Vapaasukellusmaajoukkueen MM2011 Päiväkirja

2011 yhteenveto

2011-11-29T10:35:00.010+02:00

Ohessa vielä muutama video yhteenvetona kuluneesta vuodesta :). Kiitos kaikille tuesta ja ensi vuonna nähdään taas!

Static-finaalit ja toinen MM-hopea

2011-10-17T22:28:00.002+02:00

Kirjoittanut Mikko Pöntinen

Eilisen aamun static-finaalit menivät suomalaisittain paremmin kuin hyvin. Veera oli heti ensimmäisessä lähdössä yhden sekunnin ennakkotuloksella. Veera ei tee lämmittelysukelluksia ennen suorituksiaan, vaan valmistautumiseksi riittää 10 minuuttia selällään kellumista ennen starttia. Kelluminen ja lähtö sujuivat hyvin. Ensimmäiset lähes huomaamattomat palleanykäykset alkoivat joskus 3 minuutin tienoilla ja pysyivät hyvin pieninä suorituksen loppuun saakka. Veera nosti kädet reunalle vasta kuuden ja puolen minuutin jälkeen valmistautuen pintautumiseen. Seitsemän minuutin merkki tuli ja pian sen jälkeen Veera nousi ylös hymyillen ja sai uuden Pohjoismaiden ennätyksen näyttämään helpolta rutiinisuoritukselta. Lopulta ainoastaan Kathryn Nevatt pystyi parempaan tiukalla 7 min 12 s suorituksellaan, joten Veera sai heti ensimmäisistä MM-kisoistaan upeasti hopeisen mitalin kotiin viemisiksi.

Heti Veeran jälkeen oli vuorossa Antero, joka teki vanhalla rutiinilla 7 min 1 s, mikä oikeutti 12. sijaan. Muutama lähtö myöhemmin olin vuorossa itsekin ja onnistuin tekemään kisaennätykseni 7 min 34 s, joka riitti lopulta niinkin korkealle kuin neljänteen sijaan. Voitto meni Goran Colakille 8 min 10 s vedolla, mikä oli noin minuutin vähemmän kuin etukäteen spekuloitiin.

Myös tässä lajissa nähtiin järjetöntä sääntökarnevaalia, kun 3. pisimmän sukelluksen tehnyt Alexey Molchanov sai punaisen kortin, koska tämän avustaja hipaisi häntä ennen kortin saamista. Siitä sitten muutaman protestin jälkeen se muuttui ensin valkoiseksi ja sen jälkeen taas uudelleen punaiseksi, vaikka itse sukelluksessa ei ollut mitään vikaa. Säännöt tosiaan kaipaavat uudistuksia ja tervettä järkeä. Toivottavasti niitä on lähitulevaisuudessa luvassa.

Kisat ovat nyt kokonaisuudessaan ohi ja koko joukkue teki loistavaa jälkeä. Joukkueen tiedettiin olevan kovassa terässä, mutta kaksi MM-hopeaa meni kyllä yli kaikkien odotusten. Joukkueen debytoijat Mikko Niemeläinen ja Veera pistivät kaikille jauhot suuhun ja osoittivat olevansa maailmanluokan huippusukeltajia vahvoilla tuloksillaan ja kisavarmuudellaan. Joukkueen veteraanit Johanna ja Antero tekivät vanhasta muistista hyviä ja tasaisia perussuorituksia. Olen myös omiin tuloksiini tyytyväinen. Asetin tavoitteeksi kisaennätykset edes joissain lajeissa, ja se onnistui staticissa ja etenkin dynamicissa. Keltainen kortti tietysti harmittaa, mutta se vain tarkoittaa että täytyy lähitulevaisuudessa sukeltaa yhtä pitkälle tai pidemmälle valkoisen kortin arvoisesti. :)

Tässä vielä suomalaisten tulokset ja sijoitukset:

Veera López-Lehto:
STA 7 min 3 s, 2. sija, SE
DNF 115 m, 12. sija
DYN 129 m, 23. sija

Johanna Nordblad:
DNF 120 m, 7. sija
DYN 153 m, 11. sija

Mikko Niemeläinen:
DYN 221 m, 6. sija
DNF 136 m, 10. sija
STA 3 min 51 s, 32. sija

Antero Joki:
STA 7 min 1 s, 12. sija
DNF 110 m, 18. sija
DYN 154 m, 24. sija

Mikko Pöntinen:
DYN 261 m, 2. sija
STA 7 min 34 s, 4. sija
DNF 166 m, 6. sija

DYN-finaalit ja MM-hopeaa

2011-10-15T23:13:00.001+02:00

Kirjoittanut Mikko Pöntinen

Tänäänpä leiskautettiin pituussukellusta räpylällä.

Ilmoitin itse jälleen yhden metrin, jotta pääsen sukeltamaan melko alussa. Sukellus lähti sujumaan normaalisti, tavoitteena oli sukeltaa fiiliksen mukaan niin pitkälle kuin menee, eli luultavasti jotain 190m-230m väliltä. Karsinnoissa olin kokeillut sukeltaa hieman nopeammin kuin normaalisti, ja koska se tuntui hyvältä, jatkoin samalla linjalla finaalissa. 200 metrin käännöksessä ei vielä tuntunut mitään merkkejä hapenpuutteesta, jalat vain olivat enemmän hapoilla kuin koskaan ennen. Jatkoin käännöksestä matkaa valmistautuen pintautumaan heti kehon hapenpuutevaroitusten ilmettyä. Niitä ei kuitenkaan tullut ja löysin itseni 250 metrin käännöksestä, jossa edelleen tunsin muutaman metrin olevan varastossa. Pintauduin 261 metrin kohdalla tiukasti mutta hallitusti. Tuomarit antoivat pienen mietinnän jälkeen keltaisen kortin ja 10 metrin edestä virhepisteitä, sillä olin kuulemma vetänyt reunasta ennen kuin hengitystieni olivat pinnalla. Oman videomme perusteella kuitenkin koskin reunaa vasta sillä hetkellä, kun nenäni oli jo kokonaan ja suunikin puoliksi ylös vedestä. Niinpä tein protestin, sillä sääntöjen mukaan virhepisteitä tulee vain, jos vetää reunasta ennen kuin nenä tai suu ovat ylös vedestä. Protesti ei kuitenkaan mennyt läpi, mutta eipä se merkitse oikeastaan muuta kuin että tulokseni ei ole virallinen Suomen ennätys. Saan silti MM-hopeaa, kuten olisin saanut vaikka olisi valkoinen kortti tullutkin. Kulta meni, protestin kautta, Kroatian Goran Colakille hienon 273 metrin ME-tuloksen ansiosta.

Myös muut suomalaiset näyttivät kynsiään finaalissa. Johanna sukelsi helpon 153-metrisen vedon uudella monollaan ja sukellus tuntui kuulemma tosi kivalta. Mikko Niemeläinen jatkoi hienoa esikois-MM-kisaesitystään tehden hallitun 221-metrisen. Siinäkin oli 10 metrin edestä virhepisteitä pienen pintarikkeen takia, mutta maailmanluokan sukellus silti.

Typeriä sääntöjä, hyviä sukelluksia. Huomenna on vielä jäljellä staticin finaalit, tällä kertaa jo aamukymmeneltä.

DNF-finaalit

2011-10-15T14:41:00.001+02:00

Kirjoittanut Mikko Pöntinen

DNF-finaalit on nyt kisattu. Kilpailu pidettiin siis 50 metrin altaassa, joten vähempien päätyponnistusten takia tulokset olivat 5-10% huonompia kuin ne olisivat olleet 25 metrin altaassa. Tästä huolimatta kärjessä nähtiin huikeita tuloksia; naisten voitto meni Australiaan melko uudelle tuttavuudelle Jody Fisherille 150 metrin sukelluksella ja miesten voitto Ranskaan Frederic Sessalle 207 metrin tuloksella.

Suomalaisten tulokset:

Mikko Pöntinen 166 m, 6. sija

Mikko Niemeläinen 136 m, 10. sija
Antero Joki 110 m, 18. sija
Johanna Nordblad 120 m, 7. sija
Veera López-Lehto 115 m, 12. sija

Tänään tykitetään DYN-finaalit, jossa suomalaisista sukeltavat molemmat Mikot ja Johanna. Live-lähetystä klo 17 alkaen osoitteesta http://www.evolutionchannel.tv.

Kisojen tuloksia löytyy osoitteesta http://apnea.cz/ranking.html?eid:1190.

Static-karsinnat ja uusi Suomen ennätys

2011-10-13T22:23:00.001+02:00

Kirjoittanut Mikko Pöntinen

Eilen oli ohjelmassa staticin karsinnat. Tällä kertaa kaikki tekivät suorituksensa samana päivänä, koska neljä kilpailijaa teki suorituksensa samanaikaisesti, toisin kuin pituussukelluksissa, joissa vain kaksi sukeltaa samalla kertaa.

Suomalaisten tulokset:

Veera López-Lehto - 6 min 32 s, SE

Mikko Pöntinen - 7 min 3 s

Antero Joki - 6 min 25 s

Mikko Niemeläinen - <4 min

Suomalaisista menivät finaaliin Veera, Mikko P ja Antero. Kaikkien sukellukset olivat helppoja ja varaa jäi vielä hieman puristaa lisää finaalissa. Erityisesti Veeran maailmanluokan sukellus oli todella hieno, rento ja vähäeleinen hymyillen tehtyä pintaprotokollaa myöten.

Huomenna kilpaillaan DNF:n finaali, jossa siis nähdään koko Suomen joukkue. Finaali alkaa Suomen aikaa klo 18 ja siitä pitäisi saada live-kuvaakin kisojen virallisen nettisivun (www.europeevolutioncup.com/) kautta.

Toinen DYN-karsintapäivä

2011-10-10T22:22:00.001+02:00

Kirjoittanut Mikko Pöntinen

Tänään oli vuorossa Mikko Niemeläisen leiskautus. Hyvinhän sekin meni. Mikko valmistautui suoritukseensa tuttuun tapaansa jutustelemalla niitä näitä ja meni altaaseen 2 minuuttia ennen starttia. Lähdössä pakkaaminen aiheutti pientä pään sumenemista ja alku lähti liikkeelle DNF:n käsivedolla. Rintauinnin potku ei sen sijaan enää ottanut onnistuakseen mono jalassa ja siitä Mikko muisti, että nythän taidettiinkin sukeltaa räpylällä eikä ilman. Tuosta eteenpäin sukellus lähti sujumaan rauhalliseen tahtiin päättyen hallittuun pintautumiseen 200 metrin päädyssä. Lopetuksessa oli kuitenkin pieni reunasta vetäminen, josta seurasi keltainen kortti ja 5 virhepistettä. Mitäpä siitä, loistava sukellus kuitenkin ja helppo finaalipaikka.

Dynamic-finaaliin pääsivät molemmat Mikot, Johanna ja Veera. Anterokaan ei jäänyt kauas, sillä vain kaksi metriä enemmän olisi riittänyt. Turha sitä on kuitenkaan harmitella, Anteron vahvin laji static on vielä edessäpäin.

Toinen DNF-karsintapäivä ja ensimmäinen DYN-karsintapäivä

2011-10-10T16:28:00.002+02:00

Kirjoittanut Mikko Pöntinen

8.10. oli vuorossa toinen puolisko DNF-karsijoista. Suomalaisittain päivä menikin oikein hyvin. Veera teki 109 m, Johanna 112 m, Antero 106 m ja Mikko N 138 m, kaikki hyviä sukelluksia ja valkoisia kortteja. Koska finaaleihin pääsee 23 sukeltajaa kumpaakin sukupuolta, ei karsintaraja ollut päätähuimaava - miehillä 106 m a naisilla 72 m. Täten kaikki suomalaiset ovat DNF-finaaleissa, jotka kisataan 14. päivä.

9.10 oli puolestaan vuorossa ensimmäiset DYN-karsinnat. Suomalaisista sukelsivat kaikki muut paitsi Mikko N, joka sukeltaa tänään. Itse olin tämänkin lajin ensimmäisessä lähdössä, sillä ilmoitin taas ennakkotulokseksi yhden metrin. Täten voin sukeltaa ensimmäisenä, tehdä suoritukseni ja sen jälkeen katsella katsomosta kaikkien muiden sukelluksia. DNF:ssä sukellusrefleksini ei toiminut kovin hyvin, joten pintautumiseni oli tiukka jo 146 metrin kohdalla. Dynassa kaikki toimi kuitenkin paljon paremmin, sillä tunsin jalkojeni menevän hapoille jo 50 metrin jälkeen, mikä on hyvä merkki ja kertoo, että lihakset eivät kuluta turhaa happea. Nautiskelin koko sukelluksen ajan ja pintauduin hymyillen 204 metrissä. Finaalissa siis ollaan.

Johanna sukelsi 131 m pari päivää sitten saamallaan uudella monolla, Veera teki 129 m ja Antero 155 m. Näilläkin tuloksilla luultavasti pääsee finaaliin, mutta sen näkee tämän päivän sukelluksen jälkeen. Mikko N on uhkaillut "leiskauttavansa" tänään pitkän sukelluksen, kuitenkaan vaarantamatta melko varmaa finaalipaikkaa. Katsotaan mihin poika pystyy, DNF oli ainakin vakuuttava.

Huomenna on vuorossa lepopäivä ja retki Venetsiaan. Ylihuomenna palaamme asiaan static-karsintojen muodossa. Kisojen tulokset tähänastiset tulokset löytyvät osoitteesta http://apnea.cz/ranking.html?eid:1190.

Matka Italiaan ja ensimmäinen kisapäivä

2011-10-08T12:09:00.004+02:00

Kirjoittanut Antero

Torstaina 6. lokakuuta viisi innokasta vapaasukeltajaa pakkasi uimapukunsa, märkäpukunsa, mononsa ja muut tarpeelliset tavarat mukaansa ja saapui lentokentälle. Pienen sovittelun jälkeen saimme jopa monokassit laitettu matkaan ilman lisämaksua, kiitos siitä aktiiviselle virkailijalle. Lentomme lähti ajallaan ja teimme yhden välilaskun Wieniin. Sieltä jatkoimme potkurikoneella Venetsiaan. Perillä ilma oli vielä suhteellisen lämmin, vaikka oli jo ilta. Sinänsä se oli varsin miellyttävää. Hauskuus alkoikin sitten siitä, että luvattua bussikyytiä reilut kolme tuntia odotettuamme ei siihen sitten mahtunutkaan mukaan. Taksikyyti maksoi reilut kolmesataa euroa. Tästä aiheesta keskustelut järjestävän organisaation kanssa jatkuvat.

Kilpailemisessa sinänsä erikoista oli se, että ensimmäinen ennakkoilmoitus oli annettava jo kilpailuihin ilmoittautumisen yhteydessä. Silloin ei nimittäin ollut kenelläkään vielä tiedossa tämä hieman erikoinen finaalikäytäntö. Finaaliin pääsee 23 urheilijaa sekä miehissä että naisissa. Jokaisella finaaliin päässeellä on vielä mahdollisuus voittaa koko kilpailu. Tämä järjestely saattaa laittaa joidenkin mielestä koko alkukarsinnan hieman kyseenalaiseksi, mutta tässä kohtaa on menty median toiveiden mukaan. Sinänsä positiivista, että vapaasukellusta näistä kisoista esitetään televisiossa ainakin Italiassa ja USA:ssa. Tuon finaalikäytännön olisi voinut kuitenkin kertoa kaikille ennen ensimmäisiä ilmoituksia, koska joidenkin osalla olisi taktiikka saattanut muuttua. No, näillä mennään ja se on sama kaikille.

Pituus ilman räpylöitä oli ensimmäisenä vuorossa. Karsinnat oli jaettu kahteen päivään. Suomalaisista MikkoP sukelsi ensimmäisenä päivänä ja kaikki muut toisena. Mikko saikin olla koko kisojen ensimmäisessä lähdössä ilmoitettuaan varsin pienen ennakkotuloksen. Rauhallisen näköinen suoritus oli lopulta varsin tiukka ja noin 146 metrinen sukellus sai onnistuneen protokollan loppuunsa, vaikka Mikko joutui puristamaan jo ihan tosissaan pitääkseen kontrollin kunnossa. Hieman siinä taisi uimalasien poistamista haitata rikki mennyt nenäklipsi ja koko sukeltamiseen edellisen yön huonolla nukkumisellakin oli varmasti oma vaikutuksensa. Finaaliin tuolla tuloksella mennään silti varmasti, joten kaikki on vielä mahdollista.

Tässä ensimmäiset tiedot ja uutiset Italiasta. Lignano kiittää ja kuittaa.

Hallikisojen vuoro!

2011-10-04T08:55:00.003+02:00

Seuraavaksi maajoukkue siirtyy Italiaan Lignanoon allaslajien pariin. Ohessa linkki järjestäjän sivuille:

http://www.europeevolutioncup.com/

Maajoukkueesta Lignanoon ovat lähdössä:

Veera Lopez-Lehto
Johanna Nordblad
Mikko Pöntinen
Mikko Niemeläinen
Antero Joki

FIM ja päättäjäiset

2011-09-25T07:39:00.009+02:00

Kirjoittanut Antero

Lauantai, viimeinen MM-kisojen kilpailupäivä ja vuorossa siis köysiavusteinen syvyyssykellus, free immersion eli FIM. Ennakkoon suomalaisten ilmoitukset olivat seuraavat: Antero 84 m, Jonerik 69 m, Kaj 61 m, Joonas 60 m, Ingela 32 m ja Eva 30 m. Muilla sukellukset onnistuivatkin täydellisesti paitsi minulla. Käännös tuli 5 metriä ennen pohjaa eli 79 metrissä. Ahneus ennakkotuloksessa ja pieni keskittymisen puute sukelluksen aikana johtivat paineentasausongelmiin ja näin pohjaan en tällä kertaa päässyt.

Päivän varmasti erikoisin tapaus oli kuitenkin Tsekkiläisen Michael Risianin ansiota. Mies lähti sukeltamaan 2 köydeltä tavoitteenaan 93 metriä. Alkuvaiheessa hänen lanyardinsa kuitenkin irtosi ja kun hän sulki silmänsä vapaapudotuksen aikana, kontakti köyteen katosi. Sukellustietokoneen hälytys havahdutti miehen lähellä tavoitesyvyyttä, mutta missä köysi??? Tästä suuremmin hämmentymättä hän alkoi uida kohti pintaa ja noin 60 metrin syvyydessä pääsi takaisin köyteen kiinni. Nämä kaikki näkyvät hyvin pohjavideoista. Muuten kaikki menikin hyvin, mutta pinnalla omaan sukellukseensa 1 köydellä valmistautunut Sara Campbell oli todella yllättynyt, kun Michael pintautui hänen köydellään! Ja niin olivat kaikki muutkin! Vaarallisesta tilanteesta selvittiin tällä kertaa tuurilla ja loppu oli onnellinen, mutta lanyardin toimivuuteen ja sen luotettavuuteen kannattaa todella kiinnittää huomiota.

Päättäjäiset pidettiin Kalamatan lähellä olevalla rannalla. Koko porukka kuljetettiin busseilla paikalle. Kilpailujen aikaansaama jännitys oli tiessään ja rennosti rupatteleva joukko aiheuttikin melkoisen puheensorinan paikallisten ohikulkijoiden kuunneltavaksi. Ilta oli lämmin, joten rantabileet toimivat hyvin. Palkintojen jako oli luonnollisesti ohjelmassa. Hienoa, että taas oli paljon uusia kasvoja mitaleitaan hakemassa. Tosin jo kokeneemmatkin podiumilla seisojat olivat hyvin edustettuna. Mm. Natalia Molchanova teki kisoissa taas kaksi uutta maailmanennätystä ja sai kaksi kultamitalia. Kolmattakin hän yritti, mutta köysivirheen vuoksi se hylättiin. Kovassa kunnossa hän edelleen on. Vapaasukelluksen kiistaton kuningatar. Miesten puolella William Trubridge otti kaksi kultamitalia itselleen, joten hänet voitaneen kruunata vapaasukelluksen kuninkaaksi.

Nyt kun kruunut on jaettu ja mitalit kiiltelevät ansioituneiden kaulalla, voimme todeta vapaasukelluksen syvyyslajien MM-kisojen päättyneeksi. Kahden viikon päästä onkin vuorossa allaslajien MM-kisat Italian Lignanossa.

Kalamata kiittää ja kuittaa! Palataan asiaan hetken kuluttua Lignanosta.

Edit 6.10 Jone:

Lopuksi vielä pieni fiilistelyvideo kisoista:

CWT kisapäivän juttu jatkuu...

2011-09-23T10:13:00.006+02:00

Kirjoittanut Antero

Anteeksi, ettei eilen tullut kirjoitettua enempää muiden sukelluksista, mutta totta puhuen tuo satametrinen vei aika lailla mehut vanhasta miehestä ja loppupäivä meni enemmän lepäilyn parissa. Nyt on taas olo jo aivan mahtava ja eilinen saavutus tuntuu ehkä vielä makeammalta!

Oman sukelluksen jälkeen jäin auttamaan Kaidea omassaan. Keli oli yltynyt hieman hankalammaksi aallokon kasvaessa tuulen voimistumisen myötä. Vilske jatkui sukelluspaikoilla kiivaana. Sukellusköysiä oli kolme ja sukellusten väli oli kolme minuuttia. Tarkoitti siis sitä, että näillä syvemmillä sukelluksilla edellinen on vielä pinnan alla, kun seuraava lähtee viereiseltä köydeltä alas. Köysien sijoittelu on tehty niin, etteivät suoritukset häiritse lainkaan toisiaan, joten suuri määrä urheilijoita saadaan hoidettua kohtuullisessa ajassa. Tosiaan, takaisin Kaiden pariin. Oltuaan vedessä jo minun vuokseni, häellä oli hieman kylmä. Onneksi aurinko oli tullut esiin ja lämmitti jonkin verran. Tällä kertaa Kaj päätti jättää lämmittelysukellukset väliin ja tehdä kisasukelluksen suoraan, jotta kylmyys ei veisi parasta terää miehestä. Edellisen viikon aikaiset 70 metrin yritykset eivät olleet onnistuneet, joten nyt köysi oli päätettu asettaa 68 metriin. Lähtö näytti todella hyvältä ja rauhalliselta, joten liukuvin potkuin Kaj hävisi tänään hieman sameaan siniseen. Kaikumies luetteli jälleen lukemia. Tämä pinnalla odottelu oli paljon enemmän hermoja venyttävämpää kuin oma sukeltaminen. Lopulta kuulin, että Kaj oli päässyt pohjalle, jota osasin kyllä odottaakin. Nyt vain jännitettäisiin pintautumista. Kaj tulikin pintaan hyvissä voimissa, vaikka huulissa jo sinistä sävyä olikin havaittavissa. Protokolla sujui nopeasti ja täsmällisesti, joten siitä oli seurauksena valkoinen kortti. Hienoa Kaj! Viime vuodesta parannusta huimat 18 metriä!

Myöhemmin oli vielä Joonaksen vuoro sukeltaa ja Kaide toimi jälleen koutsina. Hänellä olikin melko pitkä päivä merellä ja se näkyi iltapäivällä väsymyksenä. Joonaksella joka tapauksessa oli hyvä ja rento lähtö, mutta mitä ilmeisimmin pieni jännitys piti parhaimman rentouden poissa ja näin paineentasaus ei sujunut suunnitellusti. Käännös noin kymmenen metriä ennen 55 metrin syvyydessä odottanutta pohjapleittiä oli siis tuloksena. Arvokasta kisakokemusta Joonaksella joka tapauksessa.

