Kisat on ohi

No niin! Kisat on pidetty ja mitalit jaettu niille, jotka ne ansaitsivat. Omiin matkatavaroihin ei sitä lisää tarvinnut laittaa. Ehkä onneksi, sillä sen verran runsaasti oli muutenkin tavaraa mukana. No, ainahan se mitali mukava olisi ollut saada, mutta ei alun perinkään realistisia mahdollisuuksia moiseen ollut. Sen verran kova taso syvyyssukelluksessa maailmalla on verrattuna kotimaisiin tuloksiin. Esimerkiksi tekemäni cnf:n Suomen ennätys ei ollut lähelläkään kuuden parhaan finaalipaikkaa, sillä viimeinen finaaliin päässyt sukelsi 73 metriä. Mitali irtosi 78 metrisellä sukelluksella. Cwt finaaliin tarvittiin vähintään 100 metrinen sukellus. Mitaliin tarvittiin sitten jo 10 metriä enemmän. Noihin syvyyksiin ei pääse ilman pitempiaikaista treeniä hyvissä olosuhteissa. Kyllä tuonne 90 päälle varmastikin olisi resursseja, mutta aika ja raha tulevat helposti vastaan, jos ennen kisaa pitäisi kaksi viikkoa treenata. Sen verran se vähintäänkin vaatisi. No, se tehdään aina, mikä voidaan.

Matka oli kaiken kaikkiaan upea ja paikka syvyyssukellukseen aivan ehdottomasti täydellinen! Toivottavasti Dean’s Blue Hole kutsuu vielä uudelleen käymään ennen kuin tässä eläkkeelle siirrytään näistä kisahommista. Tai eihän tässä mikään kiire vielä eläkkeelle ole, kun kerran cnf:n hopeaa otti minuakin vanhempi herra. Williamille vain onnittelut hopeasta, siis sille vanhemmalle. 86 metriä oli kelpo suoritus. Mies on muuten käynyt nyt syvemmällä ilman räpylöitä kuin räpylöiden kanssa. Mielenkiintoista!

Finaalit olivatkin kaiken kaikkiaan juuri niin mielenkiintoiset kuin niiltä voi odottaa. Naisten cwt oli ehkä ennakkoon kaikkein selvin mitalikolmikon osalta, mutta aina ne sukellukset on tehtävä ennen mitaleiden jakamista. Muutoin jännitystä riitti aina viimeisiin sukelluksiin saakka. On se mukava jännittää toisten pintautumisia parin metrin päästä. Kisa-alue oli hyvin rajattu muovisella viemäriputkella. Tämän loistavan idean voisi kopioida vaikka kotimaisiinkin syvyyskisoihin.

Reissu on ohi. Kotiin on päästy ja kaikki tavaratkin tulivat matkatavarahihnaa pitkin sitten loppujen lopuksi, vaikka ne edellisen kerran olivat silmissä Nassaun kentällä. Matka oli antoisa ja kaikki vapaasukeltajat jälleen kerran kuin yhtä suurta perhettä. Mukavaa porukkaa! Arki tulee kuitenkin aina. Niin nytkin. No, ensi vuonna on joukkuekisa Japanissa Okinawalla. Ehkä sinne pääsisi mukaan. Toivossa on hyvä elää…

CWT kisa

Kuten suurin osa vapaasukeltajista on jo havainnut, constant weight with fins ei mennyt suomalaisittain ihan odotetun laisesti. Mikko ja minä, koimme molemmat ongelmia paineentasauksen suhteen ja jouduimme kääntymään aiakisemmin kuin tavoitesyvyys oli. Omasta puolestani se johtui rentouden puutteesta, joka puolestaan johtui liian vähaisestä treenaamisesta. Ei syvyiä sukelluksia voi tehdä, jos ei pysty niitä yhtään treenaamaan. Kaksi treenisukellusta täällä ei anna kovin luotettavaa pohjaa hakea yli 80 metrisiä sukelluksia. No, eihän se 76 nyt ihan hirvittävän huono tulos ole, mutta odotuksen tänne lähteissä oli kyllä ihan eri kymmenlukemissa. Se on vain koitettava voidella harmistustaan cnf:ssä tulleella menestyksellä. Ja eihän tämä Bahama paikkanakaan ole lainkaan hassumpi.

Tänään 2. joulukuuta oli muutoin vapaapäivä kisaorganisaatiolla, mutta Sebastian Näslund oli jälleen organisoinut "pikku"-kilpailun niille, jotka halusivat yrittää kansallisia ennätyksiä. No, minäkin sitten mukaan kisaan ja laitoin cnf:ään tavoitteeksi 66 metriä. Se menikin ihan mukavasti ja melko helposti, joten uusi Suomen ennätys on tämän päivän jälkeen tuo 66 metriä. Rannalla ruotsalaiset tulivat onnittelemaan meikäläistä ja rupesivat samalla onnittelemaan pohjoismaiden ennätyksestä! Enpäs ollut itse moista huomannutkaan. Christian Ernest teki saman 66 metriä cnf kisassa. Tässä kisassa hän yritti 69 metriä, mutta ei onnistunut. Nyt siis jaamme Christianin kanssa tuon saman ennätystuloksen. Ei hassumpaa!!!

Nyt ovat kaikki kisat suomalaisten osalta ohi ja loppu aika on sitten lomailua. Kokonaista kolme päivää! Jess!! Sitten päättäjäisten jälkeisenä aamuna aloitammekin taas pitkän matkan kohti kotia. Sitä ennen jännitetään kuitenkin vielä finaalit.

