuosikilta, perässään Kroatia, Suomi, Ruotsi, Tanska ja Tsekki. Naisten suosikki on Venäjä, perässään Japani. Loput joukkueista ovat hyvin tasaväkisiä ja oikeastaan mikä joukkue vain voi yltää onnistuessaan mitaleille. Voin kuitenkin lyödä vetoa, että palkintosijat menevät eri järjestyksessä, kuin miltä etukäteen paperilla näyttää. Ja juuri sen takia näitä kilpailuja järjestetäänkin.