Eva yritti omassa sukelluksessaan 40 metriä, mutta kääntyi 31 metrin kohdalla. Ingela pääsi pohjaan asti 46 metrisessään, mutta pintaprotokolle ei sitten enää sujunut, joten punainen kortti ja hylkäys oli tulos. Sijoitukset: Antero 5., Kaj 17., Joonas 39. ja Eva 31.

Huomenna on vuorossa vielä kilpailujen viimeinen laji, free immersion eli köysiavusteinen syvyyssukellus. Tänään ilmoitetaan ennakkotulokset. Katsotaan illalla kuinka syvälle kukin suunnittelee pääsevänsä.

Kalamata kiittää ja kuittaa.

CWT kisapäivä

2011-09-22T18:33:00.000+02:00

Kirjoittanut Antero

Torstaiaamu valkeni pilvisenä ja hieman tuulisena, jopa aavistus syksyn koleutta oli ilmassa kahden ukkosen säestämän päivän jälkeen. Edellisenä iltana oli ollut ennakkotulosten ilmoittaminen ja lähtölistojen julkistus. Jopa 15 sukeltajaa ilmoitti aikovansa sukeltaa vähintään 100 metrin syvyyteen. Melkoinen joukko! Oma lähtöaikani oli 10.03 ja vene lähtisi rannasta sukelluspaikalle klo 9.06. Ei siis aamupalaa tänä aamuna.

Kisapaikalla oli jo melkoinen vilske, kun Kaiden kanssa saavuimme sinne. Ensimmäiset lähtöajat olivat aivan juuri vuorossa. No, me jäimme odottelemaan hetkeksi ennen kuin aloittaisin omat lämmittelyni. Veden lämpötila oli edelleen 28 astetta, mutta se oli aiempaa sameampaa ukkosten tuomien sateiden myötä. Lämmittelyssä tuntui hyvältä ja rennolta. Sen jälkeen siirryin polkuveneeseen kisaköyden viereen odottamaan vuoroani. Edellisen sukeltajan tehtyä oman suorituksensa Kaj saattoi minut kisaköydelle. Laitoin fluid-gogglesit silmilleni ja nenäklipsin nenääni. Keskityin sukellukseeni huolella. En ajatellut muuta kuin täydellistä rentoutta, koska sen avulla voi saavuttaa tavoittelemansa syvyyden. ”Official top”, kuului tuomarin suusta ja sukelsin. Alku meni vanhan rutiinin mukaisesti rauhallisesti potkien alaspäin kunnes parissa kymmenessä metrissä rauhoitin potkujani selvästi. Halusin olla mahdollisimman rento. Kun hälytys soi, nyt 31 metrin kohdalla, puhalsin suuni täyteen ilmaa. Olin laittanut hälytyksen hieman aiemmaksi, jotta varmasti saan suuni aivan täyteen ilmaa. Tätä ilmaa käyttäisin alas asti paineentasaukseen. Rentouduin. Annoin vain itseni liukua kohti syvää sinistä tasaten painetta korvissani. Huomasin vauhtini olevan hieman tavallista hitaampaa, mutta en välittänyt siitä. Suljin välillä silmäni ja keskityin ilman pitämiseen suussani sekä paineentasaukseen. Toinen hälytys soi 80 metrissä, ilmaa oli vielä suussani ja tein hyvän paineentasauksen, sitten vielä toisen paljon pienemmän. Tiesin kuitenkin meneväni alas asti. Viimeisen kahden metrin raidoitus oli erittäin tervetullut näky syvyydessä! Kaappasin yhden tagin mukaani ja lähdin kohti pintaa. Potkin rauhallisesti, kaksi potkua ja liuku, kaksi potkua ja liuku… Vesi lämpeni ylöspäin tullessa ja arviolta noin 40 metrin syvyydessä näin silmäkulmastani ensimmäisen turvasukeltajan seuraavan vieressä skootterin avulla. Heti kohta toinen tuli toiselle puolelle saattamaan minua viimeisillä metreillä. Nyt vain rennosti pintaan ja tiukka ote köydestä. Nopea ilman vaihto keuhkoissa heti pintaan päästyäni ja tiukka puristus vatsalihaksilla ja pallealla verenpaineen pitämiseksi yllä. Toinen samanlainen. Ja kolmaskin. Sitten nenäklipsistä kiinni ja kaikki vermeet pois kasvoilta. Katse koti tuomareita, ok-merkki ja sama sanoin ”I’m ok”. Olinko ajoissa? Aikaa on vain 15 sekuntia. Pienen odotuksen jälkeen sain tuomarilta valkoisen kortin ja suustani pääsi melkoinen ilonkiljahdus. 100 metriä!!! Ensimmäisenä suomalaisena tuo maaginen pyöreä luku. Tavoitteeni oli saavutettu. Tuntui todella hyvältä! Sukellus oli ollut aivan maksimisuoritus. En olisi voinut tehdä metriäkään enempää. Varaa ei olisi ollut kumpaankaan suuntaan. Kiitos Kaidelle koutsina olemisesta ja kiitos kaikille, jotka olitte kesän aikana mukana treeneissä.

Haluan omistaa tämän sukelluksen hienolle ihmiselle ja hyvälle ystävälleni, joka menehtyi äskettäin. Juha, olisin toivonut sinun näkevän tämän sukelluksen.

CNF aloitti MM-kilpailut

2011-09-20T00:21:00.005+02:00

Kirjoittanut Antero

Nyt olemme siis viimein päässeet asiaan ja MM-kisoihin asti. Valmistautumiset on tehty ja nyt vain tehdään se, mikä voidaan. Kisasukellukset aloitettiin mielenkiintoisesti niin, että kuusi syvintä naista sukelsi ensimmäisenä matalimmasta syvimpään, sitten siihen perään kuusi syvintä miestä matalimmasta syvimpään. Sitten aloitettiin normaaliin tapaan syvimmästä matalimpaan. Tämä siksi, että kaikista syvimmät sukellukset voitiin tehdä mahdollisimman tyynessä säässä turvallisuuden maksimoimiseksi.

Heti alussa oli pieni yllätys, ettei Sara Campbell lähtenyt lainkaan veneellä kisapaikalle, vaikka oli ilmoittanut kaikista suurimman syvyyden. Liekö lievä sairastuminen kyseessä. Sää oli joka tapauksessa mitä parhain, aurinko lämmitti sopivasti ja peilityyni meri odotti sukeltajia syleilyynsä. Nyt oli paikalle saapunut ns. kuivaksi alueeksi myös purjevene, jossa olikin mukava odotella sitä hetkeä, kun piti mennä veteen. Tein aikanaan yhden lämmittelysukelluksen tapani mukaan ja sen jälkeen vain odottelin omaa vuoroani kisaköydelle. Turvasukeltaja Mikko toi virallisen sukellustietokoneen ranteeseeni ja turvasukeltaja Veera oli ottamassa aikoja minun köydelläni, joten varsin hyvissä käsissä olin. Edelliset sukellukset olivat kariutuneet liian kovaan yrittämiseen, joten nyt päätin keskittyä vain rentoon sukellukseen. Syvyys tulee itsestään, kun on tullakseen. Niinpä lähtöajan koittaessa otin keuhkot täyteen, pakkasin ja sukelsin alas. Lähtö oli hidas, koska joudun pitämään sormilla nenästäni kiinni painetta tasatessani. Viimein pääsin riittävän syvälle suuntäyttöä varten ja sen jälkeen aloitin vapaapudotuksen. Olikin mukavan rennon tuntuista ja pohjaan pääsyssä ei ollut ongelmia. Alhaalla oli tageja yllin kyllin. Valkkasin niistä yhden mukaani ja aloitin nousun pintaan. Matka sujui hyvin. Pinnalla tosin piti hengitellä tovi, jotta sain tehtyä pintaprotokollan, mutta aikaa meni 14,3 sekuntia. Hyvin siis mahtui 15 sekunnin aikaikkunaan… Tuomareilta saatu valkoinen kortti sai aikaan melko voimakkaan riemun kiljahduksen. Tulos 70 metriä on oma ennätys, Suomen ennätys ja pohjoismaiden ennätys!!!

Heti tämän jälkeen vaihdoin roolini kilpailijasta koutsiksi, oli minun vuoroni auttaa Kajta omassa sukelluksessaan. Oman lämmittelynsä jälkeen Kaj oli hyvällä tuulella, koska aiemmin vaivannut nivunen ei tuntunut nyt potkiessa yhtään. Hyvillä mielin saatoin Kajn lepäilemään hetkeksi ennen omaa suoritustaan. Siinä sivussa seurasin, kuinka samalla köydellä aiemmin sukeltava urheilija sai punaisen kortin siitä, kun hänen koutsinsa sukelsi perään ottamaan kuvia. Se on säännöissä kielletty ja antaa automaattisesti punaisen kortin, vaikka sukellus itsessään oli hyvä. No, Kaiden vuoro tuli hetken päästä. Lähtö oli hyvä ja rento, kaikumies luetteli taas lukemia ja siitä kuulin Kaiden päässeen pohjaan, mikä sinänsä oli hyvinkin odotettavissa. Turvasukeltajat painuivat vastaan ja odottelin Kaidea pinnalla. Pintaan tullessaan Kaj oli sen verran kaukana köydestä, että ensimmäinen yritys saada köydestä kiinni meni hutiin ja hän meni takaisin upoksiin. Siitä seuraa punainen kortti ja suorituksen hylkäys. Tiukoille otti pintautuminen muutenkin. Harmistus paistoi miehestä kauas, sillä 45 metriä olisi ollut hyvä tulos.

Melkein heti perään oli Joonaksen vuoro tehdä oma sukelluksensa eri köydellä. Lähtö oli myös rauhallinen kohti 43 metrin syvyydessä odottavaa pohjapleittiä. Kaikumies luetteli taas omat lukemansa, pohjaan Joonas ainakin siis pääsi. Pintaan tulo oli hyvä ja protokolla hoitui nopeasti. Hyvästä sukelluksesta seurasi luonnollisesti valkoinen kortti tuomareilta ja niin ilmestyi leveä hymy Joonaksen kasvoille. Hienoa!

Tulokset julkistettiin kello 17.00 ja melkoinen yllätys sieltä myös löytyi. Natalia Molchanova oli tehnyt uuden maailmanennätyssyvyyden aamulla ja tuonut pintaan tagin pohjasta. Pinnassa hän oli saanut valkoisen kortin. Nyt hänet oli kuitenkin pohjavideon perusteella hylätty kokonaan. Tästä tietysti seurasi protesti ja oli siellä muutama muukin eri mieltä tuomareiden kanssa. Lopulliset tulokset saatiin noin klo 19.30 eikä protesteista tainnut mennä läpi yksikään. Voittajaksi kruunattiin ensimmäistä vuottaan kisaava Tsekkien Alena Zabloudilová. Yllättävä tulos siis naisten osalta!

Results CNF men

Results CNF women

Tässä tapahtumat tänään. Kalamata kiittää ja kuittaa.

Edit (Jone) :Ohessa vielä muutama VA-kuva lisää tiedossa kunhan saamme kameran veteen asti.

Toinen MM-kisojen treenipäivä

2011-09-16T20:22:00.010+02:00

Kirjoittanut Jone

Tänään oli vuorossa MM-kisojen toinen treenipäivä.

Jone:lla on edessä n. 4 päivän lepo toissapäivänä rikkoutuneen tärykalvon takia. Lääkärikäynti vahvisti tärykalvossa olleen reiän eheytyneen, mutta ei kestä paineistamista vielä muutamaan päivään. Silloinkin hyvin varovaisesti. Eli Jonella ei ollut tänään asiaa veteen.

Kaj, Joonas, Antero, Ingela ja Eva treenasivat kaikki tänään FIM-lajia. Tulokset seuraavanlaiset: Kaj 50 m, Antero 70 m, Joonas 40 m ja Ingela ja Eva molemmat 26 m. FIM kisalähtöön on vielä aikaa, mutta harjoitukset on hyvä tehdä jo nyt kun vielä on aikaa ja jaksamista.

Päivän ohjelmassa oli myös ilmoittautuminen kisalajeihin. Kaj, Joonas ja Antero tekevät kaikki lajit, Eva ja Ingela CWT ja FIM ja Jone rikkoutuneen korvan takia vain FIM:in.
Maanataina on jo CNF kisalähdön vuoro, kohta alkaa siis tositoimet!

Ohessa vielä muutama kuva viime päiviltä:

Ensimmäinen MM-kisojen treenipäivä takana

2011-09-15T22:53:00.002+02:00

Tänään oli vuorossa alkavien MM-kisojen ensimmäinen virallinen treenipäivä. Kuitenkin juuri loppuneen Mediterranean Cupin takia osanotto oli ehkä hieman vaisumpi kuin muina päivinä. Meidän tiimistä treenaamaan lähti allekirjoittanut, Ingela ja Eva muiden viettäessä hyvin ansaittua lepopäivää.

10.30 veneellä treenipaikalle ja alkuun 3 warm-up sukellusta ennen siirtymistä kisaköydelle.
Köyteen 45m sillä monon kanssa ei ollut vielä paljon sukelluksia takana ja keuhkojen tila pari päivää sitten tapahtuneen squeezen takia oli hieman hämärän peitossa. Sukellus meni hyvin ja päivästä jäi positiivinen fiilis, huomenna sitten vaan enemmän köyttä kehiin.

Loppupäivä menikin lepäillessä ja syödessä, huomenna klo 14 veneellä koko tiimin voimin treenaamaan. Kalamata kuittaa.

Kolmas ja viimeinen Mediterranean Cupin kisapäivä

2011-09-15T09:49:00.005+02:00

Kirjoittanut Antero

Kolmas kerta toden sanoo, kuuluu vanha suomalainen sananlasku. Tällä kertaa sitä ei ole uskominen, sillä kisasukellukset tehneet Kaide ja Antero eivät sukelluksissaan onnistuneet. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niitä tuloksia voisi jatkossa saavuttaa.

Sukellukset aloitettiin taas vuorostaan syvimmästä matalaan,joten tyyni meri oli parhaimmillaan ja aurinko lämmitti mukavasti, kun Antero aloitti valmistautumisen ensimmäisten joukossa omaan sukellukseensa. Jostain syystä järjestäjä ilmoitti pian puolen tunnin viiveestä, joten kaikkia aikoja siirrettiin sen verran eteenpäin. Ei siinä mitään, onhan noita viivästymisiä ennenkin tullut. Aikanaan tuli hetki, jolloin sai siirtyä sukellusköyteen kiinni. Liekö edellinen yritys vienyt liikaa niin fyysisiä kuin henkisiäkin voimia, sillä sukellus hajosi heti alussa eikä olisi ollut järkeä jatkaa alas, kun pohjaan ei olisi päässyt kuitenkaan. Käännös reilussa 50 metrissä ja vauhdilla takaisin pintaan. Nyt on lepopäivä kohdallaan.

Kaide teki oman sukelluksensa myöhemmin meren ollessa vielä melko tyyni. Tuuli oli vasta nousemassa, kun Kaj taittoi pinnan alle. Kaikumies kertoi lukemia tasaiseen tahtiin ja lopulta kuultiin Kaiden päässeen lopulliseen syvyyteensä. Sitten rauhallisesti takaisin pintaan. Kaikki näyttikin hyvältä, kun pinnassa alkoi hengittely, mutta lopulta nukkumatti vei kuitenkin voiton. Tulokseksi tuli siis harmillinen black out.

Jonerik oli vain treenaamassa, mutta sai siinä touhussa ilmeisesti tärykalvoonsa repeämän. Asia selvinnee tänään lääkärintarkastuksessa. Joonas piti lepopäivää ja treenaa jälleen huomenna. Paikalle saapunut Eva kävi tutustumassa olosuhteisiin Ingelan kanssa ja he tekivät matalia sukelluksia. Heillä treenit jatkuvat myös huomenna.

Tässä kaikki tällä kertaa. Kalamata kiittää ja kuittaa.

Toinen Mediterranean Cup kisapäivä

2011-09-14T08:24:00.004+02:00

Kirjoittanut Jone

Eilisen blogi postaus jäi hieman myöhäiseksi, mutta alla nyt siis yhteenveto eilisen tapahtumista.

Jone, Kaj ja Antero pitivät samat AP lukemat kuin aikaisemmin. Uusi tulokas Joonas ilmoitti miehekkäät 50 metriä FIM kisalähdön lukemaksi. Lähtöjärjestys oli käänteinen verrattuna ensimmäiseen päivään, joten Joonas oli ensimmäisenä vuorona. Jone oli mukana valmentamassa Joonaksen kisalähtöä. Olihan mies saapunut paikalle vasta edeltävänä iltana ja kisa-alue ja rutiinit hieman hukassa joten joukkue ei halunnut lähettää hänet yksin kisapaikalle. Muutaman warm-upin ja fluidien säätämisen jälkeen, Joonas päätti että pysytään tutussa maskin kanssa sukeltamisessa. Liian paljon uutta liian nopeasti, niin fluidit saivat tällä kertaa jäädä rannalle. Lähtö meni hyvin ja kaiun lukemat kertoivat vajaan minutin jälkeen Joonaksen kääntyneen 50 m kohdalla. Hyvä! nyt vain pintaan ja protokolla. Pintautuminen oli rutiininomainen ja tägikin oli mukana. Valkoinen kortti siis ja hyvät lukemat Joonakselle heti alkuun. Miestä kuitenkin köhitti jonkinverran ja deko-hapen jälkeen voitiin todeta, että miehellä kohtalainen squeeze päällä. Eli eiku takaisin rantaan ja lepäämään.

Seuraavaksi oli Jonen vuoro. Joonaksen lähdön myötä Ingela, joka oli tullut treenaamaan, tuli apuun valmentamaan lähtöä. Jonea vaivasi edelleen ilmateiden tukkoisuus ja jo 40 m kohdalla vasen korva hirtti kiinni. Siinä vaiheessa oli jo selvä, että 62 m tavoitesyvyyttä ei tulla saavuttamaan. Jone kääntyi 55 m kohdalla. Tässä vaiheessa on turha rikkoa korvia muutaman metrin takia. Pinnalla taisi muutama kirosanakin päästä, mutta pettymys on kova kun syvempiäkin sukelluksia on tehty suomen pimeissä ja jäätävissä vesissä. Ei muuta kuin takaisin lähtöpisteeseen. Pienen uintituokion jälkeen Jone palasi valmentamaan Kajn warm-upit ja kisalähtöä.

Kaj oli ilmoittanut 70 m tavoitesyvyykseen. Aallokko oli kuitenkin noussut aamun aikana ja Kaiden lähdön koittaessa oli jo melkoinen pesukone käynnissä. Pienen säädön jälkeen jäi hieman epäselväksi miten kauan Jonen tulisi avustaa Kaiden hengitysteiden pinnalle pysymistä lähdössä. Jone päästi Kajdesta irti 5 s. lähtöä kun Kaj luuli, että tukea löytyy ihan OT:hen asti. Seurauksena pään yli huuhtoutuva iso aalto. Hieman pärskien Kaj pääsi kuitenkin lähtemään, mutta oli jo selvä että jos yskien lähtee matkaan niin ei pohjalle mennä. Kaj ottikin sukelluksen heti lähdön jälkeen treenisukelluksen ja kääntyi rennosti 50 m kohdalla. Ensi kerralla siis hieman parempi valmistautuminen. Huomenna kuitenkin uusi yritys 70 m:iin.

Antero sai viimeisenä lähtijänä huonoimmat olosuhteet. Kuitenkin niin kokeneesta sukeltajasta kyse ettei pahemmin näyttänyt haittaavan. Eilen karannut suuntäyttö oli nyt päällimmäisenä mielessä ja välineet sen pitämiseen mietitty valmiiksi. 100 metriä, täältä tullaan! Lähtö oli aallokosta huolimatta rutiininomainen ja matka alkoi. Kaiun kuulutukset loppuivat 95 m kohdalla. Oliko Antero käynyt pohjalla? matka pintaan kesti vielä reilun minuutin. Pintautuminen oli rennon näköinen, mutta ilmeestä oli heti luettavissa, että lyhyeksi oli jäänyt. 96 metriä, pleitti oli jo näkynyt, mutta korvien rikkominen ei olisi ollut sen arvoista. Eli huominen myös Anteron osalta uusiksi.

Ensimmäinen Mediterranean Cup kisapäivä

2011-09-12T21:09:00.004+02:00

Kirjoittanut Antero

Tulokset tältä ensimmäiseltä kisapäivältä eivät suuria hurraa-huutoja nostattaneet. Antero sukelsi ensimmäisenä, koska sukellukset aloitettiin syvimmästä matalaan. Mouthfill karkasi kuitenkin matkalla ja takaisin oli käännyttävä 85 metrin kohdalla.

Kaide oli seuraavana vuorossa. Lähtö oli hyvä ja rauhallinen. Lautalta organasaation edustaja luetteli syvyyksiä sitä mukaa kun kaiusta niitä näki. 50..55..60..65..käännös..65. Kaide pääsi pohjaan saakka, mutta jostain syystä pinnassa tuli sitten BO ja punainen kortti.

Päivän onnistumiset jäivät sitten Jonen harteille. Lämmittelyssä vain eivät korvat oikein tahtoneet toimia ja paineentasaus oli todella takkuista. Ei hyvältä vaikuttanut. Sukelluksen jättäminen väliin ei kuulostanut hyvältä vaihtoehdolta, kun näin kauas on tultu, joten Jone lähti sisukkaasti matkaan. Kaiun lukemia kuunnellen voitiin todeta, ettei paineentasaus ollut ihan kohdallaan, käännös 53 metristä takaisin pintaan.

Huomenna on taas uusi päivä. Kaikki ilmoitimme samat syvyydet kuin tällekin päivälle. Lisäksi paikalle tänään saapunut Joonaskin pääsee viimein sukeltamaan Kalamatan lämpimiin vesiin. Sukellukset aloitetaan huomenna matalasta syvään, joten Joonas lähtee vesille ensimmäisenä. Kalamata kiittää ja kuittaa! Huomisiin!

Haasteita

2011-09-11T20:23:00.011+02:00

Kirjoittanut Jone

Tänään oli siis Anteron vuoro levätä ja Kajden ja Jonen vuoro sukeltaa. Jone saapui eilen iltapäivälle paikalle, joten vuorossa oli ensimmäiset sukellukset kreikan vesissä. Jone pyysi köyden 60 metriin, ehkä hieman yläkanttiin ensimmäiseksi sukellukseksi, mutta eipähän lopu köysi kesken. Ajatuksena kuitenkin, että käännytään kun siltä tuntuu jos ei pleitti tule ennen sitä vastaan. Noh, aikainenhan se kännös oli. Vaja sukellus 48,5 metriin ei tuottanut minkäänlaisia ilontuntemuksia miehessä. Enemmänkin päinvastoin. Ei auta Jonea nyt muuta kuin pistää palikat kasaan ja sitten syvemmälle. Nopeasti.

Kaj jo rutinoidusti valmistautui lähtöönsä muutamalla matalalla lämmittelysukelluksella. Köyttä laitettiin 70 m, eli tontti oli tänään syvimmillään ja edessä "Personal Best" jos sukellus onnistuisi. Lähtö oli hyvä ja Kaj pääsi vapaapudotukseen suunnitelmien mukaisesti. Pian sen jälkeen jo pari kertaa aikaisemmin reistaillut korva meni kuitenkin lukkoon. Käännös 55 m:ssä ei miellyttänyt ja tyytymättömyys paistoi miehen kasvoilta sukelluksen jälkeen.

Ingela taistelee edelleen kohti kuntohuippua kesän loukkaantumisen jälkeen. Sukellukset ovat vielä matalat, mutta pikkuhiljaa alkaa vire sukeltamiseen löytyä. Pettymys on kuitenkin kova kun sukellukset eivät onnistu, koska vielä helmikuussa Ingelalla oli kovat tavoitteet kisojen suhteen. Paluuveneessä oli siis kolme normaalisti sykemmän näköistä suomalaista.