CWT treenit ja naisten kisa

Tehtiin Mikon kanssa vielä viimeiset treenisukellukset ennen CWT kisaa sunnuntaina, kun kisaorgamisaatiolla oli vapaapäivä. Kaikkien iloksi turvasukeltajat olivat tulleet paikalle pitämään huolta kilpailijoiden turvallisuudesta. Heidän ei olisi ollut mikään pakko sitä tehdä, mutta suuri kiitos heille, että olivat vaivautuneet paikalle. Heitä on kaikkiaan kahdeksan ja he ovat kaikki Kanadasta. Kymmenen kuukauden treenit tätä kilpailua varten ovat tuottaneet tulosta ja he ovat kaikki todella luotettavia turvasukeltajia. Kiitos heille vielä kerran!

Treeneistämme sen verran, että Mikko veteli usaemman kerran neljä-viisikymppisiä vetoja ja totesi olevansa valmis kisaan. Itse tein varman päälle 75 kuullostellen keuhojen oloa. No, sukellus sinänsä oli helppo ja keuhkoissa ei tuntunut mitään kummallista tällä kertaa, joten enköhän minäkin ole kissan valmis. En halua tehdä asiaa liian helpoksi itselleni, mutta olen kuitenkin varma itsestäni, niinpä laitoin kisaan ennakkotulokseksi 84 metriä. Mikko ilmoitti 65 metriä. Uskon meistä kummankin selvittävän ilmoittamansa sukelluksen, jos vain paineentasaus sujuu rennosti.

Tänään oli sitten meillä vapaapäivä, mutta naisten CWT karsintakisan vuoro. Mitään mullistavaan ei kisan aikana tapahtunut. Joku joutui kääntymään aikaisin, mutta suurin osa sukelluksista tuntui kulkevan ennakkon ilmoitetulla tavalla. Yhtään tajunnamenetystä ei päivän aikana ilmennyt työllistämään turvasukeltajia. Finaaliin päässeet näette järjetäjän sivuilta, jonne linkki löytyy tämän blogin sivuvalikosta.

Tänään on siis levätty ja syöty hyvin. Päivän ohjelma oli muutoin avoin naisten kisan seuraamisen jälkeen. Tarjoitus oli käydä katsomassa paikallisten mainostamassa paikassa toisinaan majailevia flamingoja. Itse aisassa flamingoja en nähnyt, mutta upealla hiekkarannalla oli kaunis nainen käärmeennahkasaappaissa ja toppatakissa. Ihan totta! Enkä minä mitään teetä vahvempaa ole juonut. Kuvaussessio siellä oli menossa. No, jos ei flamingoja, niin kyllä tämäkin käy!

No, nyt sitten lepäämään ja keräämään voimia huomiseen kisaan. Ai niin, paikallisen ravintolan juustokakku on muuten taivaallisen hyvää!

Miesten CNF kisa

Edellisten aamujen tapaan valkeni myös toinen varsinainen kisapaäivä kirkkaana ja aurinkoisena. Taivaalla liiteli muutama pilviulautta vaaleansinisen taivaan alla. TRuulöi oli hieman ärtynyt yön aikana ja puhalteli puusikinna navakan oloisesti. Kisapaikalla siitä ei tosin ollut haittaa, koska paikka on todella niin suojaisa ja tyyni kuin vain voi kuvitella. Olosuhteet sukelluspaikalla olivat siis jälleen kerran aivan ihanteelliset. Joidenkin snobien kirkkaissa vesissä sukeltavien olen kuullut valittelevan syvyydessä olevan pimeää, mutta näin suomalaisena se ei pimeältä ainakaan vaikuta. Hieman hämärtää, mutta ainkin vielä 75 metrissä näin köyden vaivatta ilman valoa. Ei siis pimeää ainakaan vielä noissa metrilukemissa.

Vaikka Mikko ilmoitti vain 50 metriä ja minä 62, niin välissämme ei ollut kuitenkaan kuin yksi kilpailija. Niinpä koutsaamiset eivät oikein keskenämme onnistuneet. Mikko halusi mennä omin nokkinensa, mutta minä sain koutsin muualta. Mikko tekikin todella helpon näköisen 50 metrisen. Ei ollut onteloissa aiemmin ollutta vaivaa tänään, mikä oli iloinen asia ajatellen seuraavaan lajia. Oma sukellukseni meni myös aivan nappiin ja näin Jyri Vehmaskosken Suomen ennätys siirtyi historian lehdille ja uusi lukema, 62 metriä, merkitään nimiini. Jippii!!!!!

Reissu on siis jo ensimmäisen lajin osalta tuonut hieman enemmän, kuin osasin odottaa. Cwt onkin sitten jo toinen juttu, siinä kun ei ole treeniä pohjalla muuta kuin tuo ensimmäisen päivän harmillinen veto. Odotukset eivät siis ole korkealla.

Ulkomaalaisten tuloksista sen verran, että syvälle oli päästävä, jotta finaalipaikka aukeaisi. Vähintään 73 oli finaaliraja. Siihen olivatkin ranskalaiset sopineet tekevänsä kaikki saman tuloksen, joten finaalissa on seitsemän miestä. Herbert unohti tagin ja teki silti lupaamansa 74 m, joten hän on samoissa pisteissä ranskalaisten kanssa. Sitten olivatkin enää syvemmät miehet, Alexey ja molemmat Wiljamit. No, katsokaa itse tarkemmat tulokset oheisesta kuvasta. Pahus, onkin hieman suttuinen...

Liitteenä myös pari kuvaa naisten kisapäivältä.