Tässä vaiheessa ei voi kuitenkaan lannistua. Huomenna on jo maailmanmestaruuksien ennakkokisan Med. Meetingin ensimmäinen kisapäivä ja silloin pitää jo suoritukset onnistua. Joukkue otti vaatimattoman lähtökohdan ja kaikki ilmoittivat PB lukemat kisasuorituksiksi. Jone 62 m CWT, Kaj 70 m CWT ja Antero ... niin siinäpä lukema ihmeteltäväksi. Tulokset ilmoitetaan täällä blogissa heti kun ovat saatavana. Ohessa kuitenkin lähtölista:

Lauantai Kalamatassa

2011-09-10T15:05:00.000+02:00

Kirjoittanut Antero

Aurinko ei ollut vielä noussut vuorten takaa paistamaan hotellin terassille, kun olin jo aamupalalla. Tällä kertaa menin sinne yksin, koska Kaj oli saattamassa perhettään kotiin Ateenassa. No, äkkiä siihen sai pöytäseuraksi yhden australialaisen ja pari ranskalaista. Jutut polveilivat laidasta laitaan vaikkakin pääosin käsittelivät jokaisen urheilutaustoja ja eri lajeja. Aamiaisen jälkeen menin omaan kammiooni venyttelemään hieman. Kyllä, olen venytellyt joka aamu, tosin keskittyen keskivartaloon mahdollisimman hyvän elastisuuden löytämiseksi syvyyden aiheuttaman paineen alla.

Olin saanut itseni vaihdettua klo 10.30 lähtevään veneeseen, jossa oli lisäkseni kymmenkunta muutakin urheilijaa. Ainakin muutama Venezuelasta, yksi Tanskasta, useampi britti, jne. Totuttuun tapaan menin nopeasti tekemään sen yhden lämmittelysukellukseni ja uin sen jälkeen sukellusköydelle. Pari muuta sukelsi siinä ennen minua, joten hetken jouduin odottelemaan. Kun vuoroni tuli, pyysin laskemaan pleitin kuuteenkymmeneenviiteen metriin. Tänään oli siis vuorossa syvyys ilman räpylöitä. Turvasukeltaja Veera lueskeli taas jo tuttuun tapaan lähtölaskennan ja niin sukellus alkoi. Kaikki meni lopulta hyvin pohjaan saakka, vaikka hieman jännitystä olikin havaittavissa. Paineentasaus oli nimittäin hieman takkuista, koska en mouthfilliä tehnyt näin ”matalalle” sukellukselle. Joka tapauksessa taas käsi pleitille ja ylös. Ensimmäinen turvasukeltaja tuli vastaan noin 30 metrissä skootterinsa kanssa ja toinen liittyi joukkoomme mukaan hieman myöhemmin. Pinnassa protokolla loppuun asti ja siinä se oli. Hyvä oli aloitus tuohonkin lajiin! Olihan se kuitenkin vain metrin omasta ennätyksestäni.

Huomenna minulla on vapaapäivä, mutta Kaide ja tänään tänne saapuva Jone treenaavat varmasti. Palataan silloin asiaan. Kalamata kiittää ja kuittaa!

2011-09-09T22:07:00.001+02:00

Kirjoittanut Antero

Torstai olikin ensimmäinen välipäivä. Vaikka sukeltaminen etenkin näissä vesissä on mukavaa ja todella nautinnollista, niin välipäiviä on vain maltettava pitää, jotta kroppa ja mieli saavat riittävästi lepoa. Pari viikkoa on kuitenkin vielä edessä ja kovimmat suoritukset myös edessäpäin.

Vuokrasimme torstaiksi pienen auton, jolla ajattelimme käydä katsomassa lähiseutujen maisemia. Lähdimme Kalamatan länne puoleisen niemimaan eteläreunaa katsastamaan. Katsokaa vaikka Google Earth ohjelman avulla matkareittiämme. Maisemat olivat varsin mukavat ja muutaman oikein upean kylänkin saimme bongattua. Esimerkiksi Koroni ja Methoni olivat hienoja paikkoja. Laitetaan hieman kuvasaalista kohteista myöhemmin. Pyloksesta kotia kohti suunnistaessamme päätimme oikaista, niinpä nojauduimme Kaiden puhelimen antamiin ohjeisiin ja suuntasimme auton keulan hieman pienemmille teille. Lopputulos oli se, että viimeiset metrit jouduimme sanan mukaisesti raivaamaan tietä, jotta pääsimme eteenpäin. Vanha totuus piti siis jälleen paikkansa: onko meillä kiire, vai oikaistaanko? No, elämys se oli kuitenkin.

Perjantai treeneihin meidät oli laitettu ensimmäiseen veneeseen, joka lähti rannasta kello 9.45. Jälleen aivan tyyni meri odotti meitä jälleen. Tällä kertaa vene oli vaihdettu astetta suurempaan, joten siellä riitti kaikille tilaa yllin kyllin. Lämppäreiden jälkeen taas syvään köyteen kiinni. Tällä kertaa ensimmäisen veneen mukana paikalle menneenä olin myös ensimmäinen syvän sukelluksen tekijä. Sain siis ihan rauhassa rentoutua köydellä ennen lähtöäni. Edelliseen sukellukseen laitettiin taas viisi metriä lisää köyttä. Lähtö oli mukavan rento ja potkin reippaasti alussa, sitten rauhallisemmin, kunnes ensimmäinen hälytys ilmoitti olevan aika lopettaa potkiminen ja laittaa suu ilmaa täyteen. Sitten taas se sukelluksen paras kohta – vapaa pudotus syvään siniseen. Paineentasaus sujui hyvin ja olo oli rento. Toinen syvyyshälytys ja mieleen tuli ajatus, että pohjaan asti päästään. Taisi olla liiankin suuri hyvän olon tunne ja tukin hieman huolimattomaksi. Tein paineentasauksen sen verran heikosti, että ennen pohjaa oikea korva hirtti kiinni, vaikka suussa vielä ilmaa olikin. Ei auttanut kuin kääntyä kesken takaisin. Harmitti aika tavalla tuollainen huolimattomuus. No, pintaan vaan ihan reippaasti ja protokollat pois alta saman tein. Vasta pinnassa turvasukeltaja katsoi toteutuneen syvyyden. Se ei ollut kuin kolmisen metriä tavoitteesta. No, ensi kerralla sitten! Ihan hyvä sukellus lopulta ja olisi mennyt tonttiinkin, jos olisin ollut tarkempi.

Kaj teki heti minun perääni omansa. Hän tuli melkein samoin tein pintaan! Korvat eivät toimineet ollenkaan. Siitä suivaantuneena Kaide päätti istus hetken lautalla lepäämässä ja yrittää uudestaan. Pienen lepohetken jälkeen uusi yritys ja hengittelyjen jälkeen Kaide sukelsi pinnan alle. Lopputulos oli taas sama. Korvat jumittivat noin kolmessa kympissä. Harmillista! Ei siis kovin hieno treenipäivä tänä perjantaina.

Lauantaina illansuussa pitäisi joukkueemme saada vahvistusta Jonérikin toimeliaan hahmon muodossa. Katsotaan mitä se tuo tullessa. Sunnuntaina paikalle odotellaan myös Joonasta, joten kyllä tästä pikkuhiljaa päästään varmasti myös kisatunnelmaan. Maanantaista keskiviikkoon on Mediterranian Cup:in kome kisapäivää, joissa voi jo tehdä virallisia tuloksia. Siitä se riemu alkaa.

Tällä kertaa tässä kaikki. Kalamata kiittää ja kuittaa!

Kolmas treenipäivä

2011-09-08T08:43:00.009+02:00

Kirjoittanut Antero

Tämä päivä olikin sitten hieman poikkeava aiemmista. Kaksi rankkaa ukkospilveä kulki hotellimme ylitse ja illan mittaan vastarannalla meni kaksi muuta peräkkäin. Salamat välkkyivät ja vettä tuli ihan kaatamalla hetken aikaa. Internet-yhteys katosi ukkosen myötä ja palasi vasta myöhään illalla. Sen vuoksi tämä päivityskin on hieman jälkijättöinen.

Onneksi nuo ukkoset tulivat vasta päivän treenien jälkeen. Treeniajan varausmellakassa saimme lopputulokseksi kello 13. Ei haittaa, ajattelimme Kaiden kanssa, jos tuulee, niin on hyvä harjoitella aallokossakin. Kävi kuitenkin niin, että muina päivinä klo 12 mennessä aloittanut tuuli olikin nukkunut pommiin ja heräsi vasta vähän ennen kahta. Saimme siis jälleen treenata tyynessä meressä.

No, mitä sitä aallokon puutetta harmittelemaan, ukot veteen ja pinnan alle! Lämmittelyiden jälkeen jonotimme taas varsinaiselle sukellusköydelle. Nyt ei ollut edes montaa sukeltajaa jonossa, joten sekin meni kohdalleen. Olin laittanut ensimmäistä suuntäytöstä ilmoittavaa hälytystä metrin ja pohjahälytystä 5 metriä syvemmälle. Pinnalla vedin keuhkot täyteen, pakkasin hieman lisää ja taitoin rennosti alas turvasukeltaja Veeran ilmoittaman lähtölaskennan mukaisesti. Lämmin ja kirkas sininen ympäröi minut painuessani syvemmälle. Potkin ensimmäiseen hälytykseen asti ja puhalsin suuni täyteen ilmaa. Jostain syystä tuntui vapaapudotus sujuvan hitaammin kuin edellisenä päivänä, joten käytin kevyitä potkuja vielä jonkin verran syvemmälle. Noin 50metrissä tuli taas selvä lämpötilan muutos vastaan ja raikkaamman oloinen merivesi tuntui hyvältä. Syvemmän hälytyksen soidessa hämärtyvässä sinisessä oli suussani edelleen ilmaa. Viimeisen paineentasauksen taisin tehdä 85 kieppeillä. Käsi ysikympissä odottelevalle pleitille ja pintaan. Pintautuminenkin sujui hienosti ja virittelin siinä samalla leveän hymyn kasvoilleni. Hienoa!

Kaj oli toisella köydellä heti minun jälkeeni. En nähnyt juurikaan hänen suoritustaan, mutta jos voi siitä leveästä hymystä hänen kasvoillaan jotain päätellä, niin hyvin oli sekin sukellus sujunut. Kaiden mielestä tuo 65 metrinen oli ollut lähes lapsellisen helppoa! Hyvä niin, tontin paikkaa voi siis katsella vieläkin syvemmältä.

Tänään on vuorossa lepopäivä. Vuokra-automme saapui juuri hotellin pihaan ja suuntaamme hetken kuluttua tästä länteen tutkimusmatkalle. Katsotaan, mitä löytyy.

Näkemiin ja kuulemiin, Kalamata kuittaa!

Toinen treenipäivä

2011-09-06T14:53:00.006+02:00

Kirjoittanut Antero

Aamun valjetessa menimme alakertaan aamupalalle. Hotellin tarjontaa ei voi kyllä parhaallakaan tahdolla sanoa runsaaksi, mutta tämän kanssa on toimeen tultava. Kahvia sentään saa. Aamiaisen nautittuamme vetäydyimme omiin huoneisiimme valmistautumaan päivän treeneihin, jotka saimme eilisessä pientä mellakkaa muistuttavassa varaustilaisuudessa merkittyä alkavaksi klo 10.30. Se on siis aika, jolloin vene irtoaa rannasta kohti sukelluspaikkaa. Ei parane siitä kyydistä myöhästyä!

Keli oli jälleen yhtä vaativa kuin eilenkin. Ilma noin 30, vesi pinnasta 28 (lämpötila putoaa vasta 50 metrin kohdalla 20 asteeseen) ja aivan tyyntä. Tunnelma ulapalla on miltei satumainen. No, maisemista viis, nyt tultiin sukeltamaan! Laitoin omat sukellustarvikkeeni ojennukseen ja sitten vain veteen lämmittelysukellukselle. Se oli eiliseen tapaan erittäin rento tuokio noin 17 metrin syvyydessä. Sitten menin syvälle köydelle odottelemaan vuoroani. Kotvasen sainkin odotella. Toisaalta näin lämpöisessä vedessä ei ole suurikaan haitta odotella vartin verran, vaikka mitään ei tekisi. Viimein tuli vuoroni päästä köydelle. Mittaa pyysin laittamaan 85 metriä. Painoa olin laittanut puoli kiloa eilistä enemmän, jotta vapaapudotus alkaisi suun täytön kanssa samassa syvyydessä. Tämä toimikin täydellisesti! Vauhtikin oli vapaapudotuksessa juuri kohdallaan. Alas meno oli rentoa ja viimeisen paineentasauksen tein noin 80 kohdalla. Taas kämmen pleittiin ja rauhallisin potkuin ylös. Pinnassa ei mitään ongelmia, joten kaikkiaan todella siisti sukellus! Näitä lisää!
Kaj teki taas omansa hieman minun jälkeeni. Eilinen jännitys oli tiessään ja pintaan tulikin aurinkoisesti hymyilevä mies! Koko sukellus oli pientä vauhdin hidastumista vapaapudotuksen alussa lukuun ottamatta sujunut suunnitelmien mukaan. Kaiden sanojen mukaan todella helppo ja rento sukellus, jossa olisi ollut varaa paljon enempäänkin. Tällä kertaa 60 metriä oli sukelluksella syvyyttä. No, huomenna sitä saa taas lisää. Vedetään sukellukset tonttiin!
Koko ajan saapuu lisää urheilijoita hotelliin. Eilen illalla myöhään saapui syvyyssukellus ilman räpylöitä maailmanennätyksen haltija William Trubridge kauniin yoga-opettaja-vaimonsa kanssa. Heidät tapasimme rannalla takaisin tullessamme.
Jaha! Päiväkahvin aika! Sitten on vuorossa altaalla rentoutumista ja myöhemmin illalla kylille syömään. Siinä on loppupäivän ohjelmarunko. Huomisiin!

Ensimmäinen treenipäivä

2011-09-05T20:56:00.005+02:00

Kirjoittanut Antero

Aamulla heräsimme kohtuullisen ajoissa, jotta ehdimme syödä aamupalaan ja antaa sen laskeutua ennen ensimmäisiä treenejämme täällä Kreikassa. Vene lähti rannasta klo 11. Sitä ennen olimme sopineet Stavrosin kanssa, joka oli kisojen pääorganisaattori, että saisimme heiltä lainaksi painoja ensimmäisiä treenejä varten. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja meri oli täysin tyyni, kun pääsimme noin puolen kilometrin päässä rannasta sijaitsevalle sukelluspaikalle. Ison lautan molemmilla puolilla oli ”viralliset” köydet ja siitä lähtevässä kellukkeiden jonossa oli laskujeni mukaan viisi lämmittelyköyttä. Valitsin puvukseni 2 mm paksun Orce Free:n ja se olikin aivan riittävästi, sillä pinnassa veden lämpö oli 28 astetta.
Teimme Kaj:n kanssa lämmittelymme ja siirryimme varsinaiselle sukellusköydelle. Meitä ennen Venezuelan joukkue teki omat sukelluksensa ja sitten pääsimme omaan jo varsin odotettuun sukellukseemme. Pyysin köyteen tasan 80 metriä ja lähtölaskennan kolme minuuttia. No, vastakkaisella puolella oli joku toinen sukeltamassa samaan aikaan, joten suosiolla siirrettiin count down neljään minuuttiin. Lähtölaskenta kuului hieman heikosti korvien ollessa täynnä vettä jo selälläni kelluskellessani, mutta onnistuin lähtemään ajallani. Tein mouthfillin hieman liian syvällä enkä saanut suutani aivan täyteen. Matka jatkui kuitenkin mukavan rennosti, vaikka mouthfill katosikin suustani jossain matkan varrella. Syvyyshälytys 70 metrin kohdalla oli mukavaa kuultavaa ja tiesin pääseväni pohjalle 80 metriin. Kämmen pleitille ja sitten vain rauhallisin potkuin pintaan. Mukava ja helppo sukellus näin ensimmäiseksi treeniksi. Huomenna lisää.
Kaj teki oman sukelluksensa heti jälkeeni. Lähtö oli hyvä ja rauhallinen, mutta jostain syystä Kaj kääntyi ennen pleittiä takaisin. Oli kai vielä hieman jännitystä ilmassa, vai pitäisikö sanoa vedessä, mutta uutta matoa koukkuun heti huomenna.

Treenien jälkeen lähdimme käymään kylillä ostamassa painoja loppuajan sukelluksia varten. Kyydin saimme ystävälliseltä hotellin johtajalta, jolla olikin varsin painava kaasujalka. Sukelluskauppa löytyi nopeasti, painot saimme mukaamme lyhyen tinkaamisen jälkeen ja menimme rantakadun kuppilaan syömään lounasta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta jälkiruoka oli pettymys. Halusimme kokeilla paikallisia makuja, mutta meistä ei tullut kavereita kreikkalaisen kahvin ja paikallisen jäätelön kanssa. Vai mitä mieltä olisitte, jos jäätelön maku toisi mieleen perunakellarin. No, kaikkea voi kokeilla kerran. Lounaasta tuli kuitenkin uuvuttava kokemus eräille… Myöhemmin löysimme myös paikallisen Sokkarin.

Matkapäivä

2011-09-04T22:30:00.005+02:00

Sunnuntaiaamuna taksi tuli kello 8.00 noutamaan meitä Kaiden pihasta. Matkaan lähti vain välttämättömimmät tavarat, Wagner-sika, Mirva, Vilma, Kaj ja Antero. Kaikki mahduttiin samaan taksiinkin! Kentällä olikin suhteellisen rauhallista, joten check-in:iin ei mennyt ylen määrin aikaa ja näin saatoimme rauhallisesti nauttia aamupalan kahvilassa ja tehdä tarpeellisia ostoksia. Kuten Kaidelle aurinkolasit!

Lento meni mukavasti vailla mitään kommelluksia. Ateenan kentällä lounastimme lentokentän ravintolassa aloittaen totuttautumisen kreikkalaiseen ruokaan, sillä tarjottimelle päätyi mm. moussakaa ja souflakia. Sitten hintaneuvottelut paikallisen taksin kanssa ja lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen ja matkaan. Kolmen tunnin ajomatka sujui sekin hyvin ja näin olimme hotellin pihassa noin klo 18.45. Aulassa tapasimmekin jo yhden joukkueemme jäsenistä eli Ingelan, joka oli tullut paikalle jo pari päivää aiemmin. Lisäksi paikalle käveli Veera, joka oli saanut MikkoP:n kanssa pestin kisoihin turvasukeltajaksi.
Sitten olikin vuorossa Toivolan perheelle uintia altaassa ja Anterolle suunpieksäntää ennestään tuttujen ihmisten kanssa. No, tuli siinä pari uuttakin tuttua. Hauska on aina vapaasukeltajia tavata näissä kisoissa!
Loppukevennyksenä kuvassa on ilta-aurinko hotellin terassilta. Ei paha! Täällä se kesä on!!

18.8 - Onnistumisia ja vastoinkäymisiä

2011-08-23T08:33:00.005+02:00

Torstaina 18.8 oli taas syvyystreenit Asikkalan Kinisselällä. Vaikka ilta oli lämpimänä ja tuulettomana, mitä täydellisin sukeltamiseen, kaikki ei mennyt ihan putkeen. Anterolla jäi oma maski ja valo vahingossa laiturille ja ehkä sitä myöten lainamaskilla tavoiteltu 65 m CWT syvyyssukellus jäi hieman vajaaksi n. 55 m tietämille. Jonella oli taas vuorossa CNF treeni ja 45 m syvyys tavoitteena. Jo lämppäreissä oli hieman säätämistä ja itse sukellus jäi vajaaksi 38 metriin. Noh, ensi treeneissä sitten paremmin.

Kaj Toivolalla ja Joonas Vuorelalla asiat menivät huomattavasti paremmin. Kaj sukelsi helpon 55 CWT sukelluksen ja Joonas pääsi 45 metriin köysiavusteisesti ilman suurempia ongelmia. Tästä on hyvä jatkaa... etenkin kun molemmat olivat sitä mieltä, että olisi saanut olla lisää köyttä.

Samaan aikaan altaan puolella Mikko Pöntinen teki pienen CO2 treenisetin. 50*25 m kahdella hengityksellä sukelluksien välillä. Eli yhteensä 1250 m veden alla n. 100:lla hengenvedolla. Melkoinen treeni ja ei todellakaan suositella kokeiltavaksi kotona. ;)

Syvyystreenejä

2011-08-13T12:09:00.002+02:00

Mikko Niemeläinen treeneissä 218 m DYN

2011-08-12T09:44:00.017+02:00

Mikko teki 7.8 oman treeniennätyksensä pituusukelluksessa räpylällä (DYN). Matkaa sukellukselle tuli 218 metriä! Tämä lupaa hyvää Italian kisoja ajatellen.

Pintaprotokollassa oli miehellä vielä pientä säätöä, mutta ei mitään niin vakavaa joka ei pienen treenin myötä poistuisi.

Treenit so-far

2011-08-05T12:21:00.016+02:00

Kesä on edennyt pitkälle ja maajoukkueemme on treenannut ahkerasti läpi koko kesän. Syvyysjoukkueemme pääsääntöisesti Asikkalan Kinisselän syvänteellä ja Allasjoukkue kunkin kotipaikkakunnan uimahalleissa.

Erityisen mainittavia edistyksia maajoukkueessa viime aikoina: Veera teki muutama viikko sitten 7:02 staticin (staattinen hengenpidätys) treeneissä, joka riittäisi jo MM-kisoissa lähelle mitalisijaa. Antero on tehnyt vakuuttavasti pakkaamatta yli 60 m CWT (syvyyssukellusta räpylöillä) sukelluksia joka lupaa erittäin hyvää Kreikan kisoja ajatellen. Pakkaamalla herra voi siis mennä 100 m syvyyteen asti. Mikko Nimeläinen taas teki oman DNF (pituussukellusta ilman räpylöitä) PB:n viime viikonloppuna uimalla 153 m matkan yhdellä hengevedolla. Jonérik Ekström onnistui Asikkalan syvyysleirillä sinetöimään 60 m syvyyden kisasukelluksessa. Jos edistys jatkuu ja treenit kreikassa menee hyvin niin 75 m sukellus on jo hyvin todennäköistä.

Ohessa vielä lopuksi linkki Kimmo Lahtisen hienoon youtube-videoon kevän SM-kisoista:
http://www.youtube.com/watch?v=myRQmqiyV5k&feature=share

Ingela Karlsson

2011-08-04T13:11:00.004+02:00

Som Ålänning har man ett stort behov att vara nära vatten och hav. Det är konstigt om man inte har nära till vatten om man är ute och reser någonstans i världen. Före jag lärde mig att simma på ytan minns jag att jag bara kunde dyka under vattnet för det var mycket lättare.Minns inte hur gammal jag var men rätt liten. Det att jag var med i min första simtävling skolmästerskap i årskurs 1. 25 meter tiden blev då 1.08. Jo den tiden har nog förbättrats jag simtränade och tävlade en del som ung men slutade när man skulle måste satsa seriöst då var det så mycket annat som lockade och tiden räckte inte till.

Även om jag hade sett filmen "det stora blå" så visste jag ingenting om fridykning hade inte hört talas om det överhuvudtaget. Före jag vara och reste i Thailand och såg en annons i en tidning och kontakta dykfirman som hade den kursen. Det var 2002 den kursen gjorde att man fick en aha upplevelse. Kan man faktiskt hålla andan så där länge 3,17? andra dagen och gjord ett dyk ner till 17 CWT och 29 VWT
Men någon fridykning träning blev det inte före några killar här på Åland börja träna lite i poolen och jag hängde på dem. Så mycket träna blev det väl inte mest lek. Inför första pool tävling var jag med i Ängelholm 2005. Då var man en tok rookie som skulle tävla mot de bästa och jag var sjukt nervös.

Jag har aldrig riktigt blivit biten av poolfridykning utan vill dyka i havet. Det märkte jag när jag var nere i Dahab med 2 kompisar 2008 vi dök varje dag och tramsa och flamsa och allt var så där tokroligt och alldeles underbart. Fina färgglada fiskar, klart vatten och varmt vatten. Det är så fridykning skall vara. Jag fördubblade nästan mitt pb under dessa 2 veckor. Så jag åkte tillbaka dit 3 månader senare igen och var med i min första tävling. Då tog jag mitt första finska rekord i freeimmersion inte helt imponerande 36 meter men dock det djupaste som någon finsk tjej har gjort.

Jag gillar Dahab och har sedan dess varit där flera gånger. Träning och atmosfären är bra mycket andra fridykare. Allt är så enkelt i Dahab bara man har en boj och en lina så kan man dyka.
Nu har vi VM i Grekland och jag kommer att representera det finska landslaget. Det är mitt första VM och jag har sett mycket fram emot det. När det blev klart att det skulle bli Stavros som kommer att anordna det och att MeD Meet 4 kommer att vara före så började min planering/fundering och uppladdning om om om. Kan jag bli den första finnen som passerar 100meter. Nu pratar jag om No Limit alltså åka släde ner och ballong upp. Jag har gjort flera djup med släde men inte så djupt. Hur svårt är det eftersom 78 och 74 var superenkelt att göra ganksa otränad, vad kan man då göra som tränad??? Min plan har varit att åka till Kalamata när det börjar 1 september träna och adaptera mig för djupet och se vad som händer. Kommer jag att klara av att tryckutjämna så djupt? Vad kommer mina lungor att säga och mitt psyke?
Planerna är fortfarande att försöka göra nått djupt finskt rekord i No Limit men att det behöver vara 100 är inte lika viktigt mera. All släddykning är just nu så i fokus efter diverse insidenter. Dessa skrämmer mej inte det minsta, utan får en att tänka efter att man inte ska kamikaze dyka utan göra det man klarar av.

Just nu vet jag inte vad jag klarar av. Ingen aning. I juni var jag med om en olycka med min båt som kunde ha slutat väldigt illa. Jag har fortfarande problem med ryggen och knä.Men det kan även ha varit fridykningskunskaperna som räddade mitt liv. Fast jag bara kommer ihåg några få saker från olyckan så är det starkaste minnet mitt mantra. När jag tumla runt i vattnet och när jag var i kläm under båten så sa jag åt mig själv igen och igen tur att jag kan hålla andan,tur att jag kan hålla andan, tur att jag kan hålla andan.

Nu har jag mindre än en månad före jag ska till Kalamata hur skall man träna när man är skadad? Klart det går man kan mental träna och göra sina dyk i huvudet då tror kroppen att man gör de på riktigt. Jag kan hålla andan på land(fast det hatar jag). Det går att träna det gäller bara att det ska bli av.

Det är frustrerade och lite pinsamt att inte kunna åka ner till Grekland och veta att jag ska nu prestera det bästa jag kan. Utan åker dit och får se vad som händer.
Mina mål som var att försöka förbättra FIM rekordet och även försöka knipa CWT rekordet ligger just nu långt borta. Men jag har 3 veckor träning där nere före VM börjar så man vet aldrig.

När jag inte fridyker som inte blir allt för ofta så renoverar jag på mitt nyköpta hus, är ute med båten eller är på stugan. Om jag inte jobbar förstårs det gör jag varannan vecka på ett kryssningsfartyg där jobbar jag i kallskänken dvs med förrätter och desserter ett jobb som passar en gottegris som mig ganska bra.

Joonas Vuorela

2011-08-04T10:27:00.004+02:00

Ensimmäiset kosketukset vapaasukellukseen löytyvät 13-vuotiaana aloitetulta uimarin uralta. Poikien kanssa hallissa kokeiltiin että kuinkakohan pitkälle sitä uimaräppänät jalassa pääsee altaassa ja jonnekin 70 metrin paremmalle puolelle sitä tuli jo silloin vetäistyä. Olkapääleikkauksen seurauksena keskeytynyt uimaura jäi taakse ja laitesukellus alkoi 15 vuoden iässä.

Enemmän ja vähemmän aktiviisia kausia nähneenä ja hieman jo laitesukellukseen kyllästyneenä aloin etsiä syksyllä 2010 tietoa tästä maagisesta vapaasukelluslajista. Internetin ja tuttavien kautta sainkin yhteyden nykyiseen mentoriini, Jonerik Ekströmiin, ja tästähän se treeniputki sitten alkoi.

Tammikuussa 2011 olikin aika varata ensimmäinen Egyptin reissu ja lähteä kokeilemaan miltä syväsukellus Dahabin edustalla tuntuu. No hyvältä tietysti! Matkalta jäi ikimuistoisia hetkiä ja nälkä sukeltamiseen vain kasvoi. Nyt onkin edessä treeniurakka, tulihan sitä Jonen, Kaiden ja Antero innoittamana lupauduttua Kreikan kisamatkalle...

Veera López-Lehto

2011-08-04T10:26:00.006+02:00

Aloitin vapaasukelluksen torstaina 29.10.2009.

Olin muuttanut sinä syksynä Kouvolaan opiskelemaan ja olin hieman uupunut tekemisen puutteesta. Etsin harrastusmahdollisuuksia ja uimahallissa törmäsin joihinkin ihme infokylttehin, joissa mainittiin vapaasukellus. En ollut koskaan kuullutkaan mistään vapaasukelluksesta, mutta kiinnostus heräsi oitis, joten otin yhteyttä seuraan ja menin treenivuorolle kokeilemaan lajia. Olihan se sitten ihan kivaa. Olen harrastanut myös taitouintia ala-asteikäisestä 18-vuotiaaksi saakka, joten uintitekniikka ja hengenpidätys olivat valmiiksi hyvällä pohjalla.

Olen osallistunut kaksiin SM-kisoihin, joista olen saanut kaikenvärisiä mitaleja (vihreät on parhaita eikun valkoiset ja punaiset on ihan kivoja kanssa). Vahvin kilpailulajini on tällä hetkellä static, jossa minulla on myös Suomen ennätys. Harjoittelen kuitenkin myös paljon pituussukelluslajeja, joissa toivon kehittyväni vielä lisää. Syvyyssukellus on myös mielenkiintoista erilaisuutensa takia ja suunnitelmissa onkin sen harjoittelu jossain ulkomailla.

Osallistun tänä vuonna Italian allaskisoihin, joissa tavoitteena on tehdä oma kisaennätys kaikissa lajeissa. Kyseessä ovat ensimmäiset MM-kisani, joten odotan kokemusta hieman jännittyneenä. Olen kuitenkin kuullut, että MM-reissut on ihan kivoja ja siellä oppii paljon. :)

Mikko Niemeläinen

2011-08-04T10:26:00.004+02:00

Aloitin vapaasukelluksen vuoden 2009 tammikuussa. Innostuksen tähän sain kuntouinnin kautta, olen harrastanut uintia 18 vuoden iästä lähtien muiden lajien ohella, joita olivat mm; kuntosali ja erilaiset itsepuolustuslajit kuten nyrkkeily, potkunyrkkeily ja viimeisimpänä krav maga. Vanhetessani itsepuolususlajit jäivät ja keskityin yhä enemmän uintiin sekä kuntosaliin. Uinti sekä vedessä olo alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän ja mukaan tuli leikkimielinen sukeltelu uinnin ohessa kaverien valvoessa suorituksiani. Pian huomasinkin, että 50m alkoi menemään yhä helpommin huonosta tekniikasta huolimatta.
Vuonna 2007 syksyllä liityin cetuksen masters-uimareihin, ja kävin uintitekniikka kursseilla, jossa tekniikkani paranikin jonkin verran. Opettajaltani sain tietää, että meidän seuran sisällä oli myös vapaasukellus-kerho, ja pienen mietinnän jälkeen päätin lähteä treeneihin mukaan. Kehittymiseni oli varsin nopeaa, johtuen pitkälti hyvästä koulutuksesta, tekniikka sekä treenivinkeistä, jotka sopivat minulle kuin nyrkki silmään. : ) Seurassani oli vapaasukellus-kouluttaja, Ari Kylmä, jolta sain hyvät ohjeet sekä opetuksen turvalliseen ja tehokkaaseen vapaasukellukseen. Myös Jonerik Ekström oli seurassani, jolla oli runsaasti kisakokemusta, sekä tieto-taitoa niin treenaamisesta kuin tekniikastakin, joten sain syödä"rusinat pullasta" ja siitä se kehittyminen sitten alkoi kuin itsetään.
Toki rakkaus veteen ylipäätänsä myös auttaa kehittymään, uinti ja vapaasukellus toimii myös henkisen jaksamisen parantamiseen ja ylläpitoon. Ei ole niin huonoa ja raskasta päivää, etteikö vedessä puljaaminen oloa parantaisi. Italian MM-kisat ovat minulle kautta aikain toiset kisat, sillä kerran olen käynyt sm-kisoissa ahvenanmaalla, josta kotiin tuomisena oli yksi SM-hopea. Italiasta lähden hakemaan kolmea valkoista korttia ja hyvää fiilistä henkilökohtaisten onnistumisten kautta. Pituuslajeissa olen tyytyväinen, jos pääsen omiin ennätystuloksiini tai hyvin lähelle niitä. Ennen kaikkea Italiasta lähdetään hakemaan kuitenkin kisakokemusta sekä vinkkejä toisilta vapaasukeltajilta. On hienoa nähdä minkälaista meno on ison maailman kilpailuissa. : )

Kaj Toivola

2011-08-04T10:22:00.003+02:00

Se oli eräänä helmikuun päivänä vuona 1985 vai olikohan se 1986 (muistaakseni tiistai) kun SriLankassa tuli uimarannalla paikallinen kaveri kysymään ”haluatko oppi sukeltamaan”. Pari vuotta siitä eteenpäin ja olin samassa paikassa töissä. Vuosien mittaan on tullut pääasiassa laitesukellettua useampia tunteja, mutta jo alkuaikoina tuli harrastettua ”vapaasukellusta”. Varsinaisesti innostuin vapaasukelluksesta kuitenkin vasta alkuvuodesta 2007 jolloin olin samalla rannalla kuin vuonna -85 (tai -86).
2007 jälkeen on tullut osallistuttua useampiin hallikisoihin. Kuitenkin kirkkaat, lämpimät etelän avovedet on se juttu, joka on pitänyt oman mielenkiintoni yllä sukeltamiseen kaikki nämä vuodet. Onneksi viimevuosina on ollut mahdollisuus osallistua myös muutamaan syvyyskisaan etelän lämmössä.
Toivottavasti tämän vuoden Kalamatan syvyyskisoissa pystyisi jälleen kerran ylittämään itsensä ja auttamaan muitakin tekemään parhaita suorituksia. Suomesta kun pääsee kirkkaisiin, lämpimiin vesiin - sitä hyvänolon tunnetta on täysin mahdoton kuvailla.
Toivottavasti se tarttuu sinuunkin.

Terv. n.26v pinnan alla.

Maajoukkue 2011

2011-06-03T08:31:00.007+02:00

Tänä vuonna maajoukkueemme osallistuu AIDAn yksilökisoihin Kreikassa 15.9 -25.9 sekä 8. - 15.10 Italiassa. Kreikassa kilpaillaan syvyyslajeissa ja Italiassa allaslajeissa.

Joukkueemme jäsenet ovat:

Kreikka:

Eva Ehrnkrans
Ingela Karlsson
Antero Joki
Kaj Toivola
Joonas Vuorela
Jonérik Ekström

Italia:

Antero Joki
Mikko Niemeläinen
Mikko Pöntinen
Johanna Nordblad
Veera López-Lehto

Valmistelevat treenit ovat olleet täydessä vauhdissa sitten joulukuun ja huipentuivat pari viikkoa sitten Espoossa pidetyihin vapaasukelluksen sm-kisoihin. Kisojen jälkeiset levot on nyt levätty ja taas ollaan treeniputkessa.

Heille, joilta SM-kisat menivät täysin ohitse, tässä vielä hieman jälkitunnelmia:

http://www.youtube.com/watch?v=myRQmqiyV5k&feature=share

Ohessa vielä linkit kisajärjestäjien sivuille:

Kreikka:
http://www.freediving-club.gr/

Italia:
http://www.europeevolutioncup.com/

Pronssia Suomelle!

2010-07-10T11:16:00.004+03:00

Tänään oli viimeisen kisapäivän vuoro. Koko Suomen joukkue oli ilmoittanut dynaan ennakkotulokseksi yhden metrin, jotta pääsimme sukeltamaan ensimmäisinä ilman turhia paineita. Taktiikka toimi hyvin. Antero sukelsi uuden ennätyksensä, todella rauhallisen ja hallitun näköisen 168 m vedon. Pintautuminenkin näytti helpolta, joten kyllä tuohon saa tulevaisuudessakin metrejä lisättyä. Seuraavaksi Jone sukelsi varman 183 m eikä ottanut mitään riskejä vaan poimi valkoisen kortin. Mikko sai sukellusrefleksinsä tällä kertaa toimimaan kunnolla ja pintautui 226 metrin jälkeen. Veto oli melko tiukka, sillä vaikkei siinä sambaa ollutkaan, protokollan tekemisessä vierähti hieman tavallista kauemmin. Ei onneksi kuitenkaan liian kauaa, sillä valkoisen kortin siitä sai ja näin ollen uuden Suomen ennätyksenkin.

Omien valkoisten korttiemme jälkeen jäimme katselemaan kisaa ja odottamaan, josko joku tanskalainen, ranskalainen tai japanilainen nappaisi itselleen punaisen kortin, mikä nostaisi meidät neljänneltä sijalta pronssille. Tanskalaiset osoittivat olevansa todella kovassa kunnossa tekemällä tulokset 229 m, 229 m ja 208 m. Siinä ei juuri muille jäänyt sanottavaa. Japanilaisetkin tekivät kolme yli 200 metrin vetoa ilman mitään sähläilyjä, joten hopeamitali heille. Ranskalaiset tiesivät, että Japanin voittamiseksi täytyy tehdä maksimisuoritukset, ja niin ollen yksi heistä sitten puskikin hieman liian pitkälle eikä 210 metrin paikkeilla enää suoriutunut pintaprotokollastaan. Tuomari nosti punaisen kortin, joka jätti ranskalaiset neljännelle sijalle. Ranskan viimeinen sukeltaja Frederic Sessa tosin hieman paikkasi ranskalaisten harmia tekemällä uuden maailmanennätyksen, 255 m. Sukellus kesti vain 2 min 37 s, ja tuomarit saivatkin juosta aika vauhtia pysyäkseen Sessan rinnalla.

Tänään on ohjelmassa vielä päättäjäisseremonia palkintojenjakoineen ja huomenaamulla suuntaamme lentokentälle ja takaisin Suomeen. Kilpailu on ollut kaikenkaikkiaan todella hieno kokemus ja niin vain taas Suomi osoitti kuuluvansa vapaasukelluksen kärkimaihin. Joukkue teki parhaansa ja kaikille joukkueen jäsenille tulikin kaksi kisaennätystä. Anterolle 85 m CWT ja 168 m DYN, joiden lisäksi hyvä 7 min 4 s STA. Jonelle 50 m CWT ja 6.37 STA, joiden lisäksi vahva 183 m DYN. Mikolle 81 m CWT ja 226 m DYN, joiden lisäksi mukava 7 min 14 s STA. Niin se vain on, ettei joukkuekisassa kannata ottaa punaisia kortteja. Täytynee vielä hieman kiusata taakse jääneitä Ranskaa ja Uutta-Seelantia ja syödä huomenna aamupalaksi ranskalaisia ja kiivejä.

Treeni- / lepopäivä

2010-07-09T17:44:00.003+03:00

Tänään oli yllättävän hiljainen päivä täällä Okinawalla, joten raportoitavaa on hyvin vähän. Antero kävi päivällä tekemässä pari viimeistelevää treenivetoa huomisen dynaa varten, samaan aikaan kun Mikko, Jone ja AIDA-presidentti yrittivät eksyttää itsensä kaupungilla. Kaikki löysivät kuitenkin takaisin hotellille ja Suomen maajoukkue lähtee hyvällä latauksella huomisen dyna-kisaan. Ohessa vielä pari mielenkiintoista linkkiä tukijoukoille:

Kisojen stream-palvelu
http://www.ustream.tv/channel/aida-team-freediving-world-championships-2010

Ex-station pro-kuvaajien kuvat
http://www.ex-station.com/fwc_photo/index.html

Static - tiukkaa henkistä vääntöä ja tiivistä kisatunnelmaa

2010-07-08T15:44:00.003+03:00

Static meni melko lailla odotetun mukaisesti. Punaisia kortteja ilmestyi tuomareiden käsiin todella vähän ja yksi niistäkin muuttui valkoiseksi protestin kautta. Kärkikolmikko on edelleen tiiviinä ja dynamicista tulee todella jännittävä. Suomi on edelleen neljäntenä kyttäysasemissa, mutta Uusi-Seelanti putosi kannoilta yhden epäonnistuneen pintaprotokollan johdosta staticissa. Suomalaisten static tulokset: Jonerik 6:37, Mikko 7:14 ja Antero 7:04. Suomi osoitti taas vahvuutensa staticissa, sillä ainoastaan Tanska sai meitä enemmän pisteitä tästä lajista.

Kokonaistilanne kahden lajin jälkeen:

DEN 506.6
JPN 501.4
FRA 488,8
FIN 456,0
USA 415.6
NZL 389,2
NOR 348,4
GER 261,8
GBR 230,2
CAN ???

Naiset:

USA 391,6
RUS 389,4
JPN 379,6
CZE 352,6
FRA 332,4

Tiukkaa on siis miehissä ja naisissa kärjen osalta. Yritystä riittää varmasti jokaisella pituussukellukseen, joka on kahden päivän päästä. Huomenna siis treenaillaan ja lauantaina kisataan. Jännittävää!

Allastreeniä

2010-07-07T17:38:00.003+03:00

Eilisen lepopäivän jälkeen suuntasimme taas altaalle treenaamaan. Jone teki helpon näköisen 6.03 staticin. Mikko yritti herätellä 215 m dynassa hieman kadoksissa ollutta sukellusrefleksiä tekemällä 105 metrin dynamicin puolityhjillä keuhkoilla. Anterokin teki jonkun mukavan staticin ja testaili dolfin-räpylää. Sopivasti treenin lopuksi, juuri Jonen lähes hävittyä uintikisassa japanilaiselle tytölle, alkoi mukava ukkoskuuro.

Tänään piti myös ilmoittaa huomisen static-kilpailun ennakkotulokset: Jone 0:01, Mikko 4:00, Antero 4:30. Illalla kävimme syömässä ja vaihtamassa valokuvia tsekkiläisten kanssa. Pari geishaakin oli eksynyt sekaan. Lisäksi Mikko joutui salakavalan ninja-hyökkäyksen kohteeksi.

Kokonaistilanne syvyyden jälkeen

2010-07-07T03:50:00.003+03:00

Tässä kokonaistilanne miesten osalta ensimmäisen lajin jälkeen:

JPN 255
DEN 250
FRA 243
FIN 205
NZL 193
USA 192
CAN 88

Naiset:

CZE 193
RUS 186
JPN 179
USA 170
FRA 156

Ja vielä muutama sekajoukkuekin, jotka itse olisin liittänyt miesten sarjaan:

NOR 145
GBR 103
GER 85

Jos spekuloida halutaan, niin onhan tuossa ihan mukavat asetelmat olemassa Suomen osalta. Kärkikahinat ovat kiivaat ja punaisten korttien vaara on olemassa, joten mikä tahansa kärkikolmikosta saattaa pudota pelistä pois. Pelkästään puhtailla suorituksilla tuota eroa on kyllä vaikea saada kärkikolmikkoon kiinni. Staticin osalta olemme melko vahvoja, mutta dynassa meikäläinen joutuu antamaan liian paljon tasoitusta noille 200 metrin kavereille. Sitten on muistettava vielä sekin, että takana vaanii Uusi-Seelanti, jonka kaverit tekevät kovaa jälkeä kaikissa allaslajeissa. Sieltä saatetaan tulla ohi, koska eroa on vain 12 pistettä. Mielenkiintoista joka tapauksessa. Toivottavasti siellä Suomessakin pysyy mielenkiinto yllä.

Toinen cwt kisapäivä... viimeinkin...

2010-07-06T09:18:00.005+03:00

Oli sitä jo odotettukin. Homma meinasi mennä ihan turismin puolelle, kun toista kisapäivää siirrettiin tuuliolosuhteiden vuoksi kahdella päivällä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Päivä alkoi hieman pilvisenä, mutta lämpimämä, kuten täällä on ollut tapana. Aamulla klo 8.00 bussiin pakkautui porukkaa niin paljon kuin siihen vain mahtui. Tunnelma oli tiivis heti alkuunsa. Vajaan tunnin ajelun jälkeen purkauduimme Jonen kanssa bussista satama-alueelle muiden mukana. Venettä kisapaikalle oli odoteltava taas yli puoli tuntia. Seuraava odottelu olikin sitten Warm Up-veneessä kymmenen minuutin venematkan jälkeen. Siellä sai istua paikoillaan noin tunnin ennen alkulämmittelyjä. Aikanaan pääsin sitten veteen ja lämppärit sujuivatkin mukavan rennosti. Tuli hyvä ja luottavainen olo omaan sukeltamiseen.

Noin 20 minuuttia ennen lähtöä siirryttiin kisaveneen perälaudalle istuskelemaan. Siinä sitten rauhassa maailmaa katsellessa kuului vierestä hieman epäuskottavaa puhetta englanniksi. Edelläni sukeltanut Guillaume Ranskasta oli alas mennessään tavannut epätoivottavan vieraan. Outo köysi oli kietoutunut kisaköyden ympäri noin 95 metrissä. Guillaume koitti väistellä mokomaa, mutta matka pysähtyi 99 metriin, kolme metriä ennen pohjaplaittia. Sitten olikin edeessä ensin 14 minuutin viivytys, kun kisaorganisaatio alkoi nostaa kisaköyttä ylös. Kas kummaa!! Siellähän se oli köysi edelleen kietoutuneena kisaköyden ympärille vielä pinnallakin. Sen verran raskas paino tuntui olevan toisessa päässä, että paikalliset päättivät vetää köyden kauemmaksi toisella veneellä, jotta päästiin jatkamaan sukelluksia. Kaikkiaan viivytystä tuli tästä hässäkästä 28 minuuttia. Meinasi tulla Anterolle kuuma odotellessa.

Lopulta pääsin kisaköyteen kiinni. Rauhallista hengittelyä pinnalla niskatyynyyn nojatessa, joten kohtuulliset aallotkaan eivät haitanneet yhtään. Kun tuli aika lähteä, vedin keuhkot täyteen, pakkasin vielä lisää, käännyin vatsalleni ja taitoin alas. Videokuvaaja vilahti ohi noin 15 metrissä, 25 metrin jälkeen täytin suuni ilmalla ja vain valuin alaspäin. Jossakin kohtaa vesi hieman viileni, mutta vasta 65 metrin syvyyshälyytys kertoi missä mennään. Tiesin jo siinä kohtaa, että pinnalla odottaa valkoinen kortti. Tämä oli toinen sukellus koko reisulla, kun mouthfill pysyi suussa alas asti. Paineentasaus oli helppoa. Tagi pohjalta mukaan ja pintaan. Ei ollut millään tavalla tiukka sukellus ja vaikka pinnalla tuntui tämäkin oma ennätys mukavalta, niin nälkää jäi kyllä vielä jatkoonkin. Yli 90 metrinen on Anteron kropassa vielä olemassa, kunhan vain keskittyminen mouthfillin suhteen on kohdallaan, matka ei vielä rajoita. Kuulin jälkeenpäin, etteivät huulet edes pahasti sinertäneet hapenpuutteen johdosta pintautuessa. Varaa on siis vielä, kunhan vain pääsee alas.

Seuraavaksi käännetäänkin sitten koko joukkueen katseet allasta kohden. Pojat ovatkin tehneet jo tosi kovia treenituloksia dynassa, joten katsotaan, miten jatkossa homma sujuu.

Dynatreeniä - 210 m ja 215 m

2010-07-05T15:46:00.004+03:00

Eilen oli kaivattu lepopäivä, koska toista CWT-kisapäivää siirrettiin pari päivää eteenpäin huomiseksi. Kävimme tsekkien ja ranskalaisten kanssa ajelemassa monorail-junalla sekä tutustumassa hienoon Shuri-linnaan ja paikalliseen toriin. Torilla oli myynnissä vaatteita, rapuja ja sikojen naamoja.

Tänään päätimme käydä tekemässä hieman dyna-treeniä. Kisa-altaalla paistoi mukavasti aurinko, joten ei tullut ainakaan kylmä. Jone aloitti tekemällä 210 metrin sukelluksen, joka kesti 2 min 47 s. Pintautuminenkin näytti aluksi hyvältä ja protokollakin tuli mukavasti, mutta sen jälkeen alkoikin hyvin mielenkiintoisen näköinen sambaaminen. Valkoisen kortin siitä olisi silti voinut antaa, mutta vähän harmittaa, ettei tullut videolle. Kisassa ei kannata ihan yhtä tiukille vetää, mutta saatiinpa ainakin selville, missä raja tällä hetkellä menee. Mikko teki perään 215 metrin sukelluksen, joka ei ollut ihan yhtä tiukka kuin Jonen sukellus, mutta ei siihenkään hirveästi rutistamisen varaa enää jäänyt. Mikon veto kesti 2 min 55 s, jonkin verran vähemmän kuin yleensä, sillä nyt kokeilussa oli hieman nopeampi vauhti.

Pitkien sukellusten jälkeen pääsimme testaamaan hyvin jännittävän näköistä räpyläviritelmää, Smith aerospacen DOLFin orcaa. Vaikka räpylä näyttää siltä, että se kuuluisi ennemminkin Star Warsiin kuin uima-altaaseen, toimi se yllättävän hyvin. Vaikkei se ensitestin jälkeen synnyttänytkään polttavaa tarvetta heittää perinteisiä monoräpylöitä romukoppaan, on pakko myöntää, että dolfinissa on potentiaalia.

Huomenna Antero pääsee vihdoin tavoittelemaan suuria syvyyksiä, kun on (toivottavasti) toisen syvyyskisapäivän vuoro.

Ensimmäinen kisapäivä

2010-07-03T14:24:00.003+03:00

Ensimmäinen kisapäivä koitti Mikolle ja Jonelle aurinkoisena mutta tuulisena. Lähtöjärjestys oli syvimmästä matalimpaan, joten Mikko oli 81 m ennakkotuloksellaan melko varhaisessa vaiheessa lähtölistaa. Jonen 60 metrin ennakkotulos oli listassa noin tunnin Mikkoa myöhemmin. Aallokko oli ehkä kovinta tähän mennessä, mutta onneksi niskatyyny piti päät pinnalla.

Lievän kisajännityksen takia Mikko päätti poiketa no warm-up suunnitelmastaan ja teki 45- ja 30-metriset sukellukset lämmittelyksi. Oli varmasti ihan hyvä ratkaisu, sillä itse kisasukellus tuntui jo rennommalta kuin ensimmäinen lämppäri ja eilinen treenisukellus. Paineentasaus sujui hyvin pohjalle asti ja tagi lähti sujuvasti mukaan. Pinnalle pääsyn jälkeen lämppärit ja hyperventilointi tosin meinasivat kostautua pienen samban muodossa. Protokolla sujui kuitenkin hallitusti, varsinkin Jonen couchatessa hyvin ja muistuttaessa protokollan eri vaiheista. Suoritus oli lopulta valkoisen kortin arvoinen. Ilman lämmittelysukelluksia tehtyjen syvien treenisukellusten pintautumiset ovat kuitenkin olleet täysin puhtaita ja tuntuneet ihan samalta kuin 30 metrin sukelluksen pintautuminen. Uskomatonta, että ero voi olla niin suuri - tosin onhan se varsinkin allaslajeissa huomattu jo aikaisemminkin.

Jone valmistautui kisavetoonsa suunnilleen samalla tavalla kuin Mikko, tekemällä muutaman lämmittelyvedon. Kisalähdössä eilinen rauhaa säteilevä mestari oli kuitenkin kadonnut ja pahat henget ja riivaajat olivat ottaneet vallan. Heti startissa suurin osa pakatusta ilmasta päätyi vatsaan. Mouthfillkin hävisi melkein heti sen ottamisen jälkeen. Sinnikkäästi Jone ratsasti korvilla vielä 50 metriin, mutta siinä vaiheessa oli pakko kääntyä. Ylöstulomatkakaan ei sujunut ongelmitta. 10 metrissä organisaation turvasukeltaja ei katsonut eteensä, jolloin riivattu ja vihainen Jone tuli pää edellä täyttä vauhtia turvasukeltajaa päin. Pinnalle sieltä jotenkin päästiin ja protokollakin tuli. Tuomari ei ollut huomannut törmäystä, vaan antoi vain tagin puuttumisen takia keltaisen kortin. Koska sukeltajaan ei suorituksen aikana saa koskea, olisi pitänyt periaatteessa tulla punainen kortti. Heti kortin saamisen jälkeen alettiinkin pohtia sääntöjen säälimätöntä hyväksikäyttöä, sillä niiden mukaan organisaation jäsenen häiritessä suoritusta on urheilijalla oikeus uuteen sukellukseen, jolloin Jone voisi yrittää uudestaan käydä 60 metrissä.

Illalla tulosten julkistamisen jälkeen Suomen joukkue teki protestin Jonen suorituksesta uusintasuorituksen toivossa. Protesti oli kaksivaiheinen: ensin protestoitiin, että Jonen olisi kuulunut saada punainen kortti. Ei ole ehkä ihan yleisin ratkaisu yrittää saada oman joukkueen jäsenen suoritusta hylätyksi, mutta meillä oli suunnitelma. Protestin toinen vaihe oli nimittäin, että koska hylkäyksen syy oli organisaation, tulisi Jonen saada uusintalähtö. Aluksi protesti menikin läpi ja Jone sai punaisen kortin, mutta sitten tuomarit alkoivat kikkailla jotain ja päätyivät periaatteessa sääntöjenvastaiseen ratkaisuun, jossa Jone sai vain pitää keltaisen korttinsa ilman uusintalähdön mahdollisuutta. Jonen sukelluksesta joukkueelle tuli lopulta siis 39 pistettä, (50 pistettä - 1 virhepiste puuttuvasta tagista - 10 virhepistettä aikaisesta käännöksestä).

Illalla kävimme taas syömässä 10. kerroksessa, jonka aukioloajaksi on ilmoitettu klo 18:00-25:00. Paikalla oli myös katkarapujen jalkoja ja silmiä syönyt Tanskan valmentaja Stig Severinsen, joka kertoi meille mielipiteitään typeristä säännöistä ja idiooteista.

Huomenna piti olla Anteron 85 metrin sukelluksen vuoro, mutta huonojen sääolojen takia huominen onkin peruttu. Toinen kisapäivä siirtyy ylihuomiselle tai sitä seuraavalle päivälle.

Toinen virallinen treenipäivä ja ennakkotulokset

2010-07-02T16:44:00.008+03:00

Tänään oli toinen virallinen treenipäivä. Taas olivat pistäneet Suomen ensimmäisenä treenivuoroon, mokomat. Tuskainen herätys siis vaihteeksi. Pääsimme kuitenkin merelle, joka oli eilisiltaisen ukkosmyrskyn jälkeen tänään poikkeuksellisen rauhallinen. Antero yritti mennä 88 metriin, mutta kääntyi 81 metrissä. Mikko yritti mennä 85 metriin, mutta kääntyi 80 metrissä. Mouthfillin kanssa ei ole vieläkään päästy täydelliseen yhteisymmärrykseen siitä, kuinka sukelluksen aikana tulisi toimia. Sinus-floodaus ja voiman pimeälle puolelle siirtyminen alkavatkin vaikuttaa päivä päivältä yhä houkuttelevimmilta.

Jone sen sijaan oli eilisten vakavien vastoinkäymisten jälkeen tänään kuin uudelleensyntynyt; uskoa ja toivoa täynnä. Säteillen ylimaallista rauhaa ja sulavuutta tämä valaistunut gurumme sukelsikin 60 metriä niin täydellisesti ja kauniin koskettavasti, että kaikilla paikallaolijoilla tuli kyynel silmään ja pala kurkkuun. Tanskalainen Henning päätti treenin lopuksi vielä testata pelastusorganisaation toimintavalmiutta ja näytteli saaneensa pahan tajunnanmenetyksen pintautuessaan. Turvaajien toiminta oli hieman nihkeän oloista, mutta olisi Tanskan toivo
kuitenkin eloon jäänyt.

Tänään piti myös ilmoittaa ennakkotulokset kisapäiville. Voittonumerot ovat: Antero - 85 m, Mikko - 81 m, Jone - 60 m. Mikko ja Jone sukeltavat huomenna, Anza ylihuomenna. Mikolla on mukavasti pientä flunssan alkua kurkkukivun muodossa, mutta toivottavasti korvat ja poskiontelot pysyisivät auki vielä huomisen kisavedon ajan. Sen jälkeen ei ole niin väliä.

Ainii... käykäähän myös katsomassa Kimmo Lahtisen kuvat Okinawan kisoista: http://freediving.pictures.fi/kuvat/2010/Okinawa/

Avajaiset ja ensimmäiset viralliset treenit

2010-07-01T13:23:00.005+03:00

Eilen oli siis kisojen avajaiset. Järjestäjät olivat tehneet hienoa työtä ja järjestäneet oikein mukavannäköisen kattauksen hotellimme piha-alueelle. Mikko valitteli alkoholitarjoilun puuttellisuutta (sitä ei ollut), mutta muuten homma näytti toimivan pojalle mukavasti. Etenkin yksittäispakatut pikkukeksit vaikuttivat maistuvan. Paikalla oli tietenkin kaikkien maiden kilpailijat ja valmentajat lippuineen. Pääjärjestäjän Ryuzon ja AIDA-presidentimme Kimmo Lahtisen puheiden jälkeen jokainen maa astui vuorollaan lavalle esittäytymään. Tarkoitus oli, että jokainen joukkue pitäisi myös pienen puheen, jonka moni pitikin (jopa japaniksi). Antero hoiti Suomen osuuden mallikkaasti puhumalla lyhyesti ja ytimekkäästi. Siitäpä voisi Ranska vaikka ottaa mallia.

Avajaisista seuraavana päivänä oli jo ensimmäiset viralliset syvyystreenit. Eli siis tänään. Viralliset syvyystreenit eroavat luonteeltaan muista treeneistä siten, että ne toteutetaan hyvin täsmällisen aikataulun puitteissa, jotta kaikille osallistujille voidaan tarjota mahdollisimman tasa-arvoinen mahdollisuus treenata paikallisissa olosuhteissa. Onneksi joukkueemme oli fiksuna tajunnut tulla ajoissa paikalle ja omatoimisesti treenata ennakkoon; tänään nimittäin oli ehkä kurjimmat kelit tähän asti. Sade, tuuli, aallot ja jatkuva odottelu tekivät olosuhteista erittäin haastavat. Lopulta pääsimme omalle treeniköydellemme ja treeniajaksi annettiin 35 min, eli lajia tuntevat ymmärtävät, että kolmen miehen max-suorituksille oli niukasti aikaa.

Miten sitten treeneissä meni? Mikko laittoi miehekkäästi köyden suoraan sataan metriin ja antoi mennä niin syvälle kuin paineentasaus toimi. Lukemaksi Mikko kellotti taas oman ennätyksensä 83 m. Antero lähti sitten heti perään omaan sukellukseen määrätietoisesti tavoitellen 85 m syvyyttä. Sukellus jäi hieman vajaaksi kellon näyttäessä myös 83 m, mitä sattumalta on myös Anteron uusi oma ennätys. Vahvoja vetoja molemmilta!

Jone sukelsi viimeisenä ja tavoitteli 62 m syvyyttä, tänään tosin lainatussa Orca RS1 puvussa. Ajatuksena, että puku olisi aikaisempina päivinä erittäin kuumaksi todettua 3 mm HD pukua viileämpi sekä nostehallinnaltaan parempi. Pukuvalinta oli lopulta virhearvio. Lämppäreiden ja muiden jäsenten valmennuksen aikana tuli jo viileä. Oman sukelluksen koittaessa oli sen verran vilu 27-asteisesta vedestä huolimatta, että lähtö ei ollut ollenkaan rento. Tämän takia sukelluksen aikana meni pieleen lähes kaikki. Lähdössä Jone nieleskeli pakkaamansa ilmat, 25 metrissä imaisi mouthfillin välittömästi takaisin keuhkoihin, 30 metrissä fluid gogglesit alkoivat vuotaa, 32 metrissä mies sai potkut töistä, 34 metrissä joi kaikki rahansa ja asunnon, 35 metrissä oma koira puri, 36 metrissä sukulaiset ja ystävätkin jo hylkäsivät, joten 37 metrissä oli sitten pakko kääntyä pintaan päin. Onneksi on vielä huominen aikaa toiselle viralliselle treenille. Viimeinen treenisukellus tehdään taas tutuilla varusteilla ja sukelluksen onnistumisasteen mukaan katsotaan sitten mitä laitetaan kisaan ennakkotulokseksi.

Seitsemäs treenipäivä - väsyttää

2010-06-29T17:31:00.002+03:00

Taas oli herätys epäinhimilliseen aikaan, kuudelta aamulla. Silmät ristissä raahauduimme aamupalalle ja sieltä hotellin edessä odottavaan bussiin. Suurin osa kilpailijoista on jo saapunut paikalle, joten treeneissä riittää vilskettä. Onneksi käytettävissä on kolme melko suurta venettä ja meillä on vieläpä oma köytemme mukana, joten tilaa kuitenkin riittää. Meressä oli tänäänkin melko voimakas pintavirtaus, mutta syvemmällä oli hieman rauhallisempaa.

Antero laittoi köyden 85 metriin, mutta kääntyi 80 metrissä. Mikko laittoi köyden 90 metriin, mutta kääntyi 75 metrissä. Jone laittoi köyden 62 metriin, mutta kääntyi 56 metrissä. Kaikilta hävisi mouthfill alasmennessä. Laitettakoon se väsymyksen piikkiin, tämä oli kuitenkin jo kolmas harjoituspäivä putkeen ja toiset lyhyeksi jääneet yöunet peräkkäin.

Hotellille päästyämme söimme pikaisen lounaan ja nukuimme 4 tunnin päiväunet. Illalla Jone halusi vielä innokkaana poikana käydä tekemässä staticia hotellin altaassa, ja tekikin 5 min 30 s perussuorituksen. Väsymyksen tosin huomasi kuulemma siinäkin. Koska kukaan ei saanut tänään merellä squeeziä, päättivät Mikko ja Jone vielä viimeisillä voimillaan yrittää korjata tilanteen tekemällä negatiivisia sukelluksia hotellin 5,5 metriä syvässä altaassa. Mikko teki lisäksi mouthfill-harjoituksia kyllästyttyään suuntäyttöjen häviämisiin syvillä sukelluksilla.

Huomenna on kaivattu lepopäivä, sen jälkeen vielä kaksi syvyystreenipäivää, jonka jälkeen alkavatkin jo kisasuoritukset.

Kuudes treenipäivä - Ennätykset paukkuivat taas: 60 m ja 82 m

2010-06-28T13:06:00.003+03:00

Tänään bussi syvyystreenipaikalle lähti jo kuudelta aamulla, minkä takia emme ehtineet käydä nauttimassa hotellin aamupalaa. Olimme kuitenkin ennakoineet tilanteen täydellisesti käymällä edellisenä iltana ostamassa paikallisen supermarketin tyhjäksi muroista ja leivästä - kaikki kaksi pakettia siis, jotka siellä oli tarjolla. Pikaisen gourmet-aamiaisen jälkeen astuimme bussiin, joka vei meidät tutuksi tulleeseen pikkusatamaan.

Meri oli aamusta mukavan rauhallinen, vaikka jonkin verran oli taas virtausta, varsinkin pinnassa. Antero iskikin köyden välittömästi 82 metrin syvyyteen ja alkoi valmistautua oman PB:nsä askartelemiseen. Muutaman lämmittelysukelluksen jälkeen Anza lähti kohti suuria syvyyksiä, mutta paineentasaus loppui harmillisesti juuri ennen pohjaa ja käännös tapahtui 80 metrissä. Pinnalla alkoi kaiken lisäksi vähän yskittää, ja pieni squeezehan sieltä löytyi. Rentous oli kuulemma tänään eilisestä poiketen vähän hukassa. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä tämä oli kuitenkin vasta herra Joen toinen treenipäivä.

Anteron kammettua itsensä takaisin veneeseen oli minun vuoroni siirtyä köydelle. Tänään päätin kokeilla syvää vetoa ilman mitään lämmittelysukelluksia. Vajaan 10 minuutin kelluskelun jälkeen otin suunnan kohti syvyyksiä, ja rennon vapaapudotuksen jälkeen silmien edessä killuikin jo köyden pohjapaino. Vaikka jossain 60 metrin paikkeilla vahingossa imaisin osan mouthfillistä takaisin keuhkoihin, sain silti tasattua paineen vielä pohjalla. Ylöstulo oli mukavan tuntuinen, sillä tällä kertaa jalkojen hapotus oli aiempaa voimakkaampaa, kun lämppärit eivät olleet ehtineet vaimentaa sukellusrefleksin toimintaa. Tästä syystä pintautuessa tuntuikin, että happea oli vielä runsaasti jäljellä. Melkein heti pintautumisen jälkeen sormeni laitettiin FDTF:n oksimetriin, joka näytti happisaturaation palautuneen nopeasti normaaleihin 98-99% lukemiin. Mahtavaa. :)

Jone suunnitteli tänään kokeilevansa 60 metrin sukellusta. Muutama ensimmäinen yritys jäi hieman vajaaksi, mm. kuviteltujen syvyyshälytysten kuulemisen ja muiden hallusinaatioiden takia, mutta lopulta mies löysi itsensä tavoitesyvyydestä. Sukellus ei ollut hedonistisesti täysin onnistunut, sillä aiemmissa sukelluksissa väsyneet jalat alkoivat ilmoitella itsestään hapotuksen muodossa jo alaspäin mentäessä, mutta muita ongelmia ei ilmennyt. Jonen ennätys on parantunut tällä matkalla jo 20 metriä, eikä loppua näy.

Vielä on kolme syvyystreenipäivää jäljellä, katsotaan mitä tapahtuu.

Viides treenipäivä - Aurinkoa, sushia ja enkkoja

2010-06-27T17:46:00.003+03:00

Viides treenipäivä koitti auringon paistaessa täydeltä taivaalta. Suomen kolmihenkinen joukkue änki itsensä treenibussiin 20 muun vapaasukeltajan kanssa ja lähti kohti Maeda Portia, jossa veneemme odotti. Olosuhteet olivat kenties parhaimmat tähän asti. Pinnalla oli suht voimakas virtaus, mutta syvemmällä ei yhtä kovaa virtausta ollut kuin aikaisempina päivinä, eli köydet pysyivät nyt melkein suorina. Siitähän se ilo sitten alkoikin. Mikko teki vahvan 75 m ja Antero Mikon esimerkkiä seuraillen samanlaisen heti ekana treenipäivänään. Tulevista päivistä tulee kieltämättä mielenkiintoisia, koska molemmat väittivät, että suussa oli vielä ilmaa pariin tasaukseen ainakin. Jäämme siis innolla odottamaan miesten edesottamuksia ja millaisia lukemia he pystyvät vielä kellottamaan. Jone seuraili perässä tekemällä uuden pb:n 55 m. Uumoili, että ehkä se 60 m menisi vielä rikki tässä ennen kisoja, mutta saas nähdä, ei nielaista ennen kuin on sukellettu. Kello on nyt lähes puoltayötä, joten jääköön tämä päivitys hieman lyhyemmäksi. Antero toi VA-kalustonsa, joten ohessa viimeinkin vähän vedenalaismateriaalia joukkueestamme.

...niin ja illalla kävimme vielä Anteron innoittamina syömässä jäätelöä American Villagessa, sekä ihmettelemässä paikallista maailmanpyörää. Valitettavasti kaikki unohtivat kameransa hotellille, joten siitä ei nyt sitten olekaan kuvamateriaalia tarjolla. Mutta näin, Okinawa toivottaa hyvää alkavaa iltaa Suomeen ja painuu nukkumaan.

Lepopäivä

2010-06-26T16:43:00.005+03:00

Koska tänään ei ollut treenejä, päätimme keksiä muuta tekemistä. Tsekkien joukke oli jo muutaman päivän ajan ollut virittelemässä ekskursiota Okinawa Aquariumiin ja pienen pähkäillyn jälkeen päätimme Mikon kanssa lähteä mukaan. Vuokrasimme auton ja kuskin yhdeksäksi tunniksi ja matkalla poikkesimme Okinawan Aquariumin lisäksi Nakijin -linnakeen raunioille sekä Kouri Islandin rannalle. Ohessa siis, ilman sen kummempaa runoilua, otanta päivän kuvasaldosta.

Anterosta emme nähneet mitään koko päivänä. Vasta loppuillasta tuli ilmoittamaan, että haluaa mukaan huomisen treeneihin. Onneksi Mikko oli ennakoinut tilanteen ja valmiiksi ilmoittanut Anteropanteron. Jos herralla jatkuu tämä linja jatkossakin Mikko joutunee pitämään hänelle puhuttelun siitä kuinka emme tuleet tänne pelkästään syömään jäätelöä.

Neljäs treenipäivä - Jone rikkoi 50 metrin maagisen rajan

2010-06-25T11:51:00.011+03:00

Aamu valkeni pilvisenä ja tihkuisena. Hotellin aulasta löysimme Ranskan joukkueen, hallitsevan maailmanmestarin. Siellä odotti jälleen myös 篠宮龍三, joka oli onnekseen löytänyt eilen harjoitusten jälkeen kadottamansa monoräpylän tanskalaisten hellästä huomasta. Tervehdysten ja aamupalan jälkeen suuntasimme taas merelle päin, joka oli valitettavasti tänään eilistäkin vihaisempi. Syvyysköysi ei millään suostunut menemään suoraan alaspäin, vaan virtauksen takia se oli vinossa, ja aallokkokin oli melko kovaa. Laitoimme oman hienon Suomesta tuodun köytemme suosiolla 50 metrin syvyyteen ja jätimme sitä syvemmät sukellukset paremmille päiville.

Jone teki haastavista olosuhteista huolimatta oman ennätyksensä ja kävi katsomassa, millaista elämä on 50 metrin syvyydessä. Sukellus oli rento ja paineentasauskin sujui ongelmitta. Mikko teki viisi sukellusta 50 metriin, ja sukeltajantaudin riskin takia teki ylöstullessaan aina pienen deco-staticin 5-10 metrin syvyydessä ennen pintaan tuloa ja piti sukellusten välillä 10-15 minuutin tauon.

Harjoitusten jälkeen menimme syömään hotellin 10. kerroksen ravintolaan, jonne suurten fanfaarien ja pyroteknisten tehosteiden saattelemana saapui myös Antero. Joukkueemme on vihdoin kokonaisuudessaan paikalla, joten olemme valmiit siirtymään suunnitelman seuraavaan vaiheeseen, jota kutsumme nimellä "The Ultimate World Domination".

Huomenna on lepopäivä, jonka käytämme suuntaamalla tutustumaan Okinawan suureen akvaarioon. Meitä ei taideta kuitenkaan päästää akvaarioon sukeltamaan, joten täytynee tyytyä katselemaan kaloja akvaarion ulkopuolelta.

Kolmas treenipäivä - kaksi PB:tä

2010-06-24T13:55:00.009+03:00

Tänään suuntasimme jälleen merelle. Heti veneeseen astuttuamme alkoi sataa kaatamalla. Treenipaikalla huomasimme lisäksi, että meressä oli käynnissä melko kova virtaus, joka veti köyden vinoon. Emme antaneet tämän kuitenkaan lannistaa meitä. Ei kisapäivänäkään ole välttämättä optimiolosuhteita, joten on ihan hyvä tottua erilaisiin sääoloihin etukäteen. Tänään treenejä seuraamassa oli paikallisen median edustajia TV-kameroineen.

Mikko aloitti tekemällä 61 metrin CWT sukelluksen ja Jone alkoi taas hankkia rutiinia tekemällä useita 40 metrin vetoja. Treenin lopuksi ja virtauksen hieman laannuttua Mikko piipahti vielä 71 metrin syvyydessä menemällä normaalilla CWT-tyylillä alas, mutta tulemalla köydestä vetämällä ylös, jotteivat herkät jalat rasittuisi liikaa. Jonekin teki oman ennätyksensä tekemällä visiitin 47 metrin syvyyteen. Hyvin lievää squeeziä oli molemmilla havaittavissa tänään, mutta toivottavasti siitäkin päästään eroon tulevissa treeneissä. Jone kokeili myös mask squeezen hankkimista ja silmäluomet ovatkin nyt muodikkaasti hieman mustelmilla.

Treenin jälkeen kävimme hotellin yläkerran ruokapaikassa opettamassa tarjoilijalle suomea. Sieltä suuntasimme tutustumaan paikalliseen supermarkettiin, jossa ei osattu englantia ollenkaan, mutta elekielellä ja rahalla selvittiin siitäkin.

Pahoittelemme VA-kuvien puuttumista. Mikko unohti vahingossa kameransa kotiin jolla kuvat oli tarkoitus ottaa. Huomenna sitten taas lisää syvyystreeniä.

Toinen treenipäivä

2010-06-23T15:17:00.011+03:00

Tänään ei ollut järjestettyä syvyystreeniä, joten 15 tunnin yöunien jälkeen suuntasimme sen sijaan testaamaan kisa-allasta. Hotellin bussi toimitti meidät tsekkien, Ryuzon ja juuri paikalle saapuneiden tanskalaisten kanssa altaalle, joka ilmeni olevan mukava 50-metrinen ulkoallas. Jone laittoi kyseisen paljun koetukselle suorittimalla pari 155 metrin pituussukellusta ja Mikko testaili erilaisia sukellusnopeuksia ja pohti optimaalisinta strategiaa kilpailusuoritukseen. Ryuzo halusi tehdä maksimivedon, mutta koska loppuosa Japanin joukkueesta ei ole vielä uskaltautunut paikalle, toimi Suomen joukkue hänen turvasukeltajinaan. Loistavan couchauksen ansiosta Ryuzo tekikin oman ennätyksensä, hallitun näköisen 202-metrisen.

Treenille oli varattu aikaa 3 tuntia, mutta koska olimme ottaneet altaan haltuun jo puolentoista tunnin kohdalla, päätimme siirtyä syömään. Uskomattomasta couchauksesta ja turvasukeltamisestamme vaikuttunut Ryuzo liittyi mukaan ja tarjosi meille kyydin takaisin hotellille. Hotellilla söimme japanilaisen ystävämme suosittelemaa papaijasalaattia ja Okinawan nuudelia. Ja maittavaahan se olikin.

Hotellihuoneessa tutustuimme omiin vartaloihimme FDTF:n uuden stetoskoopin, oksimetrin ja otoskoopin avustuksella. Stetoskooppi ei tuntunut toimivan kunnolla ja oksimetri kertoi Jonen happisaturaation liikkuvan normaalin 98-99% sijaan 95% tienoilla. Poikaraukka.

Huomenna ohjelmassa on taas syvyystreeniä. Eilinen reilu 30 metrin näkyvyys oli paikallisen mielestä harvinaisen huono, joten toivotaan että se huomenna olisi jo vähän parempi. Nyt nukkumaan.

Matka ja ensimmäinen treenipäivä

2010-06-22T15:22:00.010+03:00

Okinawan kisajoukkue tapasi sunnuntaina iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Lentokoneeseen astuivat Mikko ja Jonérik, mutta joukkueen varusteita kentälle tuonut Antero jäi vielä Suomen maankamaralle ja lentelee Japaniin muutamaa päivää myöhemmin. Lentomme koneenvaihtoineen sujuivat onneksi kommelluksitta, ja matkatavaratkin löysivät perille ensi yrittämällä.

Okinawan kentältä löysimme bussin, joka toimitti meidät hotellille. Ensimmäinen iltapäivä ja ilta kuluivat matkasta palautuessa ja hieman hotellin ympäristöön tutustuessa. Tutkimusmatkalla meille selvisi, että kahden kilometrin säteellä hotellista ei ole kuin asuintaloja ja karkkiautomaatteja. Kävelyltä palattuamme törmäsimme Tsekin joukkueeseen, jonka kanssa menimme hotelliin syömään. Noin 30 tunnin valvomisen jälkeen siirryimme nukkumaan.

Aamulla seitsemältä (Suomen aikaa klo 1 yöllä) heräilimme aamupalalle, jonka jälkeen hotellin bussi kuljetti meidät merenrannalle. Pienestä satamasta lähdimme tsekkien ja Ryuzo Shinomiyan kanssa ensimmäisiin syvyystreeneihin.

Sukellusolosuhteet osoittautuivat karmeiksi. Oli lähes mahdotonta sukeltaa, kun auringonpaiste häikäisi vielä 30 metrin syvyydessä ja vesi oli hiostavan 27 asteista ilman selvää termokliinia. Siinä tuli raavaammallekin miehelle nopeasti ikävä takaisin Asikkalan sopivan viileisiin ja hämäriin vesiin. Haastavista olosuhteista huolimatta sukellukset sujuivat kuitenkin hyvin, Mikon tehdessä 50 m, 60 m ja 55 m CWT-sukellukset, ja Jonen upotettua itsensä toistuvasti 30-40 metrin syvyyteen. Illalla kävimme vielä tekemässä pienen static-session (Jone 5 min 10 s) ja testaamassa hotellin 5,5 metriä syvää laitesukellusallasta.

Huomenna ohjelmassa on virallisen kisa-altaan testaaminen ja ylihuomenna taas syvyystreeniä.

Okinawan AIDA joukkue mm-kisat 2010

2010-05-19T21:17:00.007+03:00

Okinawa odottaa!

Kisat on ohi

2009-12-08T23:40:00.001+02:00

No niin! Kisat on pidetty ja mitalit jaettu niille, jotka ne ansaitsivat. Omiin matkatavaroihin ei sitä lisää tarvinnut laittaa. Ehkä onneksi, sillä sen verran runsaasti oli muutenkin tavaraa mukana. No, ainahan se mitali mukava olisi ollut saada, mutta ei alun perinkään realistisia mahdollisuuksia moiseen ollut. Sen verran kova taso syvyyssukelluksessa maailmalla on verrattuna kotimaisiin tuloksiin. Esimerkiksi tekemäni cnf:n Suomen ennätys ei ollut lähelläkään kuuden parhaan finaalipaikkaa, sillä viimeinen finaaliin päässyt sukelsi 73 metriä. Mitali irtosi 78 metrisellä sukelluksella. Cwt finaaliin tarvittiin vähintään 100 metrinen sukellus. Mitaliin tarvittiin sitten jo 10 metriä enemmän. Noihin syvyyksiin ei pääse ilman pitempiaikaista treeniä hyvissä olosuhteissa. Kyllä tuonne 90 päälle varmastikin olisi resursseja, mutta aika ja raha tulevat helposti vastaan, jos ennen kisaa pitäisi kaksi viikkoa treenata. Sen verran se vähintäänkin vaatisi. No, se tehdään aina, mikä voidaan.

Matka oli kaiken kaikkiaan upea ja paikka syvyyssukellukseen aivan ehdottomasti täydellinen! Toivottavasti Dean’s Blue Hole kutsuu vielä uudelleen käymään ennen kuin tässä eläkkeelle siirrytään näistä kisahommista. Tai eihän tässä mikään kiire vielä eläkkeelle ole, kun kerran cnf:n hopeaa otti minuakin vanhempi herra. Williamille vain onnittelut hopeasta, siis sille vanhemmalle. 86 metriä oli kelpo suoritus. Mies on muuten käynyt nyt syvemmällä ilman räpylöitä kuin räpylöiden kanssa. Mielenkiintoista!

Finaalit olivatkin kaiken kaikkiaan juuri niin mielenkiintoiset kuin niiltä voi odottaa. Naisten cwt oli ehkä ennakkoon kaikkein selvin mitalikolmikon osalta, mutta aina ne sukellukset on tehtävä ennen mitaleiden jakamista. Muutoin jännitystä riitti aina viimeisiin sukelluksiin saakka. On se mukava jännittää toisten pintautumisia parin metrin päästä. Kisa-alue oli hyvin rajattu muovisella viemäriputkella. Tämän loistavan idean voisi kopioida vaikka kotimaisiinkin syvyyskisoihin.

Reissu on ohi. Kotiin on päästy ja kaikki tavaratkin tulivat matkatavarahihnaa pitkin sitten loppujen lopuksi, vaikka ne edellisen kerran olivat silmissä Nassaun kentällä. Matka oli antoisa ja kaikki vapaasukeltajat jälleen kerran kuin yhtä suurta perhettä. Mukavaa porukkaa! Arki tulee kuitenkin aina. Niin nytkin. No, ensi vuonna on joukkuekisa Japanissa Okinawalla. Ehkä sinne pääsisi mukaan. Toivossa on hyvä elää…

CWT kisa

2009-12-03T02:39:00.000+02:00

Kuten suurin osa vapaasukeltajista on jo havainnut, constant weight with fins ei mennyt suomalaisittain ihan odotetun laisesti. Mikko ja minä, koimme molemmat ongelmia paineentasauksen suhteen ja jouduimme kääntymään aiakisemmin kuin tavoitesyvyys oli. Omasta puolestani se johtui rentouden puutteesta, joka puolestaan johtui liian vähaisestä treenaamisesta. Ei syvyiä sukelluksia voi tehdä, jos ei pysty niitä yhtään treenaamaan. Kaksi treenisukellusta täällä ei anna kovin luotettavaa pohjaa hakea yli 80 metrisiä sukelluksia. No, eihän se 76 nyt ihan hirvittävän huono tulos ole, mutta odotuksen tänne lähteissä oli kyllä ihan eri kymmenlukemissa. Se on vain koitettava voidella harmistustaan cnf:ssä tulleella menestyksellä. Ja eihän tämä Bahama paikkanakaan ole lainkaan hassumpi.

Tänään 2. joulukuuta oli muutoin vapaapäivä kisaorganisaatiolla, mutta Sebastian Näslund oli jälleen organisoinut "pikku"-kilpailun niille, jotka halusivat yrittää kansallisia ennätyksiä. No, minäkin sitten mukaan kisaan ja laitoin cnf:ään tavoitteeksi 66 metriä. Se menikin ihan mukavasti ja melko helposti, joten uusi Suomen ennätys on tämän päivän jälkeen tuo 66 metriä. Rannalla ruotsalaiset tulivat onnittelemaan meikäläistä ja rupesivat samalla onnittelemaan pohjoismaiden ennätyksestä! Enpäs ollut itse moista huomannutkaan. Christian Ernest teki saman 66 metriä cnf kisassa. Tässä kisassa hän yritti 69 metriä, mutta ei onnistunut. Nyt siis jaamme Christianin kanssa tuon saman ennätystuloksen. Ei hassumpaa!!!

Nyt ovat kaikki kisat suomalaisten osalta ohi ja loppu aika on sitten lomailua. Kokonaista kolme päivää! Jess!! Sitten päättäjäisten jälkeisenä aamuna aloitammekin taas pitkän matkan kohti kotia. Sitä ennen jännitetään kuitenkin vielä finaalit.

CWT treenit ja naisten kisa

2009-12-01T03:17:00.000+02:00

Tehtiin Mikon kanssa vielä viimeiset treenisukellukset ennen CWT kisaa sunnuntaina, kun kisaorgamisaatiolla oli vapaapäivä. Kaikkien iloksi turvasukeltajat olivat tulleet paikalle pitämään huolta kilpailijoiden turvallisuudesta. Heidän ei olisi ollut mikään pakko sitä tehdä, mutta suuri kiitos heille, että olivat vaivautuneet paikalle. Heitä on kaikkiaan kahdeksan ja he ovat kaikki Kanadasta. Kymmenen kuukauden treenit tätä kilpailua varten ovat tuottaneet tulosta ja he ovat kaikki todella luotettavia turvasukeltajia. Kiitos heille vielä kerran!

Treeneistämme sen verran, että Mikko veteli usaemman kerran neljä-viisikymppisiä vetoja ja totesi olevansa valmis kisaan. Itse tein varman päälle 75 kuullostellen keuhojen oloa. No, sukellus sinänsä oli helppo ja keuhkoissa ei tuntunut mitään kummallista tällä kertaa, joten enköhän minäkin ole kissan valmis. En halua tehdä asiaa liian helpoksi itselleni, mutta olen kuitenkin varma itsestäni, niinpä laitoin kisaan ennakkotulokseksi 84 metriä. Mikko ilmoitti 65 metriä. Uskon meistä kummankin selvittävän ilmoittamansa sukelluksen, jos vain paineentasaus sujuu rennosti.

Tänään oli sitten meillä vapaapäivä, mutta naisten CWT karsintakisan vuoro. Mitään mullistavaan ei kisan aikana tapahtunut. Joku joutui kääntymään aikaisin, mutta suurin osa sukelluksista tuntui kulkevan ennakkon ilmoitetulla tavalla. Yhtään tajunnamenetystä ei päivän aikana ilmennyt työllistämään turvasukeltajia. Finaaliin päässeet näette järjetäjän sivuilta, jonne linkki löytyy tämän blogin sivuvalikosta.

Tänään on siis levätty ja syöty hyvin. Päivän ohjelma oli muutoin avoin naisten kisan seuraamisen jälkeen. Tarjoitus oli käydä katsomassa paikallisten mainostamassa paikassa toisinaan majailevia flamingoja. Itse aisassa flamingoja en nähnyt, mutta upealla hiekkarannalla oli kaunis nainen käärmeennahkasaappaissa ja toppatakissa. Ihan totta! Enkä minä mitään teetä vahvempaa ole juonut. Kuvaussessio siellä oli menossa. No, jos ei flamingoja, niin kyllä tämäkin käy!

No, nyt sitten lepäämään ja keräämään voimia huomiseen kisaan. Ai niin, paikallisen ravintolan juustokakku on muuten taivaallisen hyvää!

Miesten CNF kisa

2009-11-29T02:44:00.001+02:00

Edellisten aamujen tapaan valkeni myös toinen varsinainen kisapaäivä kirkkaana ja aurinkoisena. Taivaalla liiteli muutama pilviulautta vaaleansinisen taivaan alla. TRuulöi oli hieman ärtynyt yön aikana ja puhalteli puusikinna navakan oloisesti. Kisapaikalla siitä ei tosin ollut haittaa, koska paikka on todella niin suojaisa ja tyyni kuin vain voi kuvitella. Olosuhteet sukelluspaikalla olivat siis jälleen kerran aivan ihanteelliset. Joidenkin snobien kirkkaissa vesissä sukeltavien olen kuullut valittelevan syvyydessä olevan pimeää, mutta näin suomalaisena se ei pimeältä ainakaan vaikuta. Hieman hämärtää, mutta ainkin vielä 75 metrissä näin köyden vaivatta ilman valoa. Ei siis pimeää ainakaan vielä noissa metrilukemissa.

Vaikka Mikko ilmoitti vain 50 metriä ja minä 62, niin välissämme ei ollut kuitenkaan kuin yksi kilpailija. Niinpä koutsaamiset eivät oikein keskenämme onnistuneet. Mikko halusi mennä omin nokkinensa, mutta minä sain koutsin muualta. Mikko tekikin todella helpon näköisen 50 metrisen. Ei ollut onteloissa aiemmin ollutta vaivaa tänään, mikä oli iloinen asia ajatellen seuraavaan lajia. Oma sukellukseni meni myös aivan nappiin ja näin Jyri Vehmaskosken Suomen ennätys siirtyi historian lehdille ja uusi lukema, 62 metriä, merkitään nimiini. Jippii!!!!!

Reissu on siis jo ensimmäisen lajin osalta tuonut hieman enemmän, kuin osasin odottaa. Cwt onkin sitten jo toinen juttu, siinä kun ei ole treeniä pohjalla muuta kuin tuo ensimmäisen päivän harmillinen veto. Odotukset eivät siis ole korkealla.

Ulkomaalaisten tuloksista sen verran, että syvälle oli päästävä, jotta finaalipaikka aukeaisi. Vähintään 73 oli finaaliraja. Siihen olivatkin ranskalaiset sopineet tekevänsä kaikki saman tuloksen, joten finaalissa on seitsemän miestä. Herbert unohti tagin ja teki silti lupaamansa 74 m, joten hän on samoissa pisteissä ranskalaisten kanssa. Sitten olivatkin enää syvemmät miehet, Alexey ja molemmat Wiljamit. No, katsokaa itse tarkemmat tulokset oheisesta kuvasta. Pahus, onkin hieman suttuinen...

Liitteenä myös pari kuvaa naisten kisapäivältä.

CNF karsinnat, uusi SE!

2009-11-28T17:52:00.002+02:00

Alustavana väliaikatietona, että Antero Joki on tehnyt CNF suomenennätyksen sukeltamalla ilman räpylöitä 62 m syvyyteen. Mahtavaa! Toivottavasti tuolla irtoaisi myös finaalipaikka.

- J

Kuvia kisapaikalta

2009-11-27T23:55:00.002+02:00

Viimeiset treenit ennen CNF:ää

2009-11-27T23:54:00.000+02:00

Tänään oli toinen virallinen harjoituspäivä ja samalla myös viimeinen harjoituspäivä ennen CNF-kilpailua. Huomenna pidetään naisten CNF-karsinnat ja ylihuomenna puolestaan miesten karsinnat.

Tälle päivällä onnistuimme varaamaan jopa ihan virallisen treeniajan, joten suuntasimme vuokra-autollamme Dean's Blue Holelle klo 13 paikallista aikaa. Harjoituspaikan ympärillä kävi jo aikamoinen vilske, kun järjestäjät virittelivät paikkaa valmiiksi kilpailuja varten ja ripustivat kilpailuun osallistuvien maiden lippuja Blue Holea ympäröiviin kallioihin roikkumaan.

Vaihdoimme sukellusvarusteet päälle rannalla ja uimme ponttoonilautalle valmistautumaan suorituksiamme varten. Antero teki vahvan näköisen 59 m CNF:n, joten Jyri Vehmaskosken SE-tuloksen 61 m rikkominen varmasti siintää jo silmissä. Itse yritin tänään 55 m sukellusta ilman räpylöitä, mutta jouduin reistailevan poskiontelon ja rentouden puutteen vuoksi kääntymään 47m kohdalla. Eiliseen viestiin oli päässyt pieni virhe, sillä eilen kyllä yritin 52 metrin sukellusta, mutta siinäkin jouduin kääntymään jo 45 m kohdalla ympäri samasta syystä.

CNF-kilpailuun Antero aikoo näillä näkymin ilmoittaa 62 m ennakkotuloksen, joka ylittää nykyisen SE:n metrillä. Itse luultavasti ilmoitan 50 m, sillä sen yli minulla ei tunnu tällä hetkellä olevan ilman räpylöitä asiaa. Paineentasaukseni kyllä toimisi ainakin 70 metriin asti, koska niin syvällä olen käynyt räpylöiden kanssa, eikä sukellusmatkankaan pitäisi DNF-tulosteni perusteella muodostua rajoittavaksi tekijäksi ennen 80 metrin ylittäviä sukelluksia. Tosiasia kuitenkin on, että viimeisimmän kunnollisen syvyyssukellusharjoitteluni tein tammikuussa Egyptissä ja sen jälkeen keskityin vain hallilajien MM-kisoihin valmistautumiseen. 10 kuukauden tauon jälkeen ei ole realistista odottaa kovin huimia tulosparannuksia 5 päivän harjoittelulla - siinä ajassa ehtii juuri ja juuri päästä takaisin aiemmalle tasolleen. Vaikka fyysiset edellytykset olisivatkin kunnossa, henkisesti ei ole mahdollista tehdä lyhyessä ajassa suuria harppauksia syvyystuloksissa. Tai ainakaan minä en siihen pysty. Kovempien syvyystulosten tekeminen vaatisi osaltani ennemminkin 5 viikon tai 5 kuukauden harjoittelua täällä näiden 5 päivän sijaan. Tämän asian tiedostinkin jo ennen kilpailuun lähtöä, joten tavoitteeni täällä ovat lähinnä päästä sukeltamaan hyvissä olosuhteissa, hankkia kilpailukokemusta ja nauttia Long Islandilla oleskelusta. Tähän mennessä nuo tavoitteeni ovatkin täyttyneet mainiosti.

-Mikko

Avajaispäivä

2009-11-26T03:41:00.001+02:00

Meillä ei ole sähköpostin lukeminen ollut aivan säännöllistä, sattuneista syitä johtuen, ja kun kaikki viestintä täällä on hoitunut sen kautta, niin meillä oli lähellä jäädä tämän päivän treenit väliin. Niihin kun olisi pitänyt ilmoittautua eiliseen klo 18 mennessä, mutta Mikko pääsi sähköpostiin vasta klo 22. No, onneksi järjestäjät armahtivat pohjoisen kylmästä tulevia poikia ja laskivat lämpimään veteen treenaamaan muiden jälkeen. Tänään siis olivat ensimmäiset viralliset treenit, jossa mentiin vain yhdellä köydellä. Aikaa siinä oli per urheilija noin kymmenen minuuttia. Se riitti kuitenkin kaikille ja lopulta saatiin Mikon kanssa ihan hyvät sukellukset aikaiseksi. Itse kävin 55 metrissä cnf:ää ja Mikko tosi helpon näköisesti 52 metriä samassa lajissa. Oma sukellukseni ei ollut ihan rennoimmasta päästä, mutta ok kuitenkin.

Sitten ei kun rantaan ja pikasuihku mukana olleesta makeavetisestä kannusta päälle kaataen, tukka harjalla suoraksi ja ilmoittautumaan. Oltiin paikalla minuutilleen silloin kuin pitikin. No, oli siinä organisaatiolta saatu hieman pelivaraakin, jos sitä olisi tarvittu. Avajaisissa oli sitten ensin lippujen esiinmarssi kunnantalolle. Vain yksi lippu oli mennyt järjestäjiltä hieman väärin, Slovenialle annettiin käteen Slovakian lippu. No, tekevälle sattuu. Sitten olikin pitkä lista puheita ja kiitoksia kaikille, jotka olivat olleet jollakin tavalla mukana järjestelyissä. Kuitenkin kaikessa välittyi paikallisten suuri rakkaus kotisaartaan ja sen luontoa kohtaan. Kaiken lisäksi vaikuttavat kovin vieraanvaraiselta väeltä. Ruoka oli taas katettu pöytiin notkuviin, vaan annas olla, kun vapaasukeltajille annettiin lupa käydä käsiksi. Ei siinä eväät kauaa vanhentuneet sen jälkeen. Sekin osuus oli aika perinteistä toimintaa näissä isommissa, ja miksei pienemmissäkin, mittelöissä.

No nyt on taas treffit nukkumatin kanssa. Hyvää yötä.

Lisää treeniä ja ensimmäiset kisat

2009-11-25T19:01:00.001+02:00

Taas koitti uusi kaunis treenipäivä Dean Blue Holen lämpöisissä vesissä. Treenimme, kuten jo aiemmin mainitsin, alkoivat iltapäivällä yhden jälkeen. Mikko teki 50 m cnf:ää, mutta paineentasausvaikeuksia oli hieman nenä- ja otsaonteloissa ylöstullessa. Tuskin mitään pahempaa, mutta ehkä yksi treenipäivä olisi paikallaan. Itsellän meni nyt myös sama 50 dnf:ää, vaikka hieman sunnuntainen lung squeese jännittikin.

Kello 15 alkoikin sitten jo ensimmäinen kilpailu paikan päällä. Sebastian Näsrtömin organisoima kansallinen kisa vieraiden kera. Tarkoituksena oli tarjota vähemmän jännittävä tilaisuus kansallisten ennätysten rikkomiseen. Kilpailuun olikin ilmoittautunut kymmenkunta ennätysten rikkomista yrittävää. Yritykseksi se monen osalta jäikin, vaikka onnituikin osalta vallan hienosti. Itse olin lupautunut kilpailuun tuomariksi Henning Larsenin, Rob Kingin ja Junko Kitahaman kanssa. Dnf-tuloksista parani ainakin Ruotisin miesten ja naisten ennätykset, jotka ovat muistaakseni nyt Klara Hansenin 46 metriä ja Sebastian Näströmin ja Kristian Ernestin 62 metriset. Anders Larsson yritti samaa tulosta, mutta ei onnistunut pääsemään aivan pohjaan ja epäonnistui pintaprotokollassa. Cwt:ssä Ruotsin ennätystä yrittivät Per Westin AP 86 metriä ja Johan Dahlström AP 96 metriä. Kumpikaan ei pohjaan asti päässyt ja, vaikka Johan kävikin jo 93 metrissä, jäi ennätys syntymättä. Nämä tulokset vain oman muistini varassa, joten pienellä varauksella.

Matka Bahamalle ja ensimmäiset treenit

2009-11-24T18:46:00.001+02:00

Marraskuun pimeässä aamussa lauantaina 20. päivä tapasimme Mikon kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Laukkuihin oli pakattu toivottavasti kaikki tarpeellinen tulevia kisoja ja kahden viikon oleskelua varten. Ensimmäinen lento olisi Helsingistä Lontooseen, joka kestää noin kolme tuntia. Lontoossa koneen vaihtoon olisi noin kaksi tuntia ja sen jälkeen aloittaisimme pisimmän lentomme, noin kymmenen tunnin Atlantin ylityksen määränpäänä Miamin kansainvälinen lentokenttä. Siellä kaikki tavarat on otettava ulos, tullattava ne ja annettava taas lentoyhtiön huostaan seuraavaa lentoa varten, joka suuntautuu Bahamalle Nassauhun. Sinne saavuttaisiin paikallista aikaa lauantai-iltana ja perille, Long Islandille, kun eivät koneet yöllä lennä, niin edessä on hotelliyöpyminen Nassaussa. Aamulla hieman kello kuuden jälkeen alkaisi viimeinen etappimme kohti kisapaikkaa, Dean's Blue Hole, joka ainakin ennakkoon kuvista päätellen on varsin mukavan näköinen paikka.

Lennot sujuivat mukavasti välillä torkkuen ja välillä syöden maittavia lentoyhtiöiden tajoamia gourmet-aterioita. Miamissakin maahantulo ja matkatavaroiden tullaaminen sujui suuremmitta ongelmitta. Lento Nassauhun tehtiin jo potkurikoneella, joten koneiden koko pieneni piukkuhiljaa. Tällä lennolla näimme ensimmäisen kerran muita vapaasukeltajia, kun Espanjan hiljainen joukkue istui samaan koneeseen. Nassaussa ihmeteltiin sitten missä räpyläkassit mahtoivatkaan olla, kun kaikki tavarat laitettiin Miamissa samaan kärryyn? No pientä paperityötähän se teetti Nassaun lentokentän matkatavaroista vastaavan virkailijan kanssa. Lopulta soitto hotellin receptionista puolen yön aikaan kertoi räpylöidemmekin saapuneen Nassauhun. Hyvä niin!

Aamulla klo 5.15 John's Taxi Service haki meidät ja kaikki matkatavaramme hotellilta ja vei Bahamasairin terminaaliin, jossa tavattiin muutamia raskalaisia, kisaamaan heistä oli tulossa Brigitte Banegas. Noin 20 paikkainen potkurikone olikin sitten seuraava väline, jolla lennettiin. Yksi välilasku oli ennen meidän pysäkkiämme. Maisemat pilvien välistä näyttivät jo upeilta, pieniä saaria turkoosin veden ympäröimänä. Long Island, Deadman's Cay oli lopullinen päämäärä lentomatkustamiselle. Siellä odotti varaamamme vuokra-auto ja kaveri, joka näyttäisi majapaikkamme. Kaikki siis oli kuten etukäteen oli sovittu.

Treenaamaan halusimme heti samana päivänä kuin saavuimme paikalle. Kone laskeutui noin klo 8 ja treenit kello 14.20. Blue Hole oli juuri niin upean näköinen paikka kuin kuvista saattoi päätellä. Vesi oli pinnasta 29 asteista ja 15 metrissäkin 27 asteista. Ei paha! Näkyvyys ei ollut kuitenkaan kuin 15 metriä, jos sitä nyt voi huonona pitää sitäkään näin kotivesiin verraten...

Itselläni oli kovat odotukset omaa sukeltamistani kohtaan ja tulostavoitteet olivat korkealla, vai pirtäisikö sanoa syvällä. Lämmittelyjen jälkeen oli syvän sukelluksen vuoro. Taitto ja kohti syvyyksiä. Hieman mietin, kuin mahtaa paineentasaus sujua, kun edellisestä sukelluksesta on jo jonkin aikaa. Lopulta paineentasaus sujui ongelmitta alas asti ja uuden räpylän kanssa ylöstulokin sujui moitteetta. Pintautuminenkin oli hallittu ja ok. Olo ei kuitenkaan tuntunut ihan normaalilta ja lopulta syykin selvisi, lung squeese. Se sitten tarkoittaa ainakin seuraavan päivän osalte treenitaukoa. Harmi!

Mikko teki helpon näköisen ensimmäisen treenin cwt 50 m ja treenasi perään vielä tekniikkaa cnf:ää varten.

Toinen treenipäivä menikin Anteron osalta ihan surffaamiseksi ja lomailuksi, mutta Mikko teki helpot vedot constaa 60 m ja cnf:ää 40 metriä.

Nyt, kun tätä blogia pääsin päivittämään, niin kello on paikallista aikaa 11.40 ja meidän treenivuoromme tänään alkaa kello 13.20, joten palataan niihin myöhemmin. Yritetään jatkossa pitää paremmin huolta myös tästä blogin päivittämisestä. Matka ja aikaero saivat omalta osaltaan hieman alkuvaikeuksia aikaan, mutta eiköhän tähän kellon muuttamiseen pian totu.

Eilen näkyi illalla jossakin kauempana Atlantin päällä melkoinen ukkosmyrsky, mutta vain kirkkaat salamat valaisivat pilkkopimeän yötaivaan, sillä ääntä ei kuulunut. Upean näköistä joka tapauksessa.

Kohti Bahamaa!

2009-11-19T19:24:00.011+02:00

On vuoden 2009 syvyyskisojen vuoro! Anza ja Mikko matkustavat kaukaiselle Long Islandin saarelle Bahamalle edustamaan itseään ja Suomea kaikkien aikojen AIDA Depth World Championshipissä.

Paikalle lentämiseen menee noin vuorokausi, mutta parivaljakkomme kestänee sen varmasti vailla murheita, sen verran kokeneista kisamiehistä on kyse. Viimeistelevät treenit alkavat heti koneen oven auettua ja jatkuvat läpi koko viikon ennen kisoja!

Tällä blogilla seurataan kuinka miesten lopulta käy!

Hieman lisätietoa:

Suomen joukkue:
Mikko Pöntinen
Antero Joki

2009 Aida Freediving World Championships 25.11 - 5.12.2009 @ Deans´blue hole, Long Island, Bahamas

http://www.verticalblue.net/events/

Kisat on loppu

2009-08-23T10:39:00.002+02:00

Kisojen viimeisessä kilpailussa, dynamic with fins, nähtiin suomalaisittain dramatiikkaa, riemua ja pettymyksiä. Jonérik teki pienoisen yllätyksen B-finaalissa ja paransi omaan ennätystään 210 metriin todella tiukan ja aplodeja herättäneen pintaprotokollan jälkeen vieden näin Mikon edellisenä päivänä tehdyn Suomen ennätyksen nimiinsä. Hyvä Jone! A-finaaleissa sävy oli enemmänkin mollivoittoinen, sillä Johannan nilkka oli kipeytynyt alkuerän sukelluksesta sen verran pahasti, että hän lopetti sadan metrin kohdalla. Mikko oli latautunut hyvin omaan suoritukseensa, mutta lienee jo pitkä viikko verottanut voimia ja lopputuloksena oli BO noin 207 metrin kohdalla. Loistavia suorituksia joka tapauksessa niin Johannalta kuin Mikoltakin.

Näissä kisoissa laitettiin siis kaikki muut allaslajien SE:t uusiksi paitsi naisten static. Mikko sai pronssia DNF:stä. Kokonaisuutena voisi sanoa kisoja onnistuneiksi, vaikka aivan unelmatulokseen mitaleiden suhteen ei päästykään. Yhdeksän Suomen ennätystä kertoo kyllä lajin eteenpäin menosta Suomessakin. Kehitysvauhti maailmalla vain tuntuu olevan asteen verran kovempi. Lajissa huipulle pääseminen ei vieläkään vaadi välttämättä vuosien treenausta, jos vain kokonaisuus osuu kohdalleen. Tästä esimerkkinä vaikkapa Norjan Bjarte Nygård ja Uuden Seelannin Guy Brew. Molemmat aivan ehdottomia maailman huippuja, vaikka ovat lajin parissa olleet vain vähän aikaa. Samoin ikähaarukka on melko laaja, Brew on jo 47 vuotias ja naisten puolella Natalia Molchanova ja Annabel Edwards ovat jo vielä kypsemmässä iässä. Tämä vaikka kannustukseksi kaikille niille, jotka miettivät vapaasukelluksen aloittamista.

Århus kuittaa, pakkaa tavarat autoon ja aloittaa pitkän paluumatkan. Näkemiin ja kuulemiin.

Viimeistä viedään. DYN finaalit!

2009-08-22T12:23:00.002+02:00

Hetken pähkäiltyämme muiden suorituksia tulimme seuraavaan lopputulokseen. Joukkueestamme pääsi finaaliin seuraavat (samalla myös finaalin ennakkotulos):

Jonérik Ekström B-Finaali AP 162 m OT 16:30

Johanna Nordblad A-finaali AP 121 m OT 16:45

Mikko Pöntinen A-finaali AP 161 m OT 17:00

Eli loppuhuipennus edessä! Rikkoutuuko suomenennätykset vielä kerran ja sijoittuuko Mikko tai Johanna jopa mitaleille? Kaikki on vielä mahdollista!

DYN karsinnan tulokset, taas SE:t

2009-08-21T18:42:00.004+02:00

Suomalaiset pärjäsivät seuraavasti:

Mikko Pöntinen 207 m, uusi SE! (kuulemma väsytti jo hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta jaksoi kuitenkin painaa loppuun asti)

Jonérik Ekström 192m, kisa PB ( ei tyytyväinen suoritukseensa, koska 200 m olisi ollut mahdollinen, tosin 4 maximisukellusta 3 päiviän sisällä verottaa henkistä kanttia)

Antero Joki 159 m, kisa PB!

Eeva Ernkrans 135 m, kisa PB!

Johanna Nordblad 166 m, uusi SE! (kipeästä jalasta huolimatta ja puolet sukelluksesta käsivedoilla edeten helponnäköinen sukellus)

Nyt seurataan muiden suorituksia ja katostaan riittääkö suoritukset finaalipaikkoihin.

DYN karsinnat

2009-08-21T14:15:00.002+02:00

Kolmannen ja viimeisen lajin vuoro. Suomalaisten DYN karsinnat seuraavasti:

Mikko Pöntinen AP 1 m / OT 17:10
Jonérik Ekström AP 1 m / OT 17:20
Antero Joki AP 50 m / OT 17:50
Eva Ernkrans AP 75 m / OT 18:10
Johanna Nordblad AP 76 m / OT 18:20

Statikin finaalit

2009-08-21T09:18:00.005+02:00

Statikin finaalista seuraavasti:

B-finalistimme Eva Ernkrans teki tänään hienosti staattisen hengepidätyksen ajalla 5:10, joka on jälleen hänen paras suorituksensa koskaan. Oikea paikka PB:lle on ehdottomasti kyllä MM-kisat!

Jäämme odottamaan Timon A-finaali 9:45 OT:tä jännityksellä. Timolla on mahdollisuus aivan kirkkaimpaan mitaliin, jos kaikki osuu kohdalleen!

--Lisäys klo. 10:03

Timo teki + 7 min suorituksen ja näyttäisi nyt olevan neljäntenä. Toiseksi tullut Aleksey sai kuitenkin punaisen kortin mitä tarkoittaisi, että mikäli se pysyy niin Timolla olisi mahdollisuus mitaleille. Katsotaan mitä protestirumba tuo tullessaan.

-- Lisäys klo. 15:07

Timo sijoittui lopulta viidenneksi, kun Aleksey Molchanovin protesti meni läpi. Timon suorituksen pituus oli 7:51.

DNF finaalit

2009-08-20T22:05:00.006+03:00

Hetki sitten päättyi siis DNF finaalit ja taas meni suomenennätykset uusiksi! Eli suomalaisten osalta seuraavanlaisia tuloksia:

Mikko Pöntinen A-finaali ja 181 m 3. sija ja uusi SE!
Jonérik Ekström B - finaali 153 m ja 10. sija
Johanna Nordblad A - finaali 137 m uusi SE ja 4. sija!
Saana Partisella A - finaali 114 m (DQ) ja 7. sija harmillisesti valmennusvirheen takia (kosketus OT:n jälkeen).

Kaikki tämän päivän kisaajat siis MM DNF top 10:ssä!

Jonen kylkikin parantui lopulta kisakuntoon Johannan selkärankanaksutuksella, joten huomenna DYN kisoihin täydellä miehityksellä.

Nonniinoeino...

2009-08-20T17:13:00.003+03:00

Hyvät uutiset

Timo Matias Kinnunen (290577) pidätti pitkän odotuksen jälkeen kisoissa yli kahdeksan minuuttia. Se onkin ollut tavoitteena vuodesta 2004. Onnea Timolle. Uusi SE 8:08 oli myös karsintojen pisin sukellus.

Eva Ernkrans pääsi naisten B-finaaliin omalla ennätyksellään 5:06. Hyvä Eva!

Huonot uutiset

Jonérik Ekström kuuli huonosti lähtölaskennan ja pakkasi itsensä rantapallokuntoon. Suoritus alkoi lähtölaskennan viimeisellä sekunnilla ja hetken aikaa kuplittuaan Joné pidätti hengitystään 6min 3 sekuntia. Liian pakkauksen johdosta kylki on nyt kipeä.

Hyvä ystävämme ja suulaana vapaasukeltajana maailmallakin tunnettu Antero Joki kohtasi karmean kohtalon ¬- Linda Paganelli oli hänen tuomarinsa. Antero sai punaisen kortin. (PBMM ajalla 7:30)

Statikin karsinnat

2009-08-20T16:48:00.000+03:00

Hyviä ja huonoja uutisia. Kummat haluatte ensin?

Statikkia, varkaita ja no finsiä

2009-08-20T10:06:00.004+03:00

Tänään siis statikin vuoro. Suomalaisten lähtöajat (paikallista aikaa):

Eva Ernkrans 10:42 / ap 3:00
Jonérik Ekström 10:42 / ap 3:00
Antero Joki 11:20 / 4:00
Timo Kinnunen 12:40 / 7:10

Johanna perui suorituksensa ja valmentaa muut.

Kisajärjestäjille tämä aamu toi mukanaan ikävän yllätyksen. Kaikki VA-kalusto, tietokoneet ja flat screenit oli varastettu yön aikana. Siksi ohjelmakin on nyt tunnin myöhässä.

No fins finaalien lähtöajat näyttävät toistaiseksi tältä:

18.00 - 18.15 AIDA DNF B final heat (women)
18.15 - 18.30 AIDA DNF B final heat (men)
18.45 - 19.00 AIDA DNF A final heat (women)
19.00 - 19.15 AIDA DNF A final heat (men)

Saana uusi naisten DNF SE haltija!

2009-08-19T19:11:00.003+03:00

... Saana teki uskomattoman 135 m sukelluksen ja on täten mukana A-finaalissa!

Kisat käynnissä!

2009-08-19T17:36:00.007+03:00

... ja kävihän se! Tällä hetkellä suomalaiset loistavissa asemissa!

Mikko Pöntinen 172 m (uusi miesten SE! aika hapokkaalta kuulemma tuntui ;) )
Jonérik Ekström 151 m
Johanna Nordblad 132 m (uusi naiste SE! tuntui kertojan mukaan siniseltä ja pehmeältä)
Antero Joki 125 m
Eva Ernkrans 85 m

Enää odotellaan Saanan sukellusta joka OT on 17:30! (paikallista aikaa siis)

Tähän mennessä allekirjoittanut nähnyt jo neljä black outtia, joten yritys on nähtävästi kaikilla kova. Niin ja kommentoikaa ihmeessä.

Kisat alkavat!

2009-08-19T14:25:00.005+03:00

Noin tunnin kuluttua alkavat ensimmäset DNF warm-upit!

OT:t (lähtöaika)ja AP:t (ennakkotulos) suomalaisten osalta ovat seuraavat:

Mikko Pöntinen: 15:10 / 0 m
Antero Joki: 15:10 / 1 m
Eva Ernkrans: 15:20 / 1 m
Jonérik Ekström 15:20 / 1 m
Johanna Nordblad 16:20 / 76 m
Saana Partinen 17:30 / 106 m

Kohta katsotaan kuinka käy. :)

Avajaispäivän tunnelmia

2009-08-18T23:39:00.003+03:00

Tänään oli sitten kisojen virallinen avajaispäivä. Ensimmäiseksi aamulla käytiin vielä kisa-altaalla; Antero ja Timo tekivät staticia ja Saana tutkaili allasta huomista varten. Päivää voisi kuvata sosiaaliseksi. Majapaikassa ei kerinnyt edes pyörähtämään sillä seurauksella, että Antero ja Johanna myöhästyivät kaupungintalolle marssista hakiessaan Suomen lippua. Lippu saatiin kuitenkin mukaan virallisiin kuvauksiin ja Suomen joukkue makasi iloisena eturivissä.

Avajaisseremonian jälkeen lähdimme Kimmon johdolla jäätelöbaariin. Sekoituksesta suomalaisia, japanilaisia, amerikkalaisia, venäläisiä ja ruotsalaisia tuli jäätelömaistajaiset, jossa maisteltiin ja arvuuteltiin toisten jäätelöannosten makuja. Tässä oli monen ystävyyden kaunis ja maukas alku... tai sikainfluenssan.

2009-08-17T23:52:00.000+03:00

Ensimmäinen treenipäivä

2009-08-17T10:35:00.004+03:00

Hyvin nukutun yön jälkeen menimme hotelliin aamupalalle. Siellä tapasimmekin muita kilpailijoita ja joitakin tuomareita, kuten erään suomalaisen nimeltään Kimmo. Aamupalan ja iloisten tervehtimisien ja kuulumisien vaihdon jälkeen keräsimme tavaramme kasaan ja suunnistimme kohti kisahallia. Matka oli pitkä ja mutkainen, mutta perille päästiin kuitenkin.

Hallilla lisää tuttuja kasvoja ja iloista puheensorinaa. Uimahalli oli iso ja allas vaikutti hyvältä. Sen suhteen ei mitään moittimista. Ja riemuksemme suihkutiloista löytyi myös sauna, tosin kiuas oli ruotsalainen Tylö ja vettä sinne kahden kiven päälle ei saa heittää, mutta tyhjää parempi kuitenkin.

Varsinaiset treenit teimme toisella hallilla, jossa oli 25 metrin allas. Lastenaltaan vesi oli todella lämmintä. Mukavahan siinä oli köllötellä, mutta static tuntui jo tukalan kuumalta. No, treeniksi ihan kunnolliset vedot saatiin aikaiseksi. Isompi allas oli taas suhteellisen viileää vettä täynnä. Painotukset ja muut tarpeelliset asiat saatiin tarkistettua sekä muutama ihan kohtuullinen DNF suoritus näki päivänvalon. Tästä on taas hyvä jatkaa seuraavana päivänä.

Treenien jälkeen siirryimme kisojen aikaiseen varsinaiseen majapaikkaamme Danhosteliin pienen metsän keskelle kaupungin pohjoispuolelle. Vastaanotto oli ystävällinen vaikka saimme receptioniin pienen suman aikaiseksi. Lopulta raha-asiat oli hoidettu ja huoneet hallussamme. Sitten vain kannoimme nopeasti tavarat huoneisiin ja lähdimme syömään. Nälkä olikin jo melkoinen kun aamupalan jälkeen seuraava varsinainen ateria oli vasta klo 20. Ruoan jälkeen lainasimme polkupyörät ja ajoimme niillä kapeita keskustan katuja pitkin autoille ja nukkumaan.

Matka alkaa

2009-08-16T09:33:00.008+03:00

Perjantaina 14. elokuuta keräännyimme, kuka mitäkin reittiä, Turun satamaan, jossa suurin osa tavaroista pakattiin Johannan pakettiautoon ja ihmiset jaettiin Saanan BMW:n ja pakettiauton kesken. Ei muuta kuin autot Viking Linen paattiin ja narut irti laiturista. Näin oltiin matkalla kohti Århusia ja MM-kisoja.

Reilun illallisen jälkeen heti nukkumaan, sillä aamulla starttasimme autot noin klo 6.40 ja ajoimme vuorollamme pois laivasta. Pikku tavaroiden järjestelyn jälkeen aloitimme pitkän moottorimarssimme etelää kohti. Matka sujui kohtuullisen joutuisasti, vaikka välillä liikennettä olikin runsaasti. Muutaman lepotauon ja tankkauksen jälkeen olimmekin jo suurella sillalla 38 euroa per auto köyhempänä Ruotsin ja Tanskan välissä. On se meri hienon näköinen noinkin korkealta katseltuna.

No, matka sen kuin jatkui ja liikenteen määrä kasvoi Tanskanmaalla. Turhia hidastelematta jatkoimme kohti määränpäätämme, vaikka usean sadan kilometrin ajaminen ja autossa istuminen jo tuntuikin hieman kaikkien jäsenissä. Pienellä tauolla Mikko verryttelikin jäseniään ja näytti kuinka keinusta hypätään. Sitten oli vielä Ison Beltin ylitys, josta veloitettiin 30 € tai 215 DKK per auto.

Sitten lopulta, noin 12 tuntia ja 1000 kilometriä aamuisen starttimme jälkeen saavuimme perille Århusiin. Navigaattorin ohjeiden mukaisesti täräytimme suoraan hotellin pihaan. Siellä tapasimmekin viimeiset joukkueemme jäsenet, sillä Eva oli tullut muiden Ahvenanmaalaisten mukana ja Timo omia reittejä Ruotsista. Iloisten tervehtimisien jälkeen ei muuta kuin tavarat huoneeseen, suihkuun ja kylille. Osa tosin väsähti ja jäi jo hotellille. Pikainen tutustuminen tiedustelijoina Mikko, Jone ja Antero sai aikaan yhteisen johtopäätöksen: Århus on mukavan oloinen kaupunki keskustaa halkovine pikku jokineen ja vanhoine rakennuksineen. Alku vaikuttaa hyvältä. Sitten nukkumaan…

Treenit treenattu...

2009-08-13T21:58:00.000+03:00

Nyt on treenit treenattu, monoräpylä vahattu ja viimeiset pennoset vaihdettu Tanskan kruunuiksi. Huomenna joukkueemme taival kohti vapaasukelluksen MM-kisoja alkaa!

Pyrimme dokumentoimaan matkamme tapahtumat mahdollisimman tarkasti tähän blogiin, joten silmä tarkkana seuraamaan päivityksiä. ;)

Uutisista pystyt myös seuraamaan aikaisempien maajoukkueiden edesottamuksia...

Eva Ernkrans

2009-08-13T21:48:00.004+03:00

Jag provade på fridykning första gången i maj 2006. Jag ´jobbar som badvakt på Mariebad och det var en arbetskamrat som sysslade med fridykning som skulle visa en annan kollega, jag tänkte att jag kan väl titta på en stund, det slutade med att jag också ville prova att hålla andan och sen var jag fast.

Jag vart riktigt fast och ville prova fler dicipliner, köpte mig ett par fenor och tränade med Freediving Team Åland 2 gånger i veckan. Min första tävling gjorde jag på min 49 årsdag, lite sent i livet kanske en del tycker men jag tror inte det är negativt, jag tror man kan vara i vilken ålder som helst, när man blivit lite äldre har man kanske lite mer lugn och harmoni.

Flera tävlingar har det blivit, våran egen klubb har haft Finnkampen 2 gånger och jag har varit med i Uppland Indoor Challenge, SM i Uppsala, Nordic Deep och det var där som jag tävlade första gången i djupdykning och det vill jag prova mer på.

Efter Nordic Deep 2008 köpte jag min första monofena och det var en skön känsla att simma med den. Hade lite otur inför VM I Århus 2009 min fena sprack 8 veckor före tävlingen och det vart lite lätt panik. Jag beställde en ny och hade tur att få den på 3 veckor så jag skulle hinna träna med den lite före tävlingen. Det var en stor upplevelse med VM, var nöjd med alla mina resultat och kanske mest med statiska, jag kom till B-final och lyckades göra ett ännu bättre resultat på finalen.

Ska bli spännande med djup VM i Kalamata i Grekland i september, jag har aldrig dykt i varma vatten så det ska bli riktigt spännande att prova det, och hoppas förstås på nya djup resultat. Och som vanligt få träffa alla likasinnade som brinner för samma sak FRIDYKNING.

Jonérik Ekström

2009-08-13T20:09:00.011+03:00

Ensimmäisen staattisen hengenpidätyksen olen kuulemma suorittanut jo hyvin nuorena. En kuunnellut äitäni, jonka seurauksena tipuin liikkuvasta veneestä pää edellä mereen. Oli kai siinä jokunen sekunti kulunut ennen kuin saivat pojan oikein päin ja takaisin veneeseen. En voi kuitenkaan väittää, että vapaasukellusharrastukseni olisi alkanut siitä, mutta siitä on varhaisimmat muistot ja meri on aina tavalla tai toisella vetänyt puoleensa. Liityin jo nuorena porvoolaiseen sukellusseuraan Mureenan norppiin, jossa tuli useampi vuosi leikkimielisesti pelattua uppopalloa hallivuorolla sekä snorklattua seuran reissuilla. Laitesukelluskurssin suoritin 15-vuotiaana, mutta muuttuneiden kiinnostuksien myötä harrastus jäi melkein heti kortituksen jälkeen. Mielenkiinto sukeltamiseen heräsi lopulta uudestaan henkiin kesällä 2006 ja pienen sattuman kautta päädyin FDTF:n syysleirille ja sillä matkalla ollaan edelleen.

Näiden vuosien aikana olen tutustunut moniin Suomen vapaasukeltajiin ja ehtinyt olla mukana sekä kisaamassa että järjestämässä kisoja. Kaikin puolin vapaasukellus on ollut erittäin opettava laji minulle ja siinä opittuja taitoja olen pystynyt soveltamaan moneen muuhun elämänalueeseen.

Odotan innolla Kreikan syvyyskisoja. Kisat ovat luonteeltaan erilaiset kuin Århusin yksilökisat tai Okinawan joukkuekisat. Århus oli allaskisa ja ensimmäinen MM-kisani, jolloin en varsinaisesti osannut sanoa kuinka tulen onnistumaan. Okinawa oli taas joukkuekisa, jolloin oli otettava huomioon koko joukkueen onnistuminen. Kreikassa syvyyttä sukelletaan kolmessa eri lajissa. Jokaisen lajin treeneissä ja kisasukelluksissa on onnistuttava, sillä aikaa valmistaumiseen on vähän ja kisasukelluksia tiheässä kilpailuviikkona. Yksilökisassa paine onnistumisesta on pelkästään kisaajan omissa tavoitteissa. Tähän asennoitumiseen auttaa jo kertynyt kisakokemus ja tavoitteena onkin valkoinen kortti jokaisessa lajissa sekä oman tason nostaminen Suomen kärjen tuntumaan.

Mitalien jako ja päättäjäiset

2008-09-14T07:56:00.001+02:00

Mitalit jaettiin päättäjäisissä perjantaina ja kyllä olikin todella upeata mennä noutamaan pronssimitaleita kaikkien aplodeeraamana. Se tuntui niin hyvältä, että sen uusisi ihan mielellään. Heh!

Kun ei Mikko päässyt treenaamaan ennen kisoja, niin nyt kisojen jälkeen on Mikko käynyt tekemässä kaksi cwt treeniä. Laittakaapa kommentteihin arvauksia, mikä on Mikon ranking tällä hetkellä cwt:ssä. Jos jollakulla on sisäpiirin tietoa, niin ei sitten kerrota.

Tämä juttu laitettiin blogiin hotellin aulasta bussia lentokentälle odotellessa. Kohta tullaan!

Suomelle mitali

2008-09-11T17:08:00.001+02:00

Suomi pronssilla!!!!

Ei tämän päivän juttua voisi paremmalla uutisella aloittaa. Vaikka alussa eivät asiat näyttäneet niin hyvältä Mikon nuhan takia, niin lopussa voi todeta tämän joukkueen tehneen upeita tuloksia ja jokainen meistä venyi varmasti parhaimpaansa.

Aamulla Timo aloitti oman sukelluksensa klo 9.20 rauhallisin potkuin. Lopulta pää nousi pinnalla yli 140 metrin jälkeen. Timo teki siis elämänsä toiseksi pisimmän sukelluksen. Ennen Timoa oli vielä Ruotsin Johan Dahlström ottanut punaisen kortin, joten mieliala joukkueessa oli odottavan toiveikas. Välissä nähtiin monta hyvää suoritusta, mutta kaikkein kovimmasta tuloksesta vastasi kuitenkin meidän Mikko-poikamme. Hän teki tyynen viileästi uuden Suomen ennätyksen 202 metriä! Ei ihan vähäinen suoritus nuorelta mieheltä MM-kisoissa. Pintaprotokollakin oli todella vahva, ellei jopa uhmakas.

Mikon sukellus sai meidät nousemaan ohi tanskalaisista, jotka hekin tekivät hyviä suorituksia, mutta eivät voineet lopulta mitään. Lopullisesti sijoituksemme nousi kolmanneksi, kun kisaa johtaneet kreikkalaiset saivat yhdestä sukelluksesta punaisen kortin ja putosivat näin kärjestä.

Minä ja Mikko teimme kumpikin joka lajissa omat kisaennätykset ja Timo säesti hyvillä tuloksillaan. Yhdeksän valkoista korttia. Ei edes virhepisteitä mistään lajista. Sillä tämä mitali pohjustettiin. Eivät riittänyt ennakolta kovat tilastotulokset, sillä mitalit jaettiin tämän kisan perusteella. Hyvä niin!

Omalta osaltani kisareissu hipoi täydellisyyttä, sillä näin viimeisenä päivänä tein vielä uuden Suomen ennätyksen Free Immersionissa, 70 metriä. Kiitos tuomaroinnista Timolle ja Mikolle, joka näin tuomarikurssin jälkeen pääsi harjoittelemaan tuomarina oloa ihan virallisessa tilanteessa.

Seuraavassa Mikon tunnelmia huikeasta 202 metrisestä sukelluksestaan:
Sukellusaikani oli klo 10.20, joten päätin lähteä hotellilta kisa-altaalle noin klo 9 ja saavuinkin paikalle juuri Timon pintauduttua. Kuulin myös ruotsalaisen saamasta punaisesta kortista, joka herätti pienen toiveen sijoituksemme parantumisesta, jos vain saisin valkoisen kortin. Päätökseni tehdä varma ja puhdas rutiinisuoritus näin ollen vahvistui vielä entisestään.
En tee mitään lämppäreitä ennen sukellustani, joten menin altaaseen vain seisoskelemaan ja rauhoittumaan noin 15 minuuttia ennen starttia. Viimeisen minuutin aikana tein pari hieman syvempää henkäystä, pakkasin keuhkot täyteen ja aloin sukeltaa. Hieman epämukava olo alkoi normaalisti 25m paikkeilla ja varsinaiset palleanykäykset 50m käännöksessä. Pikkuhiljaa jalkoihin alkoi kerääntyä maitohappoa ja tunsin kuinka sukellusvaste alkoi kunnolla toimia ja syke hidastua. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo 175m käännöksessä ja oma ennätykseni 188m alkoi lähestyä. Olo oli vahva, joten päätin jatkaa matkaa. Hieman ennen 200 metriä keho alkoi varoitella, että kohta alkaa happi loppua, mutta arvioin pystyväni tekemään vielä käännöksen. Nousin ylös heti käännöksen jälkeen, tein muutaman hook breathin ja pintaprotokollan ilman ongelmia.
Tuomari antoi valkoisen kortin, ja fiilis oli todella mahtava! En osannut todellakaan odottaa näin hyvää suoritusta!

Ohessa vielä tulokset.

Ensimmäinen dynapäivä

2008-09-10T21:28:00.001+02:00

Tänään oli ensimmäinen dynamic-päivä. Allas oli sama kuin staticissakin eli vesi oli noin 34 asteista. Kylmä ei tullut, kun aurinkokin paistoi kirkkaalta taivaalta. Taktikoin sen verran, että ilmoitin ennakkotulokseksi vain yhden metrin, jotta pääsisin mahdollisimman aikaisin aamulla tekemään oman suoritukseni. Muitakin aamulähtöihin halukkaita oli ja oma eräni olikin vasta aamun kolmas. Lämmittelyt menivät hyvin ja itse sukellus oli aika lailla odotetun kaltainen, noin puolimatkaan asti leppoisaa eteenpäin menoa ja sen jälkeen tiukkenevaa taistelua pahaa oloa vastaan. Pintaan tulo olikin sitten varsin tiukka ja piti todella taistella kelvollisen pintaprotokollan suorittamiseksi. Ilokseni sain kuitenkin tuomareilta valkoisen kortin ja hyvää mieltäni lisäsi vielä kuulemani tulos: 158 metriä. Jälleen oma ennätys! Näissä kisoissa siis jokaisessa lajissa olen voinut parantaa omaa ennätystäni. Enempää tuskin voi toivoa… niin tai ainahan sitä voisi metrejä ja sekunteja tulla hieman enemmänkin!

Pienenä sivujuonena mainittakoon jo muutaman vuoden vanha perinne naapurimaan Väinön eli Weine Gustafssonin kanssa. Olimme taas lyöneet pienen vedon kokonaispisteistä. Hävinnyt ostaa voittaneelle yhden oluen. Veto ei siis ole suuren suuri, mutta periaate sitäkin vahvempi. Valitettavasti tänä vuonna Weine vei voiton mahdottoman komealla dynamicillaan. Kaveri vetäisi toistakymmentä metriä lisää ennätykseensä ja teki 198 metriä. Todella vahva pintaan tulo, jota sain seurata viereiseltä radalta juuri ennen omaa suoritustani. Onnittelut Weinelle!

No, huomenna onkin sitten Timon ja Mikon vuoro tehdä omat dynansa. Kirjoitellaan sitten lisää tapahtumista ja lopputuloksista.

Tuloksia toiseksiviimeisenä päivänä

2008-09-10T20:13:00.003+02:00

Kaikki tulokset löytyvät nyt AIDA:n rankingsivulta

Suomi siis neljäntenä ja kaikilla 4 ensimmäisellä 2 dynamicia tekemättä.

Kaulaa kolmostilaan 43.4 pistettä! Jännäksi menee :)

Tilanne staticin jälkeen

2008-09-09T10:54:00.002+02:00

Kyllä suomalainen static-osaaminen on huipussaan. Ei siinä ole ulkomaalaisilla paljon sanomista, kun Suomi-poika jyrää. Suomi siis jälleen kerran paras maa staticissa. Ohessa viimeisen päivän tulokset, static naisten ja miesten osalta sekä kokonaistilanne kahden lajin jälkeen.

Korjaus edelliseen

2008-09-08T14:34:00.002+02:00

Niinhän siinä sitten kävi taas huonosti, kun koitti varastaa toisen blogista kuvan (luvan kanssa tosin).

Tässä tulokset luettavana versiona.

Viralliset tulokset - static päivä 1

2008-09-08T08:26:00.003+02:00

Tässä lopulliset ensimmäisen päivän tulokset. Tulostaso on melkoisen kova, mutta suomalaiset ovat melko ylhäällä tulosluettelossa.

Niin, Mikon aika oli oikeasti vielä viisi sekuntia parempi, joten yksi piste lisää Suomelle.

Static

2008-09-07T22:09:00.003+02:00

Suomalaisten osalta static sujui mainiosti ja tuloksina seuraavat ajat (epäviralliset):
Timo 7:28
Mikko 7:04
Anza 7:00

Ulkomaalaisista todettakoon sen verran, että Uuden Seelannin Dave Mullins teki yli 8 minuuttia. Muista sitten enemmän virallisten tulosten jälkeen.

Static tänään kaikilla

2008-09-07T10:56:00.002+02:00

Tänään on siis statis edessä meillä kaikilla kolmella. Timo lähtee heti klo 18.00 paikallista aikaa (täällä olaan siis jo talviajassa eli tunti Suomen aikaa jäljessä) ilmoitettuaan ennakkotulokseksi 0,0000001 sekuntia. Mikko on seuraava kello 18.28 ET:llä 2 minuuttia ja sitten on Antero kello 19.48 ET:llä 4,5 minuuttia.

Tulokset on luvattu julkistaa altaalla klo 21.00 ja lopulliset tulokset mahdollisten protestien jälkeen viimeistään huomenaamuna.

Ohjelmassa siis kisaan asti lepäilyä ilmastoiduissa tiloissa ja runsasta nesteen nauttimista.

Näin nimim. kirjoja kuluu

Joukkuestaticin voitto Suomeen

2008-09-05T19:12:00.001+02:00

Niinhän siinä kävi, että joukkuestaticin mestaruus napsahti aika odotetusti Suomeen. Ei siinä ollut ulkomaalaisilla paljon sanomista, vaikka lopussa häirintä kävi varsin fyysiseksi. Onneksi ankkurimme Timo ei vähästä säikähdä… Heh!

Tästä päivästä ei paljon muuta sanottavaa ole. Odotellaan vain huomista, jolloin päästään katsomaan tulevaa staticin ja dynamicin suorituspaikkaa virallisten treenien muodossa. Huomenn jätetään myös ennakkotuloksen staticia varten. Lähtölistat tulevat vasta illalla, joten niitä ei välttämättä saada heti huomenna tänne, mutta laitetaan sitten kun ehditään.

Toinen kisapäivä ja lopulliset tulokset

2008-09-04T21:01:00.003+02:00

Constant weight on sitten tehty ja lopulliset tulokset kuvissa. Pienenä fiilistelynä myös Anteron sulavaa menoa ylös tullessa. Niin ja se on vielä unohtunut mainita, että kaikki loistavat vedenalaiset kuvat tässä blogissa on ottanut Kimmo Lahtinen, jos ei sitten erikseen jotakuta muuta mainita.

Kisajärjestäjillä kävi melkoinen tuuri, sillä tuulen takia vene repi lautat rikki puoli tuntia kisan päättymisen jälkeen ja nyt ne ovat köysineen sikin sokin rannan edustalla.

Huomenna on siis melkein lepopäivä, sillä ruotsalaiset ovat haastaneet kaikki muut joukkueet perinteiseen joukkestatic-kilpailuun. Kisa on siis static kolmihenkisin joukkuein ja seuraavan on oltava vedessä ennen kuin edellinen saa nousta. Yhteisaika ratkaisee voittajan. Katsotaan mitä huominen siis tuo tullessaan.

Nyt Sharm kuittaa ja painuu pehkuihin…

Toisen kisapäivän tuloksia

2008-09-04T16:30:00.001+02:00

Ohessa on toisen kisapäivän tuloksia. Melko monta lievää ja hieman lievää suurempaa epäonnistumista löytyy tästä listasta. Ja jälleen kerran alkoi laajamittainen kirjallisten vastalauseiden vyöry kohti Jurya, mutta ne käsitellään myöhemmin illan aikana ja palataan sitten niihin, kun sen aika on.

(toim. huom.) Edellisessä jutussa mainittu uros olikin Juraj Karpis Sloveniasta eikä Uros Kojic Serbiasta. Komeita kummatkin (timo. huom.)

Nonni

2008-09-04T14:34:00.000+02:00

Nonni. Nyt oli sitten Anteron vuoro aloittaa omat kisasuorituksena. Tänään oli tuulisin ja aallokkoisin päivä koko viikolla, kilpailun aikana lääkäreiden ja laiteturvasukeltajien tukialus pääsi kaksi kertaa irti ankkureistaan ajelehtien pian kymmenien metrien päähän kisakellukkeilta. Laivan ajelehtiminen johti aikataulumuutoksiin ja Anteron starttiaika siirtyi 14 minuuttia eteenpäin. Raju keli ei kuitenkaan hievahduttanutkaan koutsina vuorostaan toiminutta Timoa, vaan hän valmensi rikkumattomalla mielenrauhalla Anteron uutteen ennätyssyvyyteen Näin Antero pääsi jälleen uuteen kymppikerhoon eli 80 metriä MM-kisoissa sukeltaneiden iloiseen joukkoon.

Toisten sukelluksista kerromme nyt vain mitä satuimme vedessä näkemään ja kuulemaan. Ruotsin Weine sukelti 72 metriä vaikka paineentasaus loppui vasemmassa korvassa jo 40 metrin kohdalla. Tärykalvo puhjenneena Weine teki kuitenkin puhtaan pintaprotokollan ja mukana matkassa pintaan tullut tagi takasi täydet pisteet myös ruotsin joukkueelle.

Slovenian Uros yritti 100 metriä mutta syvyyttä oli tällä kertaa selkeästi liikaa. Miehen voimakkaat potkut toivat hänet pintaan asti, mutta minkäänlaista pintaprotokollaa ei miehestä irronnut vaan turvasukeltajien oli kannateltava pinnalle torkahtanutta sukeltajaa.

Lisää tuloksia sitten kun niitä saadaan neljän jälkeen…

Ensimmäinen kisapäivä

2008-09-03T17:18:00.002+02:00

Aamu valkeni jälleen kuuden aikaan aamulla. Tänään olisi siis Mikon ja Timon sukelluksien aika. Ilma oli aamusella vielä siedettävän lämmin ja tuulikin vain kohtalaista, kun Mikko käveli rantaan ilmoittautumaan omaa sukellustaan varten. Lämmittelyalueelle pitää ilmoittautua vähintään 45 minuuttia ennen kisasuorituksen lähtöä ja Mikko ehti paikalle ruhtinaallisesti viisi sekuntia etuajassa. Tarkan ajoituksen selittää lyhyt 50 metrin kävelymatka hotellihuoneesta kisarantaan.

Mikolla on ollut flunssan jälkioireina nokka tukossa ja otsaonteloiden paineentasauksessa isoja ongelmia sekä kaiken kukkuraksi löysä vatsa. Onteloiden takia päätettiin jättää lämmittelysukellukset kokonaan väliin ja tehdä vain yksi kisasukellus, jotta niitä ei turhaan ärsytettäisi. Ainoa haittapuoli olosuhteissa oli satunnaiset suuret aallot, jotka keikuttivat iloisesti niin lauttoja kuin sukeltajiakin. Todella varovaisen alun jälkeen oli hauska pinnalta seurata kuinka Mikko laittoi isompaa sisään ja pisti potkuihin vauhtia. Sukellus olikin todella helpon näköinen ja paljon kuviteltua nopeampi, kun poika innoissaan piti vauhtia myös ylös tullessaan. Mukava oli katsoa hymyilevää Mikkoa ehkä ensimmäistä kertaa reissulla…

Sitten Timo. Siitä ei paljon kerrottavaa ole. Helppo rutiinisuoritus vailla ylimääräisiä kommervenkkejä missään kohtaa. 73 metriä, pintaprotokolla viidessä sekunnissa ja valkoinen kortti.

Kaikki kunnia kuuluu lopulta kuitenkin Anterolle, joka hoiti molempien koutsaukset ammattitaidolla.

Ulkomaalaiset sukeltelivat myös ja jokunen teki ihan kohtuullisen tuloksenkin. Katso tarkemmin oheisesta kuvasta. Tämä tilanne on tosin ennen protesteja, joita siis on tehty, mutta ei vielä käsitelty.

2008-09-02T21:23:00.000+02:00

Suomen joukkueen suoritukset aloittaa Mikko heti aamulla klo 9:12 ja Anteron urakka valmentajana jatkuu klo 11:10 kun Timo yrittää omaa suoritustaan. Antero tekee oman sukelluksensa seuraavana päivänä. Tuloksia ja tunnelmia myöhemmin.

2008-09-02T15:01:00.001+02:00

Tässä on vielä kuva eilisistä avajaisista. Timo halusi taas kerran poiketa joukosta ja laittoi edellisen vuoden paidan päälle…

Nyt iltapäivästä oli ennakkotulosten ilmoittamisen aika ja pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyimme seuraaviin lukemiin: Mikko 40 m, Timo 73 m ja Antero 80 m. Mikon ontelot eivät ole vielä auenneet, mutta jos mies pääsee sukeltamaan, ei 40 metriä ole vielä kovin mahdoton tulos, sillä se on tehty jo Päijänteessä kertaalleen. Timo taas ottaa melko vähäisen treenaamisen jäljiltä varovaisen varman tavoitteen. Omasta puolestani edellinen sukellus tuntui niin hyvältä, että ennakkotulos on siltä osin perusteltua.

Suurin jännitettävä seikka illan kilpailijakokouksessa onkin, sukelletaanko kaikki samana päivänä vai eri päivinä. Kuka koutsaa kenet? Tehdään päätökset siitä kokouksen jälkeen